MENE RAUHAAN; SINUN USKOSI ON PELASTANUT SINUT

[rita4]

by David Wilkerson | April 5, 2011

Hiljentyessäni tänään tuli vastaani William Bridgen saarna, jonka hän piti 1600-luvulla. Koin, että Jumala haluaa minun jakavan sen kanssasi.

Puhun otsikon uskosta. Se uskoo, kun kaikki on mennyt hukkaan ja makaa kuolleena edessämme. Se antaa kunnian Jumalalle ja vanhurskauttaa sielun. Se on pelastavaa uskoa.

Toivon, että katsot Luukkaan evankeliumin seitsemättä lukua ja tutkiskelet sitä mielessäsi. Viimeisessä jakeessa sanotaan: "Jeesus sanoi naiselle: ’Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan’." Hänestä ei aiemmin mainintaa mitään muuta kuin hänen uskonsa. Hänen rakkautensa on ilmaistaan jakeessa 47: "Tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut; hänhän näet rakasti paljon".

Hänen kyyneleistään kerrotaan aikaisemmin jakeessa 38:"Katso siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti...toi hän albasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään… ja voiteli ne hajuvoiteella".

Tässä mainitaan hänen kyyneleensä, hänen anteliaisuutensa ja lahjansa ja rakkautensa Jeesukseen Kristukseen. Kuitenkaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Kristus ei sano hänelle: ”Nainen, kyyneleesi ovat sinut pelastaneet, mene rauhaan. Nainen, katumuksesi ja nöyryytesi on pelastanut sinut, mene rauhaan”. Hän ei sano: ”Sinun rakkautesi ja lahjasi minulle on pelastanut sinut, mene rauhaan, nainen”.

Ei, vaan meidän Herramme ja Vapahtajamme näki naisella olevan luottamuksen häneen. Hän oli suuri syntinen. Siksihän sanoo naiselle: ”Nainen sinun uskosi on pelastanut sinut, mene rauhaan!”

[rita4]

Toivon, että katsot Luukkaan evankeliumin seitsemättä lukua ja tutkiskelet sitä mielessäsi. Viimeisessä jakeessa sanotaan: "Jeesus sanoi naiselle: ’Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan’." Hänestä ei aiemmin mainintaa mitään muuta kuin hänen uskonsa. Hänen rakkautensa on ilmaistaan jakeessa 47: "Tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut; hänhän näet rakasti paljon".

Hänen kyyneleistään kerrotaan aikaisemmin jakeessa 38:"Katso siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti...toi hän albasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään… ja voiteli ne hajuvoiteella".

Tässä mainitaan hänen kyyneleensä, hänen anteliaisuutensa ja lahjansa ja rakkautensa Jeesukseen Kristukseen. Kuitenkaan meidän Herramme ja Vapahtajamme Kristus ei sano hänelle: ”Nainen, kyyneleesi ovat sinut pelastaneet, mene rauhaan. Nainen, katumuksesi ja nöyryytesi on pelastanut sinut, mene rauhaan”. Hän ei sano: ”Sinun rakkautesi ja lahjasi minulle on pelastanut sinut, mene rauhaan, nainen”.

Ei, vaan meidän Herramme ja Vapahtajamme näki naisella olevan luottamuksen häneen. Hän oli suuri syntinen. Siksihän sanoo naiselle: ”Nainen sinun uskosi on pelastanut sinut, mene rauhaan!”

Tuo luukas 7 on mahtava Raamatunpaikka. Siinä fariseus haluaa esittää miten hurskas hän on, kun kutsuu Jeesuksen aterioimaan luokseen. Hänen luonaan todennäköisesti aterioi muitakin fariseuksia. He olivat itseään täynnä, luullen olevansa Jumalan käytössä ja tekevänsä Jumalan iloiseksi kun he nyt huomioivat Jeesuksen ja pyytävät syömään kanssaan.

Sitten sinne tulee nainen, joka on elänyt synnissä. On sen täytynyt olla kauhistus noille hurskasteleville fariseuksille. He eivät olisi suostuneet sitä naista päästämään kotiinsa, koska hänen tulonsa olisi aiheuttanut ihmisten ihmetteleviä puheita ja koska he olivat itse mielestään niin täydellisiä rukouksineen, ym jumalanpalveluksineen..He varoivat koko ajan tekemästä syntiä näkyvällä tavalla. Mutta eivät nähneet omaa käytöstään ja ajatteluaan, joka jo oli itsessään syntiä taivasta vastaan.

Mikään ulkoinen ei tee meitä pelastettujen joukkoon kuuluvaksi, vaan sydämiemme asenne ja usko Herraan Jeesukseen, luottamus, sekä turvautuminen häneen: ovat ainoita oikeita asioita, joiden kautta ihminen voi pelastua ja jossa Jumalakin näkee sydämen ja sen tilan; onko siellä uskoa Jeesukseen, vai eikö ole. Onko halu puhdistua, luopua synnistä, pyrkiä elämään lähellä Herraa Jeesusta. Niin kuin sanotaan: ettei kyyneleet puhdista. Eikä myöskään teennäinen parannuksenteko auta ketään, koska Jumala näkee sydämeen.

