Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastan
Lähetetty: 18.05.2016 11:07Elämäni tärkeitä raamatunkohtia
Jeremian sanomaan tutustuminen saattaa masentaa perusteellisesti. Välillä tuntuu, ettei koko kirjassa ole mitään valoisaa. On vain ihmisten paatumusta, Jumalan tuomiota ja tuhoa.
Kuitenkin Jeremia sai Herralta erään Raamatun kirkkaimmista ilmoituksista Jumalan olemuksen syvimmästä luonteesta. Tämä ilmoitussana loistaa kuin ihmeen kirkas timantti mustan ja likaisen hiilikaivoksen käytävän perällä.
Se on lyhyt Herran sana, mutta sanoo sanomattoman paljon: ”Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta” (Jer. 31:3).
Siinä se on! Kunpa voisin sanoa Jeremian tavoin: ” Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot.” (Jer. 15:16.)
Herra paljastaa nyt rakkautensa ehdottomuuden ja kestävyyden. Se on iankaikkista ja järkkymätöntä rakkautta. Sen suuruutta, syvyyttä ja lujuutta en koskaan pysty tajuamaan.
Tämä lyhyt Herra sana riittää tyydyttämään sydämeni iankaikkisesta iankaikkiseen. Tosin vasta kirkkauden valtakunnassa näen sen todellisen merkityksen ja suurenmoisuuden. Siellä se on loputtoman riemun aihe.
Täällä joudun jatkuvasi kamppailemaan, jotta uskaltaisin pitää sitä totena ja luottaa siihen koko sydämestäni. Jokin minussa huutaa, ettei Herran iankaikkinen rakkaus voi olla mahdollista ja varmaa. Siksi olen usein sivuuttanut tämänkin Herran ilmoituksen tai katsellut sitä vain hetken aikaa ja välinpitämättömästi. Koskaan en kuitenkaan saa enkä voi kuulla mitään tämän tärkeämpää. Totisesti ”Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne” (5. Moos. 32:47.)
Kunpa en kyllästyisi tämän sanan kuulemiseen enkä lakkaisi pitämästä siitä kiinni!
Enkö huomaa kuinka Herra on armosta vetämällä vetänyt minua puoleensa. Elän joka hetki hänen armahtavan katseensa alla. ”Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11).
Hän ei kyllästy vastahakoisuuteeni eikä minun täydelliseen sopimattomuuteeni hänen kirkkautensa valtakuntaan. Hän on jaksanut vetää puoleensa armosta. Armo on tähän hetkeen asti peittänyt täydellisen kelpaamattomuuteni hänen läheisyyteensä.
Hänen rakkautensa ja armonsa ottavat minut valtaansa vain silloin, kun lakkaan epäilemästä ja vastustamasta. Jumala on persoona ja minäkin olen ja siksi voin työntää hänen rakkautensa ja hänet pois luotani. Käännän selkäni.
Lauri Stenbäck kuitenkin auttaa seuraavin sanoin:
”Sun silmiis helliin, Jeesus,
mä katson vaikka hylkäätkin,
mä katson vaikka vaipuisin,
sun silmiis helliin, Jeesus”
(HLV 160:4)
Olavi Peltola
Jeremian sanomaan tutustuminen saattaa masentaa perusteellisesti. Välillä tuntuu, ettei koko kirjassa ole mitään valoisaa. On vain ihmisten paatumusta, Jumalan tuomiota ja tuhoa.
Kuitenkin Jeremia sai Herralta erään Raamatun kirkkaimmista ilmoituksista Jumalan olemuksen syvimmästä luonteesta. Tämä ilmoitussana loistaa kuin ihmeen kirkas timantti mustan ja likaisen hiilikaivoksen käytävän perällä.
Se on lyhyt Herran sana, mutta sanoo sanomattoman paljon: ”Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta” (Jer. 31:3).
Siinä se on! Kunpa voisin sanoa Jeremian tavoin: ” Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot.” (Jer. 15:16.)
Herra paljastaa nyt rakkautensa ehdottomuuden ja kestävyyden. Se on iankaikkista ja järkkymätöntä rakkautta. Sen suuruutta, syvyyttä ja lujuutta en koskaan pysty tajuamaan.
Tämä lyhyt Herra sana riittää tyydyttämään sydämeni iankaikkisesta iankaikkiseen. Tosin vasta kirkkauden valtakunnassa näen sen todellisen merkityksen ja suurenmoisuuden. Siellä se on loputtoman riemun aihe.
Täällä joudun jatkuvasi kamppailemaan, jotta uskaltaisin pitää sitä totena ja luottaa siihen koko sydämestäni. Jokin minussa huutaa, ettei Herran iankaikkinen rakkaus voi olla mahdollista ja varmaa. Siksi olen usein sivuuttanut tämänkin Herran ilmoituksen tai katsellut sitä vain hetken aikaa ja välinpitämättömästi. Koskaan en kuitenkaan saa enkä voi kuulla mitään tämän tärkeämpää. Totisesti ”Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne” (5. Moos. 32:47.)
Kunpa en kyllästyisi tämän sanan kuulemiseen enkä lakkaisi pitämästä siitä kiinni!
Enkö huomaa kuinka Herra on armosta vetämällä vetänyt minua puoleensa. Elän joka hetki hänen armahtavan katseensa alla. ”Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” (Jer. 29:11).
Hän ei kyllästy vastahakoisuuteeni eikä minun täydelliseen sopimattomuuteeni hänen kirkkautensa valtakuntaan. Hän on jaksanut vetää puoleensa armosta. Armo on tähän hetkeen asti peittänyt täydellisen kelpaamattomuuteni hänen läheisyyteensä.
Hänen rakkautensa ja armonsa ottavat minut valtaansa vain silloin, kun lakkaan epäilemästä ja vastustamasta. Jumala on persoona ja minäkin olen ja siksi voin työntää hänen rakkautensa ja hänet pois luotani. Käännän selkäni.
Lauri Stenbäck kuitenkin auttaa seuraavin sanoin:
”Sun silmiis helliin, Jeesus,
mä katson vaikka hylkäätkin,
mä katson vaikka vaipuisin,
sun silmiis helliin, Jeesus”
(HLV 160:4)
Olavi Peltola