Sivu 1/1

TOIVON, ILON JA RAUHAN TÄYTTÄMÄNÄ

ViestiLähetetty: 07.01.2014 12:44
Kirjoittaja rita4
by David Wilkerson | October 6, 2011

Jos haluat Jumalan rauhan vallitsevan elämääsi, sinun pitää luopua monista asioista:

Sinun pitää lakata ymmärtämästä, miten Jumala järjestää kaikki asiat.
Sinun pitää lakata murehtimasta ja huolehtimasta: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi" (Fil.4:6).
Sinun pitää lakata sanomasta Jumalalle, mikä sinun mielestäsi olisi hyvä itsellesi.
Ennen kaikkea, sinun pitää lakata ajattelemasta, että sinusta ei ole mihinkään. Lakkaa luulemasta, ettet voi miellyttää Jumalaa!

Saatanan tehokkaimpia ansoja, joilla hän ryöstää uskovan rauhan, on saada hänet vakuuttuneeksi, miten kovasti hänen pitää ponnistella lihassa miellyttääkseen Jumalaa! Tämän ansan hän heittää päälleni jatkuvasti.

Joskus, kun tarvitsen rauhaa hiljentymiseen, menen autooni ja ajan johonkin yksinäiseen paikkaan. Voin ylistää Herraa ja nauttia hänen läsnäolostaan katsellessani vihreitä peltoja ja metsiä. Joskus minuun kuitenkin iskee ajatus, etten tällä tavalla tee mitään Herralle kelpaavaa!

Rukoilen: "Herra, en todellakaan tee kovin paljon valtakuntasi hyväksi. Minä vain rukoilen, kokoan saarnan juuria ja menen kirkkoon saarnaamaan. Koko maailman on menossa helvettiin, mutta minä en tee mitään sinulle!"

Iskevätkö tällaiset ajatukset joskus mieleesi? Teetkö kaikkesi ollaksesi mieliksi Herralle? Silti et tunne itseäsi pyhäksi? Minä tunnen itseni kovin harvoin pyhäksi. Se pitää paikkansa jopa parhaimpina hetkinäni, jopa silloin, kun saarnaan Pyhän Hengen voitelussa!

Kysyt: "Sinäkö veli David? Tunnet usein, ettet tee mitään Jumalalle?" Paholainen tulee ja saa meidät kaikki tuntemaan itsemme arvottomiksi, epätäydellisiksi. Menetämme rauhan, kun annamme periksi näille kamalille tunteille.

Kuuntele, miten Paavali rukoilee meidän puolestamme: "Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta" (Room.15:13).

Luota hänen hyvyyteensä. Usko hänen rakkauteensa ja armoonsa. Älä väitä hänen olevan vihainen ja järkyttynyt tähtesi tai puhumaton sinulle. Anna hänen rauhansa vallita sydämessäsi ja koko elämässäsi!

Päivi Paunu ja Kari Kuuva, Jumalan rauhaa :P

Re: TOIVON, ILON JA RAUHAN TÄYTTÄMÄNÄ

ViestiLähetetty: 11.04.2015 11:27
Kirjoittaja rita4
Jos haluat Jumalan rauhan vallitsevan elämääsi, sinun pitää luopua monista asioista:

● Sinun pitää lakata ymmärtämästä, miten Jumala järjestää kaikki asiat.
● Sinun pitää lakata murehtimasta ja huolehtimasta: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi" (Fil.4:6).
● Sinun pitää lakata sanomasta Jumalalle, mikä sinun mielestäsi olisi hyvä itsellesi.
● Ennen kaikkea, sinun pitää lakata ajattelemasta, että sinusta ei ole mihinkään. Lakkaa luulemasta, ettet voi miellyttää Jumalaa!

Saatanan tehokkaimpia ansoja, joilla hän ryöstää uskovan rauhan, on saada hänet vakuuttuneeksi, miten kovasti hänen pitää ponnistella lihassa miellyttääkseen Jumalaa! Tämän ansan hän heittää päälleni jatkuvasti.


Olen mietinyt Jumalan rauhaa sydämessä ja elämässä. Se kun on niin käsittämätöntä, yli ymmärrykseni käypää, kuinka se rauha voikin pysyä sydämessä, vaikka ois millaista myrskyä ja levottomuutta, kipua, sairautta, loukkaantumista ja loukkaamista, ym..Mutta rauha on ja vain pysyy sydämessä ja antaa voimaa vastustaa jopa lihallisia tekoja ja sanojakin tarvittaessa. :roll:

Mietin noita David veljen tuomia ajatuksia, siis mistä meidän pitää kuin luopua. Luopuminenhan on usein vaikeaa, kun on jo niin tottunut pyytämään ja odottamaan jotain, kun rukoilee jotakin Herralta. Me opimme jonkin kuin kaavan, jonka mukaan usein sitten rukoilemme ja pyydämme.. ja tottakai me pyydämme itsellemmekin jotain, jota haluamme. Ja eihän se toki ole kiellettyä, mutta.. Oisko sittenkin parempi opetella vain suostumaan Isän Jumalan tahtoon asioissamme ja elämässämme ja pyytämään vain että Jumalan rauha ja lepo, ilokin siellä myrskyissäkin ja rumien sanojen/tekojen jälkeen, joita saimme itsellemme, niin se rauha, halu olla vastaamatta pahaan pahalla, niin siltikin se voisi kestää.

