Älkää mistään murehtiko

[rita4]

”Älkää mistään murehtiko”

Tapani Suonto

"Niin he lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan. Ja he kertoivat hänelle ja sanoivat: 'Joosef on vielä elossa ja on koko Egyptin maan valtias.' Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä", 1 Moos. 45:25-26.

Jaakobille Joosef oli kuollut. Vuosia aikaisemmin hän oli saanut viestin Joosefin veljiltä rakkaan poikansa joutumisesta villipedon saaliiksi. Siitä lähtien hänen sydämensä oli ollut raskaan murheen taakoittama, sillä hän oli uskonut tuon valheen.

Nyt Jaakob sai kuulla, että hänen murheensa olikin ollut turhaa. Totuus olikin toinen. Totuus olikin ollut hänen puolellaan. Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä valhe oli sokaissut hänet. "Ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, elpyi heidän isänsä Jaakobin henki. Ja Israel sanoi: 'Nyt on minulla kyllin; minun poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennen kuin kuolen. '"

Vuosien murhe Jaakobin elämässä perustui valheeseen. Jumala oli sittenkin pitänyt hänestä ja hänen perheestään huolta. Jumala oli sittenkin ollut uskollinen ja kaiken lisäksi valmistanut ihmeellisesti pelastuksen Joosefin kautta koko perheelle nälänhädästä, joka vallitsi kaikkialla. Jumala oli suurempi kuin Jaakob oli jaksanut uskoa. Ja niin totuus sai hänen henkensä elpymään.

Kaksi opetuslasta vaelsi kerran Emmauksen tietä, kun Jeesus ilmestyi heille. Mutta "heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin että he eivät tunteneet häntä". Viime päivien murhe oli tehnyt heidät "sokeiksi". Mutta tuo murhe oli turhaa, sillä totuus oli heidän puolellaan. Jeesus eli heidän keskellään, vaelsi heidän kanssaan. Heidänkin sydämensä pysyi murheen tähden kylmänä, kunnes Jeesuksen sanat - totuuden sanat - alkoivat heitä elvyttää. "Eikö sydämemme ollut palava, kun Hän puhui", he totesivat jälkeenpäin.

Kuinka helppoa onkaan löytää itsensä Raamatun lehdiltä. Elämän taakka ja murhe tukahduttavat meidän hauraan uskomme. Sydämestämme tulee kylmä ja silmistämme sokeat. Mutta muista, että silloinkin Jumala on uskollinen. Valhe oli tehnyt Jaakobin sydämen kylmäksi ja opetuslasten silmät sokeiksi, mutta Jumalan uskollisuutta ne eivät horjuttaneet. Totuus oli heidän puolellaan. Ja lopulta kaikki kääntyi heille voitoksi ja siunaukseksi. Näin käy myös sinulle, kun turvaat Kristukseen. Lopulta kaikki päättyy hyvin.

Silloinkin kun se sinusta näyttää jo mahdottomalta, Jumala on uskollinen. Siksi Hän on sanonut: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

Raamatusta löytyy myös esimerkkejä käsittämättömästä luottamuksesta Jumalaan. Yksi sellainen on leeviläinen vaimo. Hän uskalsi laskea pienen poikansa kaisla-arkussa Niilin virtaan, koska hän uskoi Jumalaan. Hän uskalsi vastustaa faaraota, joka oli määrännyt kaikki poikalapset tapettaviksi. Vastakkain oli rutiköyhä orja, jolla ei ollut mitään muuta kuin Jumala. Ja faarao, joka omisti kaiken muun, mutta ei elävää Jumalaa. Jumala piti huolen vaimosta ja lopulta faarao itse kasvatti miehen, Mooseksen, joka vapautti Israelin Egyptin orjuudesta. Ei ole olemassa sellaisia kuoleman vaaroja, joiden äärellä et voisi jättää rakkaimpiasi Jumalasi käsiin. Ja vaikka joskus tiemme saattaa viedä noille kuolemanvirtojen rannoillekin, kaikki on kuitenkin hyvin, sillä kuolema on voitettu - Jeesus elää ja Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä!

Miksi meidän ei tule murehtia mistään? Koska lopulta kaikki päättyy hyvin. Murhe saa vain sydämemme kylmiksi ja silmämme sokeiksi. Tuon murheen tilalle Hän haluaa antaa sinulle rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.

