ilosanoma.munfoorumi.com

Sellainen ajatus on pyörinyt mielessäni jo pitkään ja koin, että mun on se laitettava tännekin.. Ja se on se, kun... sanomme nöyrin ja aroin mielinkin: "Tahtosi Herra tapahtukoon!"

En tiedä miksi se on nyt kuin pyörinyt mielessäni, mutta minun mieleeni kuin nostetaan erään ihmisen sanat, kun laulettiin kerran vuosia sitten; Tapahtukoon Herra tahtosi.. Niin hän kertoi; ettei hän voi sitä koskaan laulaa, koska ei voi alistua siihen mikä on Herran tahto. Hän kuin pelkäsi laulaa sitä, koska... olisiko kenties pelännyt Jumalan antavan hänelle jotain ikävää, tms..? Olin sanaton ja ihmeissäni, sekä myöskin surulinen puolestaan..

Olen joutunut sitä pohtiin, miksi jotkut eivät voi, tai vain halua laulaa/ ajatella, että: Herran tahto saisi tapahtua heidän elämässään? Miksi uskova ihminen ajattelee niin?

Jos nyt ajattelen ihan itseäni ja en soisi Herran tahdon tapahtuvan elämässäni, niin miksi sitten yleensä enään olisin edes uskossakaan? Rakastaisinko minä, tai rakastaako sellainen Jeesustaan, joka ei kuitenkaan halua antautua täysin Herran käyttöön, tai johdatukseensa, niin, ettei enään; se oma tahto saakkaan aina ja kaikessa tapahtuakaan, vaan ja ainoastaan: vain yksin Herramme tahto (joka on aina kuitenkin se parhain sekä oikea, meidän parhaaksemme..)?! Miten on Voiko sanoa rakastavansa Jumalaa, tai Jeesusta, jos ei kuitenkaan suostu alistumaan tahtoonsa?? Tätä kuin kyselen..Mitäpä olet mieltä?

Jos ja Kun rakastamme Herraamme, niin minä ainakin tahdon suostua ja kuin alistua tahtoonsa sekä käyttöönsä, jotta voisin ja saisin olla käytössään. Ja tahdon kuolla lihani tahdolle, vaikka se usein tekeekin kipeää ja onhan se selvä asia, kun lihaa ristiinnaulitaan. Mutta kivun jälkeen aina tulee jotain uutta ja ihanaa, uutta iloa, uutta voimaa, lisää ymmärrystäkin taivaallisista..

Voi, kyllä minäkin koitin pärjätä vain omillani, olla omavoimainen ja muka tietää; mikä on kaikessa Herran tahto ja mikä ei.. Mutta, mutta.. Kyllä sieltä kuusen latvasta (ylpeydestä sekä omavoimaissudesta) oli vain tultava alas ristinsä juurelle tekemään parannusta ja nähtävä, ettei kuitenkaan itse tiedäkään, tai osaakkaan kaikkea, eikä pärjääkään ilman Jeesusta, vaan oli nöyrryttävä, suostuttava eteensä, tulemaan seisomaan molemmin jaloin; Kristus kalliolle, jotta lihani tahto ja maailman tahto sai kuolla, menettää merkityksensä kaiken keskellä. Ja tuo ns. ihmistenkin tahto jouti ristille naulittavaksi ja kuolemaan, kun Isä alkoi ja alkaa puhua tahdostaan..sydämelleni.

