Lue Roomalaiskirje:6:1-5 1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Room.5 
Jäin oikein miettimään tuota kirjoitusta, koska se oikein koskettaa sydäntäni tänä hetkenä. Kestäväisyys, kärsivällisyys, toivon näkeminen pimeimmässä hetkessä, ym.. kas siinäpä sitä onkin tosi mahtava ja rohkaiseva lohdutus; rauhattomalle tai uupuneelle, ja jo toivonsakin menettäneelle sydämelle. Kaikella elämöässämme on aina kuitenkin oma, selvä tarkoituksensa, vaikka sitä onkin usein hyvin vaikeaa uskoa, tai nähdä, ymmärtää...
Laitoin tuon Room. 5 tuohon hiukan laajemminkin, koska nuo ensimmäiset jakeet kertovat mitä on tapahtunut ja mitä olemme saaneet sen myötä. Olemme saaneet aivan ihmeellisen
rauhan sydämiimme ja se vain kasvaa, sekä vahvistuu sitä mukaa, kuin uskomme ja luottamuksemmekin kasvaa Jeesukseen ja Hänen apuunsa elämässämme sekä kuin myöskin Hänen mahdollisuuksiinsa auttaa meitä..

Mutta niin kurjaa kuin se onkin, niin sielunvihollinen on niin kamalan ovela, ja kierä, niin että; se saa meidät masentumaan, ja näkemään kaiken mahdottomana sekä toivottomana, niin että kovin helposti me siksi lopetamme rukoilemisenkin.. Koska emme
enää kuin jaksa uskoa minkäänlaiseen muutokseen, emme kuin enää jaksa edes uskoa Jumalan mahdollisuksiin auttaa, tai muuttaa olosuhteita, tai niitä ihmisiä, joiden takia meillä on vaikeaa, tai yleensäkkään auttaa meitä hankalissa tilanteissamme tai asioissamme, tms...
Mutta, jos me vain pystymme rehellisesti sanomaan, sekä myöntämään, sen tosiseikan, että ne monet vaikeatkin asiat ja ihmiset, tai ihmissuhteet myöskin, niin ne pikku hiljaa kuin muuttavat meitä; vieden meitä yhä vain lähemmäksi ristin Herraa,.. Niin silloinhan ne kaikki ikävätkin asiamme muuttuvat helpoimmiksi, voitettaviksi Herramme avulla, niin sen myötä, mitä enemmän me vain kuin haluamme: kuolla lihamme tahdolle ja maailmallekin, niin sitä väkevämmin Jumalan armo, totuus ja rakkaus, anteeksianto saa kasvaa ja vahvistua myöskin meidän sydämessämme ja elämässämme, tuoden toivoa toivottomille.
Sillä, kun lihantahtomme kuolee ja se ristiinnaulitaan ristille rukouksessa ollen, niin silloinhan meissä itsessämme alkaa syntyä sitä armollisuutta, toinen toisiammekin kohtaan. Ja se kaikkinainen; katkeruus tai anteeksi antamattomuus vähenee ja toivottavasti eräänä päivänä se loppuu kokonaan..

Mutta kuitenkin me pystymme, jopa siunaamaan vainoojiammekin, toisin kuin ennen sitä edes olisimme edes halunneetkaan sitä edes tehdä.
Jumalan rakkaus saa sen aikaan ja
ehkä oman syntisyytensä ja heikkoutensakin näkeminen ja myöntäminen, niin ettei
enää ole edes halua panetella tai olla vihassa, ei toivotonkaan.. Sen muutoksen meissä saa aikaan ainostaan Herra Jeesus, ei me itse omine ponnisteluinemme koskaan tulla siinä kuitenkaan onnistumaan.. On siis vain kuin luovutettava itsemme sellaisenaan Herramme käsiin, sekä käyttöön...Hän tietää millaista tekoa me olemme ja auttaa meitä, kaikessa! Halleluja! Amen!
Charles Stanley kirjoitti:Jumala käyttää hankalia aikoja myös rakennusaineina, niin että opimme luottamaan Häneen. Jerry Bridges on todennut kirjassaan Trusting God (Luottamus Jumalaan, suom. huom.), että on helpompi totella Jumalaa kuin luottaa Häneen. Luottamus Jumalaan tummien pilvien alla on varmin merkki kasvavasta uskosta. Jumala tahtoo, että nojaudumme Häneen, vaikka emme aina näe Hänen läsnäoloaan. Salli kovien päivien rakentaa sinuun kestävämpää luonnetta ja vahvistaa uskoasi. Et ehkä suoranaisesti ilahdu sellaisen päivän tullessa kohdalle, mutta muista, etteivät nekään päivät ole turhia.
Niin elämä on sellaista, että me niin kovin helposti itse omassa voimassamme, sekä viisaudessammekin toimimme ja päätämme asioistammekin, kuitenkaan sitä aina
ensin Herraltamme kysymättä, miten: Hän sen, tai tuon asian tahtoisi hoitaa, järjestää, ratkaista, tai jopa estää meitä tekemästä mitään ns tyhmää..

Mutta ehei, me vain touhuamme ja itse päättelemme asioistamme, ja hupsista vain, kohta joudummekin kuin huomaamaan, että;
"Olisi sittenkin kannattanut, ja pitänyt neuvotella, tai kysyä asiaan Herran tahtoa, sekä Hänen ohjaustaan, tms!"
Ilman vaikeita asioita, tilanteita, jopa vaikeita ihmisiä, me emme opi turvautumaan Jumalan apuun elämässämme. Emmekä kuin koe
edes tarvitsevamme Häntä, kun kaikki on niin hyvin, vai onko sittenkään?? On kuule paljon helpompaa kulkea tätä taivastietä, kun maltamme vain pysähtyä kysymään Herramme tahtoa, sekä ohjaustakin asioissamme, sekä opetella
aina ensin lähtemään päivän askareisiin:
ollen rukouksessa Herramme ristin juurella, pyytäen Hänen ohjaustaan ym asioissamme!
Kun sydän on puhdas, Jeesuksen verellä pesty, niin päiväkin on valoisampi. Ja vaikka tulisikin mitä vain eteemme, niin aina on taivas valmiina auttamaan, sekä vahvistamaan, varjelemaankin, ym.. Vain huokaus, rukous, sydämen kääntyminen Jeesuksen puoleen, niin taas jaksamme ja selviämme! Luottamus Jumalllaan on kultaakin arvokkaampaa ja sitä me kaikki Hänen omansa tarvitsemme! Omat suunnitelmat voivat mennä pieleen, mutta kun pyydämme niihinkin Heramme apua ja ohjausta, niin aina saamme lopulta kokea ja ymmärtää, että;
"Paras auttajamme löytyy vain Kristuksessa!"

Tämä Raamatunpaikka nousi mieleeni lopuksi;
Ilm. 3:
17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.
21 Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.