[rita4]

Miksi meidän ei tule murehtia mistään? Koska lopulta kaikki päättyy hyvin. Murhe saa vain sydämemme kylmiksi ja silmämme sokeiksi. Tuon murheen tilalle Hän haluaa antaa sinulle rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.

Niin, mietin taas kerran sydämen rauhaa kaikkien vaikeuksien ja sanoisinko hyökkäystenkin aikana ja niiden jälkeenkin. Joskus hyökkää vihollinen sellaisesta kohteesta ja suunnasta, että on todella vaikeaa käsittää, että; se niin hurjana ärjyy ja mesoo. Se hyökkääkin sieltä, mistä sen kaikkein vähiten aavistaisi tulevan päällemme runnomaan ja kiusaa tekemään. Ja silloin usein olemme täysin puolustukyvyttömiä, ja katsomme ja seuraamme kaikkea kuin hölmistyneenä tyyliin; "Ei voi olla totta!"

Itse olen nyt ollut kuin ihmeissäni, kun hyökkäyksiä on tullut satamalla ja sieltä, mistä en sittenkään olisi niiden arvannut tulevan, siis: uskovilta. Se on tuntunut niin väärältä ja uskomattomaltakin ja se on laittanut menemään yhä useammin vain rukoukseen, ristin juurelle, huutaan Jeesusta auttamaan ja vahvistamaan, jopa lohduttamaan, kun murhe on alkanut painaa mieltäni raskaana..

Ja kuinka turvallista ja suloista onkaan saada polvistua siihen verisen Golgatan ristin juurelle; heikkona, vajaana, lapsenaan ja katsoa vain: Kristukseen Jeesukseen, sekä oppia turvaamaan ja luottamaan vain Häneen, apuunsa, voimaansa, niin ettei mitään pahaa tapahdu, jottei Hän sitä tietäisi, tai sallisi koetukseksi uskoani koetellen; ketä seuraan ja rakastan, kehen uskon ja turvaan, jne..

On turva mulla Jumalassa, siis turvassa oon parhaimmassa!

Sananl. 16:20 Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!

Ruut 2:12-13
Herra palkitkoon sinulle tekosi; tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut turvaa etsimään." Ruut sanoi: "Minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään sinun palvelijattaresi vertainen".

Ps. 112:
1 Halleluja! Autuas se mies, joka Herraa pelkää ja suuresti halajaa hänen käskyjänsä!

2 Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.
3 Varallisuus ja rikkaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti.

4 Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.
5 Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.
6 Sillä ei hän ikinä horju; vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.
7 Ei hän pelkää pahaa sanomaa, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.
8 Hänen sydämensä on luja ja peloton, kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan.

9 Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.
10 Jumalaton näkee sen ja närkästyy, hän kiristelee hampaitaan ja pakahtuu. Jumalattomien halut raukeavat tyhjiin.

Lopuksi vielä tämä laulu; Hyvä on ( että yhdessä voimme ) - Petrus

[rita4]

"Niin he lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan. Ja he kertoivat hänelle ja sanoivat: 'Joosef on vielä elossa ja on koko Egyptin maan valtias.' Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä", 1 Moos. 45:25-26.

Jaakobille Joosef oli kuollut. Vuosia aikaisemmin hän oli saanut viestin Joosefin veljiltä rakkaan poikansa joutumisesta villipedon saaliiksi. Siitä lähtien hänen sydämensä oli ollut raskaan murheen taakoittama, sillä hän oli uskonut tuon valheen.

Nyt Jaakob sai kuulla, että hänen murheensa olikin ollut turhaa. Totuus olikin toinen. Totuus olikin ollut hänen puolellaan. Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä valhe oli sokaissut hänet. "Ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, elpyi heidän isänsä Jaakobin henki. Ja Israel sanoi: 'Nyt on minulla kyllin; minun poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennen kuin kuolen. '"

Vuosien murhe Jaakobin elämässä perustui valheeseen. Jumala oli sittenkin pitänyt hänestä ja hänen perheestään huolta. Jumala oli sittenkin ollut uskollinen ja kaiken lisäksi valmistanut ihmeellisesti pelastuksen Joosefin kautta koko perheelle nälänhädästä, joka vallitsi kaikkialla. Jumala oli suurempi kuin Jaakob oli jaksanut uskoa. Ja niin totuus sai hänen henkensä elpymään.

