Mihin Ristin voima perustuu?

[rita4]

Andrew Murray

Suomalaisista tuntuu itsestään selvältä lähestyä Jumalaa silloin, kun huvittaa. Se oikeus vaati kuitenkin kalliit järjestelyt. Sen saamiseksi Jeesuksen täytyi maksaa lunnaat ristillä. Vain Kristuksen tähden voit tulla Jumalan luokse.

Jeesuksen ristin voima ilmenee taivaassa. Kaikki, mikä voisi erottaa meidät Jumalasta on poistettu sen tähden. Hänen vihansa syntiä kohtaan on lepytetty. Kristuksessa meille on nyt annettu vapaa pääsy Jumalan luo. Jatkuva yhteys häneen on mahdollinen. Rauha on tehty ja julistettu. Se vallitsee nyt. Meillä on täysi sovinto Jumalan kanssa. Hän on ottanut meidät jälleen ystävikseen.

Revitty seinä
Esteetön pääsy

Jeesuksen ristin työn voima pitää tämän yllä. Voi jospa meillä olisi silmät nähdä, miten erottava väliseinä on revitty pois ja miten esteetön pääsy meillä on Jumalan luo. Kunpa näkisimme miten runsaina hänen siunauksensa voivat virrata. Enää vain oma epäuskomme ja sydämemme hitaus voi estää Jumalan rakkautta ja voimaa saavuttamasta meitä ja tekemästä meissä työtään.

Miettikäämme sitä, mitä Jeesuksen veri vaikuttaa taivaassa, kunnes epäusko haihtuu. Elämämme täyttyy ilolla, kun ymmärrämme, että meillä on uskon kautta täysi oikeus päästä osallisiksi näistä taivaallisista siunauksista. Näin ristin voimallinen vaikutus on pyyhkinyt pois syyllisyytemme ja uudistanut yhteytemme Jumalaan.

Syyllisyyden voittamisen lisäksi Jeesus on voittanut myös synnin vallan, antamalla itsensä uhriksi. Siksi Raamattu opettaa meille, että risti tuottaa meissä asenteen tai halun uhrata itsemme. Se myös antaa todella voiman siihen ja saattaa työn loppuun.

Yhteys Ristiinnaulittuun

Tämä paljastuu kirkkaasti Galatalaiskirjeessä. Eräässä sen kohdassa sanotaan, että ristin puulle ripustettu on sovitus syyllisyydelle. "Kristus lunasti meidät vapaiksi lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän puolestamme, sillä on kirjoitettu: `Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu.'" (Gal 3:13.) Kirjeessä on kuitenkin kolme muuta paikkaa, joista käy ilmi vielä selvemmin ristin voitto synnin vallasta. Siitä tulee voimamme panna minäkeskeinen elämämme ja maailman houkutukset kuolemaan. "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa." (Gl 2:20.) "Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen." (Gl 5:24.) "Mutta pois se minusta, että kerskuisin muusta kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle!" (Gl 6:14.)

Näistä raamatunkohdista nähdään, että ristin työn tulos meissä on yhteys ristiinnaulittuun Kristukseen. Tästä yhteydestä syntyy yhdenmukaisuus hänen kanssaan.

Jotta voisimme ymmärtää tämän, meidän täytyy muistaa, että kun Jeesus valitsi ristin, kantoi sitä ja lopulta kuoli sillä, hän teki sen "toisena Aadamina". Hän teki sen lunastamansa kansan Päämiehenä ja Vakuutena. Se, teko, vaikuttaa voimallaan niihin, jotka ymmärtävät, ja uskovat tämän. Hän antaa heille elämän, jonka ominaisin piirre on risti.

