Eikö mikään erota Jumalan rakkaudesta? (Room. 8:38-39)

[rita4]

Roomalaiskirjeen 8. luvun loppupuolella Paavali julistaa meille monille rakkaat ja tutut sanat, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Monille meistä on opetettu jo lapsesta ja pyhäkouluajoista lähtien, että synti erottaa meidät Jumalasta. Voiko siis mikään erottaa meitä Jumalasta vai ei? Mitä se tarkoittaa, ettei mikään voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta? Miten yhteytemme Jumalaan ja Kristuksen rakkaus meitä kohtaan ovat suhteessa toisiinsa?

Paavali kirjoitti, ettei kukaan/mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Toisaalla Jumala selkeästi ilmoittaa profeetta Jesajan kautta, että pahat teot erottavat Jumalasta (Jes. 59:1-4). Läpi Raamatun näemme selkeästi, että synti on aina etäännyttänyt ihmiset Jumalasta poispäin. Jumala on pyhä, puhdas, vanhurskaus, totuudellinen ja oikeudenmukainen. Hän on kiivas Jumala (2. Moos. 20:25, 5. Moos. 5:9), joka kostaa pahat teot jopa kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Toisaalta hän on myös täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1:14). Hän on armollinen, uskollinen, kärsivällinen, hyvä ja laupias (2. Moos. 34:6-7, 5. Moos. 7:9). Hän osoittaa rakkauttaan ja uskollisuuttaan tuhansille tai jopa tuhansiin sukupolviin saakka!

Millä tavoin synti voi erottaa meitä Jumalasta? Miten samaan aikaan on mahdollista, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta?

Kohti elämää - kirjassa synnistä mainitaan mm. seuraavasti: Synnillä on edelleen sama seuraus. Koska olemme rikkoneet Jumalaa vastaan sanoin, teoin ja ajatuksin, olemme joutuneet eroon Jumalasta. Yhteytemme on katkennut. Miten rakastava ja hyvä Jumala saattaa hylätä ihmisen? On muistettava, että Jumalassa ei ole mitään väärää. Hän ei ole hylännyt meitä, vaan me olemme hylänneet hänet. (Kohti elämää 2009, 70). Nimenomaan tästä synnissä on kyse: me olemme kääntäneet selkämme Jumalalle.

Jumala on aina sama ja muuttumaton (Hepr. 13:8). Hän vihaa syntiä, koska hänessä ei ole mitään väärää, huonoa eikä pahaa. Hän on läpeensä pyhä, totuudellinen, oikeudenmukainen ja vanhurskas. Hän on aina täydellinen. Hän on rakkaus (1. Joh. 4:16). Jumala loi ihmiset yhteyteensä, koska hän rakasti meitä. Jumala antoi ensimmäisille ihmisille vain parastaan Eedenin puutarhassa, koska hän rakasti heitä. Jumala opetti israelilaisille 10 käskyä suojaamaan elämää, koska hän rakasti heitä. Jumala lähetti profeettoja ennustamaan tulevasta pelastuksesta, koska hän rakasti rappiotilaan ajautunutta kansaansa. Jumala antoi oman Poikansa kuolla ristillä koko maailman kaikkien aikojen syntien tähden, koska hän rakasti, rakastaa ja tulee aina rakastamaan luomiaan ihmisiä. Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä. Me olemme Jumalan kuvia, hänen rakkauteensa ja yhteyteensä tarkoitettuja.

Koska me ihmiset olemme langenneet syntiin, Jumala on vetäytynyt kauemmas. Tai itse asiassa tarkemmin sanottuna: Jumala ei ole liikahtanut mihinkään, mutta me olemme vetäytyneet kauemmas hänestä! Jumalan rakkaus kohdistuu edelleen meihin. Hän tahtoo saada meidät takaisin yhteensä. Hän tekee ja sallii monia asioita, että ymmärtäisimme palata hänen läheisyyteensä. Jumalan etsivä ja kaipaava rakkaus kohdistuu nimenomaan kadonneisiin ja eksyneisiin ihmisiin. Jeesus sanoi tulleensa kutsumaan syntisiä (Mark. 2:17).