Kaksi opetuslasta vaelsi kerran Emmauksen tietä, kun Jeesus ilmestyi heille. Mutta "heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin että he eivät tunteneet häntä". Viime päivien murhe oli tehnyt heidät "sokeiksi". Mutta tuo murhe oli turhaa, sillä totuus oli heidän puolellaan. Jeesus eli heidän keskellään, vaelsi heidän kanssaan. Heidänkin sydämensä pysyi murheen tähden kylmänä, kunnes Jeesuksen sanat - totuuden sanat - alkoivat heitä elvyttää. "Eikö sydämemme ollut palava, kun Hän puhui", he totesivat jälkeenpäin.

Kuinka helppoa onkaan löytää itsensä Raamatun lehdiltä. Elämän taakka ja murhe tukahduttavat meidän hauraan uskomme. Sydämestämme tulee kylmä ja silmistämme sokeat. Mutta muista, että silloinkin Jumala on uskollinen. Valhe oli tehnyt Jaakobin sydämen kylmäksi ja opetuslasten silmät sokeiksi, mutta Jumalan uskollisuutta ne eivät horjuttaneet. Totuus oli heidän puolellaan. Ja lopulta kaikki kääntyi heille voitoksi ja siunaukseksi. Näin käy myös sinulle, kun turvaat Kristukseen. Lopulta kaikki päättyy hyvin.

Silloinkin kun se sinusta näyttää jo mahdottomalta, Jumala on uskollinen. Siksi Hän on sanonut: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

Otan pikkasen tuosta, koska juuri nuo asiat alkoivat kuin puhutella, elää, tuoda omaanikin elämääni kuin valoa taivaasta, Isän sydämeltä. Jälleen kerran jouduin huomaamaan miten helposti ja arvaamatta se rauha sydämessä saattaa mennä ja tullakin kuin huoli, murhe, tai jopa pelkokin, joka vie hetkellisesti sen rauhan kuin pois sydämeltämme. Mutta; kiitos Jumalan, saamme tuoda silloinkin kaiken Herramme ristin juurelle, Jeesuksellemme ja kertoa mikä painaa, ahdistaa, pelottaa, tms..

Eilen oli ja tänäänkin vielä sellainen päivä, että... nyt oikein pitää vain ihmetellä silmät pyöreinä sitä; miten mahtavasti kaikissa elämämme tilanteissa ja asioissammekin Jumala on kanssamme ja auttaa, lohduttaa, rohkaisee, kehottaa lepoon Hänen kauttaan ja nimessään, sekä tulemaan verensä suojaan... Kun kaikki kuin kaatuu tosta vain päällemme siis aivan arvaamatta ja ei oikein tiedä miten nyt eteenpäin näistä asioista ja tilanteista mennään ja koittaa vain kuin jaksaa uskoa, että: "Herra pitää siltikin huolen ja on kanssamme!" Ei ne asiat aina tartte olla niin kummosiakaan,.. joistakin ehkä jopa ihan vähäpätöisiltäkin kuulostavia, mutta.. Kun se tilanne tulee ns päälle, niin itselle ne/se saattaakin olla kova paikka ja ahdistavaakin, pelkokin koittaa sinne sydämeen luikerrella..Ja silloin ei kuin pysty, jaksa, osaa edes rukoillakaan, on vain aivan kuin jumissa..

Älkäämme silti antako visukiintulle iloa meidän heikkoutemme tähden, vaan päätetään ainakin siirtää katseemme sinne Golgatan keskimmäistä ristiä kohden, katsoen vain yksin Jeesukseen, vaikka ei sanoja sillä hetkellä löytyisikään, kun sydän vapisee ja pelkää tulevaa, tms..Hänen ihmeellinen apunsa ja rauhansa saa silloin kohdata meitä, sekä rauhoittaa vapiseva ja itkeväkin sydämemme.

