Rukouksen voima sekä lohdutus

[rita4]

Olen nyt miettinyt tosi paljon juuri rukouksen merkitystä uskovalle, kun jokin asia, tai jotkin asiat ahdistavat, pelottavat, tai vain vievät mielen maihin syystä tai toisesta. Oisko kuitenkin niin, että emme rukoile, huokaakkaan Herran puoleen, emmekä tule ristinsä juurelle, eikä haluta tai edes koeta tarvetta/halua parannuksen tekoonkaan, kun on oikein vaikeaa? Vaan aivan kuin sallitaan itsellemme se nurja, tai masentunut, epätoivoinenkin mieliala ja puolustelemme sitten sillä sitä,että: miksi emme rukoile tai jopa kiitä niistä vaikeuksistammekin? Ehkä kuitenkin ja sittenkin ajattelemme, että; kiittää voidaan vain hyvistä asioista ja tilanteista, mutta ei vaikeista ajoista, koetuksistamme, tai jopa siitä kun joudumme sinne erämaahan, kuivuuteen ja kurjuuteenkin kuin vaeltaan..

Minä olen nyt ollut sellaisessa puristuksessa, että periaatteessa järjellä ajatellen siinä ei olisi yhtään mitään kiitettävää, tai sen voisi ajatella vievän jopa kaiken halunkin rukoilla tai pyytää siunaustaan, apuaan, kun mikään ei tunnu onnistuvan ja on sairautta, joka ei vaan parane, ihmissuhde ongelmia, menettämisen pelkoakin ja surua läheisteni (omaisteni) tähden, ym ym.. Kiitä siinä nyt enää sitten. Mutta.. Niin juuri, siinä sitä rukousta ja kiitosmieltäkin juuri tarvitaankin, luottamusta sekä turvautumista Jumalan armoon ja anteeksiantoon, Hänen apuunsa, ja voimaansa, johdatukseensakin, jne.. Eikä sieltä juurikaan kantsi apuja taivaasta odotella, jos on nurja ja tottelematon, laiska sydän kiittämään; jo kuin etukäteen voitoista, sekä avustaan ja voimastaan ja mikä ihaninta mitä voimme saada on juuri se: Isän antama Lohdutus, kun on oikein vaikeaa, raskasta, jne.. Amen!

Minä voin puhua/kirjoittaa siis vain omakohtaisesti ja miten itse olen asioita ym kokenut, kun olen vain Päättänyt olla luovuttamatta ja alkaakin vain kiittää Herraa, kun Herra Jeesus on kanssani ja auttaa, vahvistaa. Ja vaikka liiankin usein rutisenkin Hänen edessään ja puran pahaa oloani sekä kiukunkin tunteitani, kuin myöskin; kipujani, pelkojanikin, joita onkin tullut nyt aivan yllättävänkin usein sydämelleni erään asian takia, niin kun siinä saan puhua Hänen kanssaan ja olla ristinsä juurella, niin eipä ole vielä kertaakaan siitä tarttenut lähteä pois saamatta Jumalan Rauhaa ja lepoa, Mahtavaa lohdutustaan, sekä voimaansa: jaksaa, kestää, selvitä, siis; vain siltikin jaksaa vain uskoa Hänen mahdollisuuksiinsa, jne.. Eikä tartte turvautua omiin kykyihinsä, tai omaan voimaansa, joka on kuitenkin niin heikkoa ja vajavaistakin. Oma voima, tai oma viisautemme, ymmärryksemme ei auta meitä silloin, päinvastoin, jos ei synny halua parannukseen ja nöyrtymiseen, tulla pieneksi ja olla se pieni Jumalan lapsi, jota vain yksin Isä Jumala voi, sekä tahtookin auttaa, kun vain pyydämme apuaan, voimaansa, johdatustaan, jne..

Ja se ei sitten olekaan mitään hetkisen kestävää rauhaa, vaan väkevää, ihmeellistä, yli ymmärrykseni käyvää rauhaa, lepoa, iloa ja lohdustustaan ja kaikki on kuin samalla pyhkäisty kokonaan pois sydämeltä painamasta ja pelottelemasta, ym.. Halleluja! Kiitos Jeesus, kiitos veresi Voittovoimasta, joka on Paljon paljon suurempi kuin mikään saatanan ase ja uhkaus, pelottelu, tms.. Jess! Mahtava Jeesus Kristus, aivan ihana Jeesus! Amen!

Jes. 49:
8 Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat,
9 sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.
10 Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.

11 Minä teen kaikki vuoreni teiksi, ja minun valtatieni kulkevat korkealla.
12 Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!
13 Riemuitkaa, te taivaat, iloitse, sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa.

