ilosanoma.munfoorumi.com

Lois Stucky

Jumala antaa elämäämme pyhyyden. Synnin tunnustaminen ja hylkääminen ei välttämättä ole helppoa. Siksi armo tulee avuksi oikeaan aikaan. Pyhä ilmapiiri saa meidät toimimaan oikein.

Jeesuksen puhe kuulosti joistakin hänen seuraajistaan kovalta (Jh 6:60). Synnistä kääntyminen, totteleminen, Jumalan tahdon tekeminen, palveleminen tai ristin kantaminen ei välttämättä tunnu kovin mieluisalta aikana, jona ihminen haluaa miellyttää itseään.

Pyhyyden ilmapiirissä

Kun Jumala puhuu jotakin Sanassaan, meidän on tuotava se esiin siitä huolimatta, että joku saattaisi loukkaantua siihen. Samalla meidän on valvottava omaa vaellustamme, ettemme itse joudu synnin sitomiksi.

Tarvitsemme Jumalan armoa, jotta voisimme puhua hänen rakkaudessaan. Ihmisillä on rajallinen käsitys Jumalan laupeudesta ja armosta. Kuka meistä voi mitata hänen armoaan? "Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen ;armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät." (Ps 103:11.)

Jumala ei ole ankara omilleen, mutta meidän on muistettava, että hän on pyhä. Hän haluaa antaa ajatuksiimme, sanoihimme ja tekoihimme pyhyyden. Pyhyyden ilmapiiri estää meitä ajattelemasta ja puhumasta toisistamme pahaa. Se saa meidät tekemään toisillemme hyvää.

Raamattu on täynnä kuvauksia Jumalan laupeudesta, armosta ja rakkaudesta. Se kertoo myös hänen vihastaan syntiä kohtaan. Jumala kertoo Sanassaan, ketä hän kuuntelee: "Minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on säijetty henki ja arka tunto minun sanani edessä" (Js 66:2.)

Nöyryyttä on hyvä viljellä. Meidän on varottava, ettemme ala pitää Jumalan armoa itsestäänselvyytenä. Vaikka tuntisimme Raamatun kuinka hyvin tahansa, emme välttämättä vaella sen tuomassa valkeudessa.

Lippu korkealle

Raamattu ilmoittaa meille Jumalan tahdon. Kun tutkimme Sanaa ja annamme sen vaikuttaa sydämessämme, tiedämme, vaellammeko sen mukaan vai emme.

Ajan kuluessa ajattelutapamme ja elämäntyylimme voivat muuttua, ja meistä tulee huolettomia synnin suhteen. Saatamme huomaamattamme päästää elämämme viinitarhaan pieniä kettuja, jotka turmelevat kristillisen todistuksemme (KV 2:15).

Jos emme itse ota Jumalan sanaa vakavasti, emme voi odottaa muidenkaan tekevän niin. Ne, joille todistamme Jeesuksesta, seuraavat meidän esimerkkiämme, siksi meidän on vaalittava vaellustamme.

Kun saarnaamme synnin synniksi, moni pitää meitä vanhanaikaisina. synnistä luopuminen tuo kuitenkin siunauksen: "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." (Sn 28:13.) Kun olemme uskollisia Jeesukselle ja nostamme korkealle hänen vanhurskautensa lipun, Jumala on meille armollinen.

Jumalan voimaa

Keskustelin vastikään erään pastorin vaimon kanssa siitä, miten jotkut kristityt katsovat meihin karsaasti, kun puhumme pyhyydessä elämisestä. Nykyään ei ole muotia olla huolissaan niistä kristityistä, jotka eivät elä Raamatun opetusten mukaan.

Moni on valmis keksimään verukkeita synnille ja katsomaan sitä läpi sormien. Jostakin syystä sen tunnustaminen ja hylkääminen on vaikeaa. Kunpa muistaisimme, että kerran kohtaamme Jumalan hänen tuomioistuimensa edessä. Silloin käy toteen se, mitä Jeesus sanoi:

"Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana. jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä." (Jh 12:48.)

Vasta uskoon tulleen uusi elämä todistaa Jumalan voimasta. Meidän on tavoiteltava parannusta ja sellaista elämää, joka kirkastaa Vapahtajamme kunniaa. Jeesus on maksanut suuren hinnan, jotta voisi vapauttaa meidät synneistämme.

Pyhyyden ilmapiirissä

Kun Jumala puhuu jotakin Sanassaan, meidän on tuotava se esiin siitä huolimatta, että joku saattaisi loukkaantua siihen. Samalla meidän on valvottava omaa vaellustamme, ettemme itse joudu synnin sitomiksi.