Ja kun mietin noita Tapani veljemmekin sanoja tuossa ja Raamatunkohtia, niin juuri noinhan se usein on meidänkin kohdallamme, että: olemme kuin sokeita, kuuroja, kylmiäkin ja sielunvihollisen valhe on saanut meidät mahdollisesti uskomaan valheenkin niin että se on kuin vienyt uskon Jumalan mahdollisuksiinkin. Toivo on kadonnut ja tuntuu kuin kaikki ois ihan menetetty, kaikki toiveet, haaveet, aivan kaikki onkin enää vain epätoivoista ja surun alle jäämistä.. Mutta kun sitten Jumala lähettää meille Sanansa ja saamme pikkuhiljaa uskaltaa nähdä, ettei mitään sittenkään koskaan tapahdu yhtään mitään, mikä ei olisi jo Isän tiedossa, sekä Hänen sallimaansakin koetusta vain nähdäkseen: miten suhtaudumme, tai asennoidumme asioihin, niihin jotka olivat jo niin niin turhauttaviltakin tuntuvia ja kun olimme jo ihan heittäneet jopa toivommekin mahdollisuudesta saada vielä kerran iloita ja kokea miten kuitenkin kaikesta tämän hetkisestä huolimatta meillä on hyvä toivo ja iloakin vielä saamme elämäämme, sekä kokea rauhaansa sydämissämme, kiitos mieltä taivaisiin.

Ei ole olemassa sellaisia kuoleman vaaroja, joiden äärellä et voisi jättää rakkaimpiasi Jumalasi käsiin. Ja vaikka joskus tiemme saattaa viedä noille kuolemanvirtojen rannoillekin, kaikki on kuitenkin hyvin, sillä kuolema on voitettu - Jeesus elää ja Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä!

Miksi meidän ei tule murehtia mistään? Koska lopulta kaikki päättyy hyvin. Murhe saa vain sydämemme kylmiksi ja silmämme sokeiksi. Tuon murheen tilalle Hän haluaa antaa sinulle rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.

Amen!

Tämä laulu vielä lopuksi; Olen löytänyt

[rita4]

Leila Vuolasranta- Illan varjot

Mä olen aina pitänyt tästä siskomme laulusta kukin aatelkoon; miksihän siitä pidän.

Murhetta voi olla jo lapsella, nuorellakin, mutta onko ketään jolle niistä voisi, uskaltaisi puhua, kertoa joka välittäisi tai ymmärtäisi, lohduttaisi ja rohkaisi,neuvoisi miten selvitä siitä tai tuosta asiasta, tilanteesta, tms... Niinpä niin?

On niin helppoa vain tuumata, että; "Älä nyt tollasesta murehdi?",tai; "Eihän tuo nyt ole mitään, olet vain liian herkkä, tms .." Jokin asia voi meistä itsestämme tuntua pieneltä, tai mitään sanomattomalta ja emmehän me kuitenkaan, varmastikaan tahallisesti vähättele sitä toisenkaan asiaa, joka on jollakin, ... Emme vain kuin osaa mennä sen toisen paikalle. Ajattelemme vain kaiken, niin kuin itse siihen asiaan suhtautuisimme...Ja neuvot sitten voivatkin olla ihan vääränlaisia juuri siksi, kun emme kuin vain osaa, tai edes pysty menemään sen toisen ns. "housuihin" siinä kuulemassamme asiassa.

Ja sitten varsinkin jos kirjoitellaan, niin silloin vieläkin helpommin se toinen voikin ymmärtää asian aivan väärin ja siksi jopa: suuttua, loukkaantua, tai kokea halveksuntaa tai mitä vain ikävää. Liiankin usein olen joutunut törmäämään siihen asiaan, että olen kirjoittanut jotakin jollekin ja sitten sanomiseni onkin käsitetty täysin väärin ja on loukkaannuttu. Se tuntuu itsestä tosi kurjalle ja sitten itse alkaa murehtia kun oli tarkoittanut vain pelkkää hyvää ja tsempata, tm, niin väärinkäsityksen takia onkin tullut välirikko tms ikävää..

Minä mieluimmin tahtoisin vain sanoa, Rukoilen, kuin koittaa ratkaista toisen isojakin huolia, ongelmia, johon en, eikä kukaan muukaan edes pystykään ellei; Jumalan Henki auta ja neuvo, puhu sydämelle miten vastata.. Mutta jos omassa lihallisessa ajatuksessa vastaa niin saattaa jopa vaikuttaa toiselle vain enempi murhemieltä, kuin helpotusta.. Tarvitaan sitä viisautta ja on paremi vastata sitten vasta, jos vastaa... kun ensin on asiaa tuonut Herran eteen ja pyytänyt neuvoja miten sanoa, vastata.. Liian äkkiä vastattu.. saattaa koitua vain huonontamaan toisen murhemieltä, tuskaa..

