Kun; Jumala kutsuu/vetää puoleensa, omakseen
Room. 2:
4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
6 hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
9 Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10 mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11 Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Mietin siinä sitä aikaa ja hetkeä, kun Jumala antaa ihmiselle etsikkoaikansa ja alkaa vetää häntä kohti ristiä ja pelastumistaan, niin miten ihmislapsi silloin useimmiten toimii? Hän alkaa karttaa uskovia ihmisiä ja saattappa tulla heitä kohtaan hyvinkin ilkeäksi, tylyksi alkaa puhua jopa ihan sopimattomia ja selvä merkki on usein kun sellainen ihminen alkaa vältellä niin paljon kuin vain pystyy uskovia.
Mutta ei välttämättä, vaan hän voi myöskin alkaa yhä enemmän käydä seuroissa ja keskustella jopa uskovien kanssa niin kuin jo olisikin uskossa oleva. Moni antaa ymmärtää, että on jo pelastunut valtion kirkon sakramenttien kautta, tai hyvän elämänsä tai lähimmäisen rakastamisensa, tms perusteella. Mutta kuitenkaan hänellä ei ole todellista ja aitoa rauhaa sydämessään. Ehkei paljon ilon aiheitakaan, eikä Jeesus nimen hyväksymistä, vaan saattavat sanoa; "Onhan minulla Jumala, mihin minä enää sitä Jeesusta tarvitsen?"
Näitä nyt olen jälleen mietiskellyt, kun olen tavannut joitakin ihmisiä, jotka ovat selvästikin herätyksessä ja huomaan olevani heille se ns punainen vaate, vaikka vielä jokin aika sitten saatoimme jutella ja olla ystäviäkin. Mutta se, mitä olen näkevinäni heistä, niin on juuri tuon todellisen sydämen rauhan puuttuminen, siis ilottomuus ja tietynlainen alakuloisuus joka heijastuu heistä, vaikka he saattavatkin koittaa esittää iloista ja mukavaa monille muille..
Tavallaan on aina siunattua nähdä kun ihminen on herätyksessä ja kun Jumala vielä kutsuu häntä omakseen, vaikkakin käytös onkin hiukan kyseenalaistakin useimmiten juuri niinä aikoina, kun on aralla paikalla ja tiedostaa sisimmässään kaipaavansa läheisempään suhteeseen pääsyä Herran kanssa. Mutta kun se vanha minä, liha, eeva tai aatu vain pistää hanttiin ja koittaa räpiköidä vastaan..Se on kuin häpeällistä tulla aralle tunnolle ja kaivata muutosta, muuttumistakin ja antaa elämänsä Jeesuksen käsiin, ristinsä juurelle mennen; syntinsä tunnustaen ja pyytäen niitä anteeksikin. Ja usein ihmispelkokin laittaa paulan ja jopa estää ihmisen pelastumisen, kun se läheisten, omaisten, työkaverien, tms pelko on niin voimakas. Rukousta tarvitaan ja paljon!
Ja kyllähän me kaikki sen jo tiedämmekin miksi noin aina käy, kun Jumalan rakkaus alkaa kosketella, kutsua ja vetää ihmistä pelastukseenkin.. Nooh, koska sielujen vihollinen ja pettäjä, valehtelija koittaa estää sielua pelastumasta sekä irtaantumasta sen [sielujen vihollisen] käskyvallan, johdatuksenkin alta pois ja samalla menettäen taas yhden sielun Jumalan rakkauden piiriin, jossa se (s.vihollinen) kokee katkeran tappionsa, häviönsä ja sitähän saatana ei halua, vaan kamppailee kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin estääkseen sielun pelastumisen ja muuttumisen, sekä tietäen, että; siten saadaan Jeesuksen ristin veressä syntinsäkin anteeksi ja tullen näin siinä samalla veren alle, Jeesuksen veren suojaan. Ja mikä ihaninta, niin kun uudestisyntyy elävään uskoon, niin saa sydämeensä taivaallisen yli ymmärryksen käyvän rauhan, jonka voi antaa yksin Jumalan armahdus ja armo, anteeksiantonsa, siis: pelastus Jeesuksessa Kristuksessa.
Jatkamme rukousta niiden puolesta, jotka elävät vielä tämän maailman ruhtinaan johdossa, luullen ettei muka tarvitse edes muuttua, tulla uskoon, pelastua.. Herra Jeesus tahtoo pelastaa aivan kaikki, ihmiseen katsomatta, tai miten hän sitten onkin elänyt, mitä tehnyt, jne.. Kaikki saavat tulla; Näin lupaa Jumalan Sana, Raamattukin.
Ef. 2:
14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
15 kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
16 ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
17 Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat;
18 sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
21 jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
22 ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.
