ilosanoma.munfoorumi.com

Upea jae:

"Sillä niin on Jumala
maailmaa rakastanut,
että hän antoi
ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka häneen
uskoo, hukkuisi, vaan hänellä
olisi iankaikkinen elämä."
Joh 3:16

Tekstimme upean jakeen avainsanat ovat "ei yksikään." (Joh.3:16) Nuo sanat ovat antaneet tuhansille voimaa sanoa: "Minäkin kuulun heihin. Tuo rakkaus, Poika ja elämä ovat minuakin varten."

Lisäksi moni vakavamielinen työntekijä, joka on anonut kaikkein surkeimman puolesta, on löytänyt voimansa siitä, että sanat "ei yksikään" voivat tarkoittaa vain aivan kaikkia. Ketään ei suljeta ulkopuolelle. Uskallan sanoa jokaiselle, että tuo rakkaus, Poika ja elämä on sinuakin varten.

Tämä on noiden sanojen yksilöllinen puoli, mutta niihin sisältyy myös laajempi, universaali puoli. Se sanoo jokaiselle muullekin lapselle tässä maailmassa, että tuo rakkaus ja elämä ovat häntä varten. Tämä tarkoittaa sitä, että kun me sanomme uskovamme näin, niin meillä on oltava uskoa käyttää sitä koskemaan jokaista ihmistä, jonka tapaamme.

Meidän tulee sallia, että se käyttää täyttä voimaansa koko ihmiskunnan päälle, koska se on jumalallinen ja valtava totuus. Sehän julistaa, että jokaisella olennolla on oikeus Jumalan Pojan rakkauteen ja elämään.

Voimme alkaa ymmärtää tätä vasta sitten, kun tuon rakkauden jokainen aie on erottamattomasti liittynyt sydämessämme toiseensa. Rakkaus kuuluu meille kaikille.

Pyhä Henki paljastaa meille sitä odotusta, joka tuolla rakkaudella on. Se kaipaa, että saa valtaansa vihdoin kaikki, joille se on tarkoitettu, ja heidät löydämme noista sanoista " ei yksikään". Niissä on valtava pyyntö elämästä, joka antautuu täysin tuon rakkauden täyttämäksi ja joka löytää ainoan ilonsa elämästä rakastaa ja pelastaa maailma, Jumalan sydämen mukaisesta elämämästä.

Kun olemme käyttäneet noita sanoja yksittäisiin ihmisiin, olemme käyttäneet niitä liian rajatusti. Olemme pyytäneet tiettyjen ihmisten puolesta, että he kääntyisivät sekä hyväksyisivät Kristuksen ja ikuisen elämän. [Ja se on oikein, mutta] Jumala tarkoitti, että noiden sanojen tulisi paljastua täydessä merkityksessään niille, jotka ovat synneistä vapautettuja.

Niitä, jotka todellakin ymmärtävät näiden kahden sanan merkityksen ja uskovat ne todeksi, johdatetaan sitä kohti, että he pitäisivät jokaista kanssaihmistä yhtenä niistä kansanpaljouksista, joka kuuluu "ei yksikään" - joukkoon. Eikä meidän tule levätä, ennen kuin jokainen tuntee tuon rakkauden, josta hän on osallinen.

Andrew Murray

Aivan mahtavaa sanomaa! Sanomaa Jumalan sydämeltä; kaikkia ihmisiä koskevaa ilosanomaa. Jumala rakastaa jokaista ja tahtoisi pelastaa jokaisen, niin ettei yksikään, siis ei yksikään joutuisi hukkaan ja joutuisi kadotukseen, vaan pelastuisi ja saisi iankaikkisen elämän uskomalla Jeesukseen Kristukseen, Jumalan aino syntyiseen Poikaan, meidän Herraamme ja Vapahtajaamme!

Me ihmisinä ja uskovinakin niin kovin herkästi luettelemme miten kaiken pitää tapahtua ja kuka on kelvollinen, ja saatamme sanoillamme loukata ja murehduttaa jotakin etsivää tosi pahastikin. Valitettavasti meillä on aina kuin sana hallussa, ja vastaus takataskusta vedettäväksi, siihen; miten tulee elää ja toimia, uskoa, puhua, kirjoittaa, ajatella, jne...Tätä olen nyt jo pitkään ajatellut, kuinka minäkin olen aina ollut ns sanavalmis ja ehkä antanut itsestäni täysin vääränlaisen kuvan, kuin muka tietäisin jo kaiken ja osaisin jo kaiken ja voisin sanoa.. miten tulee elää, toimia, puhua, kirjoittaa, jne, uskovana. Häpeän lihallisuuttani ja käsitystäni miten neuvoa toista..

Mutta.. elämä opettaa, jos vain suostuu sen opetettavaksi ja nöyrtymään, kuolemaan omalle lihalleen ja ajatuksilleenkin. Muista en voi sanoa mitään, mutta itsestäni voin ja minä ainakin tahdon kuolla lihani tahdolle, pätemisen halulle, koville sanoille, joilla saatan loukata toista tahtomattanikin, jne.. Ja oppia rakastamaan, antamaan anteeksi, unohtamaan kärsimäni pahan, näkemään jokaisen arvokkaana Jumalan luomana ihmisenä..Pystynkö koskaan siihen? En tiedä, mutta siihen ojennaudun, pyrin ainakin tosissani.

Andrew Murray kirjoitti:Tekstimme upean jakeen avainsanat ovat "ei yksikään." (Joh.3:16) Nuo sanat ovat antaneet tuhansille voimaa sanoa: "Minäkin kuulun heihin. Tuo rakkaus, Poika ja elämä ovat minuakin varten."