Voitto-osuus

Herramme oli välimies, joka kantoi ristiä koko elämänsä. Hän kuoli ristillä Välimiehenä ja sai kirkkauden ja elämän. Kun uskova on yhdistynyt Häneen ja ottaa vastaan hänen elämäänsä, Hänellä on elämä, joka on ristin kautta kukistanut synnin vallan. Hän voi sanoa tästä lähtien: "Minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa." "Tiedän, että vanha ihmiseni on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa." (Rm 6:6.) "Olen kuollut synnille." (Rm 6:11.) "Olen ristiinnaulinnut lihani: "Olen ristiinnaulittu maailmalle."

Kaikki nämä Jumalan sanan ilmaisut viittaavat jo tapahtuneeseen asiaan. Jeesuksen Henki ja elämä antavat uskoville osuuden voitosta, joka synnistä on saatu ristillä. Se kuuluu heille. Nyt he elävät Jeesuksen elämäntavan mukaan tämän osallisuuden ja yhteyden voimassa. He elävät jatkuvasti ristiinnaulittuina itselleen. He tietävät, että heidän "vanha ihmisensä" ja "lihansa" on ristiinnaulittu siksi, että se kuolisi.

Heillä on voima valita risti kaikissa asioissa ja kaikkina aikoina "vanhasta ihmisestä" ja maailmasta huolimatta, ja antaa ristin tehdä työtään.

Kaksi valtakuntaa
ja ristin periaate

Jeesuksen periaatteena oli luovuttaa oma tahtonsa Isänsä tahtoon. Hän antoi elämänsä ja kuoli, jotta saisi omakseen taivaallisen lunastuselämän. Tie kävi ristin kautta valtaistuimelle.

Synnin valtakunta on olemassa. Me jouduimme sen alaisuuteen siksi, että olemme ensimmäisen Aadamin jälkeläisiä. Yhtä varmasti on olemassa armon uusi valtakunta Kristuksessa. Sen voimakkaan vaikutuksen alaisuuteen pääsimme uskon kautta. Jeesus kukisti synnin ristillä ihmeellisellä voimallaan. Se voima elää ja tekee meissä työtään. Se kutsuu meitä elämään Jeesuksen tavoin. Se antaa meille myös voiman tehdä niin: ottaa risti elämämme perusperiaatteeksi.

Veri, jolla sinut, uskova ystäväni, on pirskoteltu ja jonka alla päivittäin elät, on ristin veri. Jeesuksen veressä on ihmeellinen voima siitä syystä, että hän uhrasi elämänsä kokonaan Jumalalle. Veri ja risti liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Veri on peräisin rististä. Se todistaa rististä. Se johtaa ristin luo. Ristin voima on veressä.

Joka kerta, kun Jeesuksen veri koskettaa sinua, sen pitäisi innoittaa sinua ottamaan risti elämäsi perustaksi. Sen voimassa sydämemme laulaa: "Ei minun tahtoni vaan Sinun." Sen, mitä risti opettaa meille, se myös antaa meille ja tekee meille mahdolliseksi.

Valitkaamme iankaikkisen ristin veren pirskottelu, niin meissä näkyy sekä ristinkantajan mielenlaatu että ristin voima.

[rita4]

Miettikäämme sitä, mitä Jeesuksen veri vaikuttaa taivaassa, kunnes epäusko haihtuu. Elämämme täyttyy ilolla, kun ymmärrämme, että meillä on uskon kautta täysi oikeus päästä osallisiksi näistä taivaallisista siunauksista. Näin ristin voimallinen vaikutus on pyyhkinyt pois syyllisyytemme ja uudistanut yhteytemme Jumalaan.

Syyllisyyden voittamisen lisäksi Jeesus on voittanut myös synnin vallan, antamalla itsensä uhriksi. Siksi Raamattu opettaa meille, että risti tuottaa meissä asenteen tai halun uhrata itsemme. Se myös antaa todella voiman siihen ja saattaa työn loppuun.

