HÄNEN RAUHANSA LAHJA

[rita4]

by David Wilkerson | October 5, 2011

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil.4:6-7).

Kun vastikään luin tämän Raamatunkohdan, huomasin jotain, mitä en ollut ennen tajunnut. Paavali neuvoo meitä lakkaamaan murehtimasta. Meidän tulee mennä Jumalan luo rukouksessa ja anomisessa ja kiittää häntä vastauksesta. Paavali ei sano mitään johdatuksen sanan, vapautuksen, ihmeiden tai paranemisen saamisesta. Sen sijaan hän puhuu meille Jumalan rauhan lahjasta.

Jumala vastaa kaikkiin meidän pyyntöihimme ja anomisiimme oman rauhansa lahjalla: "Saattakaa pyyntönne Jumalalle tiettäviksi; ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa." (Fil.4: 6-7).

Toisin sanoen Jumalan ensimmäinen vastaus meidän jokaiseen rukoukseemme ja pyyntöömme on hänen rauhansa. Kaikille rukoileville ihmisille on yhteinen asia: Kuinka pahalta heistä tuntuukaan rukouskammioon mennessä, he tulevat sieltä ulos Jumalan rauha sydämessään! Jumala on rajoittunut omaan hallitsemiseensa. Tätä sanotaan Jumalan huolenpidoksi. Hän tekee asioita siellä ja täällä, valmistaa ihmisten sydämiä ja panee liikkeelle tapahtumia. Vihdoin viimein hänen huolenpitonsa aikaan saa vastaukset rukouksiisi. Siihen asti hän sanoo: "En anna sinulle, mitä ajattelet tarvitsevasi, vaan mitä tiedän sinun tarvitsevan: sydämen ja ajatusten rauhan".

Monet meistä painivat rukouksessa Herran kanssa. Me anomme häneltä itkien ja kyynelehtien. Me kolkutamme taivaan porteilla, tartumme joka lupaukseen. Kun päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat, me alamme ihmetellä: "Miksi et vastaa, Herra? Mikä estää minun rukoukseni? Millä olen murehduttanut sinut tai rikkonut sinun mieltäsi vastaan?"

Totuus on, että Jumala on jo sanonut meille: "Tässä on minun rauhani, joka käy yli kaiken ymmärryksen! Ota se ja anna sen vallita sydäntäsi sillä aikaa, kun minä toimin kaikessa sinun hyväksesi!" Meidän tulee pysytellä Jumalan rauhassa, kunnes hänen lupauksensa on täyttynyt Pyhän Hengen kautta!

Pidä kiinni hänen rauhastaan ja anna sen vallita sydämessäsi!

[rita4]

Jumala vastaa kaikkiin meidän pyyntöihimme ja anomisiimme oman rauhansa lahjalla: "Saattakaa pyyntönne Jumalalle tiettäviksi; ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa." (Fil.4: 6-7).

Toisin sanoen Jumalan ensimmäinen vastaus meidän jokaiseen rukoukseemme ja pyyntöömme on hänen rauhansa. Kaikille rukoileville ihmisille on yhteinen asia: Kuinka pahalta heistä tuntuukaan rukouskammioon mennessä, he tulevat sieltä ulos Jumalan rauha sydämessään! Jumala on rajoittunut omaan hallitsemiseensa. Tätä sanotaan Jumalan huolenpidoksi. Hän tekee asioita siellä ja täällä, valmistaa ihmisten sydämiä ja panee liikkeelle tapahtumia. Vihdoin viimein hänen huolenpitonsa aikaan saa vastaukset rukouksiisi. Siihen asti hän sanoo: "En anna sinulle, mitä ajattelet tarvitsevasi, vaan mitä tiedän sinun tarvitsevan: sydämen ja ajatusten rauhan".