Eikö tunnukin jotenkin liiankin helpolta uskoa, että: " Vain yksin Uskomme, siis halumme turvautua ja luottaa Herran Jeesukseen riittää!" Turvaammehan rakkaat Häneen, joka voi pelkällä Sanallaan siirtää vuoret pois elämämme esteiden edestä ja antaa valonsa loistaa, niin hyville, kuin pahoillekin. Isä katsoo sydämeen, ei tekoihimme! Rauha sydämessä säilyy, kun haluaa pysyä verilähteellään päivittäin, haluten puhdistua, katua, pyytää anteeksi syntejään. Sekä siirtää katseemme pois itsestämme, olosuhteistamme, vaikeuksistamme, sairauksistammekin ja katsoa vain yksin Jeesukseen Kristukseen, ei itseemme, eikä ihmisinkään. Ja siksi ei tarvitse esittää toisillekaan mitään hurskasta tyyppiä, ei! Vaan kun katseemme ja sydämemme asenne on suunnattuna Golgatan ristiä kohti, Jeesukseemme, niin saamme vapain ja herkin tunnoin tulla eteensä sellaisina kuin olemmekin ja olla kuin tuo syntinen nainen, joka halusi osittaa kunnioitusta Jeesusta kohtaan, kun voiteli hänen jalkansa ja oli edessään nöyrtyen, katuen, rakastaen.

Jeesus sanoo sinullekin kärsivä ja lohduton, epävarma, pelokas ja syntisyytesi tunteva ja niitä katuva, häpeävä ihminen, uskova; "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

Kiitetty on nimesi, Asanna, san.säv. Seija Lehtonen

[rita4]

Tuleepa jotain mieleeni tuosta otsikosta; MENE RAUHAAN; SINUN USKOSI ON PELASTANUT SINUT. Jeesushan lausui nuo sanat syntiselle naiselle.

Luuk. 7:
37 Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta
38 ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

39 Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki, ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."

40 Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle". Hän virkkoi: "Opettaja, sano". -
41 "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
42 Kun heillä ei ollut, millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"
43 Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi". Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit".

44 Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.
45 Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään.
46 Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.
47 Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

48 Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut".
49 Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"
50 Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan".

Voi, kuinka helposti me olemmekaan arvostelemassa tai jopa ihan tuomitsemassa jotakin ihmistä hänen elämänsä takia. Mutta Jeesus näki enemmän, hän näki naisen sydämeen ja vilpittömyyteensä, kun hän tahtoi rakastaa Jeesusta ja itki varmasti siinä samalla omia syntejään. Moni kyllä saattaa esittää hurskasta ja kuitenkin sydän saattaa olla katumaton ja ylpeä, kovakin. Kun katumaton saa armon, niin Herran läsnäolo ja rakkaus, anteeksiantonsa saa murtaa kovankin ja paatuneenkin sydämen. Ja silloin hänen sydämeensä laskeutuu tuo maailmankaikkeuden ihmeellisin ja ihanin sydämen rauha, kun synnit on anteeksi annettu sekä saatu ja saa lähteä jatkamaan matkaa Herransa ja Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen verellä pestynä, omanaan..

Sitä rauhaa moni tavoittelee ja ompa joku ehkä jo sen saanut kokeakin, mutta sitten on lähtenyt etsimään muuta, sellaista joka ei ole Jumalankaan tahto omiaan kohtaan ja pikku hiljaa tuo puhtaana pysymisensä vähenee, eikä koe enää siihen kuin tarvetta ja samalla uskon näin, niin myöskin se sydämeensä saatu ja taivaasta annettu rauhakin alkaa kuin hiipua, ja tulee rauhattomuutta, levoton olo, mikään ei kuin riitä, kelpaa, tms. Saattaa alkaakin tulla kateutta, katkeruutta, vihaa, kiukkua, toisten halveksuntaa, omaa yrittämistä kelvata paremmin Jumalalle, ym.. Ja siihenhän on vain yksi ainoa lääke, apu ja se on tuo kauhistuttava ja kuitenkin niin siunattu sana; parannuksen teko ja halu muutokseen, muuttua uudeksi, puhditua, sekä palata takaisin sinne ensirakkauteensa ristin juurelle, Jeesuksen eteen paljastettuna ja avoimena, rehellisenä tullen, pyytäen; "Pese minut puhtaaksi Jeesus verelläsi ja tee minusta uusi saviruukku, sinun jaloa ja pyhää käyttöäsi varten tehty!"

Silloin Jeesus lausuu sinulle ja kaikille katuville, nöyrtyville: Mene rauhaan, sinun uskosi on sinut pelastanut!

Haluan laittaa vielä lopuksi tuon voimakkaasti sydämelleni nousseen Raamatun paikan:

Room. 11:[Biblia]
17 Mutta jos muutamat oksista ovat murtuneet, ja sinä, joka metsä-öljypuu olit, olet niihin istutettu, ja olet öljypuun juuresta ja lihavuudesta osalliseksi tullut,
18 Niin älä ylpeile oksia vastaan; mutta jos sinä heitä vastaan ylpeilet, niin tiedä, ettet sinä juurta kanna, vaan juuri kantaa sinua.
19 Niin sanot; oksat ovat murtuneet, että minun piti siihen jälleen istutettaman.
20 Oikein: he ovat murtuneet epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt uskon kautta: älä ole röyhkeä, vaan pelkää.
21 Sillä jos ei Jumala luonnollisia oksia armahtanut, katso, ei hän sinuakaan armahda.

22 Sentähden katso tässä Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: ankaruutta niissä, jotka lankesivat, mutta hyvyyttä itse sinussas, jos sinä ainoastaan hyvyydessä pysyt; muutoin sinäkin leikataan pois.
23 Ja ne jälleen istutetaan, ellei he epäuskossansa pysy; sillä Jumala on voimallinen heitä jälleen istuttamaan.
24 Sillä jos sinä olet luonnollisesta metsä-öljypuusta karsittu, ja olet vastoin luontoa hyvään öljypuuhun istutettu, kuinka paljon enemmin ne, jotka luonnolliset ovat, omaan öljypuuhunsa istutetaan?