Rauha Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta
Lähetetty: 26.04.2025 20:20C.O.Rosenius Elämän leipää
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Room. 5: 1.
Tässä on kristittyjen ihmeellisen rauhan syvä ja ikuinen perustus. Tässä on myös ilmaistu syy, miksi sydänraukat kaipaavat rauhaa. Apostoli ei sano: »Koska olemme juuri semmoiset kuin meidän tulee olla, nim. hurskaat ja hyvät.» Ei, hän sanoo: »Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.»
Sinä, etsivä sielu, on kaunista, on tärkeätä, tärkeintä maailmassa, että vilpittömästi harjoitat jumalisuutta, hartaasti rukoilet, ahkerasti kuulet ja luet Jumalan sanaa, taistelet pahaa vastaan, ja etsit sitä, joka hyvää on. Mutta sinulta puuttuu sittenkin rauha Jumalasi kanssa. Sinä et luota hänen armoonsa, sinä pelkäät ja olet levoton. Eikä suotta, sillä kaiken hurskautesi kanssa saatat sittenkin olla tuomittu. Paljon enemmän tarvitaan voidaksesi kestää tuomiolla pyhän Jumalan edessä. Enemmän kuin kaikkien hurskaitten hurskaus ja pyhien pyhyys.
Ei riitä muu kuin Kristuksen, Jumalan Pojan kuolema, että olemme uskossa hänet päällemme pukeneet, olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, ja meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Sinun on omistettava semmoinen vakaumus, että voit iloiten sanoa: Kristus on kuollut minun edestäni, juuri minun puolestani. En voi kerskata uskoni, hurskauteni, vilpittömyyteni tähden, mutta kyllä siitä, että Kristus on täydellinen, Kristus on pyhä ja vanhurskas. Kristus on täyttänyt lain ja kärsinyt kuoleman, joka on synnin palkka. Se tapahtui minun tähteni. Se riittää kaikkien minun syntieni sovittamiseksi. Siinä on kyllä, se riittää ikuisiksi ajoiksi. Siihen minä uskallan.
Omin voimin olet koettanut tulla vanhurskaaksi. Sen tähden et ole rauhaa saanut. Jos omin voimin vanhurskaaksi tulisit, ei Kristuksen olisi tarvinnut kuolla. Et ole vielä kokenut, niitä oikea usko on. Uskon ja uskon välillä on suuri ero. Luulet ehkä omistavasi uskon, kun pidät Kristuksen sovitusopin oikeana, etkä sitä epäile. Olet ehkä ajatellut näin: »Kristus on täyttänyt kaiken, siitä ei puutu mitään, mutta minussa on vika, minussa täytyy tapahtua muutos.» Ja niin olet kääntänyt katseesi pois Kristuksesta ja tarkastat vain itseäsi. Et siten saakaan rauhaa. Eihän sinulla ole oikeata uskoa.
Totta on, että Kristus on täydellisesti sovittanut syntisi. Mutta etkö ymmärrä, sinä olet tehnyt niin suuren virheen, ettei sitä voida paljolla työlläsi auttaa. Paremmaksi et tule ennen kuin Kristus sinut pelastaa. Syy rauhattomuuteesi on ollut siinä, että olet luullut, että sinun täytyy korjata kaikki ennen kuin voit saavuttaa rauhan. Et ole uskonut, etkä ymmärtänyt, miten huono sinä olet.
Mutta Kristus sinut parantaa ja täyttää kaikki sinun puolestasi. Olet kyllä tuntenut olevasi suuri syntinen, mutta et kokonaan kadotettu syntinen. Olet uskonut, että Kristus on lunastanut suuria syntisiä, mutta ei semmoisia kuin sinä tähän saakka olet ollut.
Nämä seikat tavallisesti ovat estäneet etsivien sielujen saamasta rauhaa. Toiset taas ovat vielä niin kiinni maailmassa, että heillä on muuta, mielenkiintoisempaa kuin Jumalan armo. Heillä on epäjumalia ja helmasyntejä, joista eivät tahdo luopua - ja hyvä on, etteivät silloin saakaan rauhaa. Jumalan rauhan saavuttamisen täytyy tulla sinulle tärkeimmäksi asiaksi, niin että et tyydy ennen kuin sen omistat. Sinä et saa luottaa omiin voimiisi ja omiin pyrkimyksiisi.
Semmoisena kuin olet, kelvottomana, kadotettuna syntisenä tulee sinun etsiä pelastusta Kristukselta. Et saa luottaa tunteisiisi ja odottaa, että sydämessäsi tuntisit Jumalan vastauksen, vaan sinun on otettava Jumalan vastaus sieltä, niissä Jumala antaa, nim. sanassaan, ainoastaan sanassa. Näin saavutat Jumalan rauhan.
Kun sielu huokaa: »En mitään muuta maan päällä toivo, kuin että omistan Jumalan armon. Oi, jos voisin niin Kristukseen uskoa, että kokonaan hänessä eläisin. Kunpa saisin vakaumuksen siitä, että hänen ansionsa on minun. Tahdon uskoa sanaan, en luota tunteisiin. Jospa voisin uskoa!»
Katso, silloin on jo usko syttynyt sydämeesi. Sielusi saa varmuuden armon omistamisesta ja täyden rauhan. Siitä Jumala itse pitää huolen.
Opeta minua, rakas Isä, Pyhän Henkesi kautta isoamaan ja janoamaan vanhurskautta. Anna sanasi armolupausten minulle kirkastua, niin että voisin itselleni omistaa sinut, Jeesus Kristus, viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastaaksesi, että sinun armosi ja rauhasi sydämeeni saapuisi ja suullani ja sydämelläni ylistäisin sinua, rakas Isä, Jeesuksen Kristuksen kautta. Amen.
