Totuus ja rakkaus

[rita4]

Tom Säilä

Lähimmäisesi elää synnissä. Tiedät, ettei se ole hyväksi hänelle. Mietit, että tulisikohan sinun kehottaa tai opastaa häntä. Totuuden kuuleminen ja tiedostaminen on tärkeää. Millä tavalla sanoa asia? Vai olisiko rakkautta vain elää kristittynä vierellä, eikä sanoa mitään? Niin, kumman tulisi voittaa: rakkauden vai totuuden? Kiero kysymys. Itse asiassa totuutta ja rakkautta ei voi asettaa vastakkain. Totuus ei sulje pois rakkautta, eikä aitoa rakkautta voi olla ilman totuutta. Tässä kirjoituksessa pohdin totuuden ja rakkauden rinnakkaiselon ongelmia.

Totuus

Raamattu puhuu "elävästä totuudesta" ja kristinuskosta totuutena. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Käsiteltäessä totuutta "elävänä totuutena" sisältyy siihen aina välttämättä rakkauskin. Jumalan kaikkiin totuudellisiin tekoihin liittyy rakkaus. Hän on rakkaus ja totuus.

Lapsesta saakka meitä on opetettu olemaan valehtelematta ja puhumaan totta. On puhuttava ja puolustettava sitä, mikä on totta ja totuuden mukaista. Kun kirkollisissa piireissä puhutaan totuudesta, sanalla tarkoitetaan usein Jumalan sanan mukaista oppia tai elämää. Kun jatkossa keskustelemme totuuden ja rakkauden välisestä suhteesta, käytän sanaa totuus ensisijaisesti tässä merkityksessä.

Kylmä totuus

Näemme ympärillämme pajon erilaisia asioita, joita ihmiset ajattelevat tekevänsä totuuden puolesta. Ajattele Yhdysvaltojen presidentin Bill Clintonin mahdollisten avioliiton ulkopuolisten suhteiden selvittelyä. Vaikka totuudesta puhutaankin, ovat harvat siinä tohinassa mukana rakkaudesta. Poliittisen edun tavoittelu, dollarimiljoonat, palkatut asianajajat, todistajat ja suuri yleisö, puhuvat kaikki totuudesta, mutta harva heistä janoaa sitä. Vielä harvemmat haluavat totuuden esiin rakkauden tähden.

Mieti kuka haluaa rakkaudesta tietää totuuden uponneen Titanicin kohtalosta. Paljon käytetään aikaa pohtimalla, oliko uppoavan Titanicin näköetäisyydellä yksi vai kaksi laivaa. Totuutta kovasti tavoitellaan, mutta rakkaus ei ole motiiviina. Liikkeelle paneva voima on lähinnä pätemisen tarve, väittelynhalu, julkisuudenhalu tai itsensä viihdyttäminen pohtimalla ratkaisematonta arvoitusta.

Emme voi sulkea itseämme pois edellä mainituista joukoista. Meitä kiinnostaa totuus kaikenlaisista asioista, eikä siinä siinä ole mitään pahaa. Itse kukin meistä on miettinyt sitä, että mahtaakohan Clinton valmistella ilmahyökkäystä joihinkin Irakin armeijan kohteisiin, jotta ihmiskunnan katse kääntyisi hänen henkilökohtaisesta elämästään Persianlahdelle. Haluaisimme tietää ja esittää totuuden niin monesta asiasta. Ovatko yleensä meitä kiinnostavat totuudet edes sen arvoisia, että niitä kannattaa toitottaa koko maailmalle? Monia ne saattavat kiinnostaa, mutta ketä ja mitä ne palvelevat? Mitkä ovat motivaatiot?

Kylmä totuus seurakunnassa

" Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi." 1. Kor. 13:2

Into totuuden puolesta on hyvä asia. Yhteiskunnassa, kirkossa ja hengellisessä elämässämme totuuden tavoitteleminen ja julki tuominen on tärkeää. Kaikki into totuuden puolesta ei kuitenkaan edes kirkossa ole sellaista, jossa rakkaus on mukana. On olemassa intoa totuutta kohtaan ja totuuden puolesta, jossa rakkaus puuttuu tai se on varsin puutteellista ja yksipuolista. Silloin se on intoa kyllä intoa totuuden puolesta, mutta ei Totuuden tähden.

