"Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen"

[rita4]

Per-Olof Malk

Kuulemme yhä uudestaan ihmisistä, jotka ovat elävän kristillisyyden ja hengellisen uudistumisen toivossa alkaneet kulkea piireissä tai ryhmässä, joissa Jumalan toiminta on näkynyt miltei käsin kosketeltavalta. Sitten he ovat voineet osallistua yleisötilaisuuksiin ja mennä kursseille, joissa on opetettu, miten sairaita parannetaan tai kuinka profetoidaan.

Mutta jossakin vaiheessa vaikeudet ja epäilykset ovat tulleet ilon rinnalle. Innoittavan ilmapiirin sisältä on tullut esille vastenmielisiä asioita, kulissien takaa on alkanut näkyä väärinkäytöksiä. Niistä puhuminen on tehnyt ilmapiiristä kovan. Peitetty viha on saattanut olla aistittavissa.

Voi olla, että arvostelun pahaa henkeä ja muuta syntiä on alettu ajaa ulos ja jos se ei ole auttanut, ahdistuvaa ihmistä on alettu syyttää pienestä uskosta ja riittämättömästä rukouksesta. Monia on alettu kutsua riivatuiksi. Heihin on kohdistunut kasvavia henkisiä paineita ja fyysistäkin väkivaltaa. Sitten, ehkä 2-3 vuoden syvän sisäisen kamppailun jälkeen ja masennuksen jo alettua jotkut ovat jättäneet ryhmänsä tai yhteisönsä. Sen jälkeen he ovat kuin liikenneonnettomuuden uhreja, joita on nostettava varovasti.

Kirkkomme ja vapaitten suuntien opetuksessa näistä kokemuksista ja niiden syistä ei puhuta, mikä on tyrmistyttävää. Ei ole oikein, että Jumalan valtakunnan opettajat vaikenevat kärsimyksistä, joita heidän laumansa jäsenillä on eksyttävän opetuksen tähden. On myös ihmisarvoa alentavaa, että seurakunnissa ei anneta tervettä opetusta, jotta kristityt voisivat etukäteen välttää näihin syviin kärsimyksiin joutumista. Sanottakoon asia vielä näin: Jos jotakuta julistajaa ei kiinnosta ihmisten varjeleminen eksytyksiltä, niin huomiota voisi myös kiinnittää niihin kansantaloudellisiin menetyksin, joita "elävää kristillisyyttä ajavat ryhmät ja liikkeet" aiheuttavat ihmisille, kun he saamansa uskonnollisen kohtelun jälkeen tarvitsevat sairaslomia hoitaakseen traumojaan - ja yhä useammin myös pitkiä terapia- ja sairaalajaksoja. Tämä ei ole Jumalalle kunniaksi.

Erkki Leminen on kirjassaan Armo kuuluu sulle juuri kirjoittanut: "Rautakin väsyy. Teräsjousen kimmoisuus heikkenee. Vieteri löystyy. Eikö siis ihminen väsyisi. Eikö ihmisen mieli, käskyillä rasitettu, läksyillä kuormitettu, normeilla rajoitettu, sykkyröille kierretty, uupuisi?

Niin kuin kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat kaivanneet ja etsineet levottomalle sielulleen lepopaikkaa ja lepoa, niin mekin tämän ajan levottomat sielut kaipaamme ja etsimme. Meille jokaiselle olisi tärkeää löytää sellainen paikka ja asema, jossa eivät kaikki tuulet voisi meitä heilutella, eivät kaikki lyöjät lyödä, eivät kaikki käskijät iskeä, eivät läksyttäjät läksyttää eivätkä kaikenlaiset vaatijat väsyttää."

Tämän kaipuun näkee Jumala. Siksi hän sanoi: "Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä." (Hes 34:11- 12.)

[rita4]

Kuulemme yhä uudestaan ihmisistä, jotka ovat elävän kristillisyyden ja hengellisen uudistumisen toivossa alkaneet kulkea piireissä tai ryhmässä, joissa Jumalan toiminta on näkynyt miltei käsin kosketeltavalta. Sitten he ovat voineet osallistua yleisötilaisuuksiin ja mennä kursseille, joissa on opetettu, miten sairaita parannetaan tai kuinka profetoidaan.

Mutta jossakin vaiheessa vaikeudet ja epäilykset ovat tulleet ilon rinnalle. Innoittavan ilmapiirin sisältä on tullut esille vastenmielisiä asioita, kulissien takaa on alkanut näkyä väärinkäytöksiä. Niistä puhuminen on tehnyt ilmapiiristä kovan. Peitetty viha on saattanut olla aistittavissa.