Kuinka mielellämme me itse haluaisimme päättää sen; miten asiamme hoidetaan ja järjestetään ja aivan kuin itse muka tietäisimme oikean tavan toimia... Mutta tiedämmekö sittenkään? Emme todellakaan tiedä, vaan me vain Luulemme tietävämme. Ja siksi ei kannatakaan funtsia miten Jumala asiamme hoitaa ja alkaa kuin neuvoa häntä, Ei! Vaan, vain jäädä siihen Hänen varaansa ja Luottaa: Isä tietää miten asiani ja ihmissuhteeni ym hoidetaan, siksi en laita käsiäni väliin, enkä koita neuvoa häntä, vaan jään rauhansa antamaan varmuuteen, että: Kaikki on jo hänen tiedossaan ja käsissään ja kaikki järjestyy juuri niin kuin se on minulle ja meille itse kullekin parhaaksi. :wink:

Meidän ei tarvitse huolehtia miten asiamme hoidetaan ja milloin kaikki muuttuu, tai päättyy, tms, ei. Vaan meille riittäköön se kun rukoilemme; "Tapahtukoon Isä, Sinun tahtosi, eikä minun oma tahtoni!" Tahdommehan: Oppia luottamaan Herraan, että hän kyllä hoitaa asiamme parhainpäin. Ei ehkä niin kuin me itse luulemme asioiden menevän, vaan niin kuin se on meille ja niille toisilekin parhaaksi ja oikein. :thumbup:

Ja todellakin rakkaat ystävät; Ei suostuta antamaan viholliselle valtaa elämässämme ja ei suostuta kuuntelemaan sen suputuksia korviimme. Vaan sanoudutaan täysin irti sen supinoista ja väitteistä, koska se haluaa meidän näkevän itsemme niin; onnettomina ja surkeina, kelvottominakin, ettei Herra voi meitä edes käyttää, kun tein sitä, sanoin tuota, menin sinne, tms..Se on ovela, olet jo varmaankin sen huomioinutkin ja se tietää heikon kohtamme ja iskee juuri siihen arkaan paikkaan ja siten murtaa meitä ja uskoammekin ja koittaa saada meidät kuin luovuttamaan uskomisen, koska Jumalakaan ei ole siinä tai tuossa asiassa minua auttanut, tai vahvistanut, vienyt pois vaikeuksistani, tms..Mustia ja ikäviä mielikuvia se nostaa mieleemme ja sillai masentaa meidät ja koittaa viedä voimamme ja halumme palvella: Elävää Jumalaa sellaisena kuin olemmekin.

Nousipa mieleeni tällainen Raamatun kohta:

1. Joh. 3:1-3
Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.


Ja tämä on myöskin minusta tosi mahtava Sanan paikka:

Hes. 34:15-16
Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on.


Meidän ei tarvitse, eikä edes pidä koittaa olla jotakin, ponnistella, että olisimme ns 'hyvä uskova' ja että muutkin sen huomaisivat. Herra tietää kyllä millaista tekoa me olemme ja mihin me pystymme ja mihin emme kykene, eikä hän vaadi/piiskaa meitä, eikä vaadi meiltä mahdottomia. Ei todellakaan, se on meidän ylpeä lihamme joka vaatii meitä väsyttämään itsemme, jotta kelpaisimme Jumalalle ja kelpaisimme toisillekin ihmisille. Niin ei tule jatkaa, vaan siitä pitää sanoutua irti; Jeesuksen nimessä ja ristinsä veren voittovoimassa. Ja uskaltaa olla niitä pieniä lapsia, Paimenen kaitsennassa olevia lampaita, karitsoita, ja antaa Paimenen johdattaa meitä paimensauvallaan vihreille niityille lepäämään ja syömään vihreää ruohoa, joka vahvistaa ja lähteestä juomaan, joka on Kristus Jeesus! :D

Lopuksi tämä laulu: Elämän tie

Re: TOIVON, ILON JA RAUHAN TÄYTTÄMÄNÄ

ViestiLähetetty: 07.03.2019 21:26
Kirjoittaja rita4
Jos haluat Jumalan rauhan vallitsevan elämääsi, sinun pitää luopua monista asioista:

● Sinun pitää lakata ymmärtämästä, miten Jumala järjestää kaikki asiat.
● Sinun pitää lakata murehtimasta ja huolehtimasta: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi" (Fil.4:6).
● Sinun pitää lakata sanomasta Jumalalle, mikä sinun mielestäsi olisi hyvä itsellesi.
● Ennen kaikkea, sinun pitää lakata ajattelemasta, että sinusta ei ole mihinkään. Lakkaa luulemasta, ettet voi miellyttää Jumalaa!