Tarvitsemme Jumalan armoa, jotta voisimme puhua hänen rakkaudessaan. Ihmisillä on rajallinen käsitys Jumalan laupeudesta ja armosta. Kuka meistä voi mitata hänen armoaan? "Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen ;armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät." (Ps 103:11.)

Näin juuri on asianlaita, meidän tulee valvoa omaakin vaellustamme samalla kun tuomme julki sitä totuutta minkä olemme saaneet Herralta tuotavaksemme. Ei ole ollenkaan aina helppoa tuoda esille sitä, minkä on saanut Herralta sanottavaksi. Ja vaikka kuinka sen asian kanssa rukouksessa kamppaileekin, niin sanoma ei muutu, eikä katoa, joka on selvä merkki siitä, että: se on sanottava, vaikka kylmän väreet jopa saattavat mennä selkäpiissä, kun ymmärtää, ettei siitä tykätä, koska se koskettaa lihaa.

Kuinka helposti synnin kahle saattaa tulla elämäämme ja kietoa, koukuttaa, jos emme valvo sydämiemme tilaa. Tulipa tuosta mieleeni eräs Raamatunpaikka;

Room. 2:
17 Mutta jos sinä kutsut itseäsi juutalaiseksi ja luotat lakiin ja Jumala on sinun kerskauksesi

18 ja tunnet hänen tahtonsa ja, opetettuna laissa, tutkit, mikä parasta on,

19 ja luulet kykeneväsi olemaan sokeain taluttaja, pimeydessä olevien valkeus,

20 ymmärtämättömien kasvattaja, alaikäisten opettaja, sinulla kun laissa on tiedon ja totuuden muoto:

21 niin sinäkö, joka toista opetat, et itseäsi opeta; joka julistat, ettei saa varastaa, itse varastat;

22 joka sanot, ettei saa tehdä huorin, itse teet huorin; joka kauhistut epäjumalia, kuitenkin olet temppelin ryöstäjä;

23 joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa?

24 Sillä "teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa", niinkuin kirjoitettu on.

Puhua kuin Jumala puhuisi.. Siis rakastaen, kärsivällisesti..Kas siinäpä sitä onkin haastetgta kyllin. Pystynkö minä siihen? Pystytkö sinä?

Meillä tulee olla sydämissämme Jumalan pelko, niin vasta silloin saatamme tehdä, puhua, niin kuin on Herrammekin tahto kohdallamme. Siinä ei ole mitään omaa .. ei ylpeyttä, kuvitellen olevansa jotain, ei! Eikä mitään muutakaan, jolla korottaa itseämme ja leikkiä hurskasta tyyppiä.

Matt. 6:24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

Tämä Raamatunpaikka nousi mieleeni, kun ajattelin heitä ja meitä, jotka vievät/viemme Sanaa toisillekin. Onko sydämemme antautunut palvelemaan vain yksin Jumalaa ja hänen tahtoansa kysellen, etsien, siinä vain pysyen, minkä ymmärrämme Isänkin tahdoksi? Vai olemmeko kenties niitä ontuvia eeriksoneja, joiden toinen jalka on maailmassa, rakastaen helppoa elämää, sekä mammonaa, ihmiskunniaa, ym ja toinen kompuroi, kun ei tahdo kunnolla pystyssä pysyä vain sillä; yhdellä jalalla, niin nilkuttaa Jumalan tahdossa ja Raamatun totuudessa?! Uskossa eläminen on aina myöskin itsetutkistelua. Kunhan se ei mene säälin kerjäämiseksi ja itsensä mollaamiseksi, jolloin siitä tutkistelusta onkin vain pelkkää haittaa..

Jos emme itse ota Jumalan sanaa vakavasti, emme voi odottaa muidenkaan tekevän niin. Ne, joille todistamme Jeesuksesta, seuraavat meidän esimerkkiämme, siksi meidän on vaalittava vaellustamme.

Kun saarnaamme synnin synniksi, moni pitää meitä vanhanaikaisina. synnistä luopuminen tuo kuitenkin siunauksen: "Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." (Sn 28:13.) Kun olemme uskollisia Jeesukselle ja nostamme korkealle hänen vanhurskautensa lipun, Jumala on meille armollinen.