Kun tunnustamme ja hylkäämme syntimme, saamme ne anteeksi (San.l. 28:13, 1. Joh. 1:9). Jumalan Henki luo meihin uuden luomuksen Kristuksessa. Meissä on siis sekä vanha syntinen luonto että uusi Jumalan tahdon mukainen luonto. Me olemme vastuussa siitä, kumpaa ruokimme. Täydellisiä ja synnittömiä ei meistä harmillisesti vielä maan päällä tule. Silti me voimme vapautua Jeesuksen veren ja Pyhän Hengen kautta monista synneistämme ja vääristä uskomuksistamme, ajatus-, puhe- ja toimintatavoistamme. Me voimme muuttua mielemme uudistuksen kautta. Pyhä Henki voi vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä Jumalan tahdon mukaan. Meistä voi tulla yhä armollisempia ihmisiä – niin itseämme kuin toisiamme kohtaan.

Paavali kirjoitti meistä uskovista ja Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan vahvoin sanakäänteinen Roomalaiskirjeen 8. luvun loppupuolella (Room. 8:31-39). Hän asetti retorisia kysymyksiä: Kuka voi olla meitä vastaan (jae 31)? Kuinka Jumala ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin (jae 32)? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja (jae 33)? Kuka voi tuomita kadotukseen (jae 34)? Mikä/kuka voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta (jae 35)? Näihin kysymyksiin vastaamalla Paavali osoittaa, ettei mikään/kukaan voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Jumala on meidän hänen lastensa ja Jeesuksen seuraajiensa puolella. Hän on tehnyt ja tekee kaikkensa meidän puolestamme, että saisimme aina olla hänen kanssaan. Hän pitää huolen siitä, että me olemme erottamattomat, jos aidosti häntä rakastamme. Meidän osamme on vaeltaa hänen tahtonsa mukaan häntä lähellä.

Paavali luettelee jakeissa 35-36 kahdeksan erittäin epämiellyttävää ja ahdistavaa asiaa: Tuska, ahdistus, vaino, nälkä, alastomuus, vaara, miekka ja marttyyrikuolema. Hän jatkaa, että saamme näissä kaikissa jalon/täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut (Room. 8:37). Mikään ulkoinen paine ja maailmasta tulevat ongelmat eivät voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Jos joku noista kahdeksasta asiasta kohtaa minua, Jumala silti rakastaa minua. Nuo vaikeudet ja inhottavat asiat eivät ole osoituksia siitä, että Jumala olisi hylännyt meidät ja ettei hän rakastaisi meitä. Maailmassa synti aiheuttaa paljon tuskaa ja kärsimystä niin ao. synnin tekijöille kuin muillekin ihmisille. Uskovina kristittyinä meillä on ahdistus maailmassa, mutta Jeesus sanoi voittaneensa maailman (Joh. 16:33). Hän kehotti opetuslapsiaan ja siten myös meitä pysymään rohkeina. Hän on kanssamme myös silloin, kun joudumme täällä kärsimään. Hän rakastaa silloinkin meitä!

Paavali vakuutti täysin varmana, etteivät edes kuolema, elämä, enkelit, henkivallat, nykyiset, tulevat, voimat, korkeus, syvyys eikä mikään muukaan luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa. Kuolema ei ole uskovalle kristitylle erotus Jumalasta. Kuolema on jo voitettu! Jeesus nousi kuolleista ja näin käy meillekin! Elämä, mitkään voimat eikä mikään muukaan voi Jumalan ja Kristuksen rakkautta meiltä riistää. Ei mikään! Jumala on päättänyt rakastaa meitä ja hän tekee niin nyt, aina ja iankaikkisesti!

Rakkaus on siinä, että Jumala lähetti Poikansa sovittamaan meidän syntimme (1. Joh. 4:10). Kun nyt olemme uskovina Jumalan yhteydessä ja rakastamme häntä, ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Jumalasta meitä ei voi erottaa mikään muu kuin tietoinen, tahallinen ja totaalinen Jumalan hylkääminen. Vain synnille antautuminen, paatuminen ja Jumalalle selän kääntäminen voi erottaa meidät Jumalan yhteydestä. Sekään ei kuitenkaan voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta, jolla hän kutsuu ja vetää sinua parannukseen. Voit olla turvallisin mielin, kun rakastat Jumalaa ja Jeesus on Herrasi. Hän pelastaa sinut ja pitää sinusta huolen.

