ilosanoma.munfoorumi.com

Jouko Laaksonen

Jumala on rakkaus. Ei niin, että hänessä olisi jokin osa rakkaudesta, vaan hän on rakkauden alkulähde, ja siten kaikki jumalallinen rakkaus on hänestä lähtöisin. (1. Joh. 4). Emme voi opetella rakastamaan jumalallisella rakkaudella tai kehottaa, käskeä kääntymään rakkauden lähteen, Jumalan puoleen. Ihmisen, joka janoaa Jumalan rakkautta, on päästävä yhteyteen Jumalan kanssa. Tämän mahdollisuuden Jeesus on meille avannut. Kun Jeesus tuli Jumalan luota alas maan päälle sovittamaan ihmiskunnan synnit, mikä oli Jumalan rakkauden osoitus meitä ihmisiä kohtaan, hän avasi myös taivaalliset rakkauden ovet Isän luokse. Kun Jeesus sitten kaiken suoritettuaan meni Isän oikealle puolelle taivaaseen, hän lähetti maan päälle Pyhän Hengen, joka välittää nyt Jumalan rakkauden ihmisen sydämeen. (Room. 5:5). Kun pääsemme kokemaan elämässämme Pyhän Hengen osallisuutta, se valaa jumalallisen rakkauden sydämeemme. Vain tässä Pyhän Hengen välittämässä taivaallisessa rakkaudessa on voima, joka saa meidät ihmisetkin rakastamaan toisiamme.

Kun Pyhä Henki saa täyttää meidät, meillä ei ole vihollisia, ei edes hankalia lähimmäisiä, vaan haluamme tehdä parhaamme lähellä elävien uskosta osattomien pelastumiseksi ja uskovien pääsemiseksi kerran taivaan kirkkauteen. Pyhän Hengen välittämä taivaallinen rakkaus ei hyväksy syntiä vaan pitäytyy kaikessa Jumalan Sanaan, "...että me totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus." (Ef. 4:15). Siksi Pyhällä Hengellä täyttyminen ja jatkuva eläminen Pyhän Hengen johdossa ja ohjauksessa on äärimmäisen tärkeätä, varsinkin nyt Jeesuksen takaisin tulon aattohetkinä.

Emme kuitenkaan voi toimia jumalallisen rakkauden välikappaleina ja toteuttajina, ellemme elä Jeesuksen veren puhdistamina ja Pyhän Hengen ohjauksessa. "Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta" (1 Tim. 1:5). Tänä aikana Jumalan rakkauden tiliin laitetaan kaikenlaista oman edun tavoittelua, valtapeliä, kieroilua ja Jumalan Sanan vääristelyä. Raamattu kuitenkin sanoo, että jumalallinen rakkaus voi toimia vain puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.

Kun me Jumalan armosta saamme omistaa Jeesuksessa Kristuksessa nämä kolme, puhtaan sydämen, hyvän omantunnon ja vilpittömän uskon, Pyhän Hengen vuodattama Jumalan rakkaus voi ilmetä kauttamme Ensimmäisen Korittolaiskirjeen 13. luvun tavoin vielä tänäkin päivänä.

Jumala on rakkaus. Ei niin, että hänessä olisi jokin osa rakkaudesta, vaan hän on rakkauden alkulähde, ja siten kaikki jumalallinen rakkaus on hänestä lähtöisin. (1. Joh. 4). Emme voi opetella rakastamaan jumalallisella rakkaudella tai kehottaa, käskeä kääntymään rakkauden lähteen, Jumalan puoleen. Ihmisen, joka janoaa Jumalan rakkautta, on päästävä yhteyteen Jumalan kanssa. Tämän mahdollisuuden Jeesus on meille avannut. Kun Jeesus tuli Jumalan luota alas maan päälle sovittamaan ihmiskunnan synnit, mikä oli Jumalan rakkauden osoitus meitä ihmisiä kohtaan, hän avasi myös taivaalliset rakkauden ovet Isän luokse. Kun Jeesus sitten kaiken suoritettuaan meni Isän oikealle puolelle taivaaseen, hän lähetti maan päälle Pyhän Hengen, joka välittää nyt Jumalan rakkauden ihmisen sydämeen. (Room. 5:5). Kun pääsemme kokemaan elämässämme Pyhän Hengen osallisuutta, se valaa jumalallisen rakkauden sydämeemme. Vain tässä Pyhän Hengen välittämässä taivaallisessa rakkaudessa on voima, joka saa meidät ihmisetkin rakastamaan toisiamme.

Kuinkahan paljon onkaan kirjoitettu ja puhuttu rakkaudesta, joka on niin ihanaa ja suloista, ihmeellistä, sekä lohdullistakin. Tosi paljon! Ja monet, ehkä kaikki seurakunnat puhuvat saarnoissaan rakkaudesta ja sen tärkeydestä jokaista ihmistä/uskovaa kohtaan. Mutta osata rakastaa jokaista ihmistä Jumalan antamalla rakkaudella, niin kas vain; sepä ei enää olekaan niin helppoa ja yksinkertaista sitten kuitenkaan.