Pohdi Pietaria ja Jeesuksen vangitsemista Getsemanessa. Pietari sivalsi miekalla ylipapin palvelijalta oikean korvan irti suojellakseen Jeesusta. Hän oli innokas puolustamaan totuutta, mutta väärällä tavalla. Jeesus sanoi: " jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat."Pietari oli siinä tilanteessa valmis ottelemaan totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Kuitenkaan kaikki ei ollut kohdallaan.

Jotkut ovat luokkaantuneet kristinuskoon hyvin voimakkaasti, sen jälkeen kun ovat joutuneet pettymään yksittäisen kristityn käytökseen. Sama ilmiö pätee oman kirkkomme sisäpuolella erilaisten blokkien ja ryhmittymien välillä. Jos kristitty käyttäytyy huonosti, ajatellaan herkästi, että se "totuus", jota hän edustaa, on yhtä puutteelllinen kuin henkilö itse. Totuutta emme kuitenkaan voi punnita ihmisillä ja heidän käyttäytymisellään. Totuus on olemassa henkilöiden yläpuolella, sen puolustajista tai vastustajista riippumatta. Vaikka on hyvin inhimillistä valita totuus ihmisten perusteella, se voi osoittautua petolliseksi tavaksi tavoitella totuutta. Jonkin henkilön tai ryhmittymän vääränlainen into taistella totuuden puolesta ei ole syy hylätä totuus. Ja kääntäen, vaikka kuinka mukavat ihmiset suostuttelisivat irti totuudesta, sitä ei ole lupa hylätä.

Me "Kotimatkalla" -kalenterin lukijat ajattelemme totuuden olevan Raamatussa. Miellämme tehtäväksemme seistä suoraselkäisesti seistävä totuuden puolesta. Siinä seistessämme, meidän on samalla muistettava, että uskonasiat eivät ole pelkkää mekaniikkaa, teoriaa tai Tekniikan Maailan testituloksia. Uskonasiat vaikuttavat ihmisten jokapäiväiseen elämään. Uskonasiat ovat suunnaton Jumalan lahja. Ne on annettu meille rakkaudesta meitä kohtaan. Jos uskon totuudet erotetaan rakkaudesta, jäljelle jää vain pelkkä roolipeli ja akateeminen keskustelu. Tämä vaara vainoaa myös meitä, jotka tosissamme haluamme pitää kiinni Raamatun totuudesta.

Rakkaus

Termin ja käsitteenä rakkaus kärsii hurjaa inflaatiota. Aikamme yleinen käsitys rakkaudesta eroaa selvästi siitä, jonka Raamattu meille todellisesta rakkaudesta antaa. Käsityksiämme oikeasta ja puhtaasta rakkaudesta on tehokkaasti hämärtänyt mm. maailman kylmyys, kovuus, ns. ostettavissa ja myytävänä oleva rakkaus. Romantiikalla ja erotiikalla ei välttämättä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Kylmä rakkaus ei rakasta oikeasti, vaan yrittää tehdä rakkaudestakin välineen, joka pavelee omia tarkoitusperiä. Vääränlainen rakkaus hämärtää ja peittää totuutta.

Kylmä rakkaus seurakunnassa

Kirkollisissa piireissä kylmä rakkaus ei markkinoi itseään ainakaan esisisjaisesti erotiikalla. Kirkossa kylmä rakkaus maastoutuu monella tavalla. Nykyisin se kätkee itsensä usein suvaitsevaisuuden tai yksilöllisyyden viidakkoihin. Kaiken sallimista ja hyväksymistä julistavat useat kirkonmiehet ja -naiset, poliitikot ja missit. Suvaitsevaisuuden ideologia on saanut sellaiset mittasuhteet, että sillä perustellaan melkein mitä tahansa kirkkoonkin liittyvää. Ensimäinen käsky ei suinkaan ollut: "Älä ole intolerantti!". Suvaitsemattoman ja rakkaudettoman leiman saavat nykysuomessa varsin helposti ne, jotka rakkauden hengessä pitävät kiinni totuudesta. Ei Jeesus eikä Paavali olisi suvaitsevaisuudessa pärjännyt nykysuomalaiselle. Kaiken suvaitseminen ei kulje yhdessä totuuden, eikä edes rakkauden kanssa, vaikka joskus niin päällisin puolin näyttäisikin olevan.