Jumala rakastaa kaikkia luomiaan ihmisiä. Silti vain meillä Jumalan lapsilla voi olla kaksisuuntainen rakkaussuhde ja yhteys Jumalan ja meidän välillämme. Jumala on tehnyt aloitteet. Nyt on meidän aikamme vastata vastarakkaudella. Rakastakaamme Jumalaa yli kaiken, koko sydämestämme. Rakastakaamme häntä nyt, aina ja iankaikkisesti, koska hän on ensin rakastanut meitä.

Lähteet:

Kohti elämää, seurakuntakoulun opas: Koivunen, T., Kuusinen, J., Vilkman, K.: 2009: Hämeenlinna: Päivä.

Pyhä Raamattu. Monia eri käännöksiä niin kirja- kuin nettiversioissakin.

Miika Halonen
26.02.2013

[rita4]

Kohti elämää - kirjassa synnistä mainitaan mm. seuraavasti: Synnillä on edelleen sama seuraus. Koska olemme rikkoneet Jumalaa vastaan sanoin, teoin ja ajatuksin, olemme joutuneet eroon Jumalasta. Yhteytemme on katkennut. Miten rakastava ja hyvä Jumala saattaa hylätä ihmisen? On muistettava, että Jumalassa ei ole mitään väärää. Hän ei ole hylännyt meitä, vaan me olemme hylänneet hänet. (Kohti elämää 2009, 70). Nimenomaan tästä synnissä on kyse: me olemme kääntäneet selkämme Jumalalle.

Jumala on aina sama ja muuttumaton (Hepr. 13:8). Hän vihaa syntiä, koska hänessä ei ole mitään väärää, huonoa eikä pahaa. Hän on läpeensä pyhä, totuudellinen, oikeudenmukainen ja vanhurskas. Hän on aina täydellinen. Hän on rakkaus (1. Joh. 4:16). Jumala loi ihmiset yhteyteensä, koska hän rakasti meitä. Jumala antoi ensimmäisille ihmisille vain parastaan Eedenin puutarhassa, koska hän rakasti heitä. Jumala opetti israelilaisille 10 käskyä suojaamaan elämää, koska hän rakasti heitä. Jumala lähetti profeettoja ennustamaan tulevasta pelastuksesta, koska hän rakasti rappiotilaan ajautunutta kansaansa. Jumala antoi oman Poikansa kuolla ristillä koko maailman kaikkien aikojen syntien tähden, koska hän rakasti, rakastaa ja tulee aina rakastamaan luomiaan ihmisiä. Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä. Me olemme Jumalan kuvia, hänen rakkauteensa ja yhteyteensä tarkoitettuja.

Koska me ihmiset olemme langenneet syntiin, Jumala on vetäytynyt kauemmas. Tai itse asiassa tarkemmin sanottuna: Jumala ei ole liikahtanut mihinkään, mutta me olemme vetäytyneet kauemmas hänestä! Jumalan rakkaus kohdistuu edelleen meihin. Hän tahtoo saada meidät takaisin yhteensä. Hän tekee ja sallii monia asioita, että ymmärtäisimme palata hänen läheisyyteensä. Jumalan etsivä ja kaipaava rakkaus kohdistuu nimenomaan kadonneisiin ja eksyneisiin ihmisiin. Jeesus sanoi tulleensa kutsumaan syntisiä (Mark. 2:17).

