Kadonnut hopearaha
Lähetetty: 23.03.2017 22:09Teksti: Onni Haapala
”Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän sytytä lamppua, lakaise taloa ja etsi huolellisesti, kunnes löytää sen? Ja löydettyään sen hän kutsuu koolle ystävättärensä ja naapuritalojen naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15:8–10.
Kovinpa tarkalta taloudenpitäjältä kertomuksen nainen näyttäytyy, kun yhden kolikon takia koko talo siivotaan ja vielä naapurin naisetkin kutsutaan juhlimaan kolikon löytymistä. Minkähän arvoinen tuo lantti oli, kun siitä tällainen liikehdintä syntyi? Vai käyttikö Jeesus vertauksessaan hänelle aivan outoa liioittelua eli hyperbolaa? Lieneekö käännöstyössä tullut lapsus kyseiseen tekstiin? Yksittäislanttina tuo hopearaha eli drakhme vastasi roomalaisten denaria, siis tuolloista työläisen päiväpalkkaa.
Arvokas morsiuskoru
Todellisuudessa raha oli yksi kymmenen rahan muodostamasta kokonaisuudesta. Naisella oli juutalaiseen tapaan morsiuskoru, joko otsalle tai kaulaan laitettava riipus. Morsiuskoru oli usein sulhasen lahja rakastetulleen ja näin ollen arvoltaan suunnattomasti enemmän kuin kymmenen rahan nimellisarvo. Korun kadottaminen tai sen osan hukkaan joutuminen oli jotain todella häpeällistä. Sulhasen lahjan kadottaminen oli varmasti niin vakava menetys, että löytymisen varmistamiseksi kaikki toimenpiteet oli tehtävä. Hämärän asunnon valaisu, lakaiseminen ja vaivannäkö tuottivatkin odotetun tuloksen, ja ilo löytymisestä oli saatettava ystävättärien ja naapurin naisten tietoon.
Tekstit alkavat elää
Tapahtumien taustaan perehtymällä useat Raamatun tekstit alkavat elää aivan uutta elämää mielissämme ja ymmärrämme jonkin käytännöllisen kuvauksen olevan myös portti hengellisiin totuuksiin. Tässä tapauksessa kadonneen löytymistä ja sen tuottamaa iloa verrataan syntisen kääntymisen tuottamaan iloon enkeleiden keskuudessa.
Vertauskuvallinen tulkinta kadonneesta korusta saattaisi olla vaikkapa seuraava: Jumalan lapset kautta maailman ovat Kristuksen morsian, jolle Kristus on antanut morsiuskorun. Morsiuskorussa ovat usko, toivo, rakkaus, Hengen hedelmä ja erilaiset armolahjat todistamassa sulhasen rakkaudesta meitä kohtaan. Vaalimme korua ja tahdomme pitää sen häitä odotellessamme puhtaana ja tallella. Saattaa kuitenkin käydä joskus niin, että jotain morsiuskorusta katoaa.
Vaarallista ja kauheinta lienee se, mitä oli tapahtunut Efeson seurakunnalle: ensirakkaus oli hylätty. Ilman rakkautta emme mitään olisi! Jos tuo kadonnut hopearaha kohdallamme onkin ensirakkauden kadottaminen? Parannuskehotukseen kuuluu silloin Vapahtajamme ohje: ”Muista, mistä olet langennut!” Muistellaanpa ensirakkauttamme Kristukseen ja sen tuomaa sielunrauhaa ja iloa. Paluu ensirakkauteen tuottaa ilon enkeleille ja myös meille!
”Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän sytytä lamppua, lakaise taloa ja etsi huolellisesti, kunnes löytää sen? Ja löydettyään sen hän kutsuu koolle ystävättärensä ja naapuritalojen naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Luuk. 15:8–10.
Kovinpa tarkalta taloudenpitäjältä kertomuksen nainen näyttäytyy, kun yhden kolikon takia koko talo siivotaan ja vielä naapurin naisetkin kutsutaan juhlimaan kolikon löytymistä. Minkähän arvoinen tuo lantti oli, kun siitä tällainen liikehdintä syntyi? Vai käyttikö Jeesus vertauksessaan hänelle aivan outoa liioittelua eli hyperbolaa? Lieneekö käännöstyössä tullut lapsus kyseiseen tekstiin? Yksittäislanttina tuo hopearaha eli drakhme vastasi roomalaisten denaria, siis tuolloista työläisen päiväpalkkaa.
Arvokas morsiuskoru
Todellisuudessa raha oli yksi kymmenen rahan muodostamasta kokonaisuudesta. Naisella oli juutalaiseen tapaan morsiuskoru, joko otsalle tai kaulaan laitettava riipus. Morsiuskoru oli usein sulhasen lahja rakastetulleen ja näin ollen arvoltaan suunnattomasti enemmän kuin kymmenen rahan nimellisarvo. Korun kadottaminen tai sen osan hukkaan joutuminen oli jotain todella häpeällistä. Sulhasen lahjan kadottaminen oli varmasti niin vakava menetys, että löytymisen varmistamiseksi kaikki toimenpiteet oli tehtävä. Hämärän asunnon valaisu, lakaiseminen ja vaivannäkö tuottivatkin odotetun tuloksen, ja ilo löytymisestä oli saatettava ystävättärien ja naapurin naisten tietoon.
Tekstit alkavat elää
Tapahtumien taustaan perehtymällä useat Raamatun tekstit alkavat elää aivan uutta elämää mielissämme ja ymmärrämme jonkin käytännöllisen kuvauksen olevan myös portti hengellisiin totuuksiin. Tässä tapauksessa kadonneen löytymistä ja sen tuottamaa iloa verrataan syntisen kääntymisen tuottamaan iloon enkeleiden keskuudessa.
Vertauskuvallinen tulkinta kadonneesta korusta saattaisi olla vaikkapa seuraava: Jumalan lapset kautta maailman ovat Kristuksen morsian, jolle Kristus on antanut morsiuskorun. Morsiuskorussa ovat usko, toivo, rakkaus, Hengen hedelmä ja erilaiset armolahjat todistamassa sulhasen rakkaudesta meitä kohtaan. Vaalimme korua ja tahdomme pitää sen häitä odotellessamme puhtaana ja tallella. Saattaa kuitenkin käydä joskus niin, että jotain morsiuskorusta katoaa.
Vaarallista ja kauheinta lienee se, mitä oli tapahtunut Efeson seurakunnalle: ensirakkaus oli hylätty. Ilman rakkautta emme mitään olisi! Jos tuo kadonnut hopearaha kohdallamme onkin ensirakkauden kadottaminen? Parannuskehotukseen kuuluu silloin Vapahtajamme ohje: ”Muista, mistä olet langennut!” Muistellaanpa ensirakkauttamme Kristukseen ja sen tuomaa sielunrauhaa ja iloa. Paluu ensirakkauteen tuottaa ilon enkeleille ja myös meille!