Olen nyt paljon miettinyt ristin ja veren merkitystä ja mitä se merkitsee tämän ajan uskoville. Voisiko olla jopa niin; ettei risti enää miellytä, ei haluta kuulla rististä, eikä myöskään Jeesuksen verestä? Jotenkin vain on tullut kuin sellainen tunne, että olen monille: lakihenkinen ja vanhanaikainen, kun puhun verestä ja rististä, sekä se, kun pidän niitä korvaamattoman tärkeinä uskovalle sekä yhtälailla; kaikille ihmisille, jotta hekin voisivat oppia ymmärtämään kerran; Jeesuksen veren, sekä Golgatan ristin työn merkityksen: omakohtaisesti.

Haluammeko me uskovina laittaa Jeesuksen: elämämme tärkeimmälle, sekä rakkaimmalle paikalle, sekä suostua kuolemaan: oman lihamme tahdolle? Kipeetä se tekee, suostua luopumaan omista hankinnoista ja haaveista, rikkauden tavoittelusta, helposta ja mukavasta elämästä, ym.. Vai tekeekö se kipeää? Kyllä se maailmalliselle uskovalle, joka on rakastunut maailmaan (egyptiin) ja sen antimiin sekä; mukavaan, lihaa ruokkivaan elämään, jossa risti ja veri ovat kuin jääneet sinne ensirakkauden aikaan ja nyt porskutetaan, mainetta, kunniaa, ym tavoitellen. Ei välitetä, eikä siksi tahdotakaan enään pysyä: joka päivä parannusta tehden ristin juurella, vaan kaikki muu on tullut sen tilalle ja vain hädässä rukastu, tai -92 väännöksen uskominen on heidän mielestään riittävää, jotta pääsee taivaaseen kerran. Pääseekö sillai uskoaan elämällä? Vastaa sinä!

Siksi Raamattu opettaa meille, että risti tuottaa meissä asenteen tai halun uhrata itsemme.

Viivytkö päivittäin siellä Golgatan verisen, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ristin juurella: pyrkien olemaan avoin, kuuliainen, totellen Jumalan Sanaa sekä kuin tahtoen; kuolla itsellesi ja maailman tarjonnalle, sekä kaikille houkutuksillekin, joita silmiesi eteen tuodaan eri tavoin ja houkutellaan sinua luopumaan päättäväisyydestäsi: elää vain yksin Jeesuksellesi, eikä enään itsellesi.

Polvistua ristin juurelle ja tunnustaa syntisyytensä, voi olla maailmalliselle ja lihalliselle uskovalle tosi vaikeaa. Mutta se on kuitenkin se siunatuin elämäntapa, jossa sydän rauhoittuu, kun saa kokea anteeksiannon synneistään ja saa uutta voimaa ja viisauttakin jatkaa matkaa Herransa kanssa, niin että yhä vain vähemmän enään kiinnostaa se mitä maailmassa on, tai mitä jotkut vääriin asioihin mieltyneet uskovat ovat mieltä, tai.. Mitä vain, joka ei ole uskoamme vahvistavaa, tai kasvattavaa, joka kuin vetäisikin meitä yhä vain lähemmäksi ristin Herraa, sekä jatkuvaa uudistumista uskossammekin, jne..

Tärkeimmäksi tulee siloin saada olla polvillaan ja rukouksessa: kiittäen Jeesustaan siitä työstä, jonka suostui tekemään sekä kärsimään, jotta meillä olisi ja onkin elämä, Hänessä ja Hänen kauttaan vain olisi, sekä iankaikkisuus toivo, joka ei ole silloin turha, niin kuin se on maailmallisille uskoville, joille ei kelpaa risti, eikä veri, ei nöytyminen, lihansa kuolettaminen, kuuliaisuus Sanalle, joka ei ole ihmisten vääntämää luuloa siitä, mikä on heidän mielestään Jumalan tahto, jne..Pysytään totuuden Sanassa, joka on Jumalan antamaa ilmoitusta, eikä korvasyyhyyn tuotua Sanaa. Oi siunattu Golgatan ristinpuu..