Kylläpä taas kolahti kun tajusin juuri noita juttuja kantaneeni murhemielin, miettien mitenkähän se Jumala nyt sitten oikein aikoo järjestää asiani, elämäni, jne..? Kyllä on taas tullutkin niin usein sanottua Isälle, että: Mikä Minun mielestäni olisi ja on minulle hyväksi ja oikein. Kuuntelematta sitä, mitä Hän tahtoisi minulle puhua ja kertoa, osoittaa tahdostaan ja suunnitelmistaan. Minulla on ollut taas "yllätys yllätys" ollut mukamas tarkka tieto siitä, mikä Minun mielestäni olisi minulle jatkossa parhaakseni ja sitä oonkin sitten "kiitettävästi" Hänelle esittänyt ainoana oikeana tapana jatkaa elämäämme.. Voi minua kurjaa, onnetonta, voiih!! :think: :thumbdown:

Ja tuokin, kun koitan ja koitamme ymmärtää sen, miten Isä aikoo ja tahtoo johdattaa meitä, vaikuttaa asioissamme ja miten Hän aikoo auttaa meitä vaikeuksissammekin. Kuin mukamas tuntisimme jo niin hyvin Jumalan mielen, että menisimme ja usein menemmekin kuin neuvomaan Häntä, kuin Jobkin aikoinaan teki. :???:

Tulipa mieleeni tämä kohta Raamatusta; Job 37:1-

:thumbup: Niin ja luin tällaisen artikkelin; Jumala ei ole vaiti

Noh, Herra kuin pysäytti minut murheideni keskellä ja alkoi puhua sydämelelni, osoittaen asioita mistä halusi puhua ihan silmilläni nähtävällä tavallakin tuolla ulkona eilen iltapäivällä; monin eri tavoinkin, mutta yksi asia oli muita selvästi kirkkaampana ja tajusin sen olevan Isän tahdon kohdallani tämän pohdintani sekä rukouspyyntöjenikin vastauksena. Oikeastaan se samalla yllätti minut, kun olin ruikuttanut ja itkenyt asiaa lähes 2kk rukoillen, ja Hän alkoikin puhua minulle ihan eri tavoin, kuin olin Luullut Hänen tahtovan tapahtuvan elämässäni.. Se mursi minua tosi rankasti. Ja Hän valvotti minua selvästikin ihan tarkoituksella viime yön ja piti tämän tästä mennä rukoileen sekä lukemaan Sanaakin. Vasta aamuyöstä sain muutaman tunnin jopa nukuttuakin ja sitten alkoikin taas uusi puhuttelu, niin Raamatun lukemiseni, kuin Hänen äänensä kuulemisenkin kautta ja sain vastauksen, siis; selvyyden siitä: Mikä on Isän Jumalan tahto elämässäni ja elämässämme. Oikeastaan se yllätti minut, mutta samalla huomasin myöskin olevani siitä helpottunut ja iloinenkin.. :thumbup: :wink:

Ja kun se vain varmistui muutaman muunkin asian kautta tänään, joista Isä oli jo yöllä minulle puhunutkin, vahvistanut ja sanonut että; Hän tulee auttamaan minua tavalla, joka sitten todellakin tapahtuikin lupauksensa mukaan, niin silloin ymmärsin, etten enää jatka sen asian ruikuttamistani, vaan kiitän siitä ja kiitän, miten tarkka Hänen lupauksena olikin ja ihmeteltävä, joka mursi minut ilon kyyneliin samalla. Ja mikä ihaninta; Sydämeeni laskeutui mahtavan ihana Rauha ja lepo asian suhteen ja näin taas pitkästä aikaa kuin valoa, sekä uutta toivoa toivottomuudessani, ja koin ihanasti miten Jeesus on kanssani Henkensäkin kautta ja auttaa, johdattaa, neuvoo, lohduttaa uupunutta ja itkevää lastaan..Suloista! Kiitos Jeesus verestäsi! Lupauksistasi myöskin kiitän ja ylistän Jumalaani. Ja siitä levosta, joka laskeutui sydämeeni, kun tajusin miten Isä johdattaa sekä auttaa, tietää kaiken ja saan vain alistua nöyrästi, uskoen, luottaen, turvaten tahtoonsa ja siinä pyrkiä pysymään, tottelemaan, eikä enää kitinöitä, uhmaa, uppiniskaisuutta tms ikävää.. :thumbup:

Tätä siskon laulua eilen vielä kuuntelin itku kurkussa; Birgitta Silvennoinen - Rakkaani