Kristus, elävän Jumalan Poika
Lähetetty: 05.02.2026 11:20Olen saanut sydämelleni puhua Matteuksen evankeliumista, siitä kohdasta, jossa Pietari tunnustaa Jeesuksen, Kristukseksi, elävän Jumalan Pojaksi. Se on kirjoitettuna luvussa Matt. 16:13-19. Luen sen tähän alkuun. Jeesus kysyi opetuslapsiltaan ensimmäisessä lukemassani jakeessa: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?"
Tähän opetuslapset vastaavat, jakeessa Matt.14: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista."
Monet ihmiset siihen aikaan uskoivat, että joku edellä elävistä profeetoista on noussut ylös, kenties Jeremia tai Elia. Toiset taas ajattelivat, että onko hän kenties Johannes Kastaja. Näin ajatteli mm. neljännesruhtinas, Herodes, Matt.14:1-2. Taustalla tällaiselle ajatukselle oli ikivanha sielunvaellusoppi. Ajateltiin, että ihmisen sielu herää henkiin jossain toisessa. jopa eläimessä.
Näinhän moni tänäkin päivänä ajattelee. Ajatellaan jopa niin, että ihminen saattaa seuraavassa elämässä herätä henkiin vaikkapa jossakin eläimessä.
Näin ei Raamattu opeta.
Raamattu opettaa, että jokainen yksilö on ainutkertainen ihminen. Hän elää täällä Jumalan luomana ja lunastamana persoonana oman aikansa. Hän elää uskossa Jumalaan ja Vapahtajaan tai sitten elää epäuskossa ilman Jeesusta.
Moni jopa ajattelee niin, että mihin ihminen kaatuu, siihen hän maatuu. Toisin sanoen, ajatellaan, että ihmissielu kuolee lopullisesti, kun ajallinen kuolema korjaa. Mitään ei jää jäljelle...
Raamattu kuitenkin antaa ymmärtää, että ihminen on kuolematon. Hän elää joko yhteydessä Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisesti kuolemankin jälkeen paratiisin ihanuudessa. Tai sitten epäuskossa, joka johtaa ikuiseen eroon Jumalasta ja kadotukseen.
Johan pienoisevankeliumikin sanoo Joh.3:16: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Uuden käännöksen mukaan, ettei joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
On siis olemassa kaksi mahdollisuutta. Joko ikuinen elämä Jumalan luona tai sitten ikuisuus erossa Jumalasta... Luukkaan evankeliumissa on kertomus rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta Luuk.16:19-31.(lue jakeet) Eikö olekin puhutteleva kertomus?
Molemmat siis kuolivat ajallisen kuoleman, köyhä Lasarus ja rikas mies, joka eli täällä loisteliaasti. Ero oli vaan siinä, että köyhällä Lasaruksella oli usko Jeesukseen Kristukseen.
Siksi hän pääsi kuoleman jälkeen uskovan Aabrahamin kanssa samaan paikkaan, taivaan iloon.
Rikkaalla miehellä ei ollut muuta turvaa kuin elämän yltäkylläisyys täällä ajassa. Hän ei tarvinnut Jeesusta Kristusta syntien sovittajaksi. Hän ajatteli: "Syö, juo ja iloitse." Purppura ja hienot pellavavaatteet eivät vieneet häntä taivaaseen.
Taivaaseen ei mennä eikä päästä omissa vaatteissa.
Ei myöskään omien hyvien tekojen vaatteissa, vaikka niitä olisi kuinka paljon tahansa.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu vertauksen Kuninkaan Pojan häistä Matt.22-luvussa. Siellä kerrotaan siitä, kun pöytävieraiden joukossa Herra havaitsi miehen, jolta puuttui hääpuku.
Miten hänelle kävikään? Jae 13: "Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Huomaamme, että taivaassa, Jumalan Pojan häissä, tulee jokaisella olla häävaate.
Mikä tämä häävaate sitten on, kysymme? Se on Kristuksen vanhurskauden puku. Siihen meidän tulee pukeutua jo tämän elämän aikana, uskon kautta.
Siihen oli pukeutunut köyhä Lasarus, mutta rikkaalta mieheltä se puuttui. Siksi hän joutui siihen pahaan paikkaan, jossa oli kova tuska. Lisäksi oli juopa hänen ja Lasaruksen välillä.