Yhteys Ristiinnaulittuun

Tämä paljastuu kirkkaasti Galatalaiskirjeessä. Eräässä sen kohdassa sanotaan, että ristin puulle ripustettu on sovitus syyllisyydelle. "Kristus lunasti meidät vapaiksi lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän puolestamme, sillä on kirjoitettu: `Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu.'" (Gl 3:13.) Kirjeessä on kuitenkin kolme muuta paikkaa, joista käy ilmi vielä selvemmin ristin voitto synnin vallasta. Siitä tulee voimamme panna minäkeskeinen elämämme ja maailman houkutukset kuolemaan. "Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa." (Gl 2:20.) "Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen." (Gl 5:24.) "Mutta pois se minusta, että kerskuisin muusta kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle!" (Gl 6:14.)

Näistä raamatunkohdista nähdään, että ristin työn tulos meissä on yhteys ristiinnaulittuun Kristukseen. Tästä yhteydestä syntyy yhdenmukaisuus hänen kanssaan.

Jotta voisimme ymmärtää tämän, meidän täytyy muistaa, että kun Jeesus valitsi ristin, kantoi sitä ja lopulta kuoli sillä, hän teki sen "toisena Aadamina". Hän teki sen lunastamansa kansan Päämiehenä ja Vakuutena. Se, teko, vaikuttaa voimallaan niihin, jotka ymmärtävät, ja uskovat tämän. Hän antaa heille elämän, jonka ominaisin piirre on risti.

Vain risti kantaa

[rita4]

Kaksi valtakuntaa
ja ristin periaate

Jeesuksen periaatteena oli luovuttaa oma tahtonsa Isänsä tahtoon. Hän antoi elämänsä ja kuoli, jotta saisi omakseen taivaallisen lunastuselämän. Tie kävi ristin kautta valtaistuimelle.

Synnin valtakunta on olemassa. Me jouduimme sen alaisuuteen siksi, että olemme ensimmäisen Aadamin jälkeläisiä. Yhtä varmasti on olemassa armon uusi valtakunta Kristuksessa. Sen voimakkaan vaikutuksen alaisuuteen pääsimme uskon kautta. Jeesus kukisti synnin ristillä ihmeellisellä voimallaan. Se voima elää ja tekee meissä työtään. Se kutsuu meitä elämään Jeesuksen tavoin. Se antaa meille myös voiman tehdä niin: ottaa risti elämämme perusperiaatteeksi.

Veri, jolla sinut, uskova ystäväni, on pirskoteltu ja jonka alla päivittäin elät, on ristin veri. Jeesuksen veressä on ihmeellinen voima siitä syystä, että hän uhrasi elämänsä kokonaan Jumalalle. Veri ja risti liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Veri on peräisin rististä. Se todistaa rististä. Se johtaa ristin luo. Ristin voima on veressä.

Joka kerta, kun Jeesuksen veri koskettaa sinua, sen pitäisi innoittaa sinua ottamaan risti elämäsi perustaksi. Sen voimassa sydämemme laulaa: "Ei minun tahtoni vaan Sinun." Sen, mitä risti opettaa meille, se myös antaa meille ja tekee meille mahdolliseksi.

Valitkaamme iankaikkisen ristin veren pirskottelu, niin meissä näkyy sekä ristinkantajan mielenlaatu että ristin voima.

Katselin erilaisia heng blogeja ja tulin surulliseksi. Miksikö? Noh, koska saattaa kyllä olla puhetta verestäkin jopa ja Jeesus nimikin saatetaan useaankin kertaan lausua, mutta se Tärkein, joka kuuluu erottamattomasti Kristuksen veren kanssa on tottakai; Risti. Niin, miksi ristin sanoma puuttuu? Puhe ja kirjoitus voi äkkiseltään kuulostaa tosi hyvältä ja jopa Raamatulliseltakin, mutta, pysähdypppä kuuntelemaan, tai lukemaan tarkemminkin niin huomaat, ettei siinä ole sanaakaan, puheissa eikä kirjoituksissa: rististä, ristin sanoma on poissa, aivankuin tarpeettomana. Miksi näin?