Kun tunnustamme ja hylkäämme syntimme, saamme ne anteeksi (San.l. 28:13, 1. Joh. 1:9). Jumalan Henki luo meihin uuden luomuksen Kristuksessa. Meissä on siis sekä vanha syntinen luonto että uusi Jumalan tahdon mukainen luonto. Me olemme vastuussa siitä, kumpaa ruokimme. Täydellisiä ja synnittömiä ei meistä harmillisesti vielä maan päällä tule. Silti me voimme vapautua Jeesuksen veren ja Pyhän Hengen kautta monista synneistämme ja vääristä uskomuksistamme, ajatus-, puhe- ja toimintatavoistamme. Me voimme muuttua mielemme uudistuksen kautta. Pyhä Henki voi vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä Jumalan tahdon mukaan. Meistä voi tulla yhä armollisempia ihmisiä – niin itseämme kuin toisiamme kohtaan.

Otampa tuosta pikkasen kun aloin tuota lueskella ja se kirvoitti monenkinlaisia ajatuksia sydämelleni samalla. Mieti, miten suuresti Jumalan täytyykään rakastaa ihmislasta, vaikka hän kyllä näkee ja tietää miten avuttomia ja useinkin epäonnistuneitakin me kaikki olemme. Kukaan ei ole toistaan parempi, eikä myöskään ole toistaan pyhempi, vaikka niin moni esittääkin hurskasta ja pyhää, kaiken tietävää tai osaavaakin, ym... Jos kukaan ei ole toistaan parempi, niin ei myöskään kukaan ole toistaan huonompikaan.

Olemme usein uskovinakin sellaisia, mukavuuksien perässä juoksevia sekä itsellemme helpoutta etsiviä, jolloin emme olekaan valmiit tai edes halukkaat antamaan itseämme Herramme käyttöön täysillä, vaan vain ehkä osan ja loput haluammekin pitää ja hallita itse, niin ettemme vain joutusi kärsimään, tulisi ns loatuksi, tms.. Olemme niin mukavuuden hakuisia ja laiskoja ja siksi me kaarramme kauemmaksi kun Herra alkaa vetää puoleensa ja kutsua joko omakseen tai työhönsä. Vähennämme rukousta, ehkä jopa Raamatun tutkimistakin sekä uskovien yhteydessä käymistämmekin, koska sielläkin on niitä ns epätäydellisiä, joiden kanssa menee ns sukset helposti ristiin ja loukkaannumme, emmekä pysty viemäänkään asiaa ristin juurelle, Jeesuksellemme, jotta saisimme avun, voiman antaa anteeksi, unohtaa, sekä yrittää edes rakastaakin heitä. Katsomme näkyvään ja unohdamme mielellämme näkymättömän maailman ja Herran voiman, sekä avun suuruuden niille, jotka vain suostuvat etsimään tahtoaan, pysymään Sanassaan kiinni, sekä lähtemään työhönsä, ym.. Puhun nyt lähinnä siitä, miten ja mitä; itse itsessäni koen..



Laitoin tuon kuvan kuin kuvaamaan sitä ihanaa kultaista ja .. loppuu ihan sanatkin, kun ajattelen taivasta, johon Herra Jeesus tahtoo meidät kaikki viedä asumaan kanssaan ikuista elämää. Ajattele ystävä kallis; Sinullekin on siellä paikka valmistettuna, kun vain tahdot lähteä koko sydämisesti seuraamaan Herraa Jeesustasi. Mutta se myöskin maksaa, pelastushan on toki täysin ilmaista, tarvitaan vain synnintunto, katumus, halu muutokseen ja syntiensä näkeminen, sekä anteeksi niitä Jeesukseltasi pyytäminen ja verensä pesuun suostuen, ristinsä juurella rukoillen. Syntyä uudesti ylhäältä: 2. Kor. 5:14- (Biblia)

Mutta se, että kun tahtoo lähteä seuraamaan Jeesusta Kristusta ja olla Hänen käytössään, luottaa siihen lapsenomaisesti, että Hän antaa voiman, sanat, innoituksen ja puhuu meille Henkensäkin kautta ohjaten meitä oikeaan suuntaan, on kanssamme kaidalla tiellä, käyttää meitä työssään tahtonsa mukaan, niin se tuo aina mukanaan myöskin sen, että; Tulee tavalla tai toisella vastustusta, henkivallatkin koittavat pelotella kenties, tai mitä vain, jolloin meidän on valittava; Tahdommeko silti jatkaa, pysyä lähellään sekä pyrkiä vain yhä lähemmäksi Häntä, joka ainoastaan voi meitä auttaa, varjella, vahvistaa ja opettaa elämään niin kuin on Isän Jumalammekin tahto, sekä Raamatun Sana.