Rikkaan miehen rukoukset olivat myöskin liian myöhäisiä. Ne eivät enää voineet tilannetta muuttaa. Isä Aabrahan joutui muistuttamaan rikasta miestä siitä, että se ei auta, vaikka joku kuolleista herätettäisiin ja lähetettäisiin tänne maan päälle kertomaan tästä pelastuksen asiasta. Ei. Hän sanoi: " Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"
Jumalan sana on annettu meille juuri sitä varten, että me sen kautta saisimme uskon Jeesukseen Kristukseen ja sitä kautta iankaikkisen elämän Pyhässä Hengessä.
Jumalan sana välittää meille sen pelastuksen, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, niin kuin Raamattu sanoo. Ristillä vuotanut, Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen veri, vanhurskauttaa meidät taivaskelpoisiksi, kun me uskossa otamme Hänen hankkimansa pelastuksen vastaan.
Tämän asian myös Jumala Pyhän Hengen kautta ilmoitti Pietarille, kun Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari nopeana miehenä sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."
Se oli Jeesukselle mieluinen vastaus. Hän sanoi Pietarille, jakeissa 17-18, tässä Matteuksen evankeliumin 16-luvussa: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita."
Liha, eikä veri, anna tällaista tunnustusta.
Tämän tunnustuksen antoi Pietarille taivaallinen Isä Pyhän Hengen kautta, niin kuin jo edellä kuulimme. Pyhässä Hengessä hän voi lausua näin. Ja kun Jeesus sanoi Pietarille, että tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani. Niin se merkitsee sitä, että Herra rakentaa seurakuntansa oman työnsä varaan.
Pietari ei ollut se kallio, vaan se kallio oli Pietarin tunnustus, että sinä olet Kristus elävän Jumalan Poika. Toisin sanoen Jeesus Kristus ja Hänen tekonsa sekä Hänen Sanansa on se kallio, mikä kestää.
Sanan varaan on turvallista rakentaa se usko, joka vie kerran perille niihin ihaniin Karitsan häihin.
Joko sinä olet pukeutunut uskon kautta tähän Kristuksen Jeesuksen hankkimaan vanhurskauden pukuun?
Jos et ole, niin tämä ilta on juuri sinua varten. Tänään saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Siihen myös tuo Herramme antama avaintenvalta antaa lisää apua. Sanoihan Jeesus Pietarille ja samalla myös tämän ajan opetuslapsille, jakeessa 19: "Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Tämän Pietarille luvatun avaintenvallan Jeesus vielä vahvistaa ylösnousemuksensa jälkeen. Hän ilmestyy pelokkaiden opetuslastensa keskelle lukittujen ovien sisäpuolelle. Tästä tapahtumasta kertoo Johannes evankeliuminsa 20-luvussa, jakeissa 19-23. (Luen sen jakson kokonaan.)
19. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
20. Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.
21. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
22. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
23. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Pelko oli sitonut opetuslapset. He pelkäsivät juutalaisia, sillä he olivat julkisesti seuranneet Jeesusta. Mutta nyt, kun Jeesus oli ristiinnaulittu, he kenties pelkäsivät kuollakseen, että meidätkin pannaan ristille.
Mutta Mestari ei jättänyt heitä yksin, vaan ilmestyy heidän keskelleen ja julistaa Rauhaa. Tuon Rauhan julistuksen jälkeen, Hän näyttää heille kätensä ja kylkensä.Jeesuksen haavojen näkeminen vaikutti opetuslapsissa suuren ilon.
He ymmärsivät niistä haavoista, että heidän opettajansa on sittenkin noussut ylös. Heillä ei todellakaan ole mitään pelättävää. Pelon sitomat opetuslapset saivat Jeesuksen haavojen näkemisen kautta vapauden ja ilon.
Samalla he saivat tehtävän ja valtuutuksen syntien anteeksijulistamiseen: "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut."
Hyvä ystävä! Millaisten pelkojen ja syntien sitomana sinä olet tänään? Pelkäätkö sinä kenties puolisoasi tai naapuriasi, että mitähän he ajattelevat ja sanovat, jos minusta tulee oikein elävä uskova.
Hyvä ystävä! Ei sinun tarvitse pelätä heitä. Sillä kun sinä saat vapautua peloistasi ja muista sitovista asioista ja synneistäsi, niin sinun sydämeen laskeutuu Jumalan Rauha. Se Rauha, jonka Jeesus antoi pelokkaille opetuslapsilleenkin.
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.", opetti Jeesus jo ennen ristin sovitustyötään. Joh.14:27.