Siksi tarvitsemme taivaallista viisautta, rukousta, sekä sitä, ettei koiteta edes ajatella sen toisen tilannetta omaan elämäämme, tai omaan ajatteluumme perustuen.. Vaan että se toinen saattaakin olla: herkkä, heikko, helposti murheeseen vaipuva, tai mitä vain.. ja vain pahentaa tilannetta.. Monet ovat niin rikkinäisiä sisimmältään, eikä olla vielä päästy kunnolla vahvistuun uskossa ja Jeesuksen tuntemisessa, seuraamisessakaan ja silloin liian hengellinenkin vastaus voi antaa kuvan ylpeilystä..

Muistetaan kuitenkin se totuus,että: meistä jokainen olemme kuitenkin niin kovin erilaisia (onneksi) ja koemme, tunnemme ja ajattelemmekin asioista eri tavalla. Meillä on jokaisella erilainen lapsuus, nuoruus, perhesuhteet, tai mitä vain..Toiselle joku asia voi olla katastrofaalinen, jossa sama asia voi olla jollekin toiselle; vain joku ns pikku juttu. Siksi niin helposti tuleekin kuin vähäteltyä sen toisen asiaa, huolta, pelkoa tms,... ymmärtämättä että se on sille toiselle melkein kuin kuoleman ja elämän kysymys. Olen useinkin miettinyt sitä asiaa, että: "Osaammeko me sitten kuitenkaan koskaan oikein mennä sen toisen paikalle?"

Kuinka helppoa onkaan löytää itsensä Raamatun lehdiltä. Elämän taakka ja murhe tukahduttavat meidän hauraan uskomme. Sydämestämme tulee kylmä ja silmistämme sokeat. Mutta muista, että silloinkin Jumala on uskollinen. Valhe oli tehnyt Jaakobin sydämen kylmäksi ja opetuslasten silmät sokeiksi, mutta Jumalan uskollisuutta ne eivät horjuttaneet. Totuus oli heidän puolellaan. Ja lopulta kaikki kääntyi heille voitoksi ja siunaukseksi. Näin käy myös sinulle, kun turvaat Kristukseen. Lopulta kaikki päättyy hyvin.

Silloinkin kun se sinusta näyttää jo mahdottomalta, Jumala on uskollinen. Siksi Hän on sanonut: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."

Raamatusta löytyy myös esimerkkejä käsittämättömästä luottamuksesta Jumalaan. Yksi sellainen on leeviläinen vaimo. Hän uskalsi laskea pienen poikansa kaisla-arkussa Niilin virtaan, koska hän uskoi Jumalaan. Hän uskalsi vastustaa faaraota, joka oli määrännyt kaikki poikalapset tapettaviksi. Vastakkain oli rutiköyhä orja, jolla ei ollut mitään muuta kuin Jumala. Ja faarao, joka omisti kaiken muun, mutta ei elävää Jumalaa. Jumala piti huolen vaimosta ja lopulta faarao itse kasvatti miehen, Mooseksen, joka vapautti Israelin Egyptin orjuudesta. Ei ole olemassa sellaisia kuoleman vaaroja, joiden äärellä et voisi jättää rakkaimpiasi Jumalasi käsiin. Ja vaikka joskus tiemme saattaa viedä noille kuolemanvirtojen rannoillekin, kaikki on kuitenkin hyvin, sillä kuolema on voitettu - Jeesus elää ja Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä!

Miksi meidän ei tule murehtia mistään? Koska lopulta kaikki päättyy hyvin. Murhe saa vain sydämemme kylmiksi ja silmämme sokeiksi. Tuon murheen tilalle Hän haluaa antaa sinulle rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.

Laitanpa lopuksi tuon löytämäni aika hyvän pikku videon; Viikon siunaus 21.3.2022

[rita4]

Sananl. 14:13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.

Olen usein törmännyt tuohon sananlaskun kohtaan ja miettinyt, miten totta se onkin. Minä, joka olen luontojaan aika kova nauramaan, niin kuinkahan moni on osanut edes ajatellakaan, että sen naurun takana voikin olla murhemieli ja kun tilanne on ohi, niin se murhe palaa ja syvenee?! Niinpä. Mutta aivan liian olen törmännyt juuri tuohon ja en voi sanoa, miksi peitän useimmiten murheeni, pahan oloni ym naurulla? Ehkä se on jonkinlainen kuin suojamuuri, tai kulissi, niin kuin tänään biologisen siskoni kanssa puhuin puhelimessa surusta ja elämästämme, niin hän puhui siitä miten hän miehensä sairastuttua vakavasti koitti aina pitää kulisseja pystyssä, niin että muut ajattelisivat ettei ole mitään hätää, tms surua, ikävää, menetyksen vaaraakaan, tai koittiko hän sillai uskotella itselleen kaiken vielä kääntyvän parempaan, en tiedä'? Miehensä kuoli toista vuotta sairastettuaan syöpää, joka oli harvinaislaatuinen ja mikä minulle uskovana ihmisenä siinä oli siunattua, niin se oli se, kun miehensä teki saattohoidon ihan loppussa uskon ratkaisun ja sain sydämeensä taivaallisen rauhan ja ilon.Tuon; yli ymmärryksen käyvän rauhan ja ilon..

