JUMALAN SAPATINLEPO

[rita4]

by David Wilkerson | May 27, 2010

"Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. (Heb 4:9-10)

Ihmettelet varmaan: "Mitä tämä sapatinlepoon pääseminen merkitsee? Mitä se tarkoittaa omassa elämässäni?" Rukoilen Jumalaa poistamaan suomut silmiltämme, jotta hän sallisi meidän ymmärtää tämän. Yksinkertaisesti ilmaistuna tämä lepoon pääseminen tarkoittaa sitä, että uskomme Kristuksen täyttäneen koko pelastustyönsä puolestamme. Meidän tulee levätä hänen pelastavassa armossaan, yksin uskosta.

Tätä Jeesus tarkoittaa kehottaessaan: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" (Matt.11:28 ). Se merkitsee kaiken lihallisen suorittamisen lopettamista, kaiken inhimillisen rauhan tavoittelun päättymistä. Se tarkoittaa myös luottamista Jeesuksen täytettyyn työhön meidän edestämme.

Taistelumme ei ole lihaa ja verta vastaan. Se tapahtuu hengellisessä valtapiirissä. Vanha testamentti ilmaisee tämän kristallinkirkkaasti. Kerran toisensa jälkeen Israel teki Jumalalle tyhjiä, turhia lupauksia: "Me tahdomme palvella sinua, Herra. Me teemme, mitä ikinä sinä määräät". Historia todistaa kuitenkin, ettei sen enempää sydän kuin taitokaan seurannut heidän sanojaan. Jumalan piti riisua heidät kaikesta uskosta itseensä. Me tarvitsemme vain Herramme kallista läsnäoloa.

Paavali toteaa: "Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme" (Ap.t. 17:28 ). Tämä puhuu keskeytymättömästä kumppanuudesta. Ristin voiton kautta Herrastamme tuli joka hetki saavutettava, niin yöllä kuin päivälläkin. Meidän pitää päättää: "Tahdon Kristuksen elämääni. Tahdon päästä vapaaksi lihastani."

[rita4]

Paavali toteaa: "Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme" (Ap.t. 17:28 ). Tämä puhuu keskeytymättömästä kumppanuudesta. Ristin voiton kautta Herrastamme tuli joka hetki saavutettava, niin yöllä kuin päivälläkin. Meidän pitää päättää: "Tahdon Kristuksen elämääni. Tahdon päästä vapaaksi lihastani."

Kun mietin sydämen rauhaa ja lepoa, luottamusta Herraan Jeesukseen, niin tajuan: Vain yksin Jeesuksessani ja ristinsä luona saan levon ja rauhan sydämeeni. Sitä ei tuo uskonnollisuus, hurskastelu, ei maailma, tavara, helppo elämäkään, jossa lihani saa päättää kaikesta; Ei! Vaan siinä juuri nousee jälleen se tärkeä pointti: Vain suostumalla lihamme kuolettamiseen sekä ristiinnaulitsemiseen, nöyrtymäään, kuolemaan omalle tahdolle; voimme saada sydämen rauhan, joka kestää myrskytkin ja pysymme silti pystyssä.

Tänä aikana taidetaan opettaa seurakunnissa enempikin: itselleen elämistä ja maailman nautintojen hankkimista, kuin lihan tahdon ristille laittoa?!

Mutta, jos emme elä lähellä ristiä, tuota kallista ristinpuuta, jossa Mestarimme vuodatti meidän syntiemme puolesta ja takia verensä, sekä henkensä, niin .. Jos se ei kelpaa, vaan rukastaan jotain tavan vuoksi ja nopeesti vain kerran päivässä, parikin kertaa parhaimillaan ja lukastaan hiukan ehkäpä jo kyllästyneenäkin pyhää Sanaansa, ja sit äkkiä jo omia touhuja tekeen ja elään omalle lihalleen,.... niin saat olla aivan varma, että; vihollinenkin aktivoituu ja hyökkää, käyttää jopa sinua aseenaan toista uskovaa vastaan. Tms.

Siksi olisikin äärettömän tärkeää sekä kallisarvoistakin; haluta kuolla itselleen, omille haluilleen, siis lihansa tahdolle, maailman houkutuksille ja vain kuin päättää alkaa elään: nöyrtyen, suostuen Herramme tahtoon, kuin kuoleva, joka tietää kohta aikansa täyttyvän ja siirtyvänsä pois tästä ajasta. Sillä, emmehän kukaan voi tietää: kuinka kauan Jumala on meille antanut armon aikaa elää tässä ajassamme? Siksi pidänkin tärkeänä muistuttaa asiaa; ensin itselleni ja samalla sinullekin rakas ystäväni, sitä että: emme eläisi Enää itseämme hellien, ja lihaamme rakastaen, maailman houkutuksia ym ihaillen, koska silloin emme voi elää täysipainoisesti Herrallemme Jeesukselle Kristukselle ja suostua tahtoonsa nurisematta. Vai oletko kanssani kenties eri mieltä? Saat toki olla ihan vapaasti erikin mieltä, mutta luulen olevani aikalailla lähellä totuutta.

Juud. 1:2 -4
Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus. Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu. Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.

Ihmettelet varmaan: "Mitä tämä sapatinlepoon pääseminen merkitsee? Mitä se tarkoittaa omassa elämässäni?" Rukoilen Jumalaa poistamaan suomut silmiltämme, jotta hän sallisi meidän ymmärtää tämän. Yksinkertaisesti ilmaistuna tämä lepoon pääseminen tarkoittaa sitä, että uskomme Kristuksen täyttäneen koko pelastustyönsä puolestamme. Meidän tulee levätä hänen pelastavassa armossaan, yksin uskosta.