ilosanoma.munfoorumi.com

by David Wilkerson | December 27, 2012

Vanhan Testamentin kertomus Joosefista ja hänen veljistään sisältää tärkeän sanoman Uuden Testamentin uskoville. Joosef on Kristuksen tyyppi (esikuva) ja hänen veljensä Jumalan valitun kansan esikuva maan päällä. (Muista, mitä Jumala lupasi Jaakobille 1 Moos.35:11:ssä: ”Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi”). Joosefin tapa toimia veljiensä suhteen on selvä esikuva siitä, miten Jumala menettelee meidän kanssamme tänään. Se on tarina yhden miehen anteeksi antavasta rakkaudesta synnillisiä veljiään kohtaan, ja sellaisena kaunis kuva Jumalan rakkaudesta ja armosta syntistä kohtaan.

Kertomus Joosefista ja hänen veljistään on Jumalan Sanan surullisimpia tragedioita. Tämä valittujen sukupolvi ei voinut uskoa, että heitä rakastettiin. Heidän kokemansa synnin tuhotulva ja sen aiheuttama murhe heidän epäuskonsa takia voisi toimia varottavana esimerkkinä meille kaikille.

Jaakob tunsi erityistä rakkautta Joosefia, vanhalla iällä saamaansa lasta kohtaan. Siksi hän antoi tälle tavallista enemmän varusteita. Hänen vanhemmat veljensä pitivät tätä merkkinä siitä, että heidän isänsä rakasti Joosefia enemmän kuin heitä: ”Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti”(1 Moos.37:4).

Ei syvä rakkaus Joosefia kohtaan merkinnyt sitä, että Jaakob olisi rakastanut tämän veljiä vähemmän. Hän oli pitänyt uskollisesti huolta kaikista lapsistaan ja siunannut heitä. He olivat saaneet samaa rakastavaa johdatusta ja kuritusta, mutta vanhemmat veljet alkoivat kadehtia Joosefia hänen ulkonaisen suosikkiasemansa takia. Joosef näytti saavan kaiken, mitä hänen sydämensä halusi, jopa upeanvärisen viitan. Häntä siunattiin enemmän, hän sai enemmän suosiota ja hyväilyjä, mikä teki veljet vihaisiksi ja kateellisiksi.

Oletko koskaan syyllistynyt uskonveljesi kadehtimiseen, kun tämä näyttää saavan kaiken, mitä haluaa? Hänen rukoukseensa vastataan nopeasti. Hän ei ole koskaan yksinäinen, ilman rakkautta jäävä tai tarpeeton, kun taas sinä tunnet itsesi hyljätyksi ja yksinäiseksi. Katkeruuden ja kateuden juuret alkavat kasvaa.

Rakas lukija, olet vaarallisella maaperällä. Kun luulemme, että Taivaallinen Isämme rakastaa meitä vähemmän kuin jotakuta muuta, avaamme sydämemme kaikenlaiselle pahalle. Kun valitamme olosuhteitamme ääneen tai hiljaa sydämissämme, syytämme Jumalaa laiminlyönnistä.

Varo! Juuri tämä asenne saattoi Joosefin veljet niin moniin vaikeuksiin.

EIJA KOURIMO - SAANHAN HERRA KANSSAS OLLA

Jaakob tunsi erityistä rakkautta Joosefia, vanhalla iällä saamaansa lasta kohtaan. Siksi hän antoi tälle tavallista enemmän varusteita. Hänen vanhemmat veljensä pitivät tätä merkkinä siitä, että heidän isänsä rakasti Joosefia enemmän kuin heitä: ”Kun hänen veljensä näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia hänen veljiänsä, vihasivat he häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti”(1 Moos.37:4).

Ei syvä rakkaus Joosefia kohtaan merkinnyt sitä, että Jaakob olisi rakastanut tämän veljiä vähemmän. Hän oli pitänyt uskollisesti huolta kaikista lapsistaan ja siunannut heitä. He olivat saaneet samaa rakastavaa johdatusta ja kuritusta, mutta vanhemmat veljet alkoivat kadehtia Joosefia hänen ulkonaisen suosikkiasemansa takia. Joosef näytti saavan kaiken, mitä hänen sydämensä halusi, jopa upeanvärisen viitan. Häntä siunattiin enemmän, hän sai enemmän suosiota ja hyväilyjä, mikä teki veljet vihaisiksi ja kateellisiksi.

Oletko koskaan syyllistynyt uskonveljesi kadehtimiseen, kun tämä näyttää saavan kaiken, mitä haluaa? Hänen rukoukseensa vastataan nopeasti. Hän ei ole koskaan yksinäinen, ilman rakkautta jäävä tai tarpeeton, kun taas sinä tunnet itsesi hyljätyksi ja yksinäiseksi. Katkeruuden ja kateuden juuret alkavat kasvaa.

Rakas lukija, olet vaarallisella maaperällä. Kun luulemme, että Taivaallinen Isämme rakastaa meitä vähemmän kuin jotakuta muuta, avaamme sydämemme kaikenlaiselle pahalle. Kun valitamme olosuhteitamme ääneen tai hiljaa sydämissämme, syytämme Jumalaa laiminlyönnistä.

