Maistele sanaa joka päivä, niin rauha valtaa mielesi
On ihmisiä, jotka elävät jatkuvassa sekasorrossa. Levottomina, huolissaan, aina kiireisinä ja hukkumaisillaan viikon tehtäviin.
Heidän lähellään ahdistaa. Lukemattomat pikkuseikat tuovat jatkuvaa rasitusta heidän elämäänsä. He voivat olla ei-uskovaisia tai uskovaisia, mutta rauha on heille kaikille etäinen asia.
Sitten on se toinen joukko, joilla on rauha, riippumatta siitä, kuinka kiireistä heidän elämänsä on. Näiden elämässä on hiljaista iloa ja onnea. Lepoa, joka on jyrkkä vastakohta suurelle osalle maailmaa. Mikä erottaa heidät toisista?
"Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, on suuri rauha". Niin yksinkertaista se on.
Lukemattomista eri syistä jotkut ovat päätyneet näkemään sen arvon, että voi kuunnella joka päivä Jumalaa. Siksi he lukevat Raamattua rukoillen.
Kun he kuulevat sen ohjeet, Jumalan totuus vakauttaa heitä. Nyt he voivat nähdä elämänsä Hänen näkökulmastaan. Ja Jumalan kuunteleminen - tuulisessakin säässä - tuo rauhan, joka on niin vastakkainen kaikelle muulle, että sivullinenkin sen havaitsee.
Psalmin kirjoittaja oli yksi noista rauhan täyttämistä, joka rakasti Jumalan Sanaa. Ja rauhaa ja vapautta, jonka se antoi. Niin hän hellittämättä etsi sitä käyttöönsä. Seuraavassa on useita todistuksia:
"Minä-janoan sinun käskyjäsi.-- Sinun sanasi on taattu ja koeteltu, ja palvelijasi rakastaa sitä. -- Minä olen joutunut ahdinkoon ja hätään mutta sinun käskyistäsi saan ilon. -- Jo ennen aamunkoittoa huudan apuasi, sinun sanaasi minä panen toivoni. Yön tultua olen yhä valveilla ja tutkistelen sinun sanaasi." (Ps. 119:131, 140, 143, 147-148)
Minä, viaton, olen mahtimiesten vainoama, mutta muuta en kumarra kuin sinun sanaasi. Minä riemuitsen sinun sanoistasi niin kuin riemuitaan suuresta saaliista. Valhetta minä vihaan ja kammoksun, sinun lakiasi minä rakastan. (Ps. 119: 161-163)
Lukemattomia kertoja olen ajautunut ahdistukseen. Mielessä risteilevät ajatukset sinkoilevat kuin nuotista kipinät, joihin katse jää kiinni. Mutta Jumalan rauha odottaa minua.
Rauha odottaa omassa sopessani, jossa pieni valo on valmiina ohjaamaan kohti Raamatun Sanaa. Odottaa yönkin tunteina, jotta saisi vapauttaa minut huolistani. Saadakaseen sydämeni tyyntymään. Rauhani palaamaan. Oi, kuinka rakastan Hänen Sanaansa ja rauhaa, jonka se minulle antaa.
Isä, älä anna minun ajautua harhaan. Anna ahdistuksen olla kuin hälytin, joka herättää minut. Auta minua arvostamaan Sanaasi, niin että riennän luoksesi.
Että enemmän kuin unta, rakastan Sanasi maistelua. Sinä ainoa, joka pystyt sielun rauhoittamaan, kun mieleni tyntyy Sanasi kautta.
Lähde: Airut lehti nro 10-12 Bill Eliff
Heidän lähellään ahdistaa. Lukemattomat pikkuseikat tuovat jatkuvaa rasitusta heidän elämäänsä. He voivat olla ei-uskovaisia tai uskovaisia, mutta rauha on heille kaikille etäinen asia.
Sitten on se toinen joukko, joilla on rauha, riippumatta siitä, kuinka kiireistä heidän elämänsä on. Näiden elämässä on hiljaista iloa ja onnea. Lepoa, joka on jyrkkä vastakohta suurelle osalle maailmaa. Mikä erottaa heidät toisista?
"Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, on suuri rauha". Niin yksinkertaista se on.
Lukemattomista eri syistä jotkut ovat päätyneet näkemään sen arvon, että voi kuunnella joka päivä Jumalaa. Siksi he lukevat Raamattua rukoillen.
Kun he kuulevat sen ohjeet, Jumalan totuus vakauttaa heitä. Nyt he voivat nähdä elämänsä Hänen näkökulmastaan. Ja Jumalan kuunteleminen - tuulisessakin säässä - tuo rauhan, joka on niin vastakkainen kaikelle muulle, että sivullinenkin sen havaitsee.
Psalmin kirjoittaja oli yksi noista rauhan täyttämistä, joka rakasti Jumalan Sanaa. Ja rauhaa ja vapautta, jonka se antoi. Niin hän hellittämättä etsi sitä käyttöönsä. Seuraavassa on useita todistuksia:
"Minä-janoan sinun käskyjäsi.-- Sinun sanasi on taattu ja koeteltu, ja palvelijasi rakastaa sitä. -- Minä olen joutunut ahdinkoon ja hätään mutta sinun käskyistäsi saan ilon. -- Jo ennen aamunkoittoa huudan apuasi, sinun sanaasi minä panen toivoni. Yön tultua olen yhä valveilla ja tutkistelen sinun sanaasi." (Ps. 119:131, 140, 143, 147-148)
Minä, viaton, olen mahtimiesten vainoama, mutta muuta en kumarra kuin sinun sanaasi. Minä riemuitsen sinun sanoistasi niin kuin riemuitaan suuresta saaliista. Valhetta minä vihaan ja kammoksun, sinun lakiasi minä rakastan. (Ps. 119: 161-163)
Lukemattomia kertoja olen ajautunut ahdistukseen. Mielessä risteilevät ajatukset sinkoilevat kuin nuotista kipinät, joihin katse jää kiinni. Mutta Jumalan rauha odottaa minua.
Rauha odottaa omassa sopessani, jossa pieni valo on valmiina ohjaamaan kohti Raamatun Sanaa. Odottaa yönkin tunteina, jotta saisi vapauttaa minut huolistani. Saadakaseen sydämeni tyyntymään. Rauhani palaamaan. Oi, kuinka rakastan Hänen Sanaansa ja rauhaa, jonka se minulle antaa.
Isä, älä anna minun ajautua harhaan. Anna ahdistuksen olla kuin hälytin, joka herättää minut. Auta minua arvostamaan Sanaasi, niin että riennän luoksesi.
Että enemmän kuin unta, rakastan Sanasi maistelua. Sinä ainoa, joka pystyt sielun rauhoittamaan, kun mieleni tyntyy Sanasi kautta.
Lähde: Airut lehti nro 10-12 Bill Eliff