Niin kuin Jeesuksenkin tie vei vain ristin kautta, niin sen pitää olla kaikkien meidän uskovienkin kohdalla, elikkäs: tiemme vie vain ristin kautta.. perille asti, kotiin taivaaseen. Emme saa nollata ristin sanomaa, tai pitää sitä turhana, tai jopa vanhanaikaisena, tarpeettomana. Pelkkä verestä puhuminen ja kirjoittaminen ei minusta vielä riitä, niin kuin se ei riittänyt Vapahtajallemmekaan, niin ei se saa puuttua meidänkään evankeliumin julistamisessamme, tai todistuksissamme.

Onko Golgatan risti meidän uskomme periaate ja vakaumus,ja tahdomme siitä puhua, sekä kirjoittaa ja samalla kuin myöskin: Herramme Jeesuksen Kristuksen verestä sekä Hänen ylösnousemus voimastaan. On väärin ajatella, että pelkästä verestä puhuminen riittäisi. Se on kuin puujalka, tai peräti ilman toista jalkaa kulkemista; onnutaan ja heilutaan sinne ja tänne, kun ei voi pysyä kunnolla pystyssä, kun toinen peruspilari, eli risti ja siitä todistaminen, sen kautta eläminen, ristin juurella viipyminen puuttuu aivan kokonaan. Miksihän muuten se puuttuu niin monilta, jotka sanovat rakastavansa Jeesusta? Onko se niin kamalan kiusallista puhua rististä? Kun hylkäät ristin, hylkäät evankeliumin todistuksen koska veri ja risti ovat AINA YHTÄ!

Minä voisin puhua päivä tolkulla ja tunti tolkulla Jeesuksesta ja sanoa rakastavani Häntä, niin kuin toki teenkin. Mutta jos puhuisin korkeintaan Hänen verestään, mutta en Golgatan keskimmäisestä rististä, niin se ois kuin katselisin kaikkea kuin yhden silmän varassa, koska toinen silmä ei avaudu, kun se ei halua nähdä ristillä riippuvaa Pelastajaani Jeesusta Kristusta. Tai voisin puhua joka paikassa ja aina vain parannuksenteosta, josta toki rakastankin puhumista, mutta jos minulta sanomassani puuttuisi risti, ja veri vois ehkä nyt just ja just tulla aina silloin tällöin, jopa esille, niin eikös silloin puheeni olisi aivankuin kulkusten helinää tai vain hiekkaa, joka ei pysy, kestä. Se olisi aivan turhaa, jos KOKONAISUUS PUUTTUISI. Koska, kun Golgatan sovintoveri, Jeesuksemme veri, joka vuoti ristiltä puolestamme puuttuisi, niin siitähän silloin puuttuisi myöskin sovituksen sanoma.

Kyllä siinä pitää olla kaikki oikeat, sekä raamatulliset elementit, jotka sitoutuvat ja nivoutuvat ristin sanoman sekä ristin työn keskiöön; merkitykseen ihmisten elämässä ja uskossa.. Älkäämme siis jättäkö ristiä tai ristin tärkeyttä, sen sanomaa pois, koska se olisi silloin kuin pikkulapset, jotka sanovat ettei heille kelpaa tuo hyvä karkki, vaan he haluaa vain tuon tikun: tikkarin varren, mutta ei itse karkkia. No toi ehkä oli huono vertaus, mutta se paras ja tärkeä jätettäis pois ja silloin sillä tikullakaan ei enää olisi mitään arvoa, merkitystä, vaan sen voi heittää pois tarpeettomana. Hoksasitko mitä ajan takaa?

Joka kerta, kun Jeesuksen veri koskettaa sinua, sen pitäisi innoittaa sinua ottamaan risti elämäsi perustaksi.