Lueskelin tätä ja se herätti monenkinlaisia ajatuksia. Monet todellakin kuin lähtevät etsimään paikkoja ja tapoja, ryhmiä, koulujakin, joissa voisivat kuin kasvattaa tietämystään uskosta, Raamatusta, ja miten Jumala haluaa toimia omiensa parissa, ym..Nythän kyllä löytyy yhteisöjä ja seurakuntia, joissa mainostetaan miten vain heillä on oikea oppi ja miten siellä opetetaan parantamaan ihmisiä, tai parannetaan rukouksen kautta ihmisiä, tai opetteaan profetoimaan, tai.. Ja aluksi voikin tuntua että; "Hei, tää onkin nasta paikka!"

Mutta kuinka usein lyökin vain päänsä seinään, kun siellä pisempäänkin käy ja huomaa sellaisia asioita, jotka panevat pohtiin; "Onko tämä paikka ja nuo uskovat siellä sittenkään oikealla asialla ja Jumalankaan käytössä olevia, siis mikä voima siellä vaikuttaa?" Ja kun sitten haluaa erata niistä, niin se ei onnistukaan niin helposti kuin luulisi ja joutuu painostuksen ja syytöstenkin alle ja masentuu, ahdistuu, saattaa tulla jopa pelkoa ja uskokin on jo hyvin hataralla pohjalla, kun syylistetään pienestä uskosta, ja siksi ja miksi ei voi tehdä niitä ja noita juttuja, tai ..

Tekisi mieleni kysyä, että; Onko enään raittiita seurakuntia, joissa uskova ja uskoontullut ihminen saisi elävää vettä juodakseen janoonsa, joka vahvistaa ja tuo voiman elämään vaikeinakin aikoina ?" Ja uusia seurakuntia syntyy kuin sieniä sateella, miksi? Koska uskovat loukkaantuvat Jumalan Sanaan ja eivät tahdo alistua Sanan alle tottelemaan, vaan elää itselleen mieliksi. Tai; kun seurakunnan pastori ja vanhemmisto on ankaraa, joka vaatii tottelemaan vain heitä, ja alistumaan heidän mielivaltansa alle tottelemaan. Kun pitäisi alistua ainoastaan Jumalan tahdon ja Sanan alle tottelemaan. He tekevät itsensä tärkeämmiksi kuin Jumala on ja Jumalasta tulee kakkosmies heille, siis vanhemmistolle ja pastoreille..

On lähdettävä pois, jotta voisi pitää henkisen tasapainonsa joka on jo vaakalaudalla vaatimusten ja syytösten, ehkä uhkailujenkin vuoksi. Jos aikoo pysyä uskossa, niin ei jää enään muuta mahdollisuutta kuin vain siirtyä takavasempaan ja lähteä ulos sieltä, kun halua muutokseen ja parannuksentekoon ei löydy paimenilta..Vaikka aivan varmasti Jumala on heillekin puhunut ja varoittanut, varoittanut lihallisuudesta, maailmallisuudesta, vääriin asioihin kiintymisestä, ym.. Mutta ei! Ovat kovia kuin muuli, joka päättää seistä tässä, niin se kanssa seisoo siinä, liikahtamatta vaikka mitä sanottais tai tekiskin.

Ollaan tottelemattomia Jumalan puhelle ja varoituksille. Ei pelätä Jumalaa oikealla tavalla. Ollaan uppiniskaisia ja itseään (lihaansa) rakastavia. Vääriä opettajia uskoen ja niiden sanojen mukaan opettaen ja heitä seuraten. Ei Jumalan Sanaan turvaten ja Jumalaan ainoastaan uskoen, pysyen Sanassa ja totuudessa, jolloin sielu pelastuu iankaikkisuuteenkin ja elämä on tasapainoista ja rikasta, ja jopa sitä rakkauttakin löytyy, kun tottelee Jumalaa ja alistuu tahtonsa alle elmään ja seuraaman vain yksin Jeesusta Kristusta, eikä muita opettajia ja profeettoja, tms..

Voi olla, että arvostelun pahaa henkeä ja muuta syntiä on alettu ajaa ulos ja jos se ei ole auttanut, ahdistuvaa ihmistä on alettu syyttää pienestä uskosta ja riittämättömästä rukouksesta. Monia on alettu kutsua riivatuiksi. Heihin on kohdistunut kasvavia henkisiä paineita ja fyysistäkin väkivaltaa. Sitten, ehkä 2-3 vuoden syvän sisäisen kamppailun jälkeen ja masennuksen jo alettua jotkut ovat jättäneet ryhmänsä tai yhteisönsä. Sen jälkeen he ovat kuin liikenneonnettomuuden uhreja, joita on nostettava varovasti.