Oman rauhansa Jeesus lahjoittaa pelkojemme tilalle, kun me uskossa turvaudumme Häneen. Se on paljon enemmän kuin maailman antama rauha tai mikään muu, joka on katoavaista.
Jeesuksen rauha, se on pysyvää. Vaikka joskus se rauha järkkyy erilaisten vaikeuksien keskellä, niin syvällä sisimmässämme me koemme rauhaa, kun meillä on tuo Rauhanruhtinas suojanamme.
Paavalikin kirjoitti filippiläisille, että tämä Jumalan antama Rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi. Tämä Jumalan antama Rauha varjelee myöskin meidän sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa, oli apostolin opetus.
Tänäänkin sinulla on oikeus uskoa kaikki syntisi anteeksiannetuiksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saat tuoda myös kaikki pelkosi ja syyllisyytesi tuon Rauhanruhtinaan ristin juurelle. Siellä on se autuas vaihtokauppa synnit ja kaikki pelot ja muut painot hänelle. Hän puolestaan lahjoittaa sinulle siunatun Rauhansa.
Eikö olekin ihana vaihtokauppa sinun parhaaksesi, ajalliseksi ja iankaikkiseksi parhaaksi.
Ja jos et jaksa yksin uskoa, niin siihen on seurakunnalle avuksi annettu, sielunhoito ja rippi. Siinä sinä tunnustat sielunhoitajalle syntisi ja sielunhoitaja Jumalan sanan valtuuttamana julistaa ne sinulle Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksiannetuiksi iloon, rauhaan, ja vapauteen asti.
Näin sinä sitten jatkat matkaasi iloisin, puhtain sydämin, Jumalan ihmeellinen Rauha sielussasi, kuten aikoinaan Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra. Tästä kerrotaan Ap.t.8-luvussa.
Siitä nousee sitten ikäänkuin itsestään, sielusi pohjasta, kiitos ja ylistys Jeesukselle, ja Jumalalle. Joku on sanonut, että sydän alkaa lumpsuttamaan kiitosta Herralle.
Tahdothan sinä, hyvä ystävä, päästä tähän Jeesuksen Kristuksen lahjoittamaan pelastusvarmuuteen ja Jumalan rauhaan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, niin kuin Sana meille kertoo?
Ilm.3:20 Jeesus sanoo: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."
Ja vielä: "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."Joh.6:37.
Kalevi Keränen
(Tämä puhe on pidetty Kuhmon kirkkoillassa pe 25.09.2009.)
Tähän opetuslapset vastaavat, jakeessa Matt.14: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista."
Monet ihmiset siihen aikaan uskoivat, että joku edellä elävistä profeetoista on noussut ylös, kenties Jeremia tai Elia. Toiset taas ajattelivat, että onko hän kenties Johannes Kastaja. Näin ajatteli mm. neljännesruhtinas, Herodes, Matt.14:1-2. Taustalla tällaiselle ajatukselle oli ikivanha sielunvaellusoppi. Ajateltiin, että ihmisen sielu herää henkiin jossain toisessa. jopa eläimessä.
Näinhän moni tänäkin päivänä ajattelee. Ajatellaan jopa niin, että ihminen saattaa seuraavassa elämässä herätä henkiin vaikkapa jossakin eläimessä.
Näin ei Raamattu opeta.
Raamattu opettaa, että jokainen yksilö on ainutkertainen ihminen. Hän elää täällä Jumalan luomana ja lunastamana persoonana oman aikansa. Hän elää uskossa Jumalaan ja Vapahtajaan tai sitten elää epäuskossa ilman Jeesusta.
Moni jopa ajattelee niin, että mihin ihminen kaatuu, siihen hän maatuu. Toisin sanoen, ajatellaan, että ihmissielu kuolee lopullisesti, kun ajallinen kuolema korjaa. Mitään ei jää jäljelle...
Raamattu kuitenkin antaa ymmärtää, että ihminen on kuolematon. Hän elää joko yhteydessä Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta ikuisesti kuolemankin jälkeen paratiisin ihanuudessa. Tai sitten epäuskossa, joka johtaa ikuiseen eroon Jumalasta ja kadotukseen.
Johan pienoisevankeliumikin sanoo Joh.3:16: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Uuden käännöksen mukaan, ettei joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
On siis olemassa kaksi mahdollisuutta. Joko ikuinen elämä Jumalan luona tai sitten ikuisuus erossa Jumalasta... Luukkaan evankeliumissa on kertomus rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta Luuk.16:19-31.(lue jakeet) Eikö olekin puhutteleva kertomus?
