HENGELLINEN KYPSYYS

[rita4]

Josef Lindell

Uskonelämämme ei ole itsestään selvyys. Jatkuvasti joudumme taistelemaan sielunvihollista vastaan, joka hyökkää meihin juuri heikoista kohdistamme. Tärkeää on, että olemme puetut oikeisiin varusteisiin (Ef.6): "Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä." Emme saa taistella ihmisiä vastaan, sillä silloin itse asiassa taistelemme sielunvihollisen puolella

Tässä taistelussa on myös tärkeä: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta." On todella helpottavaa ja hyvää tietää, etten minä ainakaan ole tai saa olla toisten tuomari, joka sanelee, kuka on uskossa, kuka ei. Sana sen tekee: mm "Room.8:14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. 15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" 16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia."

Jumalan lapsina voimme joskus olla todella uhmaikäisiä ja tuhmia. Mutta Raamattuhan kehottaa monessa paikassa panemaan pois monenlaisia asioita ja pukeutumaan uudelleen:

Kol. 3: 8. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. 9. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa 10. ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. ----- 12. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, 13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. 14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. 15. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. 16. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. 17. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.


Kun Henki todistaa meidät Jumalan lapsiksi, tulee muistaa (uudelleen ja uudelleen) myös: Ef.4 " 29. Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. 30. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. 31. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. 32. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. Ef. 5:1.Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset, 2. ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi."

Millainen tämä Kristuksen rakkaus on? Taas erittäin tutut sanat: 1 Kor.13:4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, 5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; 7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii."

Olisiko opettelemista?

Kristityn hedelmä on lueteltu: Gal. 6:22 "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen." Eikö tällaisia hedelmiä meistä pitäisi löytyä. Ei niitä oikein tahdo löytyä nykyaikana.

Tämä kaikki on tuttua. Tämä kertoo myös miksi sitten toinen kokee outoja piirteitä monissa viesteissä (ei aina tietenkään). Mistä johtuu ristiriidat, joista olen maininnut? Jos minulla olisi tyydyttävä vastaus, antaisin sen. Nyt vain joitakin vihjeitä, joiden edessä voit viipyä ja miettiä.

Paavali mainitsee kolmenlaisesta ihmisestä:

Luonnolliset ihmiset (esim. ne ihmiset, jotka eivät tiedä, eivätkä edes halua tietää hengellisiä totuuksia. Niitähän on paljon tänä aikana)

Hengellisiä ihmisiä, jotka ovat ottaneet vastaan pelastuksen ja pyrkivät Pyhän Hengen avulla yhä syvempään näihin totuuksiin ja ymmärtämään, mikä on Jumalan tahto. Vaikka he saattavat olla hyvinkin heikkoja ja vajavaisia, jopa kompastuvat, he kuitenkin nöyrtyvät, tekevät parannuksen ja pyrkivät yhä lähemmäksi Kristusta.

Lihalliset ihmiset, jotka kyllä ovat lähteneet Kristusta seuraamaan, mutta heidän lihalliset himonsa ja taipumuksensa heijastuvat arkielämässä. Usein he eivät edes tiedä, mistä on kysymys. Omatunto ja Pyhän Hengen ääni heissä muistuttavat, että jotain on vinossa. Jostakin syystä he kuitenkaan eivät etsi todellista parannusta, vaan alkavat puolustautua sillä, että toisetkin tekevät niin ja niin. Kyllä syntipukkeja on helppo löytää, joiden selän takana on mukava piileskellä.

Monet (ellei lähes kaikki) uskovaiset ovat kahden viimeksi mainitun ihmisryhmän sekoitus. Riippuu tilanteista, mikä ryhmä kulloinkin saa yliotteen. Kyllä "vanha Aatami" jatkuvasti tekee kiusaa (Room. 7) Sen takia on niin tärkeä, että kasvamme hengellisesti.

Olisiko tavoite Paavalin sanat: Gal. 2:19. "Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, 20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni."?

