ilosanoma.munfoorumi.com

Vanhasta Testamentista avautuu kolme erilaista näkökulmaa rauhaan. Yhtäältä Vanha testamentti nostaa esiin kuvan Israelin kansasta valittuna kansana, joka käy pyhää sotaa tai Herran sotaa viholliskansoja vastaan. Toisaalta VT:ssa esiintyy käsite 'shalom', joka yleensä suomennetaan sanalla rauha. Kolmanneksi Vanha testamentti kuvailee tulevaa rauhan aikaa, joka toteutuu aikojen lopussa.

Erityisesti Vanhan testamentin vanhimmissa kirjoissa puhutaan pyhästä sodasta tai Herran sodasta. Israelilaiset katsoivat velvollisuudekseen sotia vääräuskoisia kansoja vastaan ja jopa tuhota ne. Tämä ei suinkaan ollut nimenomaisesti Israelin kansalle ominainen piirre, vaan se oli tyypillistä tuona aikana kaikkien kansojen ajattelussa. Pienenä kansana suurten kansakuntien keskellä Israel taisteli omasta olemassaolostaan ja uskontonsa säilymisestä samaan tapaan kuin kaikki muutkin kansat. Sodissa punnittiin eri jumalien voima.

Myöhemmässä Vanhan testamentin aineistossa näkökulma alkaa muuttua. Jumala aletaan nähdä kaikkien kansojen jumalana, eikä ainoastaan Israelin valitun kansan jumalana. Keskeinen rauhaa tarkoittava käsite VT:ssa on 'shalom' ja se tarkoittaa laaja-alaisesti rauhaa. Heprean kielessä sanan perusmerkityksiä ovat 'eheys' ja 'terveys'. VT:ssa käsite kuvaa tilannetta, jossa Jumalan tahtoma hyvä elämänjärjestys pääsee toteutumaan. Tällaisen tilan perustana on oikeudenmukaisuuden toteutuminen yhtä lailla kansakuntien sisällä kuin niiden välillä. Taustalla on ajatus, että vääryys aiheuttaa väkivaltaa. Todellinen rauhan (shalom) tunnusmerkkeinä voidaan pitää muun muassa sitä, että köyhää ei sorreta.

Vanha testamentti kuvailee myös tulevaa, eskatologista toivon täyttymyksen aikaa, jossa rauha toteutuu kaikkien kansojen ja koko luomakunnan osalta. Kenties tunnetuin kuvaus tästä täyttymyksen ajasta on Miikan kirjassa oleva profetia (Miika 4:1-8), josta on mm. mukailtu nykyiseen virsikirjaamme rauhanvirsi 515. Tämä tuleva rauhan aika koskee kaikkia kansoja, ei vain Israelia: Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi.(Miika 4:3)

Vastaavanlainen tulevan ajan kuvaus on esitetty myös Jesajan kirjassa. Jesajan profetiassa rauhan tila kuvataan paitsi ihmiskuntaa koskevana, myös koko luomakuntaa koskevana onnen ja tasapainon tilana: Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. (Jes.11:6-7)

Kristus on voittanut kaikki viholliset

Selkeä ero Vanhan ja Uuden testamentin välillä rauhankysymyksessä on siinä, että Uudessa testamentissa ei missään muodossa enää hyväksytä pyhän sodan ajatusta. Jeesuksen kärismyshistoriassa kerrotaan yksityiskohta, jossa hän, paitsi kieltää opetuslapsi Pietaria tarttumasta miekkaan, myös kieltäytyy rukoilemasta avukseen enkelilegioonia. Jeesuksen tekemä ratkaisu muodostui ohjeelliseksi koko Uudelle testamentille. Sotaa Jumalan nimessä tai Kristuksen johdolla ei hyväksytä.

Jeesus nähdään Uudessa testamentissa Vanhan testamentin lupaamana Rauhan Ruhtinaana (Jes.9:5). Luukkaan evankeliumin syntymäkertomus huipentuu enkelien ylistyslauluun: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, (kreikan sana 'eirene') joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Johanneksen evankeliumissa rauhan lupaukseen liittyy myös selkeä lähetyskäsky.

Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."(Joh. 20:21-23). Jeesus nimesi Vuorisaarnassa omikseen erityisesti "rauhantekijät" (Matt. 5:9). Näin Rauhan Ruhtinaan palvelijat on lähetetty tämän maailman keskelle rauhantekijöiksi.