Molemmat siis kuolivat ajallisen kuoleman, köyhä Lasarus ja rikas mies, joka eli täällä loisteliaasti. Ero oli vaan siinä, että köyhällä Lasaruksella oli usko Jeesukseen Kristukseen.
Siksi hän pääsi kuoleman jälkeen uskovan Aabrahamin kanssa samaan paikkaan, taivaan iloon.
Rikkaalla miehellä ei ollut muuta turvaa kuin elämän yltäkylläisyys täällä ajassa. Hän ei tarvinnut Jeesusta Kristusta syntien sovittajaksi. Hän ajatteli: "Syö, juo ja iloitse." Purppura ja hienot pellavavaatteet eivät vieneet häntä taivaaseen.
Taivaaseen ei mennä eikä päästä omissa vaatteissa.
Ei myöskään omien hyvien tekojen vaatteissa, vaikka niitä olisi kuinka paljon tahansa.
Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhuu vertauksen Kuninkaan Pojan häistä Matt.22-luvussa. Siellä kerrotaan siitä, kun pöytävieraiden joukossa Herra havaitsi miehen, jolta puuttui hääpuku.
Miten hänelle kävikään? Jae 13: "Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.' Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Huomaamme, että taivaassa, Jumalan Pojan häissä, tulee jokaisella olla häävaate.
Mikä tämä häävaate sitten on, kysymme? Se on Kristuksen vanhurskauden puku. Siihen meidän tulee pukeutua jo tämän elämän aikana, uskon kautta.
Siihen oli pukeutunut köyhä Lasarus, mutta rikkaalta mieheltä se puuttui. Siksi hän joutui siihen pahaan paikkaan, jossa oli kova tuska. Lisäksi oli juopa hänen ja Lasaruksen välillä.
Rikkaan miehen rukoukset olivat myöskin liian myöhäisiä. Ne eivät enää voineet tilannetta muuttaa. Isä Aabrahan joutui muistuttamaan rikasta miestä siitä, että se ei auta, vaikka joku kuolleista herätettäisiin ja lähetettäisiin tänne maan päälle kertomaan tästä pelastuksen asiasta. Ei. Hän sanoi: " Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'"
Jumalan sana on annettu meille juuri sitä varten, että me sen kautta saisimme uskon Jeesukseen Kristukseen ja sitä kautta iankaikkisen elämän Pyhässä Hengessä.
Jumalan sana välittää meille sen pelastuksen, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, niin kuin Raamattu sanoo. Ristillä vuotanut, Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen veri, vanhurskauttaa meidät taivaskelpoisiksi, kun me uskossa otamme Hänen hankkimansa pelastuksen vastaan.
Tämän asian myös Jumala Pyhän Hengen kautta ilmoitti Pietarille, kun Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari nopeana miehenä sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."
Se oli Jeesukselle mieluinen vastaus. Hän sanoi Pietarille, jakeissa 17-18, tässä Matteuksen evankeliumin 16-luvussa: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita."
Liha, eikä veri, anna tällaista tunnustusta.
Tämän tunnustuksen antoi Pietarille taivaallinen Isä Pyhän Hengen kautta, niin kuin jo edellä kuulimme. Pyhässä Hengessä hän voi lausua näin. Ja kun Jeesus sanoi Pietarille, että tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani. Niin se merkitsee sitä, että Herra rakentaa seurakuntansa oman työnsä varaan.
Pietari ei ollut se kallio, vaan se kallio oli Pietarin tunnustus, että sinä olet Kristus elävän Jumalan Poika. Toisin sanoen Jeesus Kristus ja Hänen tekonsa sekä Hänen Sanansa on se kallio, mikä kestää.
Sanan varaan on turvallista rakentaa se usko, joka vie kerran perille niihin ihaniin Karitsan häihin.
Joko sinä olet pukeutunut uskon kautta tähän Kristuksen Jeesuksen hankkimaan vanhurskauden pukuun?
Jos et ole, niin tämä ilta on juuri sinua varten. Tänään saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Siihen myös tuo Herramme antama avaintenvalta antaa lisää apua. Sanoihan Jeesus Pietarille ja samalla myös tämän ajan opetuslapsille, jakeessa 19: "Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."