Monet meistä painivat rukouksessa Herran kanssa. Me anomme häneltä itkien ja kyynelehtien. Me kolkutamme taivaan porteilla, tartumme joka lupaukseen. Kun päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat, me alamme ihmetellä: "Miksi et vastaa, Herra? Mikä estää minun rukoukseni? Millä olen murehduttanut sinut tai rikkonut sinun mieltäsi vastaan?"

Totuus on, että Jumala on jo sanonut meille: "Tässä on minun rauhani, joka käy yli kaiken ymmärryksen! Ota se ja anna sen vallita sydäntäsi sillä aikaa, kun minä toimin kaikessa sinun hyväksesi!" Meidän tulee pysytellä Jumalan rauhassa, kunnes hänen lupauksensa on täyttynyt Pyhän Hengen kautta!

Tämä oli niin mahtava ja siunaava paikka, että lainasin sitä tähän meille uudestaankin. Onhan se rakkaat niin mahtavaa saada kokea Jumalan rauha kaiken vaikean, sairauden, myrskyjen ja jopa hylkäämisen, vihanpidonkin ym keskellä. Mennä rukoukseen ehkä tuskineen, murheineen, kipuineekin ja loukattuna. Ja nousta rukouksesta taivaallinen rauha ja Jumalan lepo sydämessä, kun on saanut syntinsä anteeksi, on saanut siunata ja rukoilla kaikkien puolesta joita Herra sydämelle laskee, sekä antaa heillekin rukouksessa anteeksi, joiden takia ehkä sydän murehtii ja itkee, kokee jopa kiukkua ja ärtymystä. Mikä voisikaan olla parempaa, kuin saada levollinen ja kiitollinen mieli.

Kuinka usein olen itsekin mennyt polvilleni rukoukseen, kun on tuntunut, etten jaksa, halua edes rukoillakaan enään, kun mikään ei muutu, vaan vain pahenee entisestäänkin. En koskaan syytä siitä Jumalaa, mutta tuntuu vain niin turhauttavalta, kun haluaisi jo nähdä niitä pieniä ihmeitäkin, sekä muutosta parempaan, mutta ei niin ei. Mutta kun suostuu vain laittamaan lumpiot lattiaan lyöden ja ollen sitten vaikka ihan hiljaa, tai huutaen, mutta menee rukoukseen, niin AINA olen avun saanut ja siten taas jaksan eteenpäin, vaikka äsken vielä saattoikin näyttää kaikki jo niin kertakaikkisen toivottomalta ja surulliseltakin. Ja se RAUHA sydämessä, kun saa siitä viimein nousta ylös päivän askareisiin, niin; Vaude! Sitä ei voi edes sanoin kuvata! Kiitos Jeesus, kiitos Isä, ja Pyhä Henki! ;)

Ja mikä niin suuremmoista, niin vaikka asiat eivät ehkä muutukaan tahtomme mukaan, niin saamme luottaa ja uskoa, turvautua siihen, että: Jeesus kyllä tietää jo ennen kuin edes sanomme sanaakaan, mitä tarvitsemme ja mitä taas emme oikeesti sit kuitenkaan tarvitsekaan, vaikka niin luulimmekin. Herra kasvattaa meitä.

Me emme voi ketään pelastaa, emme parantaa, usein emme edes auttaakaan, mutta me voimme rukoilla heidän puolestaan ja kantaa heitä verisen ristin juurelle apua ja voimaa, ym saamaan. Ja kun olemme heidät jättäneet Jeeuksen hoiviin, niin saamme turvata ja luottaa, että asia on nyt Isän tiedossa, käsissä ja kaikki tapahtuu niin kuin on Hänen tahtonsa, eikä meidän oma tahtomme. Rukous, se on tärkeää ja sitä kannattaa harjoittaa, mutta ei vaatimuksin, ei! Vaan nöyränä ja suostuen Isän tahtoon, olipa asiamme sitten mikä tahansa. Kiittäkäämme Herraa sillä hänen armonsa pysyy ja riittää! ;)

[rita4]

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil.4:6-7).