Niinpä, kuinka helposti kuvittelemme olevamme jotain, tai ainoita oikeaoppisia, tms.. Saatamme ylpistyä, alkaa luulla että: "homma on hanskassa." Tulemme välinpitämättömiksi vaelluksemme suhteen, joka kyllä näkyy ja kuuluukin niiden elämässä, jotka seuraavat meitä. On hyvin vaarallista alkaa luulla olevansa jo niin pyhä ja hurskas, ettei enään tarvitse varoituksia, synnistä puhumista, tms.. Kukaan ei koskaan, parhainkaan uskova tule tässä ajassamme hurskaaksi ja niin pyhäksi/puhtaaksi/viattomaksi/synnittömäksi, etteikö me kaikki tarvittaisi yhä; Jumalan puhetta ja varoituksia, nuhdetta, ojentamista, koettelemuksia elämäämme. On parempi kokea olevansa kurja ja heikko syntinen, vajaa, kuin..

Synnistähän ei tietenkään enään edes saisi puhua, koska se on aina syytös toista uskovaa kohtaan. Näin minulle on koitettu vääntää rautalangasta, vaikka aivan turhaan, koska olen edelleenkin sitä mieltä, että: Synnistä pitää varoittaa, ojentaa, neuvoa luopumaan synnillisistä tavoistaan ja ajattelustaan, himoistaan. Vain siten voimme katsoa Jeesukseen hymyillen, suoraan silmiinsä, eikä tartte kääntää päätämme pois häveten. On siis parempi viipyä päivittäin verisen ristinsä juurella parannusta tehden sydämestään, kuin jättää rukouselämästä pois syntiensä tunnustaminen, anteeksi pyytäminen ja pyytää voimaa hylätä ne myöskin. Herra kyllä auttaa meitä, kun näkee sydämiemme olevan asian suhteen vilpittömiä. Parempi siis olla pieni ja heikko, paljon Jeesusta tarvitseva, kuin suuri, voimakas, kaiken jo osaava ja joka ei muka tarvitse enään kehoitusta parannukseen..

Jumalan voimaa

Keskustelin vastikään erään pastorin vaimon kanssa siitä, miten jotkut kristityt katsovat meihin karsaasti, kun puhumme pyhyydessä elämisestä. Nykyään ei ole muotia olla huolissaan niistä kristityistä, jotka eivät elä Raamatun opetusten mukaan.

Moni on valmis keksimään verukkeita synnille ja katsomaan sitä läpi sormien. Jostakin syystä sen tunnustaminen ja hylkääminen on vaikeaa. Kunpa muistaisimme, että kerran kohtaamme Jumalan hänen tuomioistuimensa edessä. Silloin käy toteen se, mitä Jeesus sanoi:

"Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana. jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä." (Jh 12:48.)

Vasta uskoon tulleen uusi elämä todistaa Jumalan voimasta. Meidän on tavoiteltava parannusta ja sellaista elämää, joka kirkastaa Vapahtajamme kunniaa. Jeesus on maksanut suuren hinnan, jotta voisi vapauttaa meidät synneistämme.

Jumala antaa elämäämme pyhyyden. Synnin tunnustaminen ja hylkääminen ei välttämättä ole helppoa. Siksi armo tulee avuksi oikeaan aikaan. Pyhä ilmapiiri saa meidät toimimaan oikein.

Jeesuksen puhe kuulosti joistakin hänen seuraajistaan kovalta (Jh 6:60). Synnistä kääntyminen, totteleminen, Jumalan tahdon tekeminen, palveleminen tai ristin kantaminen ei välttämättä tunnu kovin mieluisalta aikana, jona ihminen haluaa miellyttää itseään.

Tämä lainaus alkoi puhutella minua. Niin juuri, se on Jumala, Isämme, joka antaa meille pyhyyden ja hyväksyy meidät omikseen, Poikansa seuraajiksin, mutta meidän täytyy ymmärtää, että: ilman pyhitystä, ei myöskään tule uskon kasvuakaan. Isä ei vaadi liikoja, hän vain odottaa, että me haluamme Muuttua ja kirkastaa elämällämme Kristusta Jeesusta, niin olemuksellamme, josta maistuu ja näkyy, tuntuu: armahtavaisuus ja rakkauskin, kuin yleensäkin puheillamme ja teoillammekin, joissa aistii, että haluamme palvella Jumalaa emmekä itseämme...

Synti, tuo inhottava ja monissa seurakunnissa jo kielletyksi sanaksi tullut, sana,niin se on ja pysyy meissä loppuun asti, vaikka kuka opettaisikin jotain ihan muuta oppia (kerran pelastunut, aina pelastunut oppi). Niin rakkaat ystävät; onko kenelläkään todellista rauhaa sydämessään kuitenkaan, jos sydämellä on syntiä? Kysyn vain. Siksi oliiskin hyvä nyt jo viimeinkin kuin Päättää tehdä asialle jotakin. Ja se mitä me ainoastaan uskovina sille voimme tehdä, niin on; Rukous ja parannuksenteko, halu muuttua! Haluatko muuttua ja laittaa syntitottumuksesi syrjään, luopua niistä ja puhdistua Jeesuksen kalliissa sovintoveressä, sekä pyhittyä?