[rita4]

Uskonelämämme ei ole itsestään selvyys. Jatkuvasti joudumme taistelemaan sielunvihollista vastaan, joka hyökkää meihin juuri heikoista kohdistamme. Tärkeää on, että olemme puetut oikeisiin varusteisiin (Ef.6): "Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä." Emme saa taistella ihmisiä vastaan, sillä silloin itse asiassa taistelemme sielunvihollisen puolella

Tässä taistelussa on myös tärkeä: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta." On todella helpottavaa ja hyvää tietää, etten minä ainakaan ole tai saa olla toisten tuomari, joka sanelee, kuka on uskossa, kuka ei. Sana sen tekee: mm "Room.8:14. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. 15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" 16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia."

Jumalan lapsina voimme joskus olla todella uhmaikäisiä ja tuhmia. Mutta Raamattuhan kehottaa monessa paikassa panemaan pois monenlaisia asioita ja pukeutumaan uudelleen:

Kol. 3: 8. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. 9. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa 10. ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. ----- 12. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, 13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. 14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. 15. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. 16. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. 17. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.

Mietin tuossa hengellistä kypsyyttä ja sitten nousi tämä kirjoitus esiin, jossa on juuri siitä, mitä mietinkin. Olenko minä kasvanut uskossani ja viimeinkin alkanut oppia kuin kuolettaan; rukouksella, sekä parannuksenteolla, Sanaa lukemallakin lihani tahtoa ja näin tehden, ollen kuin muuttua: kärsivällisemmäksi, anteeksiantavaksi, jopa rakkaudellisemmaksikin? Vai olenko yhä lihallinen, jolla on kuin se inhottava ja Jumalankin tahdon vastainen lihantahto viemässä minua uskossani mukamas eteenpäin;ja siksi kompuroimaan taivastiellä, kun en pystykään edelleenkään antaan anteeksi ja unohtaan, siunaan täydellä sydämelläni, tai rakastamaan jopa vihamiestänikin?

Vai; olisinko sittenkin jo alkanut kasvaakin uskossani, viimeinkin ja alkanut jo kuin oppia rakastamaan niitä, jotka eivät minua rakasta, eivät ymmärä tapaani elää uskoani todeksi, tai vain hyväksy minua, minunlaistani uskovaa. Siis oppinut Jumalan antamalla rakkaudella rakastamaan, antamaan anteeksikin,... Mutta: ei omassa voimassani, koska siinä en koskaan pysty rakastamaan tai edes siunaamaan ketään sellaista, joka loukkaa minua tai aiheuttaa ikävyyksiä elämässäni, tms..

Halu on muutokseen ja muuttumiseenkin, lihan tahdon kuolettamiseen, sekä sen ristiinnaulitsemaan ristille kuivumaan joka ikinen elämäni päivä, mutta.. Osaanko? Onnistunko siinä? Pystynkö edelleenkään ymmärtämään; ettei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, vaan taivaan avaruuksissa vaeltavia henkivaltoja ym vastaan? Niinpä niin? Siinä sitä onkin koko elämän kestävä oppiminen ja lihan tahdon on vain suostuttava kuolemaan, jotta Jeesus Kristus voisi minuakin onnetonta ja kurjaa vielä käyttää työssään, lähimmäisenäkin, ym..Herra Jeesus siihen minulle ja sinullekin rakas lukijani antakoon viisauttaan ja voimaansa!

Lihalliset ihmiset, jotka kyllä ovat lähteneet Kristusta seuraamaan, mutta heidän lihalliset himonsa ja taipumuksensa heijastuvat arkielämässä. Usein he eivät edes tiedä, mistä on kysymys. Omatunto ja Pyhän Hengen ääni heissä muistuttavat, että jotain on vinossa. Jostakin syystä he kuitenkaan eivät etsi todellista parannusta, vaan alkavat puolustautua sillä, että toisetkin tekevät niin ja niin. Kyllä syntipukkeja on helppo löytää, joiden selän takana on mukava piileskellä.