Uskon että juuri tätä on liankin paljon seurakunnissa ja kirkoissamme, uskonyhteisöissämme. Minullekin on sanottu, että: Olen riivattu ja puhun riivaajan oppia, sekä tuotu tämä Raamatunpaikka minua koskemaan;

Matt. 12:
24 Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: "Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla".

25 Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.

26 Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka siis hänen valtakuntansa pysyy pystyssä?

27 Ja jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomarinne.

28 Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.

Noh myönnettäköön, oli paljon muutakin syytöstä, mutta sain lisänimen, jossa minua syytettiin Beelsebulin voimalla toimivan ja puhuvan ja..Ja se loukkasi, satutti, repi sisintäni ja murehdutti mieleni. Olin aivan henkisesti jo loppu syytöksistä, kunnes nostin kytkintä ja olin itsekin kuin haavoitettu, jota olisi silloin pitänyt käsitellä varovasti. Ja kaikki tämä vain siksi, että julistin Jumalan tahdosta ja kehotuksesta; totuutta rohkeasti ja pelkäämättä ihmisten sanoja ja vihaa, ilkeyttä. Minut teloitettiin! Kesti pitkään, ennen kuin aloin selvitä siitä. Ja siksi ymmärrän juuri heitä, jotka joutuvat uskonsa tähden vainotuiksi ja pilkatuiksi, joita koetetaan kääntää muuttamaan ajatteluaan ja puheitaankin vastoin Jumalan Sanaa.. Silloin uskova ihminen on kuin puun ja kuoren välissä, kun haluaa pysyä siinä missä onkin ja ei kuitenkaan voi pysyä siinä, koska ei voi, eikä edes haluakkaan muuttaa ajatteluaan tai puheitaan muiden vaatimusten mukaiseksi, joka ei pysy Sanassa ja Totuudessa. Koska haluaa totella vain yksin Jumalaa ja pysyä Sanassaan.

Mutta minussa se vaikutti vain sen että tahdoin yhä päättäväisemmin ja rohkeammin tuoda esille sen mistä Jumala puhuu ja Sanansa puhuu. Minut lannistettiin, mutta vain hetkeksi ja nyt näen miten Herra kasvattaa minuakin raukkaa työkentälleen, .. Mutta opin rukoilemaan ja turvaamaan Jumalaan kaiken sen vaikean ajan keskellä ja varsinkin sen jälkeen.. Rukouksesta tuli se voima, joka kantaa kun kaikki muu kaatuu ja Jumala on lähellä särjettyä sydäntä ja vastaa, auttaa, antaa rauhansa ja ilonsakin sydämeen.Vain Hänessä (Jumalassamme) on kaikki mitä tarvitsemmekin.

Laitan lopuksi tämän laulun; Eija Kourimo - SIIVET KANTAA

[rita4]

Voi olla, että arvostelun pahaa henkeä ja muuta syntiä on alettu ajaa ulos ja jos se ei ole auttanut, ahdistuvaa ihmistä on alettu syyttää pienestä uskosta ja riittämättömästä rukouksesta. Monia on alettu kutsua riivatuiksi. Heihin on kohdistunut kasvavia henkisiä paineita ja fyysistäkin väkivaltaa. Sitten, ehkä 2-3 vuoden syvän sisäisen kamppailun jälkeen ja masennuksen jo alettua jotkut ovat jättäneet ryhmänsä tai yhteisönsä. Sen jälkeen he ovat kuin liikenneonnettomuuden uhreja, joita on nostettava varovasti.

Kirkkomme ja vapaitten suuntien opetuksessa näistä kokemuksista ja niiden syistä ei puhuta, mikä on tyrmistyttävää. Ei ole oikein, että Jumalan valtakunnan opettajat vaikenevat kärsimyksistä, joita heidän laumansa jäsenillä on eksyttävän opetuksen tähden. On myös ihmisarvoa alentavaa, että seurakunnissa ei anneta tervettä opetusta, jotta kristityt voisivat etukäteen välttää näihin syviin kärsimyksiin joutumista. Sanottakoon asia vielä näin: Jos jotakuta julistajaa ei kiinnosta ihmisten varjeleminen eksytyksiltä, niin huomiota voisi myös kiinnittää niihin kansantaloudellisiin menetyksin, joita "elävää kristillisyyttä ajavat ryhmät ja liikkeet" aiheuttavat ihmisille, kun he saamansa uskonnollisen kohtelun jälkeen tarvitsevat sairaslomia hoitaakseen traumojaan - ja yhä useammin myös pitkiä terapia- ja sairaalajaksoja. Tämä ei ole Jumalalle kunniaksi.