Jos nyt sinä rakas lukijani koet, ettet oikein pysty laulamaan, tai sanomaan Herralle; Tahtosi tapahtukoon.. Niin pyydänkin sinua menemään verisen ristin juurelle rukoukseen ja pyytäen Herraa näyttämään sinulle todellinen sydämesi tilan: Jeesusta kohtaan, Jumalan tahtoa kohtaan, jne.. Eli: Rakastatko sinä enemmän itseäsi ja lihaasi, maailmaa ja sen tuomia asioita, kuin Kristusta Jeesusta? Ja jos paljastuukin, että sydämesi on kiinni maailmassa, tai itsesi sanoisinko 'varjelemisessa', niin ettei vain mitään ikävää pääse koskaan sinulle tapahtumaan, niin suosittelen parannukseen menoa; pyytäen samalla Herraa antamaan sinulle voimaa sekä sydämen haluakin suostua kuolemaan itsellesi, maailmalle, sille asialle tai ihmiselle josta pidät kiinni kynsin ja hampain siis vain suostumaan; antautumaan täydellisesti: vain yksin Herrallesi [Jeesukselle], ja hänen käyttöönsä, omakseen.. Jotta; pystyt sen jälkeen paremmin rakastamaan Jeesusta, enemmän kuin mitään muuta maailmassa..onhan Hän Rakkaus!!

Hän antaa kyllä sinulle tarvittavan voiman sekä viisauden siihen ja pikku hiljaa alat kuin huomaamatta suostua. Ja et enään pelkääkkään mitä sinulle voisi tapahtua, tai, että: olosuhteesi voisi muuttua radikaalistikin, ei! Vaan alat iloita rakkaus suhteestasi Jeesukseen ja opit luottamaan häneen sekä apuunsa, johdatukseensa, jne.... Niin ja jos ja kun tulee jotain ikävää, niin osaat jo mennä heti sinne ristin juurelle rukoukseen: apua/voimaa elämääsi ja asioihisi hakemaan.. Tahtosi siis Herra tapahtukoon, ei enää minun tahtoni, vaan Sinun tahtosi Isä Jumala, koska se on aina minulle ja sinullekin rakas ystäväni sitä parhainta, jotta pääsisimme kerran myöskin sinne; kirkkauteenkin asti! Tsemppiä!

Hanna-Maria Helenius - Tulkoon Valtakuntasi

rita4 kirjoitti:Olen joutunut sitä pohtiin, miksi jotkut eivät voi, tai vain halua laulaa/ ajatella, että: Herran tahto saisi tapahtua heidän elämässään? Miksi uskova ihminen ajattelee niin?

Jos nyt ajattelen ihan itseäni ja en soisi Herran tahdon tapahtuvan elämässäni, niin miksi sitten yleensä enään olisin edes uskossakaan? Rakastaisinko minä, tai rakastaako sellainen Jeesustaan, joka ei kuitenkaan halua antautua täysin Herran käyttöön, tai johdatukseensa, niin, ettei enään; se oma tahto saakkaan aina ja kaikessa tapahtuakaan, vaan ja ainoastaan: vain yksin Herramme tahto (joka on aina kuitenkin se parhain sekä oikea, meidän parhaaksemme..)?! Miten on Voiko sanoa rakastavansa Jumalaa, tai Jeesusta, jos ei sitten kuin kuitenkaan suostu alistumaan tahtoonsa (Herramme tahto)?? Tätä kuin kyselen..Mitäpä olet mieltä?

Niin, tämä aihe on nyt jo pisempäänkin taas pyörinyt mielessäni, elikkäs: suostunko oikeestikin siihen, mikä on Herramme tahto minun kohdallani, minun asioissani ym? Tai miksi siihen on niin vaikeaa sittenkin suostua, kun usein vain saattaa tuntua ettei se nyt ihan mee niin kuin sen pitäisi mennä, siis, omasta mielestä, vaan se oma tahto asioissa onkin aivan toista mieltä, kuin mitä Herra antaa tai vaikuttaa elämässä.Ja saattaapa tuntua usein siltäkin, että itse tietää paremmin sen, mikä itselle on parasta, vaikka eihän se oikeasti niin olekaan, mutta oma mieli, lihanmieli tai ehkä joksus jopa visukinttukin, tai joku uskon ystävä antaa ymmärtää asiasta ihan toista, kuin minkä huomaa, tajuaa olevan asiaan Isän tahto, tarkoitus.

Me rukoilemme varmastikin useampi tuon niin jo tosi tutuksi käyneen Isä meidän rukouksen, mutta pysähdymmekö sittenkään siinäkään ajattelemaan sitä, mitä siinä sanotaan jakeessa 10?

