Rauhan ajatuksia

[rita4]

Nina Mäntylä

Maan päällä eläessään ihminen menettää aina jotain, joskus jopa kaiken. Näin siitäkin huolimatta, että tahdomme ja uskomme, että elämä onnistuu. Ihminen voi joutua kohtaloon, jota hän ei ole itse valinnut tai jonka luonnetta hän ei ole täysin ymmärtänyt. On vaikea uskoa, että elämässä voi kohdata hirvittävä pysyvä katastrofi.

Kun rauhanturvaaja palaa kotimaahansa maailman kriisipesäkkeestä, hänen sielunsa on haavoittunut. Vuosien sotimisen, raakuuksien ja kuolonuhrien jälkeen ihminen ei ole vapaa niiden aiheuttamista oireista. Tapahtumat jäävät asumaan sydämeen. Rauhanturvaaja samoin kun toivottomuutta kokeva ihminen katsoo ehkä luottavaisesti eteenpäin, mutta sydämessä asuu edelleen levottomuus.

Jäähyväissanoissaan Jeesus ei luvannut ihmisille täydellistä rauhaa tässä maailmassa, jossa on vähän asioita, joista voimme pitää turvallisesti kiinni. Hän jätti meidät tähän maailmaan, mutta lupasi lahjoittaa maailmasta lohtua etsiville oman rauhansa. ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh. 14:27.)

Epätoivo ja vaikeat olosuhteet voivat pahimmillaan johtaa vihaan ja katkeruuteen. Jos katkeroidumme tai kovetamme sielumme ja alamme vihata, sielumme synkkenee ja rauha katoaa. Jumalan kehotuksesta pyrimme rakastamaan myös vihamiehiämme, sisältyy samalla kutsu sielun rauhan löytämiseen. Rakastava sydän kieltäytyy viipymästä kuoleman asuinsijoilla. Se viehättyy elämän rikkaudesta ja Jumalasta, joka ”Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien.” (Matt. 22:32).

Voimme tehdä aloitteita ristiriitojen ratkaisemiseksi ja etsiä sovintoa. Jumala puolestaan on jo tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen tarjoamansa rauha on sovituksen hedelmää. Kun Jumala pyytää meitä suostumaan sovitukseen hänen kanssaan, hän haluaa lahjoittaa meille rauhansa. Se on rauha Jeesuksessa Kristuksessa eikä mikään inhimillinen voi tuhota tätä jumalallista rauhaa. Sen tähden me voimme rohkeasti tulla Jumalan eteen.

Sielun rauha ei ole tie ”hyvään oloon” keskellä tuskaa, kärsimyksiä, väkivaltaa ja sotaa. Evankeliumin rauha on ristillä syntynyttä rauhaa. Se on kärsimyksen päätepiste. Kuolema on voittanut kuoleman.

Rauhaa etsivä ihminen ankkuroituu Jeesuksen jäähyväissanoihin: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. ”(Joh. 16:33.) Rauha, jonka saamme, on Kristuksen lahjaa. Hänen rauhansa ei ole tästä maailmasta, mutta se haluaa rauhoittaa ihmisten sydämet toimimaan tässä maailmassa.

[rita4]

Tässäpä on sisko tuonut hyviä ajatuksia esiin rauhasta sydämessämme, maailman kovienkin kohtaloiden ja asioiden keskellä. Se on sitä ihmettä, jota sydän ei voi ymmärtää, kun sisäinen rauha on ja pysyy, vaikka ois kokenut hirveitä asioita, tai on myrskyn silmässä, jossa kaiken järjen mukaan pitäisi olla epätoivo ja levoton sydän. Mutta ei olekaan, vaan taivaallinen rauha antaa voimaa jaksaa ja kestää, selvitä..

Epäusko vie rauhan, kun ei uskalla luottaa siihen, että kelpaa sellaisenaan Jumalalle Jeesuksen sovitustyön perusteella. Ja epäusko on syntiä, koska se ei usko siihen mitä Raamattu lupaa ja mitä Jeesus on sanonut..Mutta valitettavasti se epäuskon vihulainen niin helposti hyökkää kiusaamaan, jos, tai kun ei ole saanut kasvaa kiinni Jesukseen ja oppia luottamaan sekä uskomaan Jumalan Sanan lupauksiin.