Erkki Leminen on kirjassaan Armo kuuluu sulle juuri kirjoittanut: "Rautakin väsyy. Teräsjousen kimmoisuus heikkenee. Vieteri löystyy. Eikö siis ihminen väsyisi. Eikö ihmisen mieli, käskyillä rasitettu, läksyillä kuormitettu, normeilla rajoitettu, sykkyröille kierretty, uupuisi?

Niin kuin kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat kaivanneet ja etsineet levottomalle sielulleen lepopaikkaa ja lepoa, niin mekin tämän ajan levottomat sielut kaipaamme ja etsimme. Meille jokaiselle olisi tärkeää löytää sellainen paikka ja asema, jossa eivät kaikki tuulet voisi meitä heilutella, eivät kaikki lyöjät lyödä, eivät kaikki käskijät iskeä, eivät läksyttäjät läksyttää eivätkä kaikenlaiset vaatijat väsyttää."

Tämän kaipuun näkee Jumala. Siksi hän sanoi: "Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä." (Hes 34:11- 12.)

Tämä kirjoitus pysäytti minut miettimään tämän ajan hengellisyyttä, opetusta, toimintaa, toisten uskon aliarviomista ja nollaamista, mollaamista, ym..Kuinka helppoa on katsoa ja ajatella itse olevansa jotakin, tai joitakin ylempänä, parempi uskova, vakaa, ja omasta ja ehkä joidenkin mielistelijöidensäkin mielestä: Herralle mieluisakin vielä, kuin nuo toiset, joista ei ole mihinkään, vaan he ovat eksyneet eikä heillä ole edes tarpeeksi uskoa, niin kuin hänellä on, öhöm!? Tai kun ei olla oikeesti edes kiinnostuneita toisen sydämen ja sielunkaan tilasta, vaan yltiöpäisesti murskataan toisen tunne-elämä, usko ja saatetaan heidät lähtemään jopa pois uskovien yhteydestä, koska heistä oli muka löydetty pimeyttä, väärää ajattelua, tai jopa demonisia riivaajia, joiden mukaan he muka toimivat ja ajattelevat, puhuvat, elävät..vastoin raamatun sanaa ja jumalan tahtoakin.. (laitoin pienellä, koska puhun siitä väärästä jumalasta ja väärästä raamatustakin, joka valitettavasti on yhä useammilla itseään jonain pitävillä..)

Oletko nähnyt oikeesti riivatun ihmisen? Minä en ole nähnyt, mutta saatan kuvitella millainen sellainen voisi olla. Ja suoraan sanoen, en osaisi, tahtoisi edes kohdata sellaista. Miten uskovassa voisi muka olla yhtä aikaa riivaaja, riivaajia ja Jumalan Pyhä Henki? Ei mitenkään!

Mutta sellaisessa ihmisessä, joka ei vielä ole uudestisyntynyt Jumalan lapsi, niin sellaisessa voi olla jopa riivaaja/riivaajahenkiäkin. Sanon; Voi olla, en siis sano että heissä olisi, ei siis kannata heti mieltää sanojani väärin ja tulkita sanojani, että tarkoittaisin, että: kaikissa uskomattomissa ja huonoa elämää elävissä olisi riivaajahenki; EI! Olen nähnyt ihmisiä, joiden silmissä ei ole mitään, ei kertakaikkiaan mitään, vaan niissä oli tyhjyys; katse oli tyhjä ja kuin silmät ois olleet vain peite, ikkuna, jonka takana mahdollisesti oli väärä henki? Se oli kamalaa.

Olen kyllä nähnyt ja kuullutkin uskossa olo aikani kaikenlaista, mutta en ole herkkä heti sanomaan, tai jopa tuomitsemaan sen olleen saatanan henkiolentoja, ilmavaltojen hallitsijoita, tms.. Toki houkutus siihenkin on joskus ollut..