14 Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".
15 Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.
16 Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

Suuri Jumala - Sinussa on mun voimani

[rita4]

Jotain tahdon sanoa rukouksen voimasta ja mahdolisuudesta kantaa asioitamme rukouksessa ristin juurelle, Jeesuksemme jalkojen juureen ja saada siten rauha sydämiimme.

Olen rukoillut tosi kauankin aikaa erään asian puolesta ja nyt viimeiset päivät tosi paljon tuonut sitä asiaa Herralle, koska olen kokenut ja ajatellut kaiken olleen sittenkin vain minua itseäni, lihani tahtoa tms.. Olen mennyt asian kanssa ylä-ja alamäkeä, olen ollut puristuksissa sen asian tiimoilta, sekä koittanut vain jättää sen asian Jumalan hoitoon ja käsiin ja pyytänyt, että: Hän ohjaa ja vaikuttaa sen tilanteen ja asian tahtonsa mukaan. Kuinka vaikeaa sittenkin on vain luottaa, sekä jäädä luottaen ja turvaten, uskoen sinne ristinsä juurelle ja mennä luottavaisin mielin eteenpäin, niinpä. Ihan oikeesti hävettää epäuskoni ja luottamuspulani, kun tulee vain ajateltua, että oisin toiminut sittenkin väärin, kuin mikä ois ollut loppujen lopuksi Isän tahto asiassa. Saatanahan sinne siis tuli taas kiusaamaan ja väittään omia juttujaan sydämelleni ja sai aikaan... ei pelkoa, mutta sekasortoa mieleeni. Ja mitä.. Onko Jumala todella niin sanonut tai tarkoittanut?

Mutta rakkaat, eilen illalla sen asian ylle rukouksen jälkeen laskeutui varmuus ja rauha, Amen, kiitos Herralle siitä!

Ja se rauha on pysynyt, sain jopa nukuttuakin, eikä se asia enää vellonut koko yötä mielessäni niin kuin aina ennen se vei yöunetkin ja oli tosi levoton olo. Mutta nyt nukuin ja rauhoituin nukkumaan levollisin mielin ja aamulla herätessäni sitä todella ihmettelin, kun sydämelläni on vain pysynyt se Rauha ja lepo ja se asia on kuin lukkoon lyöty, että: Se On Isänkin tahto että näin mennään ja toimitaan, amen! Kiitti Iskä, sä oot niin Mahtava ja ihana!! Jes!! Amen!

[rita4]

Olen paljonkin miettinyt viime aikoina monenlaisiakin asioita ja varsinkin sitä, miten kestää ja selvitä elämässä, kun on raskasta ja elämä lyö päin kasvoja, samoin ihmiset, jopa uskovatkin.

Tiedän, että pohdintani on vain pientä sittenkin monien monien muiden ihmisten vaikeuksien ja sairauksienkin rinnalla sittenkin, mutta se miten minä itse ne koen ja niistä olen kuin aina päässyt ylitse ja selvinnyt seuraavaankin armon päivään, niin se löytyy; Luottamuksesta Jumalan rakkauteen, armoonsa, sekä rauhaansa, jonka Hän on tahtonut antaa sydämeeni, vaikka kaiken pitäisi olla täysin sekaisin ja minun olla täysin poissa tolaltanikin. Mutta ei! Usein kuin havahdun siihen miten se Jumalan Rauha on siellä taustalla Valtavana voimavarana ja lohdututtajananikin. Se vain on ja pysyy, vaikka kaikki onkin muuten kuin myrskyn silmässä oloa ja epätoivokin iskee, sekä masennus, ym..Tekisi vain mieli kadota ja ..ei näe enää mitään tulevaisuutta, toivoa, muutostakaan parempaan..

Moni ajattelee, että, kun on masentunut, ei kun jaksa enää, niin Jumalan rauhakin poistuu, tai ainakin vähenee ja ihminen jää kuin tyhjän päälle. Ei, ei se mene niin, ei todellakaan. Vaan se rauha jonka saimme uudestisyntyessämme elävään uskoon tullessamme ja ottaessamme vastaan Jeesuksen Kristuksen ja kun silloin sydämemme pestiin; synneistämme Hänen kalliissa maahan vuotaneessa ristin sovintoveressään. Niin se rauha, joka astui silloin sydämiimme ja jonka voi ihmiselle antaa ainoastaan Jumalamme, niin se Ei poistu, ei! Vaan se kestää ja pysyy ja siten me jaksamme taivaltaa tätä kaitaa tietä, olipa sitten elämässämme mitä tahansa; vaikeaa, tai kun mielikin on masentunut, sairautta, tai: loukatuksi ja hyljätyksi tulemisen tunteita, tms.

Siinä sitä onkin ihmettelemistä pienelle ihmissydämellemme! Kunhan vain tahdomme kuulostella itseämme, kun kaikki on kuin piloilla ja täysin jo kuin menetettykin, niin Pyhä Henki on siltikin yhä vain kanssamme ja lohduttaa, vahvistaa meitä, osoittaen mieliimme ja kuin sanoen jos vain tahdomme kuunnella Häntä; "Katso miten Isän antama rauha varjelee sinua ja sinun sydämesikin, sinun elämääsi, kunhan vain tahdot etsiä Hänen kasvojaan sekä huutaa Jeesustasi avuksesi!"

Ei suljeta sydämiemme korvia kuulemasta hiljaista ja samalla kuin rohkaisevaakin Hengen puhetta, lohdutusta, joka tahtoo ohjata meitä; katsomaan vain yksin ristille, ja Kristukseen Jeesukseen, joka katsoo meitä kuin säälien ja Valtava Rakkaus meitä kohtaan sydämessään, meitä jokaista omaansa kohtaan; SINUAKIN KOHTAAN rakas kanssamatkaajani, joka tahtoisit jo kuin luovuttaa, antaa periksi, lopettaa uskomasta apuunsa, tms..! Älä Luovuta! Usko pois, niin tunnelin päässä näkyy jo valoa ja se valo tulee Herrasi Jeesuksen Kristuksen kasvoista, olemuksesta, sekä Hänen rakkautensa ja joka on Hänen anteeksiantonsa siunaus, lämpö, jolla Hän tahtoo kohdata, sekä koskettaa juuri sinua ...juuri Nyt ja Tässä!

Mennään aina vaan uudestaan ja uudestaan ristinsä juurelle pyytäen verensä pesua sydämiimme sekä voimaa kestää, jaksaa, selvitä taas kappaleen matkaa ja että Herra Jeesus pitää kädestämme yhä vain lujemmin kiinni, ettemme eksy, väsy, luovuta..Ettei visukintun juonet pääse onnistumaan elämässämme, koska pyydämme; verensä suojaa elämäämme! Herra ei hylkää sinua, eikä minuakaan, vaan Hän vain sallii meille erilaisia koetuksia, jotka on tarkoitettu samalla vetämään meitä yhä vain lähemmäksi ristiään, sekä Häntä itseäänkin, eli Jeesustamme. Huudetaan yhdessä; ABBA ISÄ; AUTA JA VAHVISTA!

Exit - Riisuttu

[rita4]

Tänä uutena armon päivänämme tahdon jotain sanoa siitä, miten arvokasta ja tärkeää on vain jaksaa uskoa, rukoilla, lukea Sanaa sekä vain kuin pyrkiä katsomaan ristille; Luottaen, että; Herra Jeesus on kanssamme ja auttaa, lohduttaa, johdattaa Pyhän Henkensä kautta meitä eteenpäin elämämme merellä. Amen! Kiitos Jeesus!

Olen ollut aikalaisessa pyörityksessä ja itku on ollu viime aikoina läheisempi kaverini kuin nauru. Rukoustakin olen tarvinnut todella paljon ja samoin Raamatun lukemistakin. On ollut asioita ja tilanteita, ihmisten käytöstäkin, jota en sitten millään vain pysty ymmärtämään, saati sitten hyväksymään kohdallani, kohdalleni. Olen tarvinnut Todella paljon saada, ja voida olla ristinsä juurella sekä kuin kysellä, miettiä, ja koittaa vain jättää aivan kaiken Hänen (Jeesuksen) hoitoonsa, käsiinsä. On tullut kuin sielunvihollisen hyökkäyksiä, jotka ovat vieneet mielenrauhanikin.. jopa muutamiksi päiviksi, jne.. Mutta tietenkään en ole sitten pystynyt hiljentyyn Herran eteen, ristinsä juurelle kun poikani on ollut aktiivisesti koko ajan äidin lähellä, höpöttäen ym.. Rukoile siinä sitten..

Mutta aina kun vain olen pystynyt rauhoittuun edes hetkeksi rukoukseen, niin olen pyrkinyt opetteleen uuden tavan rukoilla, kun mulle on kuin jäänyt ehkä liiankin lujasti mieleeni se, miten mun mielestäni mukamas vain pitää rukoilla,tai missä asennossa (polvillaan) tai mikä on siis siunatuin rukousasento, paikka, aika, tms.. Hm? Just!?

Herra on kuin samalla opettanut minua Henkensä kautta noissakin asioissa ja olen kuin löytänyt uuden ja ihanimman tavan lähestyä Herraa asioissani, kertoen mitä koen, tunnen, odotan, tai jopa pelkään.. Minua on arvosteltu ja moitittukin valinnoistani aika rankastikin ja se on vain sekoittanut mieleni tilaa ja tuonut epävarmuutta, varovaisuutta, ym.. Olen toki ottanut vaarin kaikkien sanoista, mutta sitten onkin ollut niin, että: olen kokenut Herran puhuvan sydämelleni eri tavoin ja vahvistavan asioita sekä nostanut mieleeni miten HÄN ON alkanut työn, joka on ollut monellakin tavalla minulle aika vaikeaakin välillä käsittää, tai jopa uskoa sitenkään, että se kaikki olisi sittenkin Herrankin tahto, tai Herrasta..

Se apu ja johdatus, sekä lohdutus mitä olen saanut rukouksen kautta ja Sanan tutkimisenkin kautta on ollut aivan ihmeellistä. Rauha, Jumalan rauha on vallannut sydämeni ja tuonut iloakin elämääni. Kiitos siitä Herrallemme! Amen!

Laitoin tuon Raamatunpaikan tuonne alkuun, koska se kuvastaa juuri sitä mitä olen nyt ollut kuin kokemassa. Hän, Jumalamme luo uutta ja johdattaa, vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, muutostakin sekä tahtoo kuin minunkin kurjan, heikon, vajaan lapsensa olevan käytössään, sekä käytettävissään, niin etten liiaksi mene omilla ehdoillani, oman mutu tuntumani mukaan asioissa ja tilanteissa, vaan että: Pyydän johdatustaan, viisauttaan, voimaansa, sekä apuaankin, jotta osaisin ja voisin olla sillä paikalla, mihin Hän tahtoo minua viedä sekä käyttää työssäänkin.

1. Piet. 5:
6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".

8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.

10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.

Tämä laulu vielä lopuksi; Alhaalla kulkee Ristin tie-Asko Leino

[rita4]

Tänä armon päivänämme tahdon tuoda kiitoksen Jumalalemme siitä, miten Hän haluaa auttaa omiaan sekä rauhoittaa mielemme, siis antaa rukouksen kautta sydämiimme ihmeellisen ja ihanan rauhansa lahjan. Kiitti Iskä!

Mua kohtasi eilen niin suuri tuska ja suru, että tuntui jo sen alla, että hajoan ja katoan.. Se iski niin päin kasvojani kuin vain voi kipu iskeä sydämeen: terävän ja viiltävän kivun kautta erään ihmisen käytöksen takia. Se oli niin.. törkeää ja loukkaavaa, että meni koko eilinen ilta, meni yö ja vielä aamullakin siitä puhuin rukouksessa ollessani Jeesuskelle itkien, kun tuska oli niin suuri. Tuntui kyllä, että olen jo aivan liikaa siitä puhunut Herralle mutta kenelle muullekaan voisin asioitani puhua; Luottamuksella ja vapaasti, kuin ainakin pieni lapsi isälleen, siis: tuoda sydämeni tunteet ja ihmetykset, kivun ym Herran ristin juurelle..saamatta syytöksiä, ohjeita kun en ole totellut neuvoja, tms.. En kenellekään.

Tämä elämä on opettanut ja laittanut minut menemään rukoukseen aina kun on ollut jotain, jota en itse osaa, ymmärrä, kestä, tms..Ja tämäkin asia on laittanut polvilleen ja rukoukseen eräänkin kerran.. ihmisiltä saan neuvoja, mutta ei kukaan siltikään tiedä koko totuutta niin kuin vain yksin Jumala sen tietää, näkee, kuulee..

Mitä tällä tahdon sanoa? Sitä, kuinka korvaattoman tärkeää on jutella asioistaan Jeesuksen kanssa ja uskaltaa tuoda niitä uudestaan ja aina vain uudestaankin eteensä, ristinsä juurelle, verensä pestäväksi ja balsamillaan parannettavaksikin. Herra ei moiti, mollaa, syytä, syyllistä, tms.. Ei! Vaan Hän tietää mitä on olla ihmisenä ja mitä on kun sattuu sydämeen.

Ja kun vain tahdomme tuoda kipeitäkin asioitamme Hänelle ja kertoa ne Hänelle niin kuin vain lapsi kertoisi isälleen, tai äidilleen, niin vieläkin paremmin Jumala ymmärtää omiaan ja tahtoo auttaa, lohduttaa, vahvistaa ja vain Hän yksin voi, sekä antaakin sydämiimme rukouksen kautta Rauhansa Lahjan; Mahtavaa! Kiitos Jeesus Kristus rakkaudestasi meitä kurjia ja heikkoja, vajaitakin ja epäonnistuneita lapsiasi kohtaan; Amen!

Juud. 1:1-2
Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut. Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus.

Luuk. 22:45-46
Ja kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa tykö, tapasi hän heidät murheen tähden nukkumasta. Niin hän sanoi heille: "Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."