ilosanoma.munfoorumi.com

Rauhaa ei saavuteta ilman Jumalan pelkoa

Rauha ja Jumalan pelko

Rich Carmichael

Paradoksi on se, että Jumalan pelosta seuraa Jumalan rauha. Mitkä sinun pelkosi ovat tällä hetkellä? Rohkaisen sinua, antaudu Jumalalle ja Hänen tahdolleen, niin saat rauhan.

Raamattu opettaa meitä pelkäämään Jumalaa. Mooses julisti: "Ja nyt, Israel, mitä Herra, sinun Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi - -." (5.Moos 10:12.) PsaImissa kehotetaan: "Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä - -." (Ps. 34:10.) Apostoli Pietari kehottaa kristittyjä elämään jumalanpelossa muukalaisuutensa aika (1. Piet.1:17, RK).

Raamatussa annetaan useita esimerkkejä ihmisistä, jotka pelkäsivät Herraa. Aabraham ilmaisi jumalanpelkonsa siten, ettei hän kieltänyt Jumalalta ainoaa poikaansa (1.Moos.22:12). Nooa rakensi pyhässä pelossa arkin, jotta hänen perheensä pelastuisi (Hebr. 11:7). Hananjaa kiitettiin mieheksi, joka pelkäsi Jumalaa enemmän kuin moni muu (Neh.7:2.) Hebrealaiset kätilöt säästivät poikavauvojen hengen, koska he pelkäsivät Jumalaa (2.Moos.1:17). Sananlaskuissa sanotaan: "Ylistetty vaimo, joka pelkää Herraa." (Sanl.31:30.)

Avosylin Jumalan tiellä

Monet valitettavasti käsittävät jumalanpelon väärin. He ajattelevat, että se tarkoittaa Jumalan vihan ja rangaistuksen pelkäämistä. Vaikka Jumalan rangaistuksen pelkääminen onkin aiheellista (esim. Luuk. 12:5), ei jumalanpelko Raamatussa tarkoita ensisijaisesti sitä. Pikemminkin Jumalan pelko on Hänen kunnioittamistaan ja Hänen tahtonsa mukaista elämää. Jumalaa kunnioittava pelko ei tee meitä väärällä tavalla pelokkaiksi, vaan se saa meidät lähestymään Häntä. Se saa ottamaan Hänet ja Hänen tahtonsa avosylin vastaan. Silloin pyrimme kulkemaan Jumalan tietä, rakastamaan ja palvelemaan Häntä koko sydämestämme (5.Moos.10:12-13). Apostolien teoissa Luukas kertoo, että seurakunta eli Herran pelossa (9:31). Hän mainitsee erityisesti myös sellaiset pakanat, jotka olivat Jumalaa pelkääviä ja joita Jumala kutsui tulemaan omikseen.

Jumalaa pelkäävä ihminen saa lupauksen

Jumalanpelko on myönteistä. Se näkyy selvästi siihen liittyvissä runsaissa lupauksissa. Herra siunaa niitä, jotka Häntä pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin (Ps.115:13). Hän siunaa heidän työnsä ja perheensä (Ps.128:I-6). Herra kertoo heille suunnitelmansa (Ps.25:14). Hän kuulee ja armahtaa heitä (Mal. 3:16; Ps.103:13). Hän antaa heille ruokaa, tekee, mitä he halajavat, ja mielistyy heihin (Ps.111:5; 145:19; 147:11). Herran silmä valvoo heitä ja Hänen enkelinsä suojelevat heitä (Ps 33:18; 34:8). He menestyvät, elävät kauan ja oppivat viisauden (5.Moos.6:24;6:2; Sanl. 15:33). Heiltä ei puutu mitään (Ps 34:10). Herran pelko on elämän lähde ja tiedon alku (Sanl.14:27; 1:7).

Ei hän pelkää pahaa viestiä

Toinen siunaus, joka jumalanpelkoon liittyy, on hieman paradoksaalinen. Mitä syvemmäksi jumalanpelkomme tulee, sitä enemmän suhteemme Herraan syvenee ja väärät pelkomme vähenevät. Psalmissa kirjoitetaan: "Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!! Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Hänen sydämensä on luja ja peloton - -." (Ps. 112:1,7-8.) Paradoksi on se, että Jumalan pelosta seuraa Jumalan rauha. Jumalan pelossa opimme tuntemaan ja ymmärtämään Häntä paremmin. Me opimme luottamaan ja turvautumaan Häneen kaikissa tilanteissa.

Mitkä sinun pelkosi ovat tällä hetkellä? Rohkaisen sinua, suuntaa huomiosi Jumalaan. Antaudu Hänelle ja Hänen tahdolleen uudelleen.