No riittäköön siitä asiasta, mutta on todella surullista ja pelottavaakin, kun kirkkojen, tai vapaidenkaan suuntien pastorit ja vastuunkantajat eivät pysty näkemään vääryyttä, oikeesti välittämään ihmisestä, rikkinäisistä ja epäonnistujista, hukkaan menneistä, ym, niin ei olla kiinnostuneita heidän sieluistaan tai tulevaisuudestaan. Vaan nostetaan käpälät pystyyn ja sanotaan; Ei kuulu mulle, tai ei kiinnosta mua miten sen käy, tai tuleeko se uskoon, pelastuuko, tai selviääkö vihollisen ja pimeydenkin hyökkäyksistä, taii..Sellainen välinpitämättömyys toisen ihmisen elämästä on näkyvissä ja halutaan elää vain mukavaa, helppoa elämää, jolloin vain oma minä on tärkeää, ei se mitä sille toiselle voisi tehdä, sanoa, miten auttaa, neuvoa, rohkaista, tms..

Joko hylätään, käännetään selkä, tai arvostellaan, painetaan maahan ja haukutaan vääräuskoiseksi, tai riivaatuksi, tai; ettei ole uskoa tarpeeksi, jotta voisi muuttua, pelastua, parantua.. Se on sitä mennarioppia, ja jossa kaikessa nähdään vain saatana, mutta ei nähdä Jumalan käden ja Jeesuksen rakkauden olevan paljon tärkeempää ja siihen opastaminen; kuin hakea kaikesta pimeyttä, väärää, tms..Kun pitäisi ja pitää etsiä aina ensin kaikesta valoa ja Jumalaa, Hänen tahtoaan, voimaansa, ilmestymistään, rakkauttaan, ym..

Kol. 1:
9 Sentähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä,
10 vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta,
11 ja hänen kirkkautensa väkevyyden mukaan kaikella voimalla vahvistettuina olemaan kaikessa kestäviä ja pitkämielisiä, ilolla
12 kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,
13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.

14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,
15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.

16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.

18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.

21 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
22 Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä,
23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.

Tämä tuli mieleeni.

Mutta se, mikä tuli mieleeni kun näin tuon otsikon, niin se oli se lohdullinen ja ihana ajatus, miten Jumla pitää kaiken kädessään, eikä se ole minun, sinun, eikä yhdenkään ihmisen kädessä, tai tahdosta, elämästä, uskostakaan riippuvainen, ei! Vaan me joko olemme Herran omina Hänen käytettävissään, mutta aina ja vain yksin rakkauden ja kärsivällisyyden, anteeksiannonkin kautta, mukaan ja niin kuin on Herramme tahto asioissa, sekä ihmisten elämässä, ei meidän oma tahtomme, tietomme, luulomme, tms. ei! Se on ylpeyttä, jota Isä vihaa, jos me alamme kuvitella jo osaavamme tai tietävämme Hänen suunnitelmistaan jotain sellaista, jota emme kuitenkaan tiedä, tai vain emme osaa toimia, puhua oikein, vaan olemme kovia, ilkeitä, sekä rakkaudetomia toisia uskovia ja uskosta osattomiakin kohtaan. Herra haluaa että olisimme yhtä, sekä hoivaisimme heikkoja ja alaspainettuja, lohduttaisimme murheelisia ja sairaita, sekä tahtoisimme rukoilla heidän puolestaan.

"Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen"

Amen! Olen saanut nähdä miten Herra etsii lampaansa ja todellakin johdattaa heidät pelastukseen, ristinsä juurelle, veren pesuun puhdistettaviksi, sekä tahtoo auttaa heitä. Hän pitää omistaan huolen, jos ja kun he vain tahtovat vaeltaa totuudessa ja nöyryydessä, aralla tunolla, ymmärtäen mitä on oikeanlainen Jumalan pelko! Olipa meillä sitten millaista huolta, murhetta, vaivaa, kipua, tuskaa jonkun sanojen tai käytöksen takia, tms, niin meidän ei tarvtse murehtia, johon saatana niin helposti koittaa meitä viedä, jotta jopa lopettaisimme rukouksen, Raamatun lukemisenkin ja heittäytyisimme välinpitämättömyyteen uskossamme ja siinä elämisessämmekin. Mutta ei niin rakas kanssamatkaajani, ei niin, älä mene siihen ansaan vaan kierrä se kaukaa ja huuda avuksesi Golgatan Herraa; auttamaan ja lohduttamaan, rohkaisemaan sinua, sekä antamaan sinun syntisi anteeksi ristin veressään, niin silloin ei pimeyskään pysty kuin vain kiljumaan ulkopuolellamme ja pelotteleen, mutta sen kädet on sidottu ja saamme olla levossa Herran turvallisilla käsivarsilla; rauha ja io sydämissämme. Halleluja!