Niin, me voimme menettää jopa aivan kaiken elämässämme ja se helposti tuo suurtakin epätoivoa, mutta.. Kun alkaa käsittää, ettei meillä ole mitään täällä ajassa, kuin vain tämä maallinen majamme jonka saimme asuaksemme, niin ja kun ja jos katseemme on suunnattuna Jeesukseen ja kohti tulevaa toivoa päästä kerran kirkkauteen, niin.. Silloin me paremmin voimme jopa alkaa hyväksyä menetyksen hetkillä sen , ettei ne kaadakaan meitä, tai vie mielen rauhaammekaan. Koska meillä on, toivottavasti jo sellainen rakkaus-suhde ja luottamus Isän apuun, sekä hoitoonsa asioissamme, että kaikein tärkeimmäksi enään jää: Turvamme Jumalassa ja hänen ominaan eläminen! Vain silloin voimme kokea sisäistä rauhaa, vaikka kaikki vietäisiinkin meiltä pois ja jäljelle jäisi vain yksin Jeesus Kristus sekä läheinen suhteemme häneen..

Sielun rauha ei ole tie ”hyvään oloon” keskellä tuskaa, kärsimyksiä, väkivaltaa ja sotaa. Evankeliumin rauha on ristillä syntynyttä rauhaa. Se on kärsimyksen päätepiste. Kuolema on voittanut kuoleman.

Rauhaa etsivä ihminen ankkuroituu Jeesuksen jäähyväissanoihin: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman. ”(Joh. 16:33.) Rauha, jonka saamme, on Kristuksen lahjaa. Hänen rauhansa ei ole tästä maailmasta, mutta se haluaa rauhoittaa ihmisten sydämet toimimaan tässä maailmassa.

Hiljaa vaietkoon - Via yhtye

[rita4]

Jäähyväissanoissaan Jeesus ei luvannut ihmisille täydellistä rauhaa tässä maailmassa, jossa on vähän asioita, joista voimme pitää turvallisesti kiinni. Hän jätti meidät tähän maailmaan, mutta lupasi lahjoittaa maailmasta lohtua etsiville oman rauhansa. ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh. 14:27.)

Epätoivo ja vaikeat olosuhteet voivat pahimmillaan johtaa vihaan ja katkeruuteen. Jos katkeroidumme tai kovetamme sielumme ja alamme vihata, sielumme synkkenee ja rauha katoaa. Jumalan kehotuksesta pyrimme rakastamaan myös vihamiehiämme, sisältyy samalla kutsu sielun rauhan löytämiseen. Rakastava sydän kieltäytyy viipymästä kuoleman asuinsijoilla. Se viehättyy elämän rikkaudesta ja Jumalasta, joka ”Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien.” (Matt. 22:32).

Voimme tehdä aloitteita ristiriitojen ratkaisemiseksi ja etsiä sovintoa. Jumala puolestaan on jo tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen tarjoamansa rauha on sovituksen hedelmää. Kun Jumala pyytää meitä suostumaan sovitukseen hänen kanssaan, hän haluaa lahjoittaa meille rauhansa. Se on rauha Jeesuksessa Kristuksessa eikä mikään inhimillinen voi tuhota tätä jumalallista rauhaa. Sen tähden me voimme rohkeasti tulla Jumalan eteen.

Hiukan muokkasin tuota kirjoitusta, elikkäs sitä, mitä kuin tahdon painottaa siinä.

Rauha sydämessä?! Rauha elämässämme?! Rauha sairauksien ja vaikeuksien kohdatessa?! Ja rauha ihmisten välisissä kanssakäymisissäkin?! Mikä jäi kuin puuttumaan? Noh, tietenkin; rauha Jumalan kanssa; Amen!

Nyt voit ehkä kysyä, että: voiko noista mitään koskaan saavuttaa/saada? Uskallan sanoa ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä; Kyllä voi, kun välit on Herran Jeesuksen kanssa kunnossa ja rukous vain maistuu, kiinnostaa sekä; Raamatun Sana on arvokasta luettavaa, sekä lohduttavaa, rohkaisevaa, kun Pyhä Henki saa sen avata sydämillemme.