Suvaitsevaisuuden rinnalla nykysuomalainen painottaa yksilöllisyyttä. Tämän ideologian kuningasajatuksena on, että kaikkien on tehtävä omat ratkaisunsa itsenäisesti, eikä kenelläkään ole oikeutta puuttua toisen elämään. Tämän individualistisen ajattelumme tähden meillä varmaan on täällä Suomessa niin paljon psyykksiä ongelmia ja mielenterveyshäiriöitä. Ei niitä yhteisöllisessä, tosin muuten ongelmallisessa, Afrikassa ole ollenkaan samassa mittakaavassa kuin meillä yksilöllisessä Pohjolassa.

Lämmin rakkaus toimii

Jokainen meistä varoittasi miinkentällä kävelevää hengenvaarasta. Rakkaus ja omatuntomme vaatisi meitä puuttumaan miinakenttää uhmaavan henkilökohtaiseen elämään. Mikäli hengenvaarassa oleva ei välittäisi varoituksistasi, ajattelisit ehkä fyysisen ja rajoitetusti jopa väkivaltaisenkin estämisen olevan sankaruutta ja rakkautta henkeänsä uhmaavaa kohtaan. Itsekkäänä pitäisimme sellaista, joka tuossa tilanteessa seuraisi sivulta ja antaisi toisen kävellä miinakentällä rauhassa. Rakkaus voi vaatia rohkeaakin puuttumista toisen ratkaisuihin. Rakkaus ei ole välinpitämätöntä yksilöllisyyttä. Rakkaus ei ole piittaamattomuutta totuudesta. Rakkaus ei johda vaikenemiseen totuudesta.

Jumala ei voi rakastaa niin, että hän luopuu totuudesta. Jumala rakastaa yhdessä totuuden kanssa, totuuden, jota ei voi kätkeä. Jos siihen ei kykene kaikkivaltias Jumala, on meidän turha lähteä tavoittelemaan rakkautta, jossa ei niin välitettäisi totuudesta. Rakkaus ei johda tinkimään totuudesta. Rakkaus tekee totuudesta mielekkään. Totuus on tärkeää, eikä siitä pidä antaa periksi, mutta ilman rakkautta se on varsin hyödytöntä tai jopa vahingollista.

Kuvittelemme oikean rakkauden aina ja kaikkialla olevan hempeää "pai pai" rakkautta. Raamattu sanoo, että oikea rakkaus voi yllättää olemalla jotakin aivan muuta: " jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa" Hepr. 12:6. Kurituskin on oikein käytettynä rakkautta.

Tosi rakkaus ei käy kauppaa totuuden kanssa."Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa" 1. Kor. 13:6.

Lämmin totuus

Rakkaudellakin ilmoitettu totuus on usein vaikea hyväksyä."Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?"Gal. 4: 16.

Miten käytännössä voi yksittäisissä tilanteissa tietää totuuden ja rakkauden kävelevän käsi kädessä? Seuraa onko rakkaus mukana halussasi oikaista havaitsemaasi väärää. Onko sanojesi perimmäinen motiivi rakkauden hätä sieluista? Seuraako sanojasi siunausta pyytävä rukous, vai tulevatko ne vain helposti huultesi yli? Into oikaista kaikkea minkä havaitsee vääräksi, ei ole riittävä todistus siitä, että rakkaus saa sinut toimimaan totuuden puolesta. Jos sinulla on tapana rukoilla niiden puolesta, joita oikaiset ja samalla pelkäät omaa taitamattomuuttasi, kertoo se, että toimit enneminkin rakkaudesta kuin itsekkyydestä. Kerro totuus rakkauden hengessä, niin kuin esittäisit sen lapsellesi, aviopuolisollesi, vanhemmillesi.

Toisaalta älä jää odotelemaan suunnattomia rakkauden virtoja ennen kuin saat sanotuksi totuuden. Muuten et voi koskaan puolustaa totuutta. Täydellistä rakkauden henkeä ja sadan prosentin oikeaa motivaatiota ei voi jäädä odottamaan, koska motivaatioistamme löytyy varmasti aina ongelmia.

" Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden." 2. Tim. 2:22-25.

Ilman Jeesusta totuuden ja rakkauden tasapainon avainta ei löydy. Mitä enenmmän Pyhä Henki saa kristityssä sijaa, sitä kirkkaammin hän erottaa totuuden valheesta. Mitä lähempänä Kristusta eletään, sitä voimakkaammin Kristuksen rakkaus valtaa sydäntä.

" Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi."1. Joh. 4:10

[rita4]

Lähimmäisesi elää synnissä. Tiedät, ettei se ole hyväksi hänelle. Mietit, että tulisikohan sinun kehottaa tai opastaa häntä. Totuuden kuuleminen ja tiedostaminen on tärkeää. Millä tavalla sanoa asia? Vai olisiko rakkautta vain elää kristittynä vierellä, eikä sanoa mitään? Niin, kumman tulisi voittaa: rakkauden vai totuuden? Kiero kysymys. Itse asiassa totuutta ja rakkautta ei voi asettaa vastakkain. Totuus ei sulje pois rakkautta, eikä aitoa rakkautta voi olla ilman totuutta. Tässä kirjoituksessa pohdin totuuden ja rakkauden rinnakkaiselon ongelmia.

Totuus

Raamattu puhuu "elävästä totuudesta" ja kristinuskosta totuutena. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Käsiteltäessä totuutta "elävänä totuutena" sisältyy siihen aina välttämättä rakkauskin. Jumalan kaikkiin totuudellisiin tekoihin liittyy rakkaus. Hän on rakkaus ja totuus.

Lapsesta saakka meitä on opetettu olemaan valehtelematta ja puhumaan totta. On puhuttava ja puolustettava sitä, mikä on totta ja totuuden mukaista. Kun kirkollisissa piireissä puhutaan totuudesta, sanalla tarkoitetaan usein Jumalan sanan mukaista oppia tai elämää.

Niin, varmastikin monille on hyvinkin lähellä oleva asia, kun ajattelemme omaisiamme, tai ystäviämme ja kun näemme heidän elävän synnissä sekä kuin yrittävän etsiä siitä elämäänsä sisältöä. Tuntuu pahalta ja tiedämme myöskin sen totuuden, ettei siitä saa kuin lyhytaikaista nautintoa, jos edes sitäkään. Usein siitä jostakin tavasta elää ja toimia tulee vain heille kuin tottumus, paha tapa, tms..ja he eivät pääse siitä irti, sanoitpa jotain tai et. Mutta me voimme aina rukoilla, että: Jumala alkaisi kosketella heitä ja puhua heidän sydämilleen, sekä näyttää heille totuudenkin, ja synnin, niin kuin vain Hän tietää oikeaksi tavaksi kohdata heitä..

Moni vaikenee, koska kokee sen kiusalliseksikin mennä sanomaan heille yhtään mitään. Ja jos on joskus sanonutkin jotain, vaikka kuinka sievästi ja rakkaudellisestikin, niin on saanut haukkumiset ja kiroamiset silmilleen, niin usein sit kuin varoo jatkossa puuttumasta heidän elämän tyyliinsä mitenkään sanoillaan. Se ei ole helppo juttu, mennä sanoon heille yhtään mitään. (kokemusta on) Mutta onko oikein siltikään vaietakaan? Koska silloinhan kuin siunaamme heidän vääränlaisen elämäntyylinsä ja hyväksymme hiljaa sen tavan jolla he elää ja toimii, puhuu..

Olen nyt sitä joutunut paljonkin viime aikoina kuin miettiin omaisteni kohdalla erikoisesti. sanoako? Mitä ja miten sanoa? Vai ollako sittenkin vain ihan hiljaa ja osoittaa vain rakkautta?