Kun vastikään luin tämän Raamatunkohdan, huomasin jotain, mitä en ollut ennen tajunnut. Paavali neuvoo meitä lakkaamaan murehtimasta. Meidän tulee mennä Jumalan luo rukouksessa ja anomisessa ja kiittää häntä vastauksesta. Paavali ei sano mitään johdatuksen sanan, vapautuksen, ihmeiden tai paranemisen saamisesta. Sen sijaan hän puhuu meille Jumalan rauhan lahjasta.

Jumala vastaa kaikkiin meidän pyyntöihimme ja anomisiimme oman rauhansa lahjalla: "Saattakaa pyyntönne Jumalalle tiettäviksi; ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Jeesuksessa Kristuksessa." (Fil.4: 6-7).

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa" (Fil.4:6-7).

Niin kuinka helppoa on sanoa; "Älä mistään murehdi, kyllä Jumala auttaa sinua kaikissa asioissasi." Mutta miten on sitten meidän oma ajatuksemme, tunnetilamme, kun kaikki näyttää menevän ihan väärään suuntaan, eikä vain rukouksista ja anomisistammekaan huolimatta näytä minkäänlaista apua saapuvan, että asiamme korjaantuisi ja tulisi voitto sen ylle.

Kuinka usein olenkaan rukoillut rukoiltua päästyäni ja pyytänyt apua milloin mhinkin asiaan, joka on vaikea, kiireellinen, tms.. Ja apu, neuvo, miten ratkaista tilanne ei vain ala kuulua..Ei vain tule apua vaivoihini, tms..Kyllähän siinä jo alkaa kohtapuoliin tuntua, etteikö Jumala haluakkaan auttaa, selvittää tilannettani, parantaa ja sit jo kuin väsyy pyytämään, rukoilemaankin..

Voi, kuinka helposti sitä antaa periksi, luovuttaa ja lopettaa anomisen. Anoa, rukoilla: Kiittäen.. kas siinäpä sitä jo onkin ainakin silloin, kun vastausta, apua asiaan ei vain kuulu, niin loppuuko kiitosmieli ja jos jatkaakin rukousta, niin ainakin ilman kiittämistä avustaan. Onko tuttua?

Mutta Hei, huomaatko, tai huomasitko..Sinulla on yhä kipuja, tilanteesi ei ole parantunut, mikään ei ole muuttunut parempaan, kun olet rukoillut ja ehkä jopa kiittänytkin avustaan jonkin aikaa..Kaikki näyttää siis olevan ennallaan, entisellään ja ehkä jo koet toivottomuuttakin, kun asiasi, vaivasi, tms, ei ole parantunut, kun taivas on kuin hiljaa.. Tuntuu; "Mitä kannattaa..?" Niinpä, tiedän tunteen, epätoivonkin, kun mitään ei tapahdu, muutu.

Mutta hei, tiedätkö rakas uskon ystäväni.. Mietippä tarkkaan;onko sittenkin jotain muuttunut siitä kun aloit rukoilla? Sitä ei välttämättä heti hoksaakkaan, mutta kun ollaan ihan rehellisiä, niin jotakin on sittenkin muuttunut..Mutta mitä se on? Se on se ihmeellinen ja siunattu Sydämen Rauha, joka pysyy, se ei katoa kiukutteluummekaan, ei epätoivoisiin, ehkä nurjiiinkin ajatuksiimme..EHEI! Hei rakas ystäväni; Vaikka mikään muu ei vielä olisikaan muuttunut, siitä kun aloit rukoilla, anoa, niin: Jumalan Rauha on sinun sydämessäsi, joka ei muutu, eikä horju, vaan se kestää mitä vain ja pysyy, antaen sinulle levon kaikesta siitä, mitä odotat, toivot, rukoilet. Huomasitko sen sisälläsi ?

Joh. 14:27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

2. Tess. 3:16 Mutta itse rauhan Herra antakoon teille rauhan, aina ja kaikella tavalla. Herra olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Ps. 139:23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.