Tämä maailma ei anna meille kenellekään rauhaa, lepoa sydämiimme. Voihan toki olla hetkellisiä ilon ja onnen, rauhankin tunteiden tilanteita, mutta viimeistään sairauden, vaikeuksien, vastoinkäymisten, vaikeiden ihmissuhteiden tms kautta meille kuin valkenee se todellinen totuus, että: "Onko meillä Jumalan antamaa rauhaa ja lepoaankin sisimmässämme, kun nuo em meitä kohtaavat? Vai eikö sittenkään ole..?" Vain niiden kautta kuin peilautuu todellisen rauhan olo sydämissämme, tai sitten se pelko ja levottomuus, kun ei olekaan asiat Herran Jeesuksen kanssa vielä oikein kunnossa ja lihammekin tahtoo vain itselleen hyvää ja mukavaa, kaikkea sitä mitä nyt voi ihmislapsi vain kaivata elämäänsä. Jne.. Mutta jota ei kuitenkaan sillai tarvita, vaan syntyisi vain halu etsiäkin sitä; mikä on Herramme tahto kohdallamme ja elämässämmekin.

Usein haluamme ja odotamme, kaipaamme sellaista, mikä ei sitten kuitenkaan loppupeleissä olekaan niin tärkeää kuin mahdollisesti kuvittelemme sen olevan. Sillä, Kyllä Jumalan antama rauha sydämessä, tuli sitten vaikka tulikiviä taivaalta, niin kyllä sellainen olotila, kun sisin on levossa, vaikka mieli saattaiskin hiukan säikkyä, tai pelätäkin, mutta se VARMUUS Jumalan läsnäolosta ja avustaan on siellä jossain tosi syvällä kuin pönkittämässä sydämiemme ovea, niin ettei se kaikki ikävä pääse ihan sisälle asti tulemaan sydämiimme.

Niin kyllähän se on niin uskomatonta ja ihmeellistäkin, ettei sitä oikein edes millään pysty tajuaan todelliseksi olotilaksi, kun kaiken pitäisi kaiken inhimillisen järjen mukaan; hajota, särkyä, mennä rikki, mennä pilalle, tms sen myrskyn tai jonkin muun vaikean ja ikävän asian, tilanteen, tai jopa jonkun vihamielisen ja ilkeän ihmisenkin takia. Mutta ehei! Rauha on järkkymättömästi siellä sielun syvimmissä sopukoissamme ja se ei katoa sieltä mihinkään, vaikka todellakin tulisi ihan mitä vain.. Kunhan sydämemme on vain taipunut tottelemaan Sanaa, elämään sen mukaan, siis: sen mukaan kuin sitä ymmärrämme ja sekin aina tietysti; Levosta käsin, ei lain alle mennen.

Meillä on Turvakallio Jeesuksessa Kristuksessamme!! Onhan se jo sinunkin rakas ystäväni turvapaikkasi ja apusi, voimasi, lohdutuksesi ja ristin juurella viipyen saat kertoa Herrallesi aivan kaiken mikä pelottaa, ahdistaa, masentaa, kiukuttaakin ym.. Hän jaksaa välittää siitä miltä sinusta tuntuu ja Hän tahtoo auttaa sinua, vahvistaa ja rohkaista, lohduttaa sinua, sekä näyttää sinulle kätensä ja jalkansa, joissa on naulanreiät merkkinä siitä, mitä Hän on Jo kärsinyt sinunkin syntiesi tähden ja jos et vielä ole uskossa, niin oisko jo aika harkita tosissaankin Jeesuksen ottamista elämäsi purteen, sydämeesi asumaan ja antaa Hänen pestä Golgatan keskimmäisen ristin sovintoverellään sinunkin sydämesi puhtaaksi sekä uudestisynnyttää sinutkin: Elävään uskoon ja toivoon. Sillä me emme palvele kuollutta jumalaa, vaan meillä on ikuisesti elävä; Elävä Jumala, Jumalan Poika; Jeesus Kristus ja puolustajamme Pyhä Henki oppaanamme!

Haluatko sinäkin saada sen tyhjyyden poistumaan sieltä sydämestäsi, jota olet epätoivoisesti koittanut poistaa kaikella sillä mitä maailma voi ihmiselle antaa, tuoda, tai uskonnolisuudella ja sen harjoittamisellasi? Saat sen ilon ja rauhan, pelastusvarmuudenkin vain yksin nimessä; Jeesus Kristus, Poika Jumalan, Jeesus Nasaretilainen. Hän kun On Sinunkin Vapahtajasi ja Auttajasi, Pelastajasi ja jopa Parantajasikin! Hän Rakastaa juuri Sinua!

Tämä laulu vielä lopuksi; kata573, Pekka Simojoki, HYMNI = RISTI VAIN.wmv