Jaakko Pirttiaho
Julkaistu 08/01/2020
”Kun kaikki tämä kohtaa sinua, siunaus niin kuin kirouskin, jotka minä olen asettanut sinun eteesi, niin silloin sinä menet itseesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkottanut” (5. Moos. 30:1).
Synti on tuhovoima. Kun minä toimin vastoin Raamatun elämää suojelevia ohjeita, rikon sekä itseäni että usein myös toisia ihmisiä.
Israel joutui syntiensä tähden pakkosiirtolaisuuteen. Myös kristitty joutuu usein kantamaan syntiensä seurauksia. Jumalan käskyjen rikkominen saattaa johtaa ihmissuhteiden rikkoutumiseen ja monenlaiseen kurjuuteen.
Mutta Jumala kuulee erityisen tarkkaavaisesti syntiensä tähden särkyneen ihmisen huokauksia. Siellä missä yksi ihminen menee itseensä ja ottaa vastuun elämästään, siellä armo on jo kääntämässä uutta sivua.
Synti voi todella rikkoa elämän. Mutta armo on syntiä suurempi todellisuus. Ei ole olemassa syvyyttä eikä etäisyyttä, josta Jumala ei lapsiaan pelastaisi. Särkyneellä on lupaus elämästä ja yltäkylläisyydestä.
Synti on saattanut särkeä menneisyyden mutta armo voi lahjoittaa mennyttä rikkaamman elämän Vapahtajan seurassa.