Tähän törmäsin, kun etsin jotain kirjoitusta siitä mitä on sydämelläni ja jota nyt pohdin. Ja se on; Rakkaudettomuus/ilkeys, halu vetää matto jalkojen alta, tms. Ja nämä merkit loistavat sen, tai heidän kateellisten olemuksesta/käytöksestään kuin tähdet taivaalla toista uskovaa, Herran omaa kohtaan joka on saattanut tulla ehkä kateudesta, tai anteeksiantamattomuudesta, luulosta, että: se toinen pitää itseään parempana kuin mitä muut uskovat ovat, tai sitten sillä toisella on lahjoja saatuna, joita ei kuin koe itsellään olevan, ja siksi ei voi olla sillai Herrankaan käytössä, tai ihan mikä vain asia on saattanut aiheuttaa sen kylmän sydämenlaadun jotakin uskovaa/uskovia kohtaan, ja halutaan se näyttää, osoittaa, tai sitten sen Herra Henkensä kautta paljastaa asianomaiselle jollakin tavalla, aivan kuin avaa Hengen silmät tajuaan missä mennään ja miksi. Luuk. 8:17

On hassua, kun uskova ei esim halua muuttua, tai ei vain koe tarvetta itsessään; muuttumiseen, parannukseen ja siksi juuri kuin ehkä pysyykin uskossaankin silloin kuin paikoillaan (suolapatsaaksi muuttuva?) On kuin jämähtänyt siihen missä on mahdollisesti jo ollut ja elänyt melkein koko uskossa olo aikansakin ja jos johonkin katselee, niin vain taakseen (egyptiinsä). En nyt ole ketään osoittamassa sormella, tai arvostelemassa, kuin ylempää, tuomitsemassa; en! Vaan puhun vain siitä, missä olen itse yhtälailla koko ajan mukana oman elämäni ja uskoni, ajatteluni, käytökseni ym kanssa tasavertaisesti muiden kanssa. Siis älä nyt vain ajattele minun puhuvan kuin korkeelta ja kovaa sanovani jotain toisille, vaan sanon sen ennenkaikkea itselleni ensin ja sitten ehkä muillekin sen jälkeen.. Minulla kun ei nääs ole minkäänlaista tarvetta, tai edes halua osoitella sormella ketään, vaan sanon niin kuin jo sanoinkin, että olen vain joutunut näitä nyt viime aikoina miettiin..Herra on minut sihen laittanut.

Mitä Isä odottaa meiltä lapsiltaan? Ensiksi rakkautta ja kunnioitusta Häntä kohtaan ja toiseksi samaa; toinen toisiamme kohtaan. Muistamme rakkauden kaksoiskäskyn..Ja sitten tuli tämä seuraava Raamatunpaikka mieleeni;

3. Moos. 19:
15 Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne; älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein.
16 Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra.
17 Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi.
18 Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra.

Tuo miten nuo veljet kadehtivat Joosefia ja joka sitten kaikkien mutkien jälkeen joutui sinne Egyptiin ja.. Lopulta oli kuitenkin se, joka pelasti veljensä ja isänsä nälänhädästä. Koska hän pystyi antamaan anteeksi veljilleen. Jumalan avulla mekin pystymme antamaan anteeksi niille, jotka koittavat kuin kampata ja mustamaalata, saada aikaan riitaa ja vihanpitoa, vääriä ja valheellisia puheita, hylkäämistäkin, tms.. Siinä sitä uskoamme kysytäänkin, kun koet Herran sinua johdattavan ja puhuvankin sinulle, mutta sinut halutaankin vaientaa ja estää Herran työn eteenpäin meneminenkin jopa. Joudut elämään paljon siellä Mestarimme verisen ristinpuun juurella: ensiksi itse parannusta tehden ja tahtoen kuolla lihan tahdollemme ja sitten tietenkin pyytää anteeksiantoa heille, sekä antaa itsekin anteeksi niille, jotka eivät meistä totuuden torvista pidä.

Eihän Jumala rakasta jotakin siskoamme tai veljeämme enemmän kuin sinua tai minua, vaikka hän saakin olla siellä Jeesuksen jalkojen juuressa katsellen Herransa rakastavia kasvonpiirteitä. EI! Vaan Hän rakastaa sinua ja minuakin aivan yhtä paljon, kuin muitakin ja siksi onkin aivan turhaa ja lapsellistakin kadehtia jotakin ja koittaa saada se uskova mustamaalattua ja niin että hänet hylätään ja nollataan, estetään Herran tahto ja työkin hänen kauttaan, koska uskotaan muita ja niiden puheita, tai ei kestetä totuuden tuontia, joka kolahtaa ilkeesti sydämessä. Hän Rakastaa juuri Sinua ja juuri sellaisena kuin oletkin. Voi, kuinka hän katsookin sinua niin lempeästi ja armahtavasti, ..Huomaatko sen?

Matt. 22:
36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Romanos MILLOIN SAAPUU MESSIAAMME