ilosanoma.munfoorumi.com

Jack Hartman

Ihmisen mielen rauhasta käydään valtavaa taistelua. Jumala tahtoo, että katsomme oikeaan suuntaan. Hän tahtoo, että irrotamme katseen ongelmasta. Katso Kristukseen! Vain Hän voi tuoda rauhan.

Jumala lupaa meille rauhan. Hänen rauhaansa ei voi verrata mihinkään muuhun. Se on hänen sanassaan ja se on kaunista, muuttumatonta ja täydellistä.

Älä jää välirauhaan

Jesaja kirjoittaa: "Mielessään vakaalle sinä talletat varman rauhan, sillä hän panee turvansa sinuun." (Jes 26:3, US.) Taivaallinen Isä tekee aina oman osuutensa, kun me vain turvaudumme häneen. Meidän osuutemme on 1. pysyttää mielemme vakaasti hänessä ja 2. luottaa häneen.

Eikö tämä ole juuri päinvastoin kuin suurin osa meistä tekee, varsinkin kriisitilanteissa. Katsomme vain ongelmia ja pohdimme niitä joka puolelta. Jäämme tuijottamaan niitä. Hätäilemme, miten ratkaisisimme ne. Se on vastoin niitä kahta periaatetta, joilla Jumala neuvoo meitä säilyttämään rauhansa.

Jotkut meistä kokevat "osittaista rauhaa". Se on kuin välirauhan tila, jossa ajatellaan osittain Jumalaa ja osittain ongelmia. Siinä turvaudumme vielä osittain itseemme. Tämä ei ole vielä se täydellinen rauha, jonka Jumala tahtoo antaa.

Mielen areena ja ottelun välineet

Roomalaiskirjeessä, Sananlaskuissa ja monissa muissa raamatunkohdissa korostetaan sydämen merkitystä: sydämellä uskomista ja sydämen asennetta (Rm 10:9; San 23:7). Miksi alussa mainitussa Jesajan kohdassa puhutaan kuitenkin mielestä. Vastaus on: Kaikki hengelliset taistelut käydään mielen alueella. Nämä ottelut otellaan sen pohjalla, mitä me sydämessämme uskomme. Mutta areena, jolla ottelut käydään on meidän mielemme.

Sydämemme syvimmät uskomukset ovat ne välineet, joilla ottelu käydään.

Sielunvihollinen houkutteli Aadamin ja Eevan ujuttamalla oman ajatuksensa heidän mieliinsä. Meidän täytyy valvoa, ettei meille käy niin. "Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme petti kavaluudellaan Eevan, niin teidän mielenne turmeltuu pois siitä vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teillä on Kristusta kohtaan. " (2 Kr 11:3, RK, kursiivit toimituksen.)

Jumala tahtoo pitää mielemme vakaana myös siten, että olemme yksituumaisia. Raamattu varottaa meitä olemasta epävakaita. Kristitty, joka häilyy kahtaalle, on välillä täynnä uskoa. Hän uhmaa vaikeutta, omistaa itselleen Jumalan lupauksia, ylistää ja kiittää. Mutta jonkin ajan kuluttua hän taas epäilee ja epäröi.

Jumalan sana varottaa meitä monimielisyydestä: "Mutta anokoon uskossa, lainkaan epäröimättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle häilyvä mies, epävakaa kaikilla teillään." (Jk 1:8, ILK.)

Rikkumaton rauhantila

Taivaallinen Isämme tahtoo, että katsomme vain oikeaan suuntaan: häneen. Riippumatta siitä. millaisia vaikeuksia kohtaamme, hän tahtoo, että me irrotamme katseemme ongelmasta ja kiinnitämme sen häneen. Silloin Kristuksen ihmeellinen valo loistaa elämäämme. "Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu." (Mt 6:22.)

Miten voimme pitää mielemme Jumalassa jatkuvasti eri olosuhteissa ja riippumatta siitä, että tunteemme vaihtelevat? Vastaus on, että mielemme täytyy uudistua. "Teidän tulee - - uudistua hengeltänne ja mieleltänne." (Ef 4:22-23, RK.)

Me tiedämme, ettei ruumiimme selviä jatkuvasti parilla aterialla viikossa. Se tarvitsee ruokaa useammin. Luulemmeko, että mielemme ja henkemme selviää vähemmällä? Ainut tapa pitää mielemme vakaana Jumalassa, on antaa sen uudistua joka päivä tutkimalla ja mietiskelemällä Jumalan sanaa.

Jos maksamme tämän hinnan, huomaamme muutoksen. Mielen uudistuminen muuttaa sellaisen ihmisen elämää enemmän Jumalan tahdon mukaiseksi. "Älkää mukautuko tähän maailmanaikaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä." (Rm 12:2.)