Noh, minä olen päättänyt tuoda kuin murusina heille puhetta Jeesuksesta, joka kuitenkin on heille vain nimi, ei elämä. Ja tietenkin haluan muistaa heitä joka päivä rukouksissani ja kantaa heitä verisen ristin juurelle..Se on ensiarvoisen tärkeää, näin koen. Me emme voi ketään pelastaa, mutta me voimme tuoda oikealla tavalla, asiallisesti, ja uskallan sanoa kuitenkin: rohkeastikin, ihmistä pelkäämättä heille totuuden sanoja Raamatun Sanan mukaan. Emme saa alkaa pelkäämään heidän reaktioitaan, koska silloin koko homma kaatuu ja valuu kuin vesi hanhen selästä, ei! Meidät uskovina on laitettu tuomaan totuutta, mutta todellakin omalla tavallaan sievästi, mutta kuitenkin totuudellisesti. Se on rakkautta, kun meillä on hätä toisen ihmisen sielun tilasta ja sen myötä syntyy halu ja tarvekin kantaa häntä ja heitä rukouksissa jo etukäteen kiittäen Herraa, kun tahtoo heidätkin pelastaa.

Se ei ole rakkautta, jos vaikenemme, kun Herra kehottaa meitä sanomaan jotakin heille. Se on pelkuruutta ja rakkaudettomuutta, ei toista rakastavaa käytöstä alkuunkaan. Mutta ketäänhän ei pakoteta, määrätä sanoon tai tekeen mitään, ei! Vaan se on AINA oma valinta ja sen Herra meille suo. Hän ei pakota, eikä moiti jos emme uskalla, osaa, ei! Vaan hän jaksaa odottaa muutosta..Jeesus rakastaa meirä ominana, niin sinua kuin minuakin ja tahtoisi meidän olevan rohkeasti ja herkällä, aralla sydämellä käytössään, jotta toisimme julki vain ja ainoastaan Totuutta! Totuus tekee vapaaksi! Valhe ja vääränlainen rakkaus, mielistely, jota nyt on tosi paljon valitettavasti, niin seurakunnissa kuin úskovien sydämissäkin, niin se Ei tuo siunausta kenenkään elämään, päinvastoin.

Avataan siis korvamme kuulemaan Jumalan puhetta ja Hänen Henkensä puhetta, ohjausta sydämillemme, jotta osaisimme olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, oikeiden ihmisten läheisyydessä, kertoen heille, kuinka Paljon Jeesus rakastaa heitä, välittää heistä, on kiinnostunut heistä ihmisinä, yksilöinä ja tahtoisi pelastaa omakseen ja antaa autuaan toivon päästä kerran taivaan kirkkauteen kanssa pyhien; ikuista elämää viettämään. Kadotus on niin karsee paikka, ettei varmasti kukaan sinne vapaaehtoisesti edes halua mennä. Eikä mekään tahdota kenenkään koskaan sinne joutuvan, vai mitä? Ollaan kuulolla, ollaan rinnalla, ollaan rakkauden lähettiläitä, niin kuin on Herramme tahto. Ei meidän lihallinen tahto. Herra kyllä antaa siihen viisauden ja voiman, kyvyn elää ja toimia oikein.

Tämä laulu vielä lopuksi Älä pelkää - Kaarneet

[rita4]

Kylmä totuus seurakunnassa

" Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi." 1. Kor. 13:2

Into totuuden puolesta on hyvä asia. Yhteiskunnassa, kirkossa ja hengellisessä elämässämme totuuden tavoitteleminen ja julki tuominen on tärkeää. Kaikki into totuuden puolesta ei kuitenkaan edes kirkossa ole sellaista, jossa rakkaus on mukana. On olemassa intoa totuutta kohtaan ja totuuden puolesta, jossa rakkaus puuttuu tai se on varsin puutteellista ja yksipuolista. Silloin se on intoa kyllä intoa totuuden puolesta, mutta ei Totuuden tähden.

Otanpa tuosta pikkasen. Niin; Totuus ja totuuden puolesta. Onko meillä intoa sen totuuden puolesta, joka pitäytyy yksin Raamattuun ja hylkää Raamatun ulkopuolisen opin sekä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon. Koska ohi Raamatun ei ole koskaan Jumala antanut minkäänlaista kuin uutta ilmestystietoa, tms,. Eikä Jumala muuta sitä, minkä Hän on kirjoituttanut Sanaansa, Raamattuun Pyhässä Hengessä annettujen sanojen kautta, joita sitten Herran Hengessä kirjoittaneet ovat tuoneet meidänkin pakanoiden luettavaksi.