Paavalin mukaan rauha on yksi Hengen hedelmistä, yhdessä rakkauden, ilon, pitkämielisyyden, hyvyyden, uskollisuuden ja itsensä hillitsemisen kanssa (Gal.5:22-23). Hengen hedelmät syntyvät jättäytymisestä Jumalan armon varaan. Kristityn ei tarvitse ryhtyä taistelemaan vihollisiaan vastaan, koska Kristus on jo voittanut kaikki viholliset, myöskin niistä suurimman, kuoleman. Kristityn ei tarvitse itse lähteä taistelemaan oikeuksiensa puolesta, koska Kristus on jo tuon taistelun käynyt. Hän on hankkinut oikeuden elämään jokaiselle.

Avainsanana on anteeksiantamus. Sovinto Jumalan kanssa johtaa myös sovintoon ihmisten kesken. Jos siis annamme toisillemme anteeksi, emme ryhdy hakemaan korvausta kokemallemme vääryydelle voimakeinoin kostamalla tai rankaisemalla. Anteeksiantaminen voi tuoda siis myös välittömän rauhan ihmisten ja ihmisryhmien välille.

Uusi testamentti hyväksyy elämänjärjestykseen kuuluvana esivallan miekan, koska ihmiskunta Kristuksen sovitustyöstä huolimatta elää edelleen synnin alaisuudessa. Uuden testamentin apokalyptisissa teksteissä puhutaan myös lopun ajan sodista. Näissä yhteyksissä on tärkeää huomata, että sota kuitenkin nähdään demonisena, pahan vallan ilmenismuotona, eikä Kristuksen sotana. Kristittyjen tehtävän on paljastaa sodan demoniset kasvot ja toimia rauhan puolesta. Lopullisesti kaikki sodat kuitenkin lopettaa itse Kristus "valkoisella ratsulla ratsastaen yhdellä Sanan miekan iskulla" (Ilm. 19).

Kirj. ?

Kirj. ? kirjoitti:Jeesus nähdään Uudessa testamentissa Vanhan testamentin lupaamana Rauhan Ruhtinaana (Jes. 9:5). Luukkaan evankeliumin syntymäkertomus huipentuu enkelien ylistyslauluun: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, (kreikan sana 'eirene') joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Johanneksen evankeliumissa rauhan lupaukseen liittyy myös selkeä lähetyskäsky.

Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." Ja tämän sanottuaan Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."(Joh. 20:21-23). Jeesus nimesi Vuorisaarnassa omikseen erityisesti "rauhantekijät" (Matt. 5:9).Näin Rauhan Ruhtinaan palvelijat on lähetetty tämän maailman keskelle rauhantekijöiksi.

Paavalin mukaan rauha on yksi Hengen hedelmistä, yhdessä rakkauden, ilon, pitkämielisyyden, hyvyyden, uskollisuuden ja itsensä hillitsemisen kanssa (Gal. 5:22-23). Hengen hedelmät syntyvät jättäytymisestä Jumalan armon varaan. Kristityn ei tarvitse ryhtyä taistelemaan vihollisiaan vastaan, koska Kristus on jo voittanut kaikki viholliset, myöskin niistä suurimman, kuoleman. Kristityn ei tarvitse itse lähteä taistelemaan oikeuksiensa puolesta, koska Kristus on jo tuon taistelun käynyt. Hän on hankkinut oikeuden elämään jokaiselle.

Avainsanana on anteeksiantamus. Sovinto Jumalan kanssa johtaa myös sovintoon ihmisten kesken. Jos siis annamme toisillemme anteeksi, emme ryhdy hakemaan korvausta kokemallemme vääryydelle voimakeinoin kostamalla tai rankaisemalla. Anteeksiantaminen voi tuoda siis myös välittömän rauhan ihmisten ja ihmisryhmien välille.

Olen nyt kuin miettinyt; tuota, rauhan käsitettä ja mitä on, kun on Jumalan rauha sydämessä, rauha ihmisten kesken ja Jumalan kanssa, sekä rauha maailmassa, ym..? Mitä kaikkea se voikaan pitää sisällään, jotta rauha syntyisi ja että se myöskin kestäisi, sekä se, että: se myöskin olisi Jumalan tahdon mukaista? Voiko rauha syntyä, vaikka ..? Oletko sinä rakas lukijani miettinyt rauhan käsitettä, rauhan merkitystä ja rauhaa sydämessäsi, sekä sen tärkeyttä: ystävien kesken ja noin niin kuin yleensäkin maailmassa, tms?