Jos maksamme tämän hinnan jatkuvasti, annamme mielemme uudistua sanan kautta ja pidämme huomiomme Herrassa. Silloin elämän myrskyt eivät murskaa meitä. Kun merellä myrskyää, syvyyksissä on tyyntä. Myrskyt koskettavat vain pintavesiä.

Elämän myrskyt ovat samankaltaisia. Jumalassa on aina rikkumaton rauha. Syvällä sisimmässämme, missä Pyhä Henki asuu, vallitsee tyyneys.

[Kaikki hengelliset taistelut käydään mielen alueella. Nämä ottelut otellaan sen pohjalla, mitä me sydämessämme uskomme. Mutta areena, jolla ottelut käydään on meidän mielemme.]

Hajotussuunnitelma vanhan varalle

Tämän vuoksi Jumalan sana kehottaa meitä hajottamaan häiritsevät ajatukset. Meitä kehotetaan jättämään jokainen 'vanhan vainoojan' tuottama ajatus Herralle. "Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." (2 Kr 10:5.)

Sielunvihollinen ei voi häiritä ajatusmaailmaa, joka pysyy Jumalassa. Kun se kuiskii meille vihjeitä, meidän täytyy vain heittää ne pois. Miten heitämme ne? Teemme sen siten, että pidämme mielemme vakaasti suunnattuna Jumalaan ja kiinnitämme kaikki ajatuksemme kuuliaisiksi Herralle. Meidän täytyy kiinnittää mielemme Herraan jatkuvasti, ei vain aamu- ja iltarukouksessa ja hengellisissä tilaisuuksissa. Meidän täytyy suunnata ajatuksemme Herraan koko pärvän ajan, jokaisena elämämme päivänä. Tämä on Kristus-keskeistä elämää ja se täyttää meidät Jumalan täydellisellä rauhalla.

Ei pidä tuijottaa ongelmavuoriaan, vaan tulee katsoa sinne, mistä apu tulee. "Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan." (Ps 121:1-2.)

Kun aina palautamme huomiomme Herraan, elämän olosuhteet eivät heilauta syvintä olemustamme. "Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa." (Ps 16:8-9.)

Uupumus tai alhainen vastustuskyky tai pelottavilta näyttävät tilanteet ovat joskus suhteettoman suuria, mutta nyt meillä on ratkaisun avain.

Vakaa mieli turvaa Jumalaan ja saa rauhan

"Mielessään vakaalle sinä talletat varman rauhan, sillä hän turvaa sinuun." (Jes 26:3, US.) Jumalaan turvautuminen on avain.

Turvaudumme usein yksipuolisesti rahaan, yhteiskunnan tukeen, ihmisälyyn tai kykyihin, perheenjäseniin tai ystäviin. Joskus on oikein turvautua näihin, mutta on varmasti väärin luottaa niihin enemmän kuin Herraan. Emme koskaan kykene pitämään ajatuksiamme Herrassa, ellemme turvaudu häneen ensisijaisesti, ennen kaikkea maallista turvaa.

Jumalassa on turvamme. Kaikki maallinen turva on väliaikaista ja muuttuvaa. Jumala on muuttumaton. Maailma muuttuu tänään nopeammin kuin koskaan, ja muutokset huolestuttavat. Ne eivät saa kuitenkaan viedä meiltä rauhaamme. Jumala ja hänen sanansa pysyvät aina. Rauhamme pysyy siinä määrin, kuin suuntaudumme muuttumattomaan Isäämme ja hänen iankaikkiseen sanaansa.

Mieli, joka pysyy Herrassa, on tyyni ja levollinen, koska se on Herransa kaltainen. Mitä enemmän keskitämme ajatuksemme rauhan lähteeseen, sitä enemmän hänen rauhansa ilmenee elämässämme.

Varjele sydämesi, sieltä elämä lähtee

Jos luotamme Herraan syvästi on sillä seurauksensa. Uskomme, että hän on täysin luotettava, että olemme täysin turvassa. Ei ole mitään pelättävää. Mehän tiedämme, että hänen voimansa on suurempi kuin mikään, mikä meitä voi kohdata.

Jumalan rauha hallitsee sydämiämme siinä määrin, kuin hänen sanansa elää siellä. Kun se sana täyttää meitä, opimme luottamaan häneen. "Pitäköön sydämesi sanoistani kiinni - -." (San 4:4, US.) Jos se, mitä todella uskomme, hallitsee elämäämme, meidän täytyy valvoa tarkasti, mitä päästämme sydämeemme. "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee" (San 4:23.)

