Uskon vahvistaminen

[rita4]

Charles Stanley

Lue Roomalaiskirje:6:1-5

Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä..Room.5:3

Unohdat tärkeän tapaamisen, tietokoneesi temppuilee ja hävittää päivän työt, ja kun myöhään iltapäivällä tulet kotiin, havaitset kauhuksesi, että joku on rikkonut autosi ikkunan. Onko sinullakin toisinaan päiviä, jolloin kaikki menee päin mäntyä? Entäpä kun loppuviikko jatkuu samaa rataa? Ja koko kuukausi?

Haluaismme, että päivämme menisi mahdollismman pitkälle suunnitelmien mukaan. Kestämme tietyn määrän vastoinkäymisiä, mutta mieluiten olisimme kokonaan ilman niitä. Jumala voi kuitenkin usein toteuttaa oman suunnitelmansa kaikkein laajimmin juuri niissä tilanteissa, jotka meidän mielestämme ovat kummallisia ja häiritseviä tapahtumia. Jos saisimme valita, emme haluaisi taivaalle yhtään synkkää pilveä, mutta Jumala käyttää vaikeita aikoja rakentaakseen ja vahvistaakseen luonnettamme.

Kun esimies kieltäytyy yhteistyöstä, joudumme harjoittamaan kärsivällisyyttä. Kun puoliso on pitkään sairas, Jumala kasvattaa meissä kestävyyttä ja lempeyttä. Kun naapuri töksäyttää jotain rumasti, Pyhä Henki opettaa antamaan oman vastauksemme hyvyyden ja rakkauden hengessä.

Jumala käyttää hankalia aikoja myös rakennusaineina, niin että opimme luottamaan häneen. Jerry Bridges on todennut kirjassaan Trusting God (Luottamus Jumalaan, suom. huom.), että on helpompi totella Jumalaa kuin luottaa Häneen. Luottamus Jumalaan tummien pilvien alla on varmin merkki kasvavasta uskosta. Jumala tahtoo, että nojaudumme Häneen, vaikka emme aina näe Hänen läsnäoloaan. Salli kovien päivien rakentaa sinuun kestävämpää luonnetta ja vahvistaa uskoasi. Et ehkä suoranaisesti ilahdu sellaisen päivän tullessa kohdalle, mutta muista, etteivät nekään päivät ole turhia.

Rukous:

Rakas Jumala, yksikään päivä ei ole turha sinun suunnitelmissasi. Hankalat ja vaikeat ajat ovat rakennusaineita sinun käytössäsi. Käytä niitä ja rakenna luonnettani ja vahvista uskoani. Opeta minua ymmärtämään vastoinkäymisten arvo. Amen!

[rita4]

Lue Roomalaiskirje:6:1-5

1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Room.5

Jäin oikein miettimään tuota kirjoitusta, koska se oikein koskettaa sydäntäni tänä hetkenä. Kestäväisyys, kärsivällisyys, toivon näkeminen pimeimmässä hetkessä, ym.. kas siinäpä sitä onkin tosi mahtava ja rohkaiseva lohdutus; rauhattomalle tai uupuneelle, ja jo toivonsakin menettäneelle sydämelle. Kaikella elämöässämme on aina kuitenkin oma, selvä tarkoituksensa, vaikka sitä onkin usein hyvin vaikeaa uskoa, tai nähdä, ymmärtää...

Laitoin tuon Room. 5 tuohon hiukan laajemminkin, koska nuo ensimmäiset jakeet kertovat mitä on tapahtunut ja mitä olemme saaneet sen myötä. Olemme saaneet aivan ihmeellisen rauhan sydämiimme ja se vain kasvaa, sekä vahvistuu sitä mukaa, kuin uskomme ja luottamuksemmekin kasvaa Jeesukseen ja Hänen apuunsa elämässämme sekä kuin myöskin Hänen mahdollisuuksiinsa auttaa meitä.. Mutta niin kurjaa kuin se onkin, niin sielunvihollinen on niin kamalan ovela, ja kierä, niin että; se saa meidät masentumaan, ja näkemään kaiken mahdottomana sekä toivottomana, niin että kovin helposti me siksi lopetamme rukoilemisenkin.. Koska emme enää kuin jaksa uskoa minkäänlaiseen muutokseen, emme kuin enää jaksa edes uskoa Jumalan mahdollisuksiin auttaa, tai muuttaa olosuhteita, tai niitä ihmisiä, joiden takia meillä on vaikeaa, tai yleensäkkään auttaa meitä hankalissa tilanteissamme tai asioissamme, tms...