Uskossa eläminen on täynnä valintoja. Mutta ei koskaan liian vaikeita asioita, tehtäviä, koska Isä ei vaadi, pakota ketään mihinkään, vaan Hän antaa vapauden valita, vaan jos suostumme tahtoonsa, niin Hän antaa uuden voiman olla käytössään, omanaan ja kyetä kuolemaan itsellemme, jotta elämä Kristuksessa alkaisi tulla pikku hiljaa meissä toivon mukaan näkyviin..Mitä lähemmäksi suostumme tulemaan Herraamme ja pysymään ristinsä juurella, sekä vain olla joka päivä rukouksessa, Sanansa äärellä ja verensä pestävänä synneistämme, niin sitä enemmän Hän silloin voi meitä käyttää ja alkaa kuin näyttää; Etteihän me mitään pystytä tekeen itsessämme, omassa voimassamme, viisaudessammekaan, sanomaankaan edes toisille mitään taivaallista, jos ei ensin Herra sitä meille vaikuta ja anna, vahvista..Meidän täytyy ensin suostua kuolemaan itsellemme, tulla pieneksi ja heikoksi sekä paljon Jeesustamme tarvitsevaksikin ja tajuta se totuus, Ettei meissä itsessämme ole mitään hyvää, vaan se kaikki hyvä tulee meihin ja meidän kauttamme sitten toisillekin; vain yksin Jumaltamme, Isältä Kaikkivaltiaalta!

Olemmehan vain ansiottomia palvelijoitaan, ei mitään muuta. Ylpeys ja korskeus, toisten aliarvioiminenkin on sopimatonta, koska eihän Herrammekaan laita meitä kuin johonkin arvoasteikkoon, ja anna sitten kuin tehtäviä sen mukaan itsekullekin, ei! Vaan Hän Rakastaa jokaista luotuaan ja niin kuin vain Isä voi ja osaa, niin Hän haluaa aina tsempata meitä, nostaa mielialaammekin, sekä rohkaista, koska Hän on luvannut Aina olla kanssamme, kunhan me emme vain siirry takavasemmalle Hänestä. Hän ei siirry meistä kauemmaksi koskaan, vaan kyllähän se siirtyminen tapahtuu aina ja joka ainoa kerta meidän ihmisten, omiensakin puolelta, kun ei tahdota suostua, nöyrtyä, lähteä työhönsä, tai kun ehkä koemme ettei Hän ole kiinnostunut meistä, koska emme muka saa rukousvastauksia, kun elämä koettelee ja myrskytkin pauhaa..

Mutta Hän, Herramme Jeesus Kristus on kanssamme siellä myrskyissämmekin, jos vain annamme Hän olla kanssamme ja lähellämme, sekä tarvitsemme Häntä ja apuaan, neuvojaan, lohdutustaankin ja lopetamme kuin itse säälissämmekin pyörimisen, joka on muuten sitten aivan turhaa ja sen tuo mieliimme visuhousu, joka sillai koittaa erottaa meitä Jumalan rakkauden ilmapiiristäkin. Ei pidä uskoa sitä, eikä astua sen kelkkaan koskaan mukaan. Sillä, me saamme olla pahoillamme, masentuakin, ne vain kuuluu elämään halusimmepa sitä sitten tai emme. Emme koskaan tule täysin valmiiksi ja emme koskaan ole täysin terveiksikään tässä ajassa, niin ja elämäkin koettelee, sekä toiset ihmiset, uskovatkin, koska Herra hioo ja muuttaa meitä näiden vaiheiden kautta. Ja vaikka se usein tekeekin kipeää, eikä ole alkuunkaan kivaa, niin suostukaamme silti muutettavakseen, koska siitä seuraa ainoastaan vain hyvää lopulta, kun astiaamme on taas savenvalaja saanut hioa ja muokata, puhdistaakin..ja muuttaa tahtonsa mukaisestikin.

Kol. 3:
12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.