Isä tahtoo, että sydämemme juurtuu hänen sanaansa niin lujasti, että kun kriisi kohtaa meitä, turvaudumme siihen kuin itsestään selvään apuun. "- - vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa. Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Hänen sydämensä on luja ja peloton - -." (Ps 112:6-8.)

Meillä täytyy olla enemmän kuin pään tieto Jumalan sanasta. Meidän täytyy tuntea hänen valtavat lupauksensa. Olkoon sydämemme niin täynnä hänen sanaansa, että se hallitsee mieltämme, tunteitamme ja tahtoamme vaikeina aikoina.

Kieli tottelee sitä, mitä sydän uskoo

Kielemme paljastaa usein asiantilan. Rauhan säilyminen tulee testattua kielenkäytön kautta. Paineiden alla se paljastaa meidät, sillä tahto ei voimallaan kykene hillitsemään puhettamme pysyvästi. "- - kieltä ei kukaan ihminen pysty kesyttämään." (Jaak 3:8.)

Me puhumme sitä, mitä sydämessämme uskomme. Jos sydämemme on täynnä huolta, pelkoa ja epäilystä, se tulee esiin paineiden alla sanoina. Myös hengellinen voima paljastuu puheessa. Sen vuoksi meidän tulisi avata suumme ja puhua Jumalan sanaa ääneen joka päivä. Se on meille siunaukseksi. Kun kuulemme oman äänemme puhuvan pyhää sanaa, rauhamme ja uskomme kasvaa. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." (Room 10:17.)

Kun annamme mielemme ja sydämemme täyttyä Jumalan sanalla, uskomme muuttuu yhä enemmän lapsen kaltaiseksi. Pienet lapset eivät kanna huolta mistään. Taivaallinen Isämme tahtoo, että kohtaamme monimutkaisetkin ongelmat niin, että luotamme häneen kuin lapsi.

Jack Hartman kirjoitti:Ihmisen mielen rauhasta käydään valtavaa taistelua. Jumala tahtoo, että katsomme oikeaan suuntaan. Hän tahtoo, että irrotamme katseen ongelmasta. Katso Kristukseen! Vain Hän voi tuoda rauhan.

Jumala lupaa meille rauhan. Hänen rauhaansa ei voi verrata mihinkään muuhun. Se on hänen sanassaan ja se on kaunista, muuttumatonta ja täydellistä.

Pysähdyin miettimään tuota mitä tuossa veli kirjoittaa, sanoo. Se on varmasti jo käynyt vahvimmallekin uskoa tunustavalle veljelle sekä siskolle selväksi, että: "Mielestämme käydään kovaa taistelua tänä päivänä, aikana!"

Vai voitko sanoa, ettei sinun mielestäsi käydä taistelua? Jos niin ajattelet, niin kysyn; miten lähellä koet eläväsi Herraa Jeesustasi tänä päivänä ja onko kaikki mitä koet, ajattelet, näet, tunnet jne kuitenkaan aina Herrasta tullutta ja oikeaa, Jumalan tahdonkaan mukaista?

Toki olisi aivan mahtavaa, jos on vakaa ja rauhallinen, tasapainoinen mieli ja varma kaikesta että se on aina Herran tahto tai Herrasta tullutta, niin mikäpä olisikaan mukavampaa sekä siunatumpaa..Sitä me kaikki kristityt varmasti haluamme tai kaipaamme. Valitettavasti se ei vain ole aina ollenkaan noin yksinkertaista ja uskovakin voi eksyä, erehtyä ajatteleen, että; On jo niin vahvoilla uskossaan, ettei mikään hetkauta, kaada, murra uskoaan, tai saa jopa toimimaan, ajatteleen, elämään toisin, kuin mikä on Raamatun ilmoitus tai Jumalan tahtokaan..

Puhun kokemuksesta, en luuloistani käsin, koska olen joutunut kohtaamaan uskovia, jotka uskovat jo olevansa hereillä, vahvoilla, oikealla tiellä, tms.. Mutta kuitenkin käytöksensä, elämänsä, puhetyylinsä tms paljastaa, ettei asia olekaan ihan noin, kuin joku saattaa itsestään kuvitella, tai jopa ylpeillä miten on niin vahva uskossaan ja miten saa olla Herran käytössä.. Ja jos koittaa kautta rantain varoen sanoa, että; "Mietippä vielä asiaa ja oiskohan asia sitenkään ihan noin, niin loukkaannutaan ja saatetaanpa jopa alkaa sättiä, kun en muka itse tiedä miten tulee elää uskoaan todeksi ja mikä on sopivaa uskovalle ja mikä ei." Tai ihan mitä vain ja ollaan kovia, kuin jotain parempaakin ollakseen, eli ylpeys on saanut sydämestä osansa ja nähdään vain muut heikkoina ja vajavaisina, tai väärin uskoaan elävinä, mutta itseään ei nähdä sellaisena, vaan on jo niin kova ja ehdotonkin sydän, neuvova, tai halveksuva, tai ihan mitä vain..