Room. 9:1-3
Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele-sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä- että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta

Tässäpä toinen Raamatunpaikka, jota aika usein olen lukenut ja ajatellut, kuinka totta se onkaan.. Kun ajattelen lapsiani, lapsenlapsiani ja sisaruksiani ym sukulaisiani, niin kuinka usein se tuottaakan murhetta ja samalla anomus rukoustakin Herran puoleen, kun he eivät viis välitä heng asioista, eikä heitä kiinnosta uskonasiat, päinvastoin..

Mutta minun täytyy ja sinunkin rakas kanssamatkajaani vain täytyy kantaa heitäkin sinne verisen ristin juurelle, Jumalan tietoon ja pyytää anteeksiantoa sekä pelastuksen riemua heillekin elämäänsä. Muutahan me emme oikein voi, paitsi tietenkin yrittää elää uskovina niin että se näkyisi, kuuluisi ja maistuisi heillekin kerran kun tulevat etsikkoaikaansa.. Emme saa mennä maailman tapojen mukaan, sillä sitähän he tahtoisivat, että eläisimme ja ajattelisimme puhuisimmekin, niin kuin maailma ja hekin tekevät. Mutta se ei ole oikein, vaan meidän tulee pyytää Herraltamme voimaa ja viisautta, jopa rohkeuttakinlan Henki, Pyhä Henki.

Minusta tämä seuraava Sanan paikka on niin ihana ja rohkaiseva, lohtuakin tuova ja rauhaa sydämeen..

Jes. 41:
10 Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.
11 Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat vihasta sinua vastaan; tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun kanssasi riitelevät.
12 Hakemallakaan et löydä niitä, jotka sinua vastaan taistelivat; tyhjiin raukeavat ja lopun saavat, jotka sinun kanssasi sotivat.
13 Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua".
14 Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.

Eikö olekin rohkaiseva sana Isän sydämeltä juuri sinulekin joka nyt ehkä Rauhattomana ja epävarmanakin mietit elämääsi, kaikkea sitä, mitä maailmassa tapahtuu, tai mikä on sinun palvelutehtäväsi, jonka Herra on sinun sydämellesi kyllä laskenut, mutta et ole kuin osannut, tai vain uskaltanut ottaa sitä tehtävää käyttöön arjessasi, kotonasi, työssäsi, taii missä vain elät ja liikut,olet uskovana..

Muistathan että: joka päivä on uusi armon päivä ja joka aamu on armo uus, siis Aina on mahdollisuus alkaa alusta ja uudessa voimassakin, kun vain päätät, että: tahdot seurata Herraa Jeesustasi tuli mitä tuli, sillä se ihana voittopalkinto odottaa sinuakin kun vain nöyrryt ja suostut siihen ja sille paikalle, jonka koet sinulle annetuksi ja tarkoitetuksikin .. Ja jos et vielä tiedä omaa paikkaasi, tehtävääsi, tarkoitustasi.. niin mitäs jos hiljennyt rukoukseen ja alat kiittämään Herraa siitä, kun Hän tahtoo ja voi sinullekin sen avata, selventää, siihen johdattaa tms..Ja se taivaallinen rauha kun laskeutuu ja varmuus asian ylle, niin siinä on kulle ystäväni kallis; sinunkin voimasi ja apusi kaikessa!

Laitan lopuksi tämän sydämelleni nousseen Sanan paikan rohkaisemaan sinuakin jaksamaan ja jatkamaan loppuun asti kilvoittelua uskossa, jotta olisimme kaikki kerran siellä Karitsan hääjuhlassa mukana ja siellä onkin sitten; ikuinen ilo ja rauha lepo, jota ei enää mikään voi meiltä viedä pois..

2. Tess. 1:11-12 Jeesuksen nimessä!
Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot, että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan.