käsityöt 10.7.2026 09:00 (päivitetty: 13:47)
Erja Taura-JokinenSRKL
Helluntaipäivän aattona Reino Leppäsellä oli myynnissä Hämeenlinnan torilla kasseja, joista löytyi Hauhon kirkko. Kuva: Erja Taura-Jokinen
Tähän mennessä hämeenlinnalainen eläkeläismies on näpertänyt leikkaamistaan kangastilkuista ainakin parinkymmenen eri kirkon näköisversiot.
Kun Reino Leppänen sai 58-vuotiaana sydämeensä tahdistimen, hän joutui jäämään pois linja-autonkuljettajan ammatistaan.
Pian sen jälkeen hän innostui ompeluharrastuksesta, joka jäi arkeen pysyväksi ajanvietteeksi.
Kassien somisteeksi, niiden toiseen ”kylkeen”, on tallentunut kukkia, puita, luonnonmaisemia, menopelejä ja kirkkoja.
– Ensimmäisen kirkkokassin tein, kun eräs rouva Lammilta sitä pyysi. Kehotin häntä tuomaan kirkosta kuvan, jonka mukaan ryhdyin suunnittelemaan ja ompelemaan. Rouva tuli vieneeksi kassinsa näytille kirkkoherranvirastoon ja kohta sieltä tulikin 30 kappaleen tilaus.
Pohjoisimmat Leppäsen työstöön päätyneet kirkot ovat olleet Sodankylästä – sieltä sekä uusi että vanha.
Hän on myös ommellut Petäjäveden vanhan kirkon, Unescon maailmanperintökohteen, sekä useampia tulipalossa tuhoutuneita kirkkoja vanhoista valokuvista mallia ottaen. Ihmiset ovat tahtoneet vaalia rakkaan kirkon muistoa kassin ostaen.
Yhden kirkkokassin Leppänen ompeli tilaustyönä häälahjaksi.
Käsitöissään hän hyödyntää uusia ja käyttämättömiä tekstiilejä, jotka kuitenkin ovat niiden alkuperäisellä tilaajalla jääneet jäämäpaloiksi. Näin harrastukseen liittyy ekologisuuttakin.
Vuoden 1988 mallia oleva saksalainen ompelukone on palvellut käyttäjäänsä uskollisesti.
– Se on sopivasti kodissa esillä niin, että pääsen heti harrastuksen pariin, kun inspiraatio iskee.
Leppänen on myynyt kassejaan vuosien ajan Hämeenlinnan torilla, joten ainakin monille paikallisille hän on tuttu kasvo.
– Kyllä kasseilla on mukava menekki ollut. Niitä on lähtenyt maailmalle 700; tällä hetkellä kotona on vain kolmisenkymmentä.
Suomen kirkot ovat Reino Leppäselle tulleet tutuiksi toisellakin tapaa. Hänellä on vuosikymmenten ajan ollut tapana hiljentyä sunnuntaisin joko radiosta tai televisiosta lähetettävän jumalanpalveluksen ääreen.