Siionin aarre

Pane pois synti, jos sellainen on päässyt elämääsi, sillä Herran pelko merkitsee pahan vihaamista (Sanl. 8:13). Ota Hänen sanansa avosylin vastaan ja elä kuuliaisena kaikille Hänen käskyilleen. Etsi Häntä koko sydämestäsi. Viivy Hänen pyhyytensä ja majesteettiutensa edessä. Ihaile Hänen kättensä ihmeellisiä tekoja. Opi luottamaan Häneen koko sydämestäsi. Kun lähestyt Häntä kunnioittavalla mielellä, Hän antaa sinulle rauhansa.

"Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella. Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre." (Jes. 33:5-6.)

Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa." (Sanl.19:23. )

"Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!" (Ps. 27:1.)

Rich Carmichael kirjoitti:Avosylin Jumalan tiellä

Monet valitettavasti käsittävät jumalanpelon väärin. He ajattelevat, että se tarkoittaa Jumalan vihan ja rangaistuksen pelkäämistä. Vaikka Jumalan rangaistuksen pelkääminen onkin aiheellista (esim.Luuk.12:5), ei jumalanpelko Raamatussa tarkoita ensisijaisesti sitä. Pikemminkin Jumalan pelko on Hänen kunnioittamistaan ja Hänen tahtonsa mukaista elämää. Jumalaa kunnioittava pelko ei tee meitä väärällä tavalla pelokkaiksi, vaan se saa meidät lähestymään Häntä. Se saa ottamaan Hänet ja Hänen tahtonsa avosylin vastaan. Silloin pyrimme kulkemaan Jumalan tietä, rakastamaan ja palvelemaan Häntä koko sydämestämme (5.Moos.10:12-13). Apostolien teoissa Luukas kertoo, että seurakunta eli Herran pelossa (9:31). Hän mainitsee erityisesti myös sellaiset pakanat, jotka olivat Jumalaa pelkääviä ja joita Jumala kutsui tulemaan omikseen.

Mietin: Jumalan rauhaa, joka on ja joka myöskin pysyy sydämessämme; tuli sitten mitä tulikin elämäämme. Ja miten tuo ihana ja ihmeellinen rauha voidaan säilyttää? Mietin uskovia ja uskoa, josta se rauha kuin katoaa, kun halutaan elää synnissä ja rakastetaan maailmaa ja sen tarjontaa. Aivan kuin ei käsitetä, tai ei olla saatu oikeanlaista opetusta Jumalan pelosta ja ajatellaan todellakin sen olevankin vain rangaistuksen pelkoa, jossa (täytyy koko ajan pelätä Hänen rangaistustaan) ja kuin Jumalan vihan leiskunnan pelkäämistä. (ts. Väärä kuva Jumalasta)

Jumalahan on suuri rakkaus ja tosi pitkäpinnainenkin vielä, sekä armollinen katuville, sekä syntisyytensä näkeville ja sen myöskin Hänelle tunnustaville, sekä hylkääville. On vain niin valitettavaa, miten synnistä ei saisi enää puhua, tai muistuttaa ketään sen vaatallisuudesta, koska se koetaan negatiivisesti, aivankuin sillä vain tahdottaiskin loukkata, moittia uskovia ja sit he suuttuu.. jopa Jumalaankin. Haluttaisiin mieluimmin elää oman mielen mukaisesti ja siltikin olla uskossa ja taivaaseen menossa. Mutta se on täysin mahdoton yhtälö.

Ja sitten, kun on uskovia, jotka säälii toista uskovaa väärällä tavalla ja kuin sallii heille täysin: eri oikeuksia synnin suhteen, koska kokevat, siis ajattelevat jotenkin näin: ettei se ja se ihminen edes pysty millään olemaan tai elämään; tekemättä syntiä. Ja siksi annetaankin, synnissä elävälle uskovalle lupa siideriin, kaljaan, jopa viinan juomiseen, sekä; pornoelokuvien katseluun ym väärään ja sopimattomaan.

Sanon; vääränlainen sääli on syntiä, jos sallii heikommalle astialle, tai muuten vain sellaiselle, joka ei ole oikein päässyt sisälle uskon elämän aakkosiin, niin sit paapotaan sellasta, sallimalla lähes mitä vain, jonka kuitenkin Raamattu kieltää, tai ainakin siitä varoittaa, niin ettei se usko lopu ja pan vaikka lähdekin lopulta seuraamaan ns, eri herraa, ja palaa saatanan kelkkaan elämään..On hyvä kuitenkin opetella varoittamaan sävyisästi, mutta aina Raamatun Sanaan turvaten ja sitä opettaen...