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Room. 5: 1.
Tässä on kristittyjen ihmeellisen rauhan syvä ja ikuinen perustus. Tässä on myös ilmaistu syy, miksi sydänraukat kaipaavat rauhaa. Apostoli ei sano: »Koska olemme juuri semmoiset kuin meidän tulee olla, nim. hurskaat ja hyvät.» Ei, hän sanoo: »Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.»
Sinä, etsivä sielu, on kaunista, on tärkeätä, tärkeintä maailmassa, että vilpittömästi harjoitat jumalisuutta, hartaasti rukoilet, ahkerasti kuulet ja luet Jumalan sanaa, taistelet pahaa vastaan, ja etsit sitä, joka hyvää on. Mutta sinulta puuttuu sittenkin rauha Jumalasi kanssa. Sinä et luota hänen armoonsa, sinä pelkäät ja olet levoton. Eikä suotta, sillä kaiken hurskautesi kanssa saatat sittenkin olla tuomittu. Paljon enemmän tarvitaan voidaksesi kestää tuomiolla pyhän Jumalan edessä. Enemmän kuin kaikkien hurskaitten hurskaus ja pyhien pyhyys.
Ei riitä muu kuin Kristuksen, Jumalan Pojan kuolema, että olemme uskossa hänet päällemme pukeneet, olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, ja meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Sinun on omistettava semmoinen vakaumus, että voit iloiten sanoa: Kristus on kuollut minun edestäni, juuri minun puolestani. En voi kerskata uskoni, hurskauteni, vilpittömyyteni tähden, mutta kyllä siitä, että Kristus on täydellinen, Kristus on pyhä ja vanhurskas. Kristus on täyttänyt lain ja kärsinyt kuoleman, joka on synnin palkka. Se tapahtui minun tähteni. Se riittää kaikkien minun syntieni sovittamiseksi. Siinä on kyllä, se riittää ikuisiksi ajoiksi. Siihen minä uskallan.
Omin voimin olet koettanut tulla vanhurskaaksi. Sen tähden et ole rauhaa saanut. Jos omin voimin vanhurskaaksi tulisit, ei Kristuksen olisi tarvinnut kuolla. Et ole vielä kokenut, niitä oikea usko on. Uskon ja uskon välillä on suuri ero. Luulet ehkä omistavasi uskon, kun pidät Kristuksen sovitusopin oikeana, etkä sitä epäile. Olet ehkä ajatellut näin: »Kristus on täyttänyt kaiken, siitä ei puutu mitään, mutta minussa on vika, minussa täytyy tapahtua muutos.» Ja niin olet kääntänyt katseesi pois Kristuksesta ja tarkastat vain itseäsi. Et siten saakaan rauhaa. Eihän sinulla ole oikeata uskoa.
Totta on, että Kristus on täydellisesti sovittanut syntisi. Mutta etkö ymmärrä, sinä olet tehnyt niin suuren virheen, ettei sitä voida paljolla työlläsi auttaa. Paremmaksi et tule ennen kuin Kristus sinut pelastaa. Syy rauhattomuuteesi on ollut siinä, että olet luullut, että sinun täytyy korjata kaikki ennen kuin voit saavuttaa rauhan. Et ole uskonut, etkä ymmärtänyt, miten huono sinä olet.
Mutta Kristus sinut parantaa ja täyttää kaikki sinun puolestasi. Olet kyllä tuntenut olevasi suuri syntinen, mutta et kokonaan kadotettu syntinen. Olet uskonut, että Kristus on lunastanut suuria syntisiä, mutta ei semmoisia kuin sinä tähän saakka olet ollut.
Nämä seikat tavallisesti ovat estäneet etsivien sielujen saamasta rauhaa. Toiset taas ovat vielä niin kiinni maailmassa, että heillä on muuta, mielenkiintoisempaa kuin Jumalan armo. Heillä on epäjumalia ja helmasyntejä, joista eivät tahdo luopua - ja hyvä on, etteivät silloin saakaan rauhaa. Jumalan rauhan saavuttamisen täytyy tulla sinulle tärkeimmäksi asiaksi, niin että et tyydy ennen kuin sen omistat. Sinä et saa luottaa omiin voimiisi ja omiin pyrkimyksiisi.
Semmoisena kuin olet, kelvottomana, kadotettuna syntisenä tulee sinun etsiä pelastusta Kristukselta. Et saa luottaa tunteisiisi ja odottaa, että sydämessäsi tuntisit Jumalan vastauksen, vaan sinun on otettava Jumalan vastaus sieltä, niissä Jumala antaa, nim. sanassaan, ainoastaan sanassa. Näin saavutat Jumalan rauhan.
Kun sielu huokaa: »En mitään muuta maan päällä toivo, kuin että omistan Jumalan armon. Oi, jos voisin niin Kristukseen uskoa, että kokonaan hänessä eläisin. Kunpa saisin vakaumuksen siitä, että hänen ansionsa on minun. Tahdon uskoa sanaan, en luota tunteisiin. Jospa voisin uskoa!»
Katso, silloin on jo usko syttynyt sydämeesi. Sielusi saa varmuuden armon omistamisesta ja täyden rauhan. Siitä Jumala itse pitää huolen.
Opeta minua, rakas Isä, Pyhän Henkesi kautta isoamaan ja janoamaan vanhurskautta. Anna sanasi armolupausten minulle kirkastua, niin että voisin itselleni omistaa sinut, Jeesus Kristus, viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastaaksesi, että sinun armosi ja rauhasi sydämeeni saapuisi ja suullani ja sydämelläni ylistäisin sinua, rakas Isä, Jeesuksen Kristuksen kautta. Amen.