Mutta, jos me vain pystymme rehellisesti sanomaan, sekä myöntämään, sen tosiseikan, että ne monet vaikeatkin asiat ja ihmiset, tai ihmissuhteet myöskin, niin ne pikku hiljaa kuin muuttavat meitä; vieden meitä yhä vain lähemmäksi ristin Herraa,.. Niin silloinhan ne kaikki ikävätkin asiamme muuttuvat helpoimmiksi, voitettaviksi Herramme avulla, niin sen myötä, mitä enemmän me vain kuin haluamme: kuolla lihamme tahdolle ja maailmallekin, niin sitä väkevämmin Jumalan armo, totuus ja rakkaus, anteeksianto saa kasvaa ja vahvistua myöskin meidän sydämessämme ja elämässämme, tuoden toivoa toivottomille.

Sillä, kun lihantahtomme kuolee ja se ristiinnaulitaan ristille rukouksessa ollen, niin silloinhan meissä itsessämme alkaa syntyä sitä armollisuutta, toinen toisiammekin kohtaan. Ja se kaikkinainen; katkeruus tai anteeksi antamattomuus vähenee ja toivottavasti eräänä päivänä se loppuu kokonaan.. Mutta kuitenkin me pystymme, jopa siunaamaan vainoojiammekin, toisin kuin ennen sitä edes olisimme edes halunneetkaan sitä edes tehdä. Jumalan rakkaus saa sen aikaan ja ehkä oman syntisyytensä ja heikkoutensakin näkeminen ja myöntäminen, niin ettei enää ole edes halua panetella tai olla vihassa, ei toivotonkaan.. Sen muutoksen meissä saa aikaan ainostaan Herra Jeesus, ei me itse omine ponnisteluinemme koskaan tulla siinä kuitenkaan onnistumaan.. On siis vain kuin luovutettava itsemme sellaisenaan Herramme käsiin, sekä käyttöön...Hän tietää millaista tekoa me olemme ja auttaa meitä, kaikessa! Halleluja! Amen!

Jumala käyttää hankalia aikoja myös rakennusaineina, niin että opimme luottamaan Häneen. Jerry Bridges on todennut kirjassaan Trusting God (Luottamus Jumalaan, suom. huom.), että on helpompi totella Jumalaa kuin luottaa Häneen. Luottamus Jumalaan tummien pilvien alla on varmin merkki kasvavasta uskosta. Jumala tahtoo, että nojaudumme Häneen, vaikka emme aina näe Hänen läsnäoloaan. Salli kovien päivien rakentaa sinuun kestävämpää luonnetta ja vahvistaa uskoasi. Et ehkä suoranaisesti ilahdu sellaisen päivän tullessa kohdalle, mutta muista, etteivät nekään päivät ole turhia.

Niin elämä on sellaista, että me niin kovin helposti itse omassa voimassamme, sekä viisaudessammekin toimimme ja päätämme asioistammekin, kuitenkaan sitä aina ensin Herraltamme kysymättä, miten: Hän sen, tai tuon asian tahtoisi hoitaa, järjestää, ratkaista, tai jopa estää meitä tekemästä mitään ns tyhmää.. Mutta ehei, me vain touhuamme ja itse päättelemme asioistamme, ja hupsista vain, kohta joudummekin kuin huomaamaan, että; "Olisi sittenkin kannattanut, ja pitänyt neuvotella, tai kysyä asiaan Herran tahtoa, sekä Hänen ohjaustaan, tms!"

Ilman vaikeita asioita, tilanteita, jopa vaikeita ihmisiä, me emme opi turvautumaan Jumalan apuun elämässämme. Emmekä kuin koe edes tarvitsevamme Häntä, kun kaikki on niin hyvin, vai onko sittenkään?? On kuule paljon helpompaa kulkea tätä taivastietä, kun maltamme vain pysähtyä kysymään Herramme tahtoa, sekä ohjaustakin asioissamme, sekä opetella aina ensin lähtemään päivän askareisiin: ollen rukouksessa Herramme ristin juurella, pyytäen Hänen ohjaustaan ym asioissamme!

Kun sydän on puhdas, Jeesuksen verellä pesty, niin päiväkin on valoisampi. Ja vaikka tulisikin mitä vain eteemme, niin aina on taivas valmiina auttamaan, sekä vahvistamaan, varjelemaankin, ym.. Vain huokaus, rukous, sydämen kääntyminen Jeesuksen puoleen, niin taas jaksamme ja selviämme! Luottamus Jumalllaan on kultaakin arvokkaampaa ja sitä me kaikki Hänen omansa tarvitsemme! Omat suunnitelmat voivat mennä pieleen, mutta kun pyydämme niihinkin Heramme apua ja ohjausta, niin aina saamme lopulta kokea ja ymmärtää, että; "Paras auttajamme löytyy vain Kristuksessa!"

Tämä Raamatunpaikka nousi mieleeni lopuksi;

Ilm. 3:
17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.

[rita4]

Lue Roomalaiskirje:6:1-5
Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä. Room.5:3

Unohdat tärkeän tapaamisen, tietokoneesi temppuilee ja hävittää päivän työt, ja kun myöhään iltapäivällä tulet kotiin, havaitset kauhuksesi, että joku on rikkonut autosi ikkunan. Onko sinullakin toisinaan päiviä, jolloin kaikki menee päin mäntyä? Entäpä kun loppuviikko jatkuu samaa rataa? Ja koko kuukausi?

Haluaismme, että päivämme menisi mahdollismman pitkälle suunnitelmien mukaan. Kestämme tietyn määrän vastoinkäymisiä, mutta mieluiten olisimme kokonaan ilman niitä. Jumala voi kuitenkin usein toteuttaa oman suunnitelmansa kaikkein laajimmin juuri niissä tilanteissa, jotka meidän mielestämme ovat kummallisia ja häiritseviä tapahtumia. Jos saisimme valita, emme haluaisi taivaalle yhtään synkkää pilveä, mutta Jumala käyttää vaikeita aikoja rakentaakseen ja vahvistaakseen luonnettamme.

Riemuitsemmeko jopa ahdingoista?

Luulenpa ettemme todellakaan riemuitse niistä, vaan me ihmettelemme niitä, emmekä käsitä, hoksaa syytä moiseen mitä on tapahtunut, tai tapahtuu, ja kyselemme Herraltakin, että: miksi niitä juuri nyt pitikin tulla, tai juuri tuollaisia vaikeuksia, vastoinkäymisä, tms? En oikein kuin jaksa edes uskoa, että kukaan meistä voisi sydämestään asti sanoa, että: "Riemuitsee jopa ahdingoistaankin." Tuskinpa vain.

Niin noh, voimmehan me toki esittää toisille uskoville, miten hurskaita tai hyviä uskovia me jo olemme ja miten me kestämme sen tai tuonkin asian, tai vaikeuden Herramme avulla. Mutta, mutta.. Mitenkähän olisikaan jos me voisimme nähdä sen asianomaisen sanojan sydämeen, niin kuin vain Jumala yksin voi sen totuuden nähdä ja tietää. Taitaisipa ollakin jo ihan toista, kuin mitä hänen, sen kehuskelijan huulet todistaa. Ei rakkaat unohdeta sitä, että: me sittenkin olemme: Vain ihmisiä, heikkoja, sekä vajaita, kompastelemme, teemme vääriä päätöksiä, ym.. Niin, noh, toki me tahtoismme aina ja kaikessa vain olla hyvillä mielin ja mennä sekä mennä eteenpäin porskuttaen ja mielellään vielä saada elää helppoa elämää,