Olen myöskin hyvin huolissani niistä uskovista siskoista ja veljistä, jotka eivät edes tahdokaan muuttua, koska eivät näe siihen minkäänlaista tarvetta (ollaan olevinaan jo niin hyviä ja pyhiä, kun käydään kokouksissa näyttäytymässä, jotta kaikki näkevät heidän olevan uskovia), vaikka käytös, ajattelu, elovainioilla olo ei kiinnosta, siis; MUUTTUMINEN! Tai eivät vain yksinkertaisesti halua jonkun toisen uskovan olevan tekemisissä autettavansa kanssa ja sen takia he alkavatkin kuin puhua pahaa ja valehdella rumin sanoin sitä, joka on kenties halunnut olla ystävällinen jollekin heidän autettavalleen. Näitäkin kun on ja siellä lihantahto ja ylpeys jyllää ja jyrää Jumalan tahdon ja kaiken yli, kuin pansasrivaunu tai höyryveturi, kun pidetään itseään ainoana oikeana tukijana jollekin heikommalle astialle. Ja sen tähden, pelotellaan sitä toista jollakin uskovalla ihmisellä, jonka molemmat tuntee ja miten sen toisen seura vie sen pois uskosta, kun saattaakin todellisuudessa olla niinpäin, että; sen auttajan oma ja sen lepsu kaiken salliva usko vie sen heikon astian pois Kristuksen Jeesuksen ristin luota, ja tahdosta muuttua uskossaan yhä vain enemmän Kristuksen kuvan kaltaisuuttakin kohden. Ollaan kateellisia, jos joku onnistuukin ja saa jonkun tulemaan uskoon..Niin äkkiä sille heikolle astialle on asiaa, varoitus: "Pysy kaukana siitä, tai uskosi kaatuu. Pysy vain minun seurassani ja tuettavanani!"

Ja näin tehden saatetaan jopa saada se autettava, tuettava kulkemaan uskossaan kauemmaksi Herrasta ja totuudesta, ehkä jopa lopulta pois verisen ristin luotakin ja näin kohti sitä kurjaa paikkaa, joka odottaa jopa uskovia, kun he luopuu elävästä uskostaan ja jäävätkin vain uskonnollisuuteen ja kaiken hyväksymiseen uskossaan, muka sopivana..Kun synti ei enää olekaan uskosta pois vievä asia, mukamas.

Näitäkin ylpeitä ja lihallisia tukijoita kun valitettavasti on ja he vievät sen autettavan ja aran, heikon astian vain teoillaan ja sanoillaan, kielloillaan, ym kauemmaksi Herrastamme ja uskossa elämisen valtavuudestakin. Kun syntiä ei tahdota, tai vain uskalleta sanoa synniksi, josta on jokaisen uskovan tehtävä parannus[siis synnistä]. Halutaan vain silitellä päätä ja näin tehden kuin sallia toisen syntielämän, jottei se loukkaantuisi auttajaansa ja tukijaansa, vaan kiinnitttyisi yhä lujemmin ihmiseen, auttajaansa, eikä Jeesukseen Kristukseen ja vain Häneen turvautuen ja uskoen. Niinkö Jeesus opetti? Että; tärkeämpää onkin sallia ja katsoa sormiensa läpi toisen synnissä eläminen, kuin varoittaa siitä? Eikös Raamattu puhu ihan toista kieltä?! Ja roiku lujasti kiinni, kynsin ja hampain auttajassasi ja tukihenkilössäsi, eikä Herrassa Jeesuksessa? Niinkö se menikin ja usko onkin kiinnittynyt IHMISEEN, EI JUMALAN SANAAN JA JEESUKSEEN, niin kuin sen pitäisi kiinnittyä; terveellä tavalla! Auttajasi, tukijasi ei voi sinua pelastaa, jos uskosi hiipuu ja jää vain uskonnollisuuteen, mutta Jeesukseen kiinnittymällä ja turvautumalla, uskomalla ja hänessä pysyen Sinäkin saat kasvaa uskossasi ja lihasi tahtokin alkaa pikkuhiljaa kuolla ja elämä Kristuksessa Jeesuksessa kasvaa, sekä uudistua, muuttua, vahvistua oikealla tavalla! Sydän muuttuu ja ei olekaan enää riippuvainen ihmisestä, vaan ja vain yksin Herrastasi ja Vapahtajastasi! Amen!

1. Tess. 5:14-15
Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille.

1. Tim. 5:
20 Syntiä tekeviä nuhtele kaikkien kuullen, että muutkin pelkäisivät.
21 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.
22 Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana.
23 Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi.
24 Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat jäljestäpäin;
25 samoin myös hyvät teot ovat ilmeiset, eivätkä nekään, jotka eivät ole ilmeisiä, voi salassa pysyä.

Luuk. 17:
1 Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Mahdotonta on, että viettelykset jäisivät tulematta; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat!
2 Hänen olisi parempi, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee yhden näistä pienistä.
3 Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.
4 Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi."