Rauhaa ei saavuteta ilman Jumalan pelkoa

[rita4]

Rauhaa ei saavuteta ilman Jumalan pelkoa
Rauha ja Jumalan pelko
Rich Carmichael

Paradoksi on se, että Jumalan pelosta seuraa Jumalan rauha. Mitkä sinun pelkosi ovat tällä hetkellä? Rohkaisen sinua, antaudu Jumalalle ja hänen tahdolleen, niin saat rauhan.

Raamattu opettaa meitä pelkäämään Jumalaa. Mooses julisti: "Ja nyt, Israel, mitä Herra, sinun Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi - -." (5 Ms 10:12.) PsaImissa kehotetaan: "Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä - -." (Ps 34:10.) Apostoli Pietari kehottaa kristittyjä elämään jumalanpelossa muukalaisuutensa aika (1 Pt 1:17, RK).

Raamatussa annetaan useita esimerkkejä ihmisistä, jotka pelkäsivät Herraa. Aabraham ilmaisi jumalanpelkonsa siten, ettei hän kieltänyt Jumalalta ainoaa poikaansa (1 Ms 22:12). Nooa rakensi pyhässä pelossa arkin, jotta hänen perheensä pelastuisi (Hb 11:7). Hananjaa kiitettiin mieheksi, joka pelkäsi Jumalaa enemmän kuin moni muu (Neh 7:21. Hebrealaiset kätilöt säästivät poikavauvojen hengen, koska he pelkäsivät Jumalaa (2 Ms 1:17). Sananlaskuissa sanotaan: "Ylistetty vaimo, joka pelkää Herraa." (31:30 US.)

Avosylin Jumalan tiellä

Monet valitettavasti käsittävät jumalanpelon väärin. He ajattelevat, että se tarkoittaa Jumalan vihan ja rangaistuksen pelkäämistä. Vaikka Jumalan rangaistuksen pelkääminen onkin aiheellista (esim. Lk 12:5), ei jumalanpelko Raamatussa tarkoita ensisijaisesti sitä. Pikemminkin Jumalan pelko on hänen kunnioittamistaan ja hänen tahtonsa mukaista elämää. Jumalaa kunnioittava pelko ei tee meitä väärällä tavalla pelokkaiksi, vaan se saa meidät lähestymään häntä. Se saa ottamaan hänet ja hänen tahtonsa avosylin vastaan. Silloin pyrimme kulkemaan Jumalan tietä, rakastamaan ja palvelemaan häntä koko sydämestämme (5 Ms 10:12-13). Apostolien teoissa Luukas kertoo, että seurakunta eli Herran pelossa (9:31). Hän mainitsee erityisesti myös sellaiset pakanat, jotka olivat Jumalaa pelkääviä ja joita Jumala kutsui tulemaan omikseen.

Jumalaa pelkäävä ihminen saa lupauksen

Jumalanpelko on myönteistä. Se näkyy selvästi siihen liittyvissä runsaissa lupauksissa. Herra siunaa niitä, jotka häntä pelkäävät, niin pieniä kuin suuriakin (Ps 115:13). Hän siunaa heidän työnsä ja perheensä (Ps 128: I-6). Herra kertoo heille suunnitelmansa (Ps 25:14). Hän kuulee ja armahtaa heitä (Mal 3:16; Ps 103:13). Hän antaa heille ruokaa, tekee, mitä he halajavat, ja mielistyy heihin (Ps 111:5; 145:19; 147:11). Herran silmä valvoo heitä ja hänen enkelinsä suojelevat heitä (Ps 33:18; 34:8). He menestyvät, elävät kauan ja oppivat viisauden (5 Ms 6:24; 6:2; San 15:33). Heiltä ei puutu mitään (Ps 34:10). Herran pelko on elämän lähde ja tiedon alku (San 14:27; 1:7).

Ei hän pelkää pahaa viestiä

Toinen siunaus, joka jumalanpelkoon liittyy, on hieman paradoksaalinen. Mitä syvemmäksi jumalanpelkomme tulee, sitä enemmän suhteemme Herraan syvenee ja väärät pelkomme vähenevät. Psalmissa kirjoitetaan: "Autuas se mies, joka pelkää Herraa ja jolla on suuri halu noudattaa hänen käskyjään! Ei hän pelkää pahaa viestiä, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Hänen sydämensä on luja ja peloton - -." (Ps 112:1,7-8, US 93.) Paradoksi on se, että Jumalan pelosta seuraa Jumalan rauha. Jumalan pelossa opimme tuntemaan ja ymmärtämään häntä paremmin. Me opimme luottamaan ja turvautumaan häneen kaikissa tilanteissa.

Mitkä sinun pelkosi ovat tällä hetkellä? Rohkaisen sinua, suuntaa huomiosi Jumalaan. Antaudu hänelle ja hänen tahdolleen uudelleen.

Siionin aarre

Pane pois synti, jos sellainen on päässyt elämääsi, sillä Herran pelko merkitsee pahan vihaamista (San 8:13). Ota hänen sanansa avosylin vastaan ja elä kuuliaisena kaikille hänen käskyilleen. Etsi häntä koko sydämestäsi. Viivy hänen pyhyytensä ja majesteettiutensa edessä. Ihaile hänen kättensä ihmeellisiä tekoja. Opi luottamaan häneen koko sydämestäsi. Kun lähestyt häntä kunnioittavalla mielellä, hän antaa sinulle rauhansa.

"Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella. Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre." (Jes 33:5-6.)

Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa." (San 19:23. )

"Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!" (Ps 27:1.)

[rita4]

Avosylin Jumalan tiellä

Monet valitettavasti käsittävät jumalanpelon väärin. He ajattelevat, että se tarkoittaa Jumalan vihan ja rangaistuksen pelkäämistä. Vaikka Jumalan rangaistuksen pelkääminen onkin aiheellista (esim. Lk 12:5), ei jumalanpelko Raamatussa tarkoita ensisijaisesti sitä. Pikemminkin Jumalan pelko on hänen kunnioittamistaan ja hänen tahtonsa mukaista elämää. Jumalaa kunnioittava pelko ei tee meitä väärällä tavalla pelokkaiksi, vaan se saa meidät lähestymään häntä. Se saa ottamaan hänet ja hänen tahtonsa avosylin vastaan. Silloin pyrimme kulkemaan Jumalan tietä, rakastamaan ja palvelemaan häntä koko sydämestämme (5 Ms 10:12-13). Apostolien teoissa Luukas kertoo, että seurakunta eli Herran pelossa (9:31). Hän mainitsee erityisesti myös sellaiset pakanat, jotka olivat Jumalaa pelkääviä ja joita Jumala kutsui tulemaan omikseen.

Mietin Jumalan rauhaa, joka on ja pysyy sydämessämme; tuli sitten mitä tulikin elämäämme. Ja miten tuo ihana ja ihmeellinen rauha voidaan säilyttää? Mietin uskovia ja uskoa, jossa se rauha katoaa, kun halutaan elää synnissä ja rakastetaan maailmaa ja sen tarjontaa. sittren kun ei käsitetä, tai ei olla saatu oikeanlaista opetusta Jumalan pelosta ja ajatellaan todellakin sen olevankin vain rangaistuksen pelkoa (täytyy koko ajan pelätä hänen rangaistustaan) ja Jumalan vihan leiskunnan pelkäämistä. (ts Väärä kuva Jumalasta)

Jumalahan on suuri rakkaus ja tosi pitkäpinnainenkin vielä, sekä armollinen katuville, sekä syntisyytensä näkeville ja tunnustaville, hylkääville. On vain niin valitettavaa, miten synnistä ei saisi enään puhua, tai muistuttaa ketään, koska se kuin loukkaisi uskovia ja he suuttuu.. jopa Jumalaankin. Haluttaisiin mieluimmin elää oman mielen mukaisesti ja siltikin olla uskossa ja taivaaseen menossa. Mutta se on mahdoton yhtälö.

Ja sitten kun on uskovia, jotka säälii toista uskovaa väärällä tavalla ja sallii heille kuin eri oikeuksia synnin suhteen, koska kokevat, siis ajattelevat: ettei se ja se ihminen pysty millään olemaan ja elämään; tekemättä syntiä. Ja sisksi annetaan lupa siideriin, kaljaan, jopa viinan juomiseen, sekä; pornoelokuvien katseluun ym väärään ja sopimattomaan.

Ja jos on ollut joku uskova jollakin kuin tukijana, joka on pitänyt kiinni Raamatun Sanasta ja siten ohjannut nuorta uskovaa oikeaan suuntaan, niin vesitetään kaikki ja saatetaan jopa alkaa haukkua/mustamaalata sitä, joka ohjasi totuuteen, koska itse ollaan ajattelussa synnin suhteen niin kamalan lepsuja ja hyväksyviä, toisin kuin se toinen on. Ja oisko hampaankolossa jotain, jonka takia toimitaan hyvinkin kyseenalaisesti, kun ajatellaankin tekevänsä kiusaa sille, joka puhuu synin hylkäämisestä, mutta.. Todellisuudessahan tehdäänkin vain hallaa sen tuettavan uskonelämälle ja kasvamisellde uskossaan oikeaan suuntaan, jne..Ja synnin salliminen ja se tie vie aina vääränlaiseen rauhan ja uskonelämän ymmärtämiseen/ kokemiseen. Pois Jumalan tahdosta ja Sanastaankin.

Niin juuri; Jumalan pelkohan on juuri Jumalan kunnioittamista siten, että haluaa nöyrtyä/suostua tahtoonsa, sekä tahtoo kuolla itselleen (lihansa tahdolle) ja näin ei halua tehdä mitään väärää, syntiä, etsiä maailmasta nautintoja, tai synnistä. Emmehän me ole tahtoneet pahoittaa vanhempiemmekaan mieliä ja alkaa vastustaa hyviä ohjeitaan, vain koska haluamme elää toisin? Ei kai kukaan halua tahallisesti loukata omia vanhempiaan ja olla uppiniskainen ja uhmakas, elää, puhua, toimia vastoin heidän rakkaudesta tulleita hyviä neuvojaan vastaan? Kyllä me todennäköisesti kunnioitamme vanhempiamme koska rakastamme heitä ja tahdomme totella heitä ja neuvonsa ottaa korvan taakse. Sillä juuri sillai me rakastamme heitä ja osoitamme rakkauttamme heitä kohtaan, kun uskomme neuvojaan, sekä varoituksiaan. Ja kun oikein pysähdyt miettiin suhdettasi vanhempiisikin, niin tavallaan sen tottelemisen tahdon takana on myöskin kunnioitus, eli pelko ettei vain pahoita heidän mieliään ja loukkaa, vastusta heitä tieten tahtoen. Vai mitä? Sama ajatus on Jumalan pelossakin... kunnioittaminen Isää Jumalaa ja näin ollen tahtoen totella, suostua tahtoonsa, jne..

Ei hän pelkää pahaa viestiä

Toinen siunaus, joka jumalanpelkoon liittyy, on hieman paradoksaalinen. Mitä syvemmäksi jumalanpelkomme tulee, sitä enemmän suhteemme Herraan syvenee ja väärät pelkomme vähenevät. Psalmissa kirjoitetaan: "Autuas se mies, joka pelkää Herraa ja jolla on suuri halu noudattaa hänen käskyjään! Ei hän pelkää pahaa viestiä, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Hänen sydämensä on luja ja peloton - -." (Ps 112:1,7-8, US 93.) Paradoksi on se, että Jumalan pelosta seuraa Jumalan rauha. Jumalan pelossa opimme tuntemaan ja ymmärtämään häntä paremmin. Me opimme luottamaan ja turvautumaan häneen kaikissa tilanteissa.

Mitkä sinun pelkosi ovat tällä hetkellä? Rohkaisen sinua, suuntaa huomiosi Jumalaan. Antaudu hänelle ja hänen tahdolleen uudelleen.

[rita4]

Paradoksi on se, että Jumalan pelosta seuraa Jumalan rauha. Mitkä sinun pelkosi ovat tällä hetkellä? Rohkaisen sinua, antaudu Jumalalle ja hänen tahdolleen, niin saat rauhan.

Raamattu opettaa meitä pelkäämään Jumalaa. Mooses julisti: "Ja nyt, Israel, mitä Herra, sinun Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi - -." (5 Ms 10:12.) PsaImissa kehotetaan: "Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä - -." (Ps 34:10.) Apostoli Pietari kehottaa kristittyjä elämään jumalanpelossa muukalaisuutensa aika (1 Pt 1:17, RK).

Raamatussa annetaan useita esimerkkejä ihmisistä, jotka pelkäsivät Herraa. Aabraham ilmaisi jumalanpelkonsa siten, ettei hän kieltänyt Jumalalta ainoaa poikaansa (1 Ms 22:12). Nooa rakensi pyhässä pelossa arkin, jotta hänen perheensä pelastuisi (Hb 11:7). Hananjaa kiitettiin mieheksi, joka pelkäsi Jumalaa enemmän kuin moni muu (Neh 7:21. Hebrealaiset kätilöt säästivät poikavauvojen hengen, koska he pelkäsivät Jumalaa (2 Ms 1:17). Sananlaskuissa sanotaan: "Ylistetty vaimo, joka pelkää Herraa." (31:30 US.)

Mitäpä sinä itse ajattelet ja miten koet; Jumalan pelko käsitteen? Onko se tutinaa ja jatkuvaa pelkoa, kuin pakoon juoksemista suurta Jumalaa, ettei hän vain rankaisisi sinua jostakin? Tai sellaista pelkoa, jossa pelkää tekevänsä jotain väärin, syntiä, tms? Ja jos tekee, niin sit saa kärsiä siitä? Vai onko se sinusta jo vanhanaikaista ja ettei se enää kuulu nykyajan kristillisyyteen, ihmisille, jotka ovat jo niin paljon kehittyneenpiä, kuin mitä olivat Vanhan testamentin aikaiset ihmiset?

Oletko koskaan ihan tosissasi ja hiljaa miettien, etsien tietoa Jumalan pelosta; miettinyt sitä omakohtaisesti, omaa elämääsi koskevaksi? Jos et, niin kiirehdi ja taivu Jumalan tahtoon siinä asiassa, koska se, joka haluaa olla lähellä Herraansa ja saada siunauksiaan, ohjaustaankin, niin sellaisen uskovan Täytyy ymmärtää mitä on Jumalan pelko Isän ajatusten mukaisesti. Ei omien käsitystemme mukaisesti, jossa pelko sana jo kalskahtaa korvaamme ikävällä tavalla. Ja saa aikaan kylmänväreitä selkäpiitä pitkin..

Jumala on rakkaus, Amen! Ja meidän olisikin hyvä verrata Jumalan pelkoa siihen, kun olimme vielä lapsia ja omat vanhempamme, varsinkin isämme ohjasi meitä oikeaan suuntaan elämässämme, tavoissamme, puheissammekin, ym.. Ja jos olimme tottelemattomia, niin hän nuhteli, mutta ei silti jäänyt vihaamaan ja uhkailemaan, että: "Muista sitten että jos vielä kerrankin teet noin, niin saat lähteä käveleen, tai saat kunnolla selkääsi, tai..!" Ei niin! Vaan rakkaudesta lapseensa hän halusi lapsensa oppivan elämän perussäännöt, toisen ihmisen kunnioittamisen, vanhempiensa ja vanhemmankin ihmisen kunnioittamisen, esivallan kunnioittamisen, toisen omaisuuden kunnioittamisen, ym. Ja jotta lapsi pärjäisi elämän viidakossa ja vaikeuksissakin sitten aikuisena ja kestäisi vastoinkäymisiäkin, sanomisia, jne.. Sillä lepsulla kasvatuksella ei tuu kuin uhmakkaita itserakkaita ja tottelemattomia, toisia halveksuvia lapsia..

Kun sinä hyväksyt, että; On oikein, että Jumala ojentaakin, nuhtelee, varoittaa sinua joko Henkensä kautta, tai toisten uskovien kautta, kun menet vaarallisille vesille, niin silloin sinä alat kokea samalla Jumalan ihmeellistä rauhaakin sydämessäsi. Koska alat pikku hiljaa kuin ymmärtää, miten rakas kuitenkin olet Isälle, vaikka sinusta, tai minusta, kenestäkään ihmisestä ei voi koskaan tullakaan ns täydellistä. Jumalan rauha alkaa kuin virrata sisimpääsi ja alat huomioida, että, kun suostut joko heti, tai hetkisen ensin jopa kapinoituasi, niin kun sydän alistuu Jumalan tahtoon ja alkaa kuin hyväksyä tilanteen, niin rauhakin alkaa virata sydämeesi. Ja ajan oloon, kasvaessasi uskossasi huomaat, miten se Rauha on ja pysyy pahassakin myrskysäässä. Se vaan on siellä syvällä sydämessäsi, vaikka mikä tsunami iskisi elämääsi.

Muista, etä: me olemme uskovina täällä kuin muukalaisia. Odotamme pääsyä kotiin, ja vaellamme täällä monellakin tavalla kuin muukalaisina. Herran pelko saa meidät suostumaan, alistumaan siihen mitä Jumalan Sana sanoo sekä elämään sen mukaan, niin hyvin kuin pystymme, ilman omaa yrittämistämme. Oma yrittäminen vie kuule ilon elämästäsi ja sitä en suosittele kenellekään. Vapauteen Kristus vapautti meidät; älkäämme antako sitoa itseämme enää mihinkään orjuuteen, orjuuttavaan, ei edes omaan hyvyyteeme luottamaan tai osaamiseemme, tms.. Suostutaan lapsiksi, jotka tarvitsevat Isän ohjausta koko elämänsä ajan, niin meitä ei saa kaatumaan mikään, tai eksymään, kun pysymme vain siinä, mitä Raamattu sanoo, ilmoittaa, ei ohi Sanan koskaan ..Ei uskomaan korvasyyhyyn puhujia, vaan annetaan Sanan koskettaa sielujamme, niin että tulee tarve parannukseen joka päivä. Siellä on myöskin sydämen rauha palkkiona kuuliaisudestamme ja nöyrtymisestämme.

Siionin aarre

Pane pois synti, jos sellainen on päässyt elämääsi, sillä Herran pelko merkitsee pahan vihaamista (San 8:13). Ota hänen sanansa avosylin vastaan ja elä kuuliaisena kaikille hänen käskyilleen. Etsi häntä koko sydämestäsi. Viivy hänen pyhyytensä ja majesteettiutensa edessä. Ihaile hänen kättensä ihmeellisiä tekoja. Opi luottamaan häneen koko sydämestäsi. Kun lähestyt häntä kunnioittavalla mielellä, hän antaa sinulle rauhansa.

"Herra on korkea, sillä hän asuu korkeudessa. Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella. Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre." (Jes 33:5-6.)

Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa." (San 19:23. )

"Herra on minun valkeuteni ja autuuteni: ketä minä pelkään! Herra on minun elämäni turva: ketä minä vapisen!" (Ps 27:1.)

Taivastuuli - Syliisi ottaa jos voisit

[rita4]

Monet valitettavasti käsittävät jumalanpelon väärin. He ajattelevat, että se tarkoittaa Jumalan vihan ja rangaistuksen pelkäämistä. Vaikka Jumalan rangaistuksen pelkääminen onkin aiheellista (esim. Lk 12:5), ei jumalanpelko Raamatussa tarkoita ensisijaisesti sitä. Pikemminkin Jumalan pelko on hänen kunnioittamistaan ja hänen tahtonsa mukaista elämää. Jumalaa kunnioittava pelko ei tee meitä väärällä tavalla pelokkaiksi, vaan se saa meidät lähestymään häntä. Se saa ottamaan hänet ja hänen tahtonsa avosylin vastaan. Silloin pyrimme kulkemaan Jumalan tietä, rakastamaan ja palvelemaan häntä koko sydämestämme (5 Ms 10:12-13).

Ei hän pelkää pahaa viestiä

Toinen siunaus, joka jumalanpelkoon liittyy, on hieman paradoksaalinen. Mitä syvemmäksi jumalanpelkomme tulee, sitä enemmän suhteemme Herraan syvenee ja väärät pelkomme vähenevät. Psalmissa kirjoitetaan: "Autuas se mies, joka pelkää Herraa ja jolla on suuri halu noudattaa hänen käskyjään! Ei hän pelkää pahaa viestiä, hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan. Hänen sydämensä on luja ja peloton - -." (Ps 112:1,7-8, US 93.) Paradoksi on se, että Jumalan pelosta seuraa Jumalan rauha. Jumalan pelossa opimme tuntemaan ja ymmärtämään häntä paremmin. Me opimme luottamaan ja turvautumaan häneen kaikissa tilanteissa.

Mitkä sinun pelkosi ovat tällä hetkellä? Rohkaisen sinua, suuntaa huomiosi Jumalaan. Antaudu hänelle ja hänen tahdolleen uudelleen.

Otin nuo lainaukset, koska itse olen ollut väkevässä Jumalan Hengen puhuttelussa viime aikoina ja juuri tuo Jumalan oikeanlainen pelko kuin noussut ylitse kaiken muun. On tullut sydämelleni sellainen Herran pelko, ja tahto nöyrtyä, suostua, alistua Sanansakin alle tottelemaan yhä vain rohkeammin ja väkevämminkin, sekä kiittämään avustaan, johdatuksestaan, rauhastaan, jonka hän laski sydämelleni yliluonnollisella tavallaan ja voimallaan ihan hiljan.

Ja vaikka minun pitäisikin kaiken järjen mukaan olla aivan rikki, toivoton ym, kun mieheni kuoli viikko sitten, niin vain yhtenä päivänä Isä antoi sydämeeni niin väkevästi ihanan rauhansa, varmuuden siitä, että näin sen sittenkin vain piti mennä, vaikka jäinkin kuin yksin..

Onhan minulla tuo nuorimmaiseni ja uusi koirammekin, mutta aviomieheni on siirtynyt sinne kirkkauteen odottamaan minua sinne missä ei enää ole kipua, tuskaa, murhettakaan... Hän kuin puhui toissa iltana sydämelleni sanoilla joita hän aina käytti ja kuin kertoi miten hyvä siellä hänen on olla jne.. Se oli niin ihmeellistä ja yliluonnollistakin, mutta kuitenkin niin rauhoittavaa ja todellistakin.

Room. 8:
13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"

16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,
21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22 Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23 eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

24 Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.

26 Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
27 Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

Mun kotini taivaassa ihana on