Niinpä, minä voin puhua vain itsestäni, enkä tiedä, miten sinun on laitasi rakas kanssamatkaajani? Mutta minä olen kuin pikku hiljaa alkanut käsittää, edes pikkuisen; Jumalan suunitelmaakin kohdallani ja se: miksi minulla on ollut niin paljon, inhimillisesti katsottuna aivan liikaakin, kestokykyäni kovastikin koettelevia vastoinkäymisiä, sekä sairautta, ja sitä tosi kurjaa hylkäämistäkin, monellakin tavalla läpi elämäni sekä vihanpitoa, ym.. Ei siis mitään ns. pilvissä mukavasti liitelyä, ei todellakaan niin, vaan useimmiten juurikin päinvastoin...

Uskon näin, että: Herra Jeesus tahtoo meidän näkevän sen; ettei mikään elämässämme ole sittenkään niin arvokasta ja tärkeää, rakastakaan, kuin: vain saada olla lapsi Jumalan sekä pysyä Hänen lähellään, omanaan, koskaan siitä pois lähtemättä, siis siitä ristinsä juurelta. Vaan kuin pyrkien; uskomaan ja luottamaan, kaikessa aina ensiksi turvautuen vain yksin Häneen, joka voi jopa vuoriakin siirtää pelkällä Sanallaan.

Hän haluaa meidän oppivan uskomaan, sekä luottamaan Hänen mahdollisuuksiinsa kaikessa, sekä turvautumaan vain yksin Häneen, ei enää itseemme, eikä myöskään toisiin ihmisiinkään. Eikä mihinkään muuhunkaan, mitä vain milloinkin mieleemme nouseekin, vaan vain kääntyen.. vaikeuksien, ahdistusten, tms. tullen: sinne Golgatalle päin; polvistuen rukoukseen ja kiitokseen, kun Hän, Herramme voi, sekä myöskin, kuin aivan varmasti myöskin tahtoo auttaa, sekä vahvistaa meitä poloisia lapsiaan, sekä johdattaa meitä tahtonsa mukaan tällä elämämme tiellä eteenpäin, kohti kirkkauden rantaa ja ikuista elämää siellä, kanssa toisten pyhien, jne...

Ei enää meidän oman ja usein niin kovin lihallisenkin mielemme, tahtomme mukaan, ei niin enää! Rakkaat uskon ystävät; katsokaamme siis vain yksin Kristukseen Jeesukseen ja jätetään kaikki Hänen kannettavakseen. Sekä kuin myöskin Hänen hoidettavakseenkin.. sen aivan kaiken elämässämme. Niin silloin tuo Jumalan ihmeellinen ja aivan yli ymmärryksemme käyvä Rauha saa laskeutua sydämiimme ja siten sitten taas kuin jaksamme, ja voimme jälleen jatkaa matkaamme eteenpäin, niin ettei nuo huolen tai murheen tms. aiheemme, vastoinkäymisemmekään pysty estämään iloamme... Ja se mikä on ihaninta, niin se kaikki vaikea, aivankuin kiinnittää meitä yhä vain lujemmin Mestariimme ja siten me saamme myöskin kuin uutta kestävyyttä: kestää niitä vaikeitakin asioita, aikoja, sekä kuin pikku hiljaa oppia käsittelemään ne kaikki; rukouksen kautta Hänen, Herramme kanssa, Hänen edessään, ristinsä juurella viipyen..

Fil. 4:
4 Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
5 Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.

6 Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

8 Ja vielä, veljet [siskot], kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
9 mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.

10 Minä ihastuin suuresti Herrassa, että te jo vihdoinkin olitte elpyneet pitämään minusta huolta, johon teillä ennenkin oli ollut halua, vaikka ei tilaisuutta.
11 Ei niin, että minä puutteen vuoksi tätä sanon; sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään.
12 Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.
13 Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.