Tämän Pietarille luvatun avaintenvallan Jeesus vielä vahvistaa ylösnousemuksensa jälkeen. Hän ilmestyy pelokkaiden opetuslastensa keskelle lukittujen ovien sisäpuolelle. Tästä tapahtumasta kertoo Johannes evankeliuminsa 20-luvussa, jakeissa 19-23. (Luen sen jakson kokonaan.)
19. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"
20. Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.
21. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."
22. Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.
23. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Pelko oli sitonut opetuslapset. He pelkäsivät juutalaisia, sillä he olivat julkisesti seuranneet Jeesusta. Mutta nyt, kun Jeesus oli ristiinnaulittu, he kenties pelkäsivät kuollakseen, että meidätkin pannaan ristille.
Mutta Mestari ei jättänyt heitä yksin, vaan ilmestyy heidän keskelleen ja julistaa Rauhaa. Tuon Rauhan julistuksen jälkeen, Hän näyttää heille kätensä ja kylkensä.Jeesuksen haavojen näkeminen vaikutti opetuslapsissa suuren ilon.
He ymmärsivät niistä haavoista, että heidän opettajansa on sittenkin noussut ylös. Heillä ei todellakaan ole mitään pelättävää. Pelon sitomat opetuslapset saivat Jeesuksen haavojen näkemisen kautta vapauden ja ilon.
Samalla he saivat tehtävän ja valtuutuksen syntien anteeksijulistamiseen: "Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut."
Hyvä ystävä! Millaisten pelkojen ja syntien sitomana sinä olet tänään? Pelkäätkö sinä kenties puolisoasi tai naapuriasi, että mitähän he ajattelevat ja sanovat, jos minusta tulee oikein elävä uskova.
Hyvä ystävä! Ei sinun tarvitse pelätä heitä. Sillä kun sinä saat vapautua peloistasi ja muista sitovista asioista ja synneistäsi, niin sinun sydämeen laskeutuu Jumalan Rauha. Se Rauha, jonka Jeesus antoi pelokkaille opetuslapsilleenkin.
"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.", opetti Jeesus jo ennen ristin sovitustyötään. Joh.14:27.
Oman rauhansa Jeesus lahjoittaa pelkojemme tilalle, kun me uskossa turvaudumme Häneen. Se on paljon enemmän kuin maailman antama rauha tai mikään muu, joka on katoavaista.
Jeesuksen rauha, se on pysyvää. Vaikka joskus se rauha järkkyy erilaisten vaikeuksien keskellä, niin syvällä sisimmässämme me koemme rauhaa, kun meillä on tuo Rauhanruhtinas suojanamme.
Paavalikin kirjoitti filippiläisille, että tämä Jumalan antama Rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi. Tämä Jumalan antama Rauha varjelee myöskin meidän sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa, oli apostolin opetus.
Tänäänkin sinulla on oikeus uskoa kaikki syntisi anteeksiannetuiksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Saat tuoda myös kaikki pelkosi ja syyllisyytesi tuon Rauhanruhtinaan ristin juurelle. Siellä on se autuas vaihtokauppa synnit ja kaikki pelot ja muut painot hänelle. Hän puolestaan lahjoittaa sinulle siunatun Rauhansa.
Eikö olekin ihana vaihtokauppa sinun parhaaksesi, ajalliseksi ja iankaikkiseksi parhaaksi.
Ja jos et jaksa yksin uskoa, niin siihen on seurakunnalle avuksi annettu, sielunhoito ja rippi. Siinä sinä tunnustat sielunhoitajalle syntisi ja sielunhoitaja Jumalan sanan valtuuttamana julistaa ne sinulle Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksiannetuiksi iloon, rauhaan, ja vapauteen asti.
Näin sinä sitten jatkat matkaasi iloisin, puhtain sydämin, Jumalan ihmeellinen Rauha sielussasi, kuten aikoinaan Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra. Tästä kerrotaan Ap.t.8-luvussa.
Siitä nousee sitten ikäänkuin itsestään, sielusi pohjasta, kiitos ja ylistys Jeesukselle, ja Jumalalle. Joku on sanonut, että sydän alkaa lumpsuttamaan kiitosta Herralle.
Tahdothan sinä, hyvä ystävä, päästä tähän Jeesuksen Kristuksen lahjoittamaan pelastusvarmuuteen ja Jumalan rauhaan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, niin kuin Sana meille kertoo?
Ilm.3:20 Jeesus sanoo: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."
Ja vielä: "Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."Joh.6:37.
Kalevi Keränen
(Tämä puhe on pidetty Kuhmon kirkkoillassa pe 25.09.2009.)