Jeesus, Mestarimme ja Vapahtajamme tuli maan päälle tuomaan ja opettamaankin millaista on Jumalan rakkaus ja miten rakkaus rakentaa rikkimenneetkin sydämet yhteen rakastamaan toisiaan sekä Jumalaamme. Nyt kun lähestymme joulua, Jeesuksen syntymäjuhlaa (en ota kantaa siihen onko se oikea ajankohta, koska tradioita ei voi ihminen pysäyttää), niin minusta juuri tämä Jumalan rakkauden julistus Jeesuksessamme on ajankohtainen ja aina yhtä mahtava!

Me olemme Isän Jumalan luomia ja muovaamia ja hän antoi sydämiimme uudestisyntymisen ihmeessä rakkautensa lahjan. Osaammeko kuitenkaan käyttää sitä oikein? Valitettavan vähän minä, tai yleensäkään me uskovat osaamme sitä käyttää oikein, niinpä. Vaan me olemme usein kovia ja rakkaudettomia, ylpeitäkin, sekä valikoimme sen; ketä rakastamme, jos rakastamme.. Sen rohkenen sanoa, ettei minua ole ihmisten taholta rakastettu ja minun on ollut siksi osaltaan hyvin vaikea osata rakastaa muitakaan silloin.. Mutta Jumala ja Hänen Henkensä Jeesuksessa Kristuksessa on opettanut minua hetki hetkeltä, tilanne tilanteelta, jne; rakastamaan ensin itseäni ja sen jälkeen olen alkanut edes pikkasen oppia rakastamaan toisiakin ihmisiä, niitä vaikeitakin tyyppejä.

Helppoahan se ei ole ollut, eikä koskaan tule olemaankaan, mutta kun on halu oppia, halu muuttua, halu kuolla itselleen ja maailmallekin, niin ehkä minä jotain edes opin ja toivoisin voivani olla rinnallakulkijana toiselle, toisille rakkautta vaille jääneille.. Jos se on Jumalani tahto minua kohtaan; uskoisin olevan! Ja niin se on varmasti Isän Jumalamme tahto meitä jokaista omaansakin kohtaan; oppia rakastamaan ja olemaan rinnallakulkijana..Se on vapaaehtoista, jonka Täytyy nousta sydämistämme, eikä mitään pakkopullaa.. ja sen on oltava aitoa rakkautta, eikä vain sanojen helinää, mutta sitten kun pitäisi toimia, osoittaa sitä toiselle, toisille, niin onkin vain suu täynnä karvasta ja ilkeitä, naljailevia sanoja ja pahan puhumista, arvostelua, tuomitsemista tms..

Me kun ollaan ihmisinä sellaisia ressukoita, että, jos olemme kerrankin rehellisiä itsellemme, niin kyllä se kun toinen, josta emme pidä joutuu hankaluuksiin, tms, niin se saa meidät salaisesti ainakin, jos ei julki tuokkaan ajatuksiaan: kuin hiljaa hymyilemään; "Saipa ansionsa mukaan", tyyliin! Onko tuttua?

Kun Pyhä Henki saa ohjata meidän ajatuksiamme ja elämäämme Herraamme Jeesusta Kristusta kirkastaen, sekä Hänen tahtoaan julki tuoden kauttamme ja meille, niin kun me vain tahdomme suostua; jopa kärsimään Herramme nimen tähden, pysyä verisen ristinsä juurella päivittäin; ollen siellä avoimina ja rehellisinä, pyytäen anteeksi syntejämme ja jotta Hän muuttaisi meitä elämään ja olemaan enemmän käytössään, oosittamaan rakkautta jokaiselle tapaamallemme ihmiselle, katsomatta pärstätauluaan, tai tunteitamme kyseistä ihmistä kohtaan, niin onhan jo ihme, Jos ei muuttumista ja muutosta sydämiemme, tavoissamme, ajattelussammekin tilassa ala pikku hiljaa, mutta varmasti tapahtua. Mennään eteenpän, ja vaikka välillä astutaan askel parikin taaksekinpäin, niin ei lannistuta, vaan pidetään koko ajan katse vain yksin Jeesukseen, ristille ja kohti kirkkauden rantaa, josta Herramme tulee kerran meitä sitten noutamaan taivaan kotiin; hääjuhlaansa. Sopisko?

Kun Pyhä Henki saa täyttää meidät, meillä ei ole vihollisia, ei edes hankalia lähimmäisiä, vaan haluamme tehdä parhaamme lähellä elävien uskosta osattomien pelastumiseksi ja uskovien pääsemiseksi kerran taivaan kirkkauteen. Pyhän Hengen välittämä taivaallinen rakkaus ei hyväksy syntiä vaan pitäytyy kaikessa Jumalan Sanaan, "...että me totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus." (Ef. 4:15). Siksi Pyhällä Hengellä täyttyminen ja jatkuva eläminen Pyhän Hengen johdossa ja ohjauksessa on äärimmäisen tärkeätä, varsinkin nyt Jeesuksen takaisin tulon aattohetkinä.

Tämä laulu vielä: Moni janoisena