Surullista, hyvin surullista, koska ei kukaan ole toistaan parempi, pyhempikään, sillä; joku on ehkä hyvä toisessa asiassa ja joku toinen sit taas josakin toisessa asiassa, mutta kuitenkin me kaikki, aivan kaikki, joka ainoa uskoa tunnustava on siltikin: samalla viivalla Herran Jumalan edessä, niin vastuunkantajat kuin me joilla ei ole vastuuta srk työssä..

En ole koskaan edes väittänytkään olevani hyvä uskova, en sitä todellakaan ole, miksi sitä koittaisin esittää, ei niin, mutta sen voin sanoa sydämestäni, että: pyrin ojentautumaan Sanansa mukaan, sekä pysymään lähellä ristin Herraa sekä ristiään, verensä pesua...sitä hyvinkin usein tarviten, ja taivaallista viisauttaan elämääni rukoillen, jne.. Ja mitä olen niissä rukoushetkistäni saanut, niin se on; lepoa asioiden ylitse, että Herra auttaa sekä hoitaa niitä, eikä minun tarvitse huolehtia niin kovasti kaikesta, kun olen asian eteensä jättänyt rukouksessa. Ja se lepo, kun on tosi vaikeaa, kun päivät ovat yhtä kipuilua, tai väsyn, masennunkin, niin siltikin saan voimaa mennä etenpäin sekä koittaa jaksaa..

Se on niin ihmeellistä, jota pieni järkeni ei pysty selittään tai ymmärtämäänkään, mutta minustakin jopa pidetään hyvää huolta taivaasta ja autetaan selviämään päivästä toiseen ja vain katsomaan kaikessa Kristukseen Jeesukseen, ei enää itseeni (suorittaja tyyppiä kun olen) eikä niihin ongelmiinkaan, vaikeuksiin, tai millaisena ihmiset minua pitävät, tai ihan mitä vain.. Koska olen ja saan rohkeasti sanoa sinullekin, että: Minäkin jopa olen Jeesukselleni rakas ja arvokas, tärkeä! Kiitos siitä Herrallemme!! Halleluja! Amen

Ja niin muuten olet sitä sinäkin, tuntui tai näytti elämässäsi, tai asioissasi, tunteissasi sitten miltä muulta ehkä tahansa, niin; sinäkin Olet Jeesukselle tosi rakas ja tärkeä, arvokas, korvaamaton ihmisenä ja uskovanakin! Iloitse siitä ja kiitä siitä Herraasi!! Halleluja!!

Jack Hartman kirjoitti:Rikkumaton rauhantila

Taivaallinen Isämme tahtoo, että katsomme vain oikeaan suuntaan: häneen. Riippumatta siitä. millaisia vaikeuksia kohtaamme, hän tahtoo, että me irrotamme katseemme ongelmasta ja kiinnitämme sen häneen. Silloin Kristuksen ihmeellinen valo loistaa elämäämme. "Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu." (Mt 6:22.)

Miten voimme pitää mielemme Jumalassa jatkuvasti eri olosuhteissa ja riippumatta siitä, että tunteemme vaihtelevat? Vastaus on, että mielemme täytyy uudistua. "Teidän tulee - - uudistua hengeltänne ja mieleltänne." (Ef 4:22-23, RK.)

Me tiedämme, ettei ruumiimme selviä jatkuvasti parilla aterialla viikossa. Se tarvitsee ruokaa useammin. Luulemmeko, että mielemme ja henkemme selviää vähemmällä? Ainut tapa pitää mielemme vakaana Jumalassa, on antaa sen uudistua joka päivä tutkimalla ja mietiskelemällä Jumalan sanaa.

Jos maksamme tämän hinnan, huomaamme muutoksen. Mielen uudistuminen muuttaa sellaisen ihmisen elämää enemmän Jumalan tahdon mukaiseksi. "Älkää mukautuko tähän maailmanaikaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä." (Rm 12:2.)

Jos maksamme tämän hinnan jatkuvasti, annamme mielemme uudistua sanan kautta ja pidämme huomiomme Herrassa. Silloin elämän myrskyt eivät murskaa meitä. Kun merellä myrskyää, syvyyksissä on tyyntä. Myrskyt koskettavat vain pintavesiä.

Elämän myrskyt ovat samankaltaisia. Jumalassa on aina rikkumaton rauha. Syvällä sisimmässämme, missä Pyhä Henki asuu, vallitsee tyyneys.