Lisäksi moni vakavamielinen työntekijä, joka on anonut kaikkein surkeimman puolesta, on löytänyt voimansa siitä, että sanat "ei yksikään" voivat tarkoittaa vain aivan kaikkia. Ketään ei suljeta ulkopuolelle. Uskallan sanoa jokaiselle, että tuo rakkaus, Poika ja elämä on sinuakin varten.

Tämä on noiden sanojen yksilöllinen puoli, mutta niihin sisältyy myös laajempi, universaali puoli. Se sanoo jokaiselle muullekin lapselle tässä maailmassa, että tuo rakkaus ja elämä ovat häntä varten. Tämä tarkoittaa sitä, että kun me sanomme uskovamme näin, niin meillä on oltava uskoa käyttää sitä koskemaan jokaista ihmistä, jonka tapaamme.

Meidän tulee sallia, että se käyttää täyttä voimaansa koko ihmiskunnan päälle, koska se on jumalallinen ja valtava totuus. Sehän julistaa, että jokaisella olennolla on oikeus Jumalan Pojan rakkauteen ja elämään.

Loppuun tahdon laittaa tämän laulun, kuuntele; LauraMaria / Lähellä on Hän

Paavo Pihlainen - Nosta katseesi

Koppasin tuolta jo vanhemmista tuonneistani tämän minua juuri tässä hetkessä erikoisesti puhuttelevan aiheen, koska Jumala on nyt puhunut sydämelleni voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin juuri; rakkaudestaan Jokaista ihmistä kohtaan! Ja aloitan tuolla veljemme laululla, rohkaiskoon se meitä jokaista katsomaan vain Kristukseen Jeesukseen, sekä turvaamaan ja luottamaan vain yksin Häneen kaikessa, aivan kaikessa!

Miten on minun laitani: Osaanko minä rakastaa kaikenlaisia ja erilaisia persoonia Jumalan rakkaudella? HM? Pohdin sitä hiljaa mielessäni ja aamusellakin siitä jälleen juttelin Jeesuksen kanssa rukouksessa ollessani. Olen nääs tajunnut, miten kieleni puhuu ihmisille paljonkin asioita, kun kohtaan heitä, vielä uskosta osattomia, mutta se, minkä koen kuin minusta puuttuvan, on juuri asia: millä toisin esille sitä valtavaa Jumalan rakkautta heitäkin kohtaan.. Ja kun näymmä vain mieluimmin puhunkin vain niistä ongelmista joita on ihmisten takia, kuin siitä avusta, jonka Isä antaa minullekin ja kaikille, joille se vain kelpaa. Kyetä siunaamaan myöskin niitäkin, joiden takia on vaikeaa, epäsopua, murhetta, tms.. Ja kyetä olemaan vain hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa toisista...

Miksi se on niin kamalan vaikeaa osoittaa, tai sanoa, että: rakastaa? Minä olen "hyvä" hakemaan siihen puolustuksia; lapsuudestani sekä avioliitoistanikin jopa, miksi en kykene osoittaman toisille rakkautta, jota sitten kuin kuitenkin sisimmässäni tahtoisin tehdä, antaa, osoittaa. Minut kuin paljastettiin ja pysäytettiin tässä jokin aika sitten jo rukouksessa, siitä miten olen kylmä ja välinpitämätönkin toisia kohtaan, enkä ole antanut heille rakkauttani, niin kuin olisi pitänyt osoittaa tai antaa. Tai vain; Antaa anteeksi, unohtaa menneet, unohtaa loukkaukset ym ja katsoa vain yksin Kristukseen Jeesukseen..Jos, vaikka olemalla kärsivällinen ja rakastava, saisi sen toisenkin osapuolen muuttumaan rakkaudellisemmaksi tms.. Pyrkiä hyvään ja pyrkiä sulkemaan suuni, kun ei ole mitään hyvää sanottavaa..

Arvaa vain: satuttiko tajuta se, kun Jumala paljasti asioita elämästäni, joissa minulta olisi joku odottanut vastakaikua rakkaudelleen, mutta minä en ollutkaan pystynyt, kyennyt siihen vastaamaan kuitenkaan ja itkuksihan se meni, kun tajusin asian oikean laidan, ja tajusin, että; minä olin syypää siihen, etten osannut tai kyennyt antamaan toiselle ihmiselle iloa, onnea, rakkautta, tms.. Mutta sanon samalla hengen vedolla, että: se selkeytti paljon minun itsesäälissä elävää sieluni tilaa, ja ettei kaikki olekaan aina ollut niin huonosti, kuin sen olin jo ajatellut olleen.. Vaan minä itse olen ollut kuin "poissaoleva", kun minun olisi pitänyt olla herkempi ja huomioivampi, ym.....

Mutta ehkäpä tulevaisuudessa jo osaan..? Ja nuo asiat opettivat minua monin kohdin, miten Minun pitää toimia, ja pyrkiä antamaan toisillekin kokemuksen siitä, mitä on kun joku oikeesti rakastaa, välittää, haluaa ymmärtääkin, ym.. Eikä vain aina odottaa, että minua rakastetaan ja ymmärretään, välittämättä kuitenkaan siitä; miten on sen toisen ihmisen sydämen odotusten tilan laita on..

Enkä nyt puhu mistään seksuaalisuudesta, ei, vaan ihan arkielämässä tapahtuvasta elämästä, toisen huomioon ottamisessa ihmisenä, joka tarvitsee myöskin niin kuin minäkin ja sinäkin tarvitset ja kaipaamme: rakkautta, välittämistä, niitä pieniä hetkiä, kun kokee, että on jollekin toiselle: tärkeä ja rakaskin..

1. Joh. 4:
7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10 Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.

Laitanpa Paavon laulun joka ei nyt ole ihan hengellinen mutta todella hyvä kipale; Paavo Pihlainen - Veit Sydämein