2 Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
3 Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä,
4 niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä
5 ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin,
6 koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat,
7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
Laitoin nyt tuon Raamatunpaikan hiukka laajemminkin, koska minusta siiinä on tärkeä kokonaisuus..Kun puhutaan meistä udestisyntyneistä Jumalan lapsista, joille on synnit anteeksi annettu: Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä ja Herramme Jeesus Kristus on tuonut sen myötä rauhan sydämiimme. Niin nyt kun ollaan käyty mieheni kanssa eri seurakunnissa (vapaa srk,sa) niin ihmetyksemme on ollut suuri siinä, kun tulemme seurakuntaan, niin ei enää kukaan toivotakkaan rauhaa, niin kuin olemme itsekin tottuneet toivottamaan muille. Vaan ollaan ehkä kuin ei haluttaiskaan huomioida, tervehtiä ja JOS tervehditään, niin se on; Terve, hei, moi...??
Mihin on kadonnut halu, tarve toivottaa rauhaa? Onko niin, että kun omassa sydämessä ei ole rauhaa, niin ei sitä silloin voi, eikä tahdota sanoa toisillekaan? Olen nääs huomioinut, kun oon ns sellainen "tarkkailijaluonne", ettei se johdu meistä, ei srk kuulumattomista, että moikataan kuin ainakin maailmankin ihmiset;"Terve, hei!" Vaan he tekee samoin siellä toisilleenkin? Ei niissä toivoteta rauhaa srk kuuluvillekaan? 
Miksi on poistunut veljellinen rauhan toivotus, tai sisarellinen?? 
Minä uskon kuitenkin, että se mikä ennen oli vakio, ja ainakin itsellänikin oli halu toivottaa rauhaa uskon ystävilleni, niin sen pois jättäminen kertoo maallistumisesta, maailmaan rakastumisesta, välinpitämättömyydestä, haluttomuudesta osoittaa niin omilleen, kuin vieraillekin, että Jumalan Rauha on yksi tärkeimmistä asioista, joiden tulee kuulua, sekä näkyäkin meidän Jeesuksen seuraajien elämässä. Ja jos se jätetään pois ja ollaankin kuin ei oltaiskaan pelastettuja, armahdettuja Jumalan lapsia, niin jo silloin täytyy olla erittäin lähellä, kun Herramme Jeesus Kristus tulee noutamaan omansa pois täältä; kirkkauteensa, kun uskovatkin maallistuvat, ja kuin unohtavat arvonsa Jumalan omina, lapsina, pelastettuina, jne..
Oletko valmis uskon ystäväni, jos Jeesus tulisi tänään noutamaan uskolliset ja kuuliaiset omansa pois kotiin taivaaseen? Vai haluatko jäädä tänne jatkamaan sitä elämää misssä nyt elät, olet?
Mieti!! Ps. 122:
1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen".
2 Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem;
3 sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi, johon kokoonnutaan yhteen,
4 jonne sukukunnat vaeltavat, Herran sukukunnat, niinkuin Israelille on säädetty, kiittämään Herran nimeä.
5 Sillä siellä ovat tuomioistuimet, Daavidin huoneen istuimet.
6 Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.
7 Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä, olkoon onni sinun linnoissasi.
8 Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha.
9 Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi.
Laitan lopuksi tämän minulle rakkaaksi käynyt laulu; Lasse Heimonen - Kun Herran Käteen Aina Luotan