Matt. 6:10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.

Se vain niin helposti ja usein sanotaan tai luetaan kuin, että; "Joo, toi on nin tuttu ja osaan sen jo ulkoa", eikä pysähdytä miettimään sitä, mitä siinä sanotaan Herran edessä ollen.

Ap. t. 21:
11 Ja tultuaan meidän luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui: "Näin sanoo Pyhä Henki: 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin'."
12 Kun sen kuulimme, pyysimme, sekä me että ne, jotka siellä asuivat, ettei hän menisi Jerusalemiin.
13 Silloin Paavali vastasi ja sanoi: "Mitä te teette, kun itkette ja särjette minun sydäntäni. Sillä minä olen valmis, en ainoastaan käymään sidottavaksi vaan myöskin kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden."
14 Ja kun hän ei taipunut, niin me rauhoituimme ja sanoimme: "Tapahtukoon Herran tahto".

Otin tuon Raamatunpaikan, koska minussa siinä on hyvin esillä se asia, miten Paavali oli valmis kestämään mitä vain, jopa kuolemaankin Herran Jeesuksen nimen tähden. Olisimmeko me valmiita jopa kuolemaan, tai ainakin kärsimään Jeesuksen nimen tähden tai sen mukaan, miten Herra elämäämme johdattaa..? Ja kun tämä aika vain pahenee, ei parane, ei todellakaan parane, niin me uskovina joudumme tarkkaan miettimään sitä: mihin olemme valmiit suostumaan, alistumaankin Herramme nimen tähden.

Jos nyt mieltämme ja elämäämme saa viedä se meidän ns.oma tahtomaailmamme tai se; miten elää, toimia tai mihin emme suostu, niin miten sitten kestämme kun mahdollisesti tulee uskonvainoa tms. Käännämmekö silloin selkämme ja jopa sydämemmekin Herrallemme, kun tuleekin vaikeaa, tai kaikki ei enää menekään niin kuin me tahdomme, tai ei enää olekaan niin helppoa elämää.. En halua olla asioiden mustamaalaaja, mutta halusimmepa sitä sitten tai emme niin aika vaikenee ja silloin monet saattavat jopa luopua uskostaankin, kun ei kestetäkään vastoinkäymisiä, vaikeuksia, tms..

Haluan enempikin olla Herättelijä, kuin pahoja asioita eteen maalaava. Mutta jos olemme hereillä uskossamme ja seuraamme maailman ja jopa ihan vain tämän meidän oman lintukotimme suomenkin asioita ja uskon vastustusta, niin en ehkä sittenkään ole kovinkaan kaukana oikeasta..?! Vai olenko?

Mutta yksi asia on satavarmma, siis se, että: Jeesus Kristus ei hylkää meitä, vaan rientää auttamaan sekä vahvistaa, lohduttaa, johdattaa asioitamme ja puhuu meille sanansa sekä Pyhän Henkensäkin kautta ja että: Hän tahtoisi meidän vain enempi ja enempi sitoutuvan Häneen, sekä sanaansakin: löytäen Hänestä, Sanastaan sen, joka päiväämmekin tarvittavan avun ja voiman, lohdutuksen, ym, jonka ansiosta me kestämme.. Emme omassa voimassamme koskaan, ei. Vaan Hänen voimasaan. Hän rakastaa sinua ja minua yhtä paljon ja tahtoisi auttaa, sekä että suostuisimme, antautuisimme käyttöönsä, käytettäväkseen, niin että se meidän oma tahtomme saisi joutua sinne ristille kuolemaan ja silloin Herramme tahto voisi päästä toteutumaan meidän kunkin omassa elämässä; meidän parhaaksemme, sekä Jumalan kunniaksi Amen.

Nyt en tiedä miksi, tai, taidan tietääkin sittenkin miksi kuin koin, että pitää laittaa nämä Raamatunpaikat vielä tähän;

Kol. 2:
6 Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
7 juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.

8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.

9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
10 ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.

13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
15 Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.

2. Johanneksen kirje 1:
6 Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.
7 Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.
8 Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.
9 Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.