En sanonut, tulla täysin pyhäksi, vaan haluta olla pyhä ja Herraan uskova, luottava, turvaava, sekä pyrkiä,... kuin ojentautua kohti sitä mitä ja mihin emme omavoimaisesti koskaan kykene, emme sitä tekemään tai toteuttamaan ominvoimin, päätöksinkään; muuttua Kristuksen kaltaisutta kohti, jos emme pyydä siihen apua ja voimaa Herraltamme ja Vapahtajaltamme! Haluatko?

Kuinka suloista onkaan kun veljekset sovussa kulkevat ja elävät. Tällainen ajatus nousi mieleeni. Elää sovusa ja pyrkien kunnioittamaan ja ymmärtämäänkin toista ihmistä, kuin myöskin pyrkiä tuomaan iloa Isän sydämelle, kun tahdomme hylätä synnin ja väärät valinnat, mieliteot, joihin meitä niin kovin helposti houkuttaa ja koukuttaakin oma lihamme. Niinpä?! Jeesus on luvannut olla kanssamme maailman loppuun asti ja ikuisesti, kun me haluamme vain tehdä oman osuutemme ja pyrkiä muutokseen ja rauhaan kaikkien kanssa.

Rauhaan myöskin itsemme kanssa, jotta Jumalan ihmeellinen rauha saa yhä vain enemmän vallita sydämiämme ja viedä meitä pois niistä asioista, tavoista, haluista ym joissa ehkä nyt vielä olemme kiinni ja kuin orjina eteemme niitä tekoja, joista Isä on varmasti monet kerrat meille puhunut Henkensä kautta; kehottaen luopumaan niistä, joitka vievät syntiin, tai jopa poispäin Herrastamme ja hänen Sanastaan, sekä tahdostaankin luopumaan, olemaan tottelemattomia ja uppiniskaisiakin jopa, valitettavasti. Ei omassa voimassa, vaan Herramme voimassa, niin siinä me vain pystymme siihen ja se tie vie Golgatan verisen, keskimmäisen ristin juurelle polvistumaan ja katsomaan; Vain Yksin Jeesukseen! Tahdothan polvistua, suostua?!

Niin, ristin kantaminen tuntuu usein liiankin vaikealta ja rakkaudettomuudelta meitä kohtaan.. Se on niin raskasta, kuin kivirekeä perässään joutuisi vetämään, kantamaan ristiään ja niin usein se risti tuntuu olalla niin.. täysin käymättömältä, sopimattomaltakin. Noilla toisilla uskovilla vain näyttää olevan kevyempi ja mukavampi, helpommin kannettavissa oleva risti, kuin itsellämme.(nurinaa ja murinaa, tyytymättömyyttäkin) Mutta älä usko sitä mitä näet, tai kuulet, sillä jokainen vaikeroi oman ristinsä alla ja joutuu jopa kyyryssä kulkien menemään usein eteenpäin, kun risti joskus on nin älyttömän raskas kantaa.. Niin..se vain kuin näyttää meistä toisilla niin paljon helpommalta, mutta onko se sitten kuitenkaan sitä heilläkään, siis: kevyt kantaa? Tuskinpa vain! Sillä Jumala antaa juuri sopivan ristin jokaiselle erikseen. Toinen on kuitenkin jollain tapaa kestävämpi kntamaan painavampaakin ristiä, kun toinen jo aivan lyyhistyisi sen alle. Ei sis purnata, ei kadehdita toista, vaan tyydytään siihen minkä olemme saaneet. Jumala kyllä tietää, että; Sinä jaksat sen kantaa, ja muista Jeesus kantaa sitä sinun kanssasi!

Yhdessä te Herrasi kanssa pääsette perille! Vain yhdessä, ei yksin yrittämällä. Jää siis Jeesuksen sylihoitoon ja pidä kädestään lujasti kiinni ja kiitä häntä, kun tahtoo kanssasi olla ja kulkea, kantaa taakkojasi ja auttaa sinua!

Kyllähän se kuin vaatii niin paljon ja se ei oikein nappaa, kun haluaisi sitä ja tuota ja kaikkea mitä maailma tarjoaa ja mitä oma petollinen sydämemme ja lihammekin tahto vain haluaisi. Haluaisimme niin mielellämme Rypeä itsesäälissäkin, se kuin muka lohduttaa meitä omalla sairaalla tavallaan ja tietenkin myöskin mukavuudessa, jonka Luulemme olevan ihan välttämätöntä ja ihanaakin.. . Mutta ristintie on sittenkin se paras tie, joka vain ja ainoastaan taivaaseenkin vie!!