4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
5 Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi,
6 hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
9 Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen;
10 mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
11 Sillä Jumala ei katso henkilöön.
Mietin siinä sitä aikaa ja hetkeä, kun Jumala antaa ihmiselle etsikkoaikansa ja alkaa vetää häntä kohti ristiä ja pelastumistaan, niin miten ihmislapsi silloin useimmiten toimii? Hän alkaa karttaa uskovia ihmisiä ja saattappa tulla heitä kohtaan hyvinkin ilkeäksi, tylyksi alkaa puhua jopa ihan sopimattomia ja selvä merkki on usein kun sellainen ihminen alkaa vältellä niin paljon kuin vain pystyy uskovia.
Mutta ei välttämättä, vaan hän voi myöskin alkaa yhä enemmän käydä seuroissa ja keskustella jopa uskovien kanssa niin kuin jo olisikin uskossa oleva. Moni antaa ymmärtää, että on jo pelastunut valtion kirkon sakramenttien kautta, tai hyvän elämänsä tai lähimmäisen rakastamisensa, tms perusteella. Mutta kuitenkaan hänellä ei ole todellista ja aitoa rauhaa sydämessään. Ehkei paljon ilon aiheitakaan, eikä Jeesus nimen hyväksymistä, vaan saattavat sanoa; "Onhan minulla Jumala, mihin minä enää sitä Jeesusta tarvitsen?"
Näitä nyt olen jälleen mietiskellyt, kun olen tavannut joitakin ihmisiä, jotka ovat selvästikin herätyksessä ja huomaan olevani heille se ns punainen vaate, vaikka vielä jokin aika sitten saatoimme jutella ja olla ystäviäkin. Mutta se, mitä olen näkevinäni heistä, niin on juuri tuon todellisen sydämen rauhan puuttuminen, siis ilottomuus ja tietynlainen alakuloisuus joka heijastuu heistä, vaikka he saattavatkin koittaa esittää iloista ja mukavaa monille muille..
Tavallaan on aina siunattua nähdä kun ihminen on herätyksessä ja kun Jumala vielä kutsuu häntä omakseen, vaikkakin käytös onkin hiukan kyseenalaistakin useimmiten juuri niinä aikoina, kun on aralla paikalla ja tiedostaa sisimmässään kaipaavansa läheisempään suhteeseen pääsyä Herran kanssa. Mutta kun se vanha minä, liha, eeva tai aatu vain pistää hanttiin ja koittaa räpiköidä vastaan..Se on kuin häpeällistä tulla aralle tunnolle ja kaivata muutosta, muuttumistakin ja antaa elämänsä Jeesuksen käsiin, ristinsä juurelle mennen; syntinsä tunnustaen ja pyytäen niitä anteeksikin. Ja usein ihmispelkokin laittaa paulan ja jopa estää ihmisen pelastumisen, kun se läheisten, omaisten, työkaverien, tms pelko on niin voimakas. Rukousta tarvitaan ja paljon!
Ja kyllähän me kaikki sen jo tiedämmekin miksi noin aina käy, kun Jumalan rakkaus alkaa kosketella, kutsua ja vetää ihmistä pelastukseenkin.. Nooh, koska sielujen vihollinen ja pettäjä, valehtelija koittaa estää sielua pelastumasta sekä irtaantumasta sen [sielujen vihollisen] käskyvallan, johdatuksenkin alta pois ja samalla menettäen taas yhden sielun Jumalan rakkauden piiriin, jossa se (s.vihollinen) kokee katkeran tappionsa, häviönsä ja sitähän saatana ei halua, vaan kamppailee kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin estääkseen sielun pelastumisen ja muuttumisen, sekä tietäen, että; siten saadaan Jeesuksen ristin veressä syntinsäkin anteeksi ja tullen näin siinä samalla veren alle, Jeesuksen veren suojaan. Ja mikä ihaninta, niin kun uudestisyntyy elävään uskoon, niin saa sydämeensä taivaallisen yli ymmärryksen käyvän rauhan, jonka voi antaa yksin Jumalan armahdus ja armo, anteeksiantonsa, siis: pelastus Jeesuksessa Kristuksessa.
Jatkamme rukousta niiden puolesta, jotka elävät vielä tämän maailman ruhtinaan johdossa, luullen ettei muka tarvitse edes muuttua, tulla uskoon, pelastua.. Herra Jeesus tahtoo pelastaa aivan kaikki, ihmiseen katsomatta, tai miten hän sitten onkin elänyt, mitä tehnyt, jne.. Kaikki saavat tulla; Näin lupaa Jumalan Sana, Raamattukin.
Ef. 2:
14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
15 kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
16 ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
17 Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat;
18 sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
21 jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
22 ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.