Lukekaamme tuota Raamatun lainausta sydämellämme, hitaasti ja sitä miettien, mitä siinä halutaan meille kaikille Herran Jeesuksen seuraajille sanoa. Niin juuri rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessamme; Meillä voi olla vahvakin uskon henki, tai voimme saada henkeemme profetioitakin, tai meillä voi olla kaikki tarvittava tietokin, ym.. Mutta mitä se ketään loppupeleissä sitten kuitenkaan hyödyttää, vaikka olisikin kuinka väkeväkin seurakunnassa, tai muutenkin JOS; Ei ole Jumalan tahdon ja mielen mukaista Rakkautta?

Jos ei ole rakkautta siskojaan, veljiään, lähimmäisiään, ehkä jopa.. niin ehkä ei edes oikealla tavalla Jumalaakaan kohtaan, niin sellainen usko on turha ja siitä on tehtävä parannus mitä kiireimmän kautta. Sinulla voi olla tehtävä/ virka seurakunnassa. Sinulla voi olla kyky puhua sujuvasti. Sinulla voi olla rinnallasi siskoja ja veljiä, ihmisiä joita sinä arvostat ja rakastatkin, mutta sinulla ei kuitenkaan ole Jumalan tahdon mukaista rakkautta niitä, kohtaan, jotka puhuvat, toimivat, eri tavalla uskoaan todeksi kuin mikä sinun mielestäsi on Jumalan tahto, tai vain oma ajatuksesi ja tahtosi.

1. Joh. 4:20-21
Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä [siskoansa].

1. Joh. 3:10-12
Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.

Niin, kuinka helppoa onkaan sanoa tietävänsä mikä on Jumalan tahto, tai kuka on uskollinen Jumalan tahdolle ja sanalle ja kuka taas ei ole meidän itse kunkin mielestä. Arvostelijoita kyllä löytyy. Kuin myöskin tuomitsijoita, jotka välttelevät, karttavat sellaista uskovaa, joka ei alistu heidän ajattelunsa, oppinsa, tai toimintamalliensa alle tottelemaan, siinä elämään ja käymään heidän korvasyyhy puheitaan kuuntelemassa. Niin johan sellainen onkin luopio, tai pakana, tai tottelematon, jota pitää jokaisen karttaa ja hylätä. Sekö on Jumalan tahdon mukaista rakkautta ja lähimmäisensä rakastamista? Pitää jo ihan tyhmänä sitä kysyä ja ihmetellä..

Isä, Jumala on antanut meille jokaiselle uudestisyntyneelle ihmiselle jonkin tehtävän, leiviskän. Ja siinä saamme käyttää myöskin omaa persoonaamme, koska ei Herra muuta persoonaamme edes uskoon tulomme yhteydessäkin; se vain voi hiukan tulla hillitymmäksi ja hiljaisemmaksi, tai sitten ei.. Ja jopa sitä mitä elämä on jo ennen uskoon tuloamme tuonut ja meille kuin opettanut elämästä. Mutta nythän halutaankin kuin joukkohenkeä, jossa joku [suuri ja pätevä] sanelee säännöt ja mitä saa ja miten puhua, tai miten jopa täytyy puhua ja elää, toimia, jotta se kelpaa veljille, johtajille. Eikä hyväksytä erilaisuutta ja vielä vähemmän totuudessa vaeltamista siitä puhumista, joka laittaa jokaisen pienelle paikalle ja saattaa kolahtaa ikävästi omissatunnoissaan. Sekö on rakkaudettomuutta, kun uskaltaa puhua, niin kuin Raamattu opettaa ja Pyhä Henki ohjaa? Vai; olisiko se sittenkin juuri sitä rakkautta, kun välittää toisistakin ja haluaa jokaisen pääsevän perille asti ja pysyvän uskossa vahvoina, sekä kasvavan uskossaan, ettei jäisi maitovaiheeseen ja eksyisi jopa pois totuudesta.

Jaak. 5:19-20
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.

1. Joh. 4:
7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10 Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.

Matti Esko-Isä anna heille anteeksi