Rauha Jumalan kanssa

[rita4]

Kaija Antola

Laviassa asuva Anneli Valtanen on kiitollinen Suodenniemellä olleen lapsuudenkotinsa hengellisestä kasvatuksesta.

– Olin aina ollut "kristillismielinen" mutta ratkaisu oli jäänyt tekemättä. Sitten minua rupesi puhuttelemaan Israelin kuuden päivän sota. Mielessäni pyöri Luukkaan evankeliumin 21. luvun kohta: 24”Jerusalem on oleva pakanain tallattavana kunnes pakanain ajat täyttyvät.” Mieltäni poltti, että jos aika todella ”täyttyisi”, miten minulle sitten kävisi.

Uskonystävän hautajaiset Kuopiossa oli ratkaiseva tilaisuus. Siellä Anneli teki uskonratkaisun ja tunsi saaneensa rauhan elämäänsä.

– Usko on minulle ennen kaikkea rauhaa Jumalan kanssa. Jeesuksen valtava työ ihmisen puolesta antaa kiitosmielen.

Anneli Valtasen tie on johtanut ensin omiin sairaanhoitaja- ja myöhemmin kätilöopintoihin Helsinkiin ja sieltä metsänhoitajapuoliso Jukan työn mukana Rovaniemelle ja Muhokselle.

– Kätilö-sairaanhoitajan työssä jouduin usein huokaamaan ylöspäin, että kaikki menisi loppuun asti hyvin. Työtä oli paljon, eikä aina voinut lähteä sillä kellonlyömällä kotiin, jolloin työvuoro loppui. Joskus muistan pitkäksi venyneen iltavuoron jälkeen jääneeni sairaalaan odottamaan seuraavan aamun aamuvuoroa ja nukkuneeni milloin liinavaatevaraston hyllyllä, milloin missäkin, iloinen kätilö muistelee monivaiheista ja värikästä elämäänsä.

Nyt eläkepäivät kuluvat Jukan lapsuudenkodissa Laviassa muun muassa rakkaan Gideon-työn ja kirkkokuorotoiminnan parissa. Hiljattain Valtaset osallistuivat Niinisalon varuskunnassa yli 700:n Uuden testamentin jakamiseen alokkaille.

– Jumalan sanan levittäminen on ollut yksi elämäni parhaita asioita.

[rita4]

– Usko on minulle ennen kaikkea rauhaa Jumalan kanssa. Jeesuksen valtava työ ihmisen puolesta antaa kiitosmielen.

Otan nyt vain yhden tämän kohdan siskon kirjoituksesta, todistuksesta. Se jotenkin kolahti, koska itsekin ajattelen juuri noin. Kun sain tulla uskon, hylätä uskonnollinen elämäni, joss avain kuvittelin olevani jo uskossa, niin kuin niin moni varmastikin tänäkin päivänä ajattelee olevansa jo uskossa, vaikka... on vielä astumatta jäänyt se tärkeä askel Jeesuksen eteen, ristinsä juurelle, pyytämään syntejään anteeksi ja ei ole vielä astunut ihan sisällekin asti siitä ahtaasta portista, taivas tielle, Jeesuksen omaksi. Minä en sitä ollut tehnyt, kunnes Jumala lähetti pastorin vaimon samaan kauppaan kanssani ja hän kysyi minulta;"R, oletko sinä jo uskossa?" Arvaa vain suutuinko hänelle, kun noin typerää kysymystä tulee minulta kysymään, kehtaskin sen tehdä ja voi miten se kolahti, suututti.

Mutta tarvittiin se kysymys, vaikka näinkin jonkun aikaa punaista sitä naista kohtaan, mutta pikku hiljaa se vastustus alkoi murtua ja ymmärrys lisääntyä; "Hei, en minä taidakaan vielä olla oikeasti uskossa!" Ja alkoi prosessi, joka johti lopulta haluun alkaa lukea Raamattua ja tulla todelliseen, elävään uskoon, uudestisyntyä. Ja se taas johti siihen, että uskon ratkaisun viimein tehtyäni ja annettua elämäni aivan kokonaan Jeesukselle, niin se Rauaha sekä ilo, vapaus mikä sen myötä tuli sydämeeni, niin sitä ei voi edes sanoin kuvata, oli se niin uskomattoman ihmeellistä ja ihanaa,. Kiitos siitä Herralle!

Joh. 16:33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."

Room. 5:
1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
2 jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.