Ja jos on ollut joku uskova jollakin kuin tukijana, joka on pitänyt kiinni Raamatun Sanasta ja siten ohjannut nuorta uskovaa oikeaan suuntaan, niin sit tehdäänkin kiusaa, koska ei pidetä kyseisestä uskovasta ja kuin vesitetään kaikki mitän hän oli neuvonut ja kuin opettanut Jumalankin tahdoksi, uskovaa kohtaan ja siten pian saatetaan jopa alkaa haukkua/mustamaalata sitä, joka ohjasi totuuteen, koska itse ollaan ajattelussa synnin suhteen niin kamalan lepsuja ja hyväksyviä, toisin kuin se toinen on. Ja oisko hampaankolossa jotain, jonka takia toimitaan hyvinkin kyseenalaisesti, kun ajatellaankin tekevänsä kiusaa sille, joka puhuu synnin hylkäämisestä, mutta.. Todellisuudessahan tehdäänkin vain hallaa sen tuettavan uskonelämälle, sekä uskossaan kasvamisellekin, jotta voisi alkaa: kasvaen uskossaan oikeaan suuntaan, jne..Ja synnin salliminen ja se tie vie aina vääränlaiseen rauhan ja uskonelämän ymmärtämiseen/ kokemiseen. Pois Jumalan tahdosta sekä Hänen Sanastaankin.

Niin juuri; Jumalan pelkohan on juuri Jumalan kunnioittamista siten, että haluaa nöyrtyä/suostua Hänen tahtoonsa, sekä tahtoo kuolla itselleen (lihansa tahdolle) ja näin ei halua tehdä mitään väärää, syntiä, tai etsiä maailmasta nautintoja,eikä synnistäkään. Emmehän me ole tahtoneet pahoittaa vanhempiemmekaan mieliä ja alkaa vastustaa heidän hyviä ohjeitaan, vain siksi koska haluamme elää toisin? Ei kai kukaan halua tahallisesti loukata omia vanhempiaan ja olla uppiniskainen ja uhmakas, sekä kuin elää, puhua, toimia vastoin heidän rakkaudesta tulleita hyviä neuvojaan vastaan? Kyllä me todennäköisesti kunnioitamme vanhempiamme koska rakastamme heitä ja tahdomme totella heitä ja heidän neuvonsakin ottaa korvan taakse.

Sillä juuri sillai me rakastamme heitä ja osoitamme rakkauttamme heitä kohtaan, kun uskomme heidän neuvojaan, sekä varoituksiaan. Ja kun oikein pysähdyt miettiin suhdettasi vanhempiisikin, niin tavallaan sen tottelemisen tahdon takana on myöskin kunnioitus, eli pelko ettei vain pahoita heidän mieliään tai loukkaa, vastusta heitä tieten tahtoen. Vai mitä? Sama ajatus on Jumalan pelossakin... kunnioittaminen Isää Jumalaa ja näin ollen tahtoen totella, suostua Hänen tahtoonsa, jne..

Rich Carmichael kirjoitti:Ei hän pelkää pahaa viestiä

Toinen siunaus, joka jumalanpelkoon liittyy, on hieman paradoksaalinen. Mitä syvemmäksi jumalanpelkomme tulee, sitä enemmän suhteemme Herraan syvenee ja väärät pelkomme vähenevät. Psalmissa kirjoitetaan: "Autuas se mies, joka pelkää Herraa ja jolla on suuri halu noudattaa hänen käskyjään! Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Hänen sydämensä on luja ja peloton - -." (Ps.112:1,7-8.) Paradoksi on se, että Jumalan pelosta seuraa Jumalan rauha. Jumalan pelossa opimme tuntemaan ja ymmärtämään Häntä paremmin. Me opimme luottamaan ja turvautumaan Häneen kaikissa tilanteissa.

Mitkä sinun pelkosi ovat tällä hetkellä? Rohkaisen sinua, suuntaa huomiosi Jumalaan. Antaudu Hänelle ja hänen tahdolleen uudelleen.

Otin nuo lainaukset, koska itse olen ollut väkevässä Jumalan Hengen puhuttelussa viime aikoina ja juuri tuo Jumalan oikeanlainen pelko kuin noussut ylitse kaiken muun. On tullut sydämelleni sellainen Herran pelko, ja tahto nöyrtyä, suostua, alistua Sanansakin alle tottelemaan yhä vain rohkeammin ja väkevämminkin, sekä kiittämään avustaan, johdatuksestaan, rauhastaan, jonka hän laski sydämelleni yliluonnollisella tavallaan ja voimallaan.

Room. 8:
13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, [u]jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,
21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

24 Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.

26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.