Jeesus on tullut maailmaan, jotta rauha syntyisi ja pysyisi. Hän on Rauhan Ruhtinas! Mutta Hän on myöskin paljon enemmänkin, sillä Hän tahtoo, että: veli antaa veljelleen ja sisko siskolleen kaiken anteeksi, ja sopivat riitansa, tms, sekä, se, että myöskin kuin hyväksyy toisen sellaisena, kuin toinen sitten onkin, hyveineen tai puutteineen, ym..

Tämä aika on sellaista aikaa, jolloin ihmisten rakkaus toisiin kuin kylmenee ja viha, kateus, katkeruus, kaunaisuus, nurina ja murina, niin se vain lisääntyy ja mikään ei ole mukamas koskaan hyvin ja siksi: moititaan ja arvostellaan, jopa tuomaroidaan toista ihmistä, uskovaa: kovin ja kylmin, ilkein sanoin, osoittaen kaikille; mitä siellä sydämessä oikeasti on. Osoitellaan sormella milloin ketäkin ja mitäkin, jonka takia asiat on mukamas pielessä. Mutta niin se vain on, että: meidän olisi opittava tyytymään vähään, tyytyä tähän hetkeen, sekä oppia iloitsemaan pienistäkin asioista, kohtaamisista, ym. .Sekä tsemppaamaan toisia, ja rohkaisemaan, kunnioittamaan sekä hyväksymään erilaisiakin mielipiteitä, tai erilaista elämän mallia, tai vaikkapa puhe tyyliä..Meillä uskovilla varsinkin ois tässä em. asioissa vielä hyvinkin paljon oppimista, niin minulla itselläni, kuin varmasti meillä monilla muillakin Herran Jeesuksen seuraajilla.

Mitä lähemmäksi haluamme, tai haluat tulla Herraa Jeesusta, sekä myöskin pysyä Herraan vain katsoen, ja tietenkin myöskin; pysyä Jumalan Sanassa ja Totuudessa! Sekä pyrkiä kuin elämään rukoillen ja elämään rukouksen hengestä, niin ja haluten palvella lähimmäisiäsi, sekä Herraan Jeesukseen aivan kaikessa turvautua, uskoa ja luottaa! Niin aivan varmasti pikku hiljaa Herra alkaa kuin muuttaa sinua ja minua siihen; mikä on: Hänen tahtoansa, eikä enää sitä; meidän omaa ja niin kovin usein, sitä lihallistakin tahtoamme, ajatteluamme. Se on prosessi, johon joko suostutaan, tai ei suostuta, jokainen sen itse joutuu päättämään ennemmin tai myöhemmin.

Kärsivällisyys, sekä itsensähilitseminen, rauhaisa olemus, ystävällisyys puhuu jo kertoo meistä aika paljonkin, siis niille, joita me kohtaamme. Me voimme olla pippurisia omien asioidemme puolustajia, sekä vain omastamme, kynsin ja hampain kiinni pitäviä, ym.. Ja siinä tulee usein sitten myöskin riitaa ja toraa, välirikkoja, ym ikävää elämään, jos tarraudumme siihen vain kuin kiinni, siihen, mitä me omistamme tai mitä me osaamme tms..

Siksi olisikin viisautta jo hiukan löysätä sitä tiukkaa otettamme maailmasta ja sen tavarasta, tms kiinni pitämisestä, niin: ettei minkäänlainen tavara, tai oma maine, kunniantarve tulisi ykkösasiaksi elämässämme. Ja siitä kun mokomasta kun vain aina syntyy; ylpeyttä, joka on vastoin Isän Jumalan tahtoa..Me emme ole tänne mitään tuoneet, emmekä täältä mitään myöskään saa mukaamme, siis miksi tarrautua tämän maailman rikkauksiin tai maineen, kunnian saannin etsintäänkään?? Se on turhuutta, niin kuin Saarnaajakin sen hyvin ilmaisee..

Saarn. 1:
2 Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
3 Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?

4 Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.
5 Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee.

6 Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.
7 Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.

8 Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.
9 Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.
10 Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä.

Kaikki on meille Taivaan Isän antamaa lahjaa sekä myöskin Hänen omaansa.. Mekin, jokainen, niin sinä, kuin minäkin, me ihmistaimet, jotka Hän on luonut äitimme kohdussa, kokoon parsinut; omaa hyvää ja rakkaudellista tahtoaan ajatellen..Laitetaan asenteemme Isää Jumalaa kohtaan uusiksi, niin asenteemme lähimmäisiämmekin ja sisariamme, veljiämmekin kohtaan muuttuu sen myötä, niin kuin on Isämme tahto, eikä enää meidän lihallinen tahtomaailmamme tai vain kuin luulomme..Usko on luja luottamus siihen, mikä ei näy..

Jes. 30:15 Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne.

Tunnethan tieni