Sananl. 1:
1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.

5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.

7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
10 Poikani (tyttäreni), jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.

Hannu Domke - Mulla suuri on Vapahtaja

Niinpä; pyhään ilmapiiriin! Onko sinun seurakunnassasi pyhä ilmapiiri ja ilo, rauha, rakkaus läsnä? Vai onko Jumlan Henki jo poistunut sieltä, koska ei olla tahdottu alistua Jumalan Sanan auktoriteetin alle tottelemaan ja on alettu yhä vain enempi elää ihmisen tahdon, kuin Jumalan tahdon mukaista elämää uskovina ja seurakuntina? Kuinkahan monissa seurakunnissa pyhä ilmapiiri on itse tehtyä pyhyyden tuntoa. Joissa ei kuitenkaan ole läsnä todellinen Pyhän Hengen läsnäolo, sekä ohjaus, vaan maailmallinen meno, sekä lihan tahtoonsa rakastuneet uskovat, ilman Jumalan pelkoa, pyyhyyden kunnioittamista?

Mutta aina on mahdollisuus muutokseen. Paljonhan nyt tuodaan esille mediassakin juuri muutoksen tärkeyttä, vai mitä. Muutos on mahdollista! Kunhan uskova ja uskovat vain tahtovat muuttua ja palata verisen ristin juurelle tunnustamaan väärään menoaan ja vääriin asioihin ihastumistaan, lihalleen elämistään, sekä ylpeyttään..

Sitä niin kovinkin äkkiä uskova paisuu ja tulee kuin suureksi omassa mielessään, suuremmaksi kuin Jumala ja alkaakin alistaa toisia toimimaan ja elämään oman mielensä mukaista kristityn elämää uskovana. Siellä ei ole rauhaa, ei iloa, eikä rakkauttakaan läsnä, vaan särkyneitä ja taakoitettuja sydämiä, jotka itkevät kun rakkaus on vaihdettu vihaan..Ja rauha ja lepo on poistunut, kun ei ymmärrä syytöksiä, tai uhkauksia, tai..

Ps. 119:165 Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.

Jes. 32:
17 Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.
18 Ja minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa.
19 Mutta raesade tulee, metsä kaatuu, ja kaupunki alennetaan alhaiseksi.
20 Onnelliset te, jotka kylvätte kaikkien vetten vierille ja laskette härän ja aasin jalat valtoimina kulkemaan!

Otin nuo 2 Raamatunpaikkaa. Rauha saadaan pysymällä Raamatun Sanassa, siitä lipsumatta ja sitä muuttamatta, vesittämättä, tekemättä sitä paremmin korvasyyhy puheille sopiviksi. Olkootkin, että; Raamattuun pitäytyviä pidetään lakihenkisinä. Mutta on kuitenkin parempi olla lakihenkinenkin ja lähellä Herraa, ristiään elävä, kuin maailman perässä juokseva, kaiken salliva ja hyväksyvä, väärien opettajien puheita kuunnellen korvasyyhyynsä, sekä ollaan koettelematta toisten uskovien tuomia kirjoja ym evankeliointiin.

Niin paljon uskovat menevät harhaan ja Jumalan Sana ei enää puhu heidän sydämilleen siitä mikä on Raamatun muuttumaton ilmoitus; Vanhan ja Uuden testamentin mukaan. Vaan noustaan kuin vastustamaan Jumalan ilmoitustakin, sis itseään Jumalaa ymmärtämättä edes sitä, mitä tehdään ja näin ollen kuin hyväksytään väärä oppi, toiminta, sekä väääränlaiset ihmeet.. Mutta todellista Jumalan rauhaa ei saada väärillä opeilla, eikä sydän rauhoitu, iloitse, kasva, jos olemme väärässä seurassa ja väärien henkienkin valtaan antautuneiden käsien alla rukoiltavana/siunattavana. Tarkkana pitää nykyään olla. Älä loukkaannu sanoistani, sillä tämä on Todellisuutta tänäkin armon päivänämme. Jos se loukkaa, niin kantsii miettiä: miksi se loukkaa, kolahtaa ilkeästi sydämellesi. Oisko aika palata ensirakkauteen ja verisen ristin juurelle; Katsoen vain yksin Jeesukseen?!!

Hes. 13:10

Jes. 49:13
7 Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.

8 Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat,
9 sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.

10 Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.
11 Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla.

12 Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!
13 Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.

14 Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
15 Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.

16 Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.