Jotenkin nuo kirjoitukset alkoivat puhutella minua ja laittoi kuin mietintä myssyyni asioita omasta uskonelämästäni ja se, mitä olen aika paljonkin viime aikoina hiljaa miettinyt, että:
"Näkevätkö omaiseni, naapurit, tms sen Jumalan antaman rakkauden ja rauhan, joka pitäisi ainakin näkyä myöskin kasvoistani, olemuksestani, puheestani, ja siitä, miten elän uskovana arjen keskellä?"
Tämä aika on vaikeaa ja yhä vain vaikeammaksi menee, ja se ei ole pelottelua, Ei! Vaan totuus, faktaa, jonka jokainen suomessakin asuva ihminen voi nykyään jo allekirjoittaa, vai mitä?! Vai eikö voi? Kyllä, me olemme tulleet siihen aikaan jolloin raha menee niin kaikkeen elämiseen, että on pakko alkaa miettiä miten elää ja mihin rahansa käyttää.
Ehkä rikkailla ihmisillä on toisin, mutta meikäläinen, joka on eläkeläinen ja poikanikin joka asuu kanssani on nuori eläkeläinen, niin kyllä sitä joutuu pakostakin luopumaan asioista ja ostoksista joita vielä jonkin aikaa sitten kykeni tekemään, koska kaikki nykyään lujalla vauhdilla vain koko ajan kallistuu..
Ehkä sanot, että miten se nyt tähän aiheeseen kuuluu, tai sopii? Kyllä se vain minusta ainakin kuuluu ja sopii, koska, kun jokainen niin uskovaiset kuin
vielä uskosta osattomatkin joutuvat yhä tiukemalle elämässään taloudellisesti, niin olen aikas varmakin siitä, että:
"Meitä Herran omia seurataan. Olemme kuin peili, kuvastin perheen jäsenillemme, naapureillemme ja niille joita kohtaamme. He seuraavat meidän ilmeitämme, puheitamme ja elämäämme, että miten suhtaudumme kaikkeen tai miten kestämme kaiken eteen tulevan ahdingon, tms!"
Koska se mitä olen ollut kuin huomioimassa, kun seuraan niin omaisiani kuin naapureitamme ja ihmisiä yleensäkin niin tietynlainen hätä kuvastuu heidän puheistaan siitä, mitä on tulossa ja miten siitä selvitään. Tänään viimeksi sen sain aivan selvästi huomioida kun ostin mustikoita eräältä nuorehkolta mieheltä. Tai kun eräs päivä kuuntelin yhtä pojistani ja tytärtäni hiukka aikaisemmin.. Valtava hätä, pelko, ahdistus.. Ja huomioin että olin kuin minua olisi katseltu kuin elävää elokuvaa:
"Mikä on reaktioni uskovana kaikkeen siihen,mistä on puhuttu!?" Ja täytyy rehellisesti tunnustaa, että en tainnut osata olla se Kristusvalo, se iloisuus, tai kertonut miten turvaudun kaikessa Herraani Jeesukseen Kristukseen..Tai ..
Mutta yhden asian voin sanoa, minkä sain tänään pohdintoihini ja mietintääni Herralta..Ja se oli ja on se kyky ja halu olla rinnalalkulkijana niille, joilla on nyt vaikeaa tai näkevät nälkää, tms..
Meitä Heran omia kehotetaan sekä rohkaistaan taivaasta olemaan niitä, joista voi nähdä, kuulla, aistia sen rauhan, jonka voi antaa sydämiimme vain yksin taivaan Jumala, Isä, Kaikkivaltias; Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta sekä nimessä.
Minä en ole mitään, en mikään pyhimys, enkä edes kuvittele olevani jotain, Ei niin! Mutta sydämessäni on Jumalan antama rauha kaiken tämän keskelläkin: mikä maailmaa on kohdannut sekä tulee vielä kohtaamaankin. Ja se rauha varjelee sydämeni, niin kuin sinunkin sydämesi se varjelee rakas kanssamatkaajani, kunhan vain tahdomme olla uskollisia ja kuuliaisia Herrallemme, sekä kuolla itsellemme, maailman tarjonnalle ja elää täysillä sen mihin itse kukin kykenemme Jeesuksen opetuslapsina, seuraajina, joista loistaa se Kristus valo meidän sitä tajuamatta, tai näkemättä, kokematta itse sitä itsessämme.
Ja onneksi me ei sitä nähdäkään, ettei ylpistyttäisi ja alettas osoitella sormella toisia ihmisiä, verraten itseemme, ei niin, vaan; rohkaista ja lohduttaa, rukoilla toinen toistemme puolesta. Sekä kiittää jo etukäteen niistäkin omaisistamme ym jotka
vielä ottavat vastaan pelastuksen, siis Jeesuksen elämäänsä, sydämiinsä ja pääsevät kanssamme kerran sinne taivaan hääjuhliinkin mukaan.
Siis ei piiloteta uskoamme keneltäkään, vaikka vaikeinta varmasti monille, niin minulle kuin sinullekin on olla uskovana oman perheen ja omaistemme keskellä. Mutta Herra kyllä antaa siihenkin voimaansa, jos ja Kun vain niin tahdomme ja pyydämme Jeesuksen ihanassa nimessä sitä. Itsessämem emnem osaa, jaksa, uskalla.. Mutta kun Pyhä Henki tulee avuksemme niin silloin me osaamme ja uskallamme, pystymme siihenkin.. Amen! Ihanaa ja rohkaisevaa, hallleluja!
Room. 14:
7 Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
8 Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
9 Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.Ja tämä laskeutui sydämelleni;
1. Kor. 6:19-20 Jeesuksen nimessä!
Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.Ja lopuksi tämä kaikille jo tuttuakin tutumpi mutta rohkaiseva Raamatunpaikka;
Joh. 14:
26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
28 Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.