JUMALAN RAKKAUDEN SYVYYS

[rita4]

by David Wilkerson | October 11, 2010

Paavali sanoi Jumalan rakkaudesta: Se käy yli kaiken ymmärryksen. Se on avara, korkea ja syvä. Tahdon tässä pureutua Jumalan rakkauden syvyyteen.

..." ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa"(Ef.3:17 -20).

Olen viime aikoina saanut kirjeitä uskostaan luopuneilta ja taas ensimmäiseen rakkauteensa palanneilta uskovilta. Eräs kirjoitti: "Olen saanut anteeksi. Rakastin Herraa, mutta elin vuosia kauheassa synnissä. Olen palannut, mutta minun on vaikea uskoa anteeksiantoa. Pelkään, ettei Jumala voi antaa anteeksi menneitä, sanomattoman kauheita syntejäni. En löydä sielunrauhaa. En tunne Herran läsnäoloa." Toinen kirjoitti: "Olen tehnyt niin hirveitä syntejä. Haluan tulla takaisin Jeesuksen luo, mutta koen Jumalan hylkäävän minut. Olen tehnyt syntiä valkeutta vastaan. Pelkään, etten saa anteeksi. Olen pahimpia syntisiä."

Luopiot saavat herätyksen, monet heistä tulevat takaisin. He ovat väsyneet lankeamaan huumeisiin, alkoholiin, himoihin: väsyneet maailmaan. Minulle kerrotaan: "Vaivuin moraalittomuuteen, syvälle karkeisiin synteihin." He luulevat, että Jumalalla on jonkinlainen rakkauden ja armon raja. Ikään kuin hän sanoisi jossakin kohdassa: " Olet vastustanut minua liian usein. Olet hyljännyt kaikki tarjoukseni - kaikki varoitukseni. Nyt astuit rajan yli. Sinun sydämesi on kylmä. Saatana on linnoittautunut sinuun." Monet luopiot ovat liian häpeissään ja luulevat ajautuneensa synnissään ohi armon ajan. He eivät voi kuvitella, että Jumala voisi rakastavana ja armahtavana kumartua heidän syntielämänsä syvyyteen.

Joona teki suuren synnin juostessaan pakoon Jumalan hänelle antamaa tehtävää. Hänen tottelemattomuutensa takia monien veri vaadittaisiin hänen käsistään. Valaan vatsassa Jumala kohtasi hänet hänen syntinsä ja kapinansa suurimmassa syvyydessä(ks. Joona 2). Joona uskoi, että Jumala oli hyljännyt hänet tämän synnin takia. "Sinä syöksit minut syvyyteen,".. Minä ajattelin: Olen karkotettu pois sinun silmiesi edestä"...Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minun ylitseni iankaikkisesti "( Joona 2:3 -7). Kun hän vajosi syvyyden pohjalle, hän sai tuoreen kosketuksen, erityisen kutsun. Hän sai anteeksi, vapautui syyllisyydestä. Tämä todistaa Pyhän Hengen työstä meidän ollessamme syvimmässä synnissä. Ei kukaan ole mennyt liian pitkälle, ei ketään ole heitetty pois. Pyhä Henki tekee työtään monissa ja sanoo: "Tee parannus. Olen tullut rotkosi pohjalle tuomaan sinut takaisin."

Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta! Ei mikään! "Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme"(Room. 8:35, 37 -39).

Jeesuksen veri ojentuu meidän syntimme syvyyteen tarjoten vapautta, anteeksiantamusta, armoa ja sovitusta Isän kanssa. Kuinka syvälle oletkin vajonnut, rakkaus ja anteeksiantamus menevät syvemmälle.

Voi sitä hänen rakkautensa syvyyttä!

[rita4]

"Olen saanut anteeksi. Rakastin Herraa, mutta elin vuosia kauheassa synnissä. Olen palannut, mutta minun on vaikea uskoa anteeksiantoa. Pelkään, ettei Jumala voi antaa anteeksi menneitä, sanomattoman kauheita syntejäni. En löydä sielunrauhaa. En tunne Herran läsnäoloa." Toinen kirjoitti: "Olen tehnyt niin hirveitä syntejä. Haluan tulla takaisin Jeesuksen luo, mutta koen Jumalan hylkäävän minut. Olen tehnyt syntiä valkeutta vastaan. Pelkään, etten saa anteeksi. Olen pahimpia syntisiä."

Niin... Jumalan rakkaus! Kuinka helposti me miellämme Jumalan rakkauden vain ansioilla saavutettavaksi, tai samanlaiseksi kuin mikä ihmisen kyky rakastaa on. Emme jaksa kuin uskoa anteeksi antoon, koska jos vertaamme vaikkapa itseemme, niin ajattelemme Isänkin olevan samanlainen, ettei hänkään halua antaa meille anteeksi, kun mekään emme useinkn tahdo antaa toisille ihmisille, kun he satuttavat meitä, sanoin, tai teoin.

Mutta rakkaat siskot ja veljet Jeesuksesa Kristuksessamme; Jumala ei ole kuin me ihmiset olemme ja siksi hän ei toimi, niin kuin me toimimme ja ajattelemme asioista. Sillä huomaa ja muista aina, että: Isä Jumala on PALJON suurempi, rakkaudellisempi, anteeksi antavaisempi, ja hän armahtaa katuvan ja syntejään tunnustavan lapsensa; Rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen veren ja nimen tähden. Hän Armahtaa ja Rakastaa, antaa anteeksi synnit, niitä sydämestään katuvalle. ;)

Toki visupöksy tekee kaikkensa, että emme saisi sielun ja mielen rauhaa, vaan uskoisimme valheen siltä: "Ei Jumala sinua enää voi, eikä edes tahdo armahtaa, auttaa, rakastaa. Olet toivoton tapaus ja hylätty ulos Jumalan valtakunnastakin, kun teit noin kamalan synnin ja rikoit Jumalan lakia ja tahtoa vastaan, jne.!"

Onko tuttua? Aivan varmasti vihollinen kuin aktivoituu, kun näkee halumme palata takaisin ristin juurelle, tai kun luulemme syntiemme olevan niin kamalia; ettei Jumala voi, eikä edes enään haluakkaan niitä anteeksi antaa, vaikka kuinka katuisi ja itkisi, rukoilisikin.. :(

Mutta älä usko sitä, Äläkä kuuntele sitä. Kieltäydy uskomasta, kuuntelemasta sen suputuksia korvaasi. Vetoa Raamatun Sanaan, joka lupaa, että: Joka katuu ja haluaa tunnustaa syntinsä, olipa ne sitten mitä tahansa, tai miten kamalia tahansa, niin kun hän haluaa muuttua ja puhdistua Jeesuksen ristin veressä, niin JUMALA ARMAHTAA, ANTAA ANTEEKSI JA SAAMME KOKEA HÄNEN RAKKAUTTAAN, niin että pelokas ja uupunutkin sydän saa levon, rauhan ja varmuuden lopulta; Olen Jumalan lapsi ja perillinen ja kohti taivasta menossa. Isä katsoo meitä Poikansa uhrin, veriuhrin ja ristin kautta, eikä, niin kuin me katsomme toista ihmistä, ei todellakaan niin!

Tule siis uupunut ja raskautettu, syntejäsi katuva ihmissielu verisen ristin, Golgatan ristin juurelle, polvistu siihen ja tunnusta syntisi ja että tarvitset apua, voimaa, viisauttakin, sekä Jeesuksen läsnäoloa, anteeksi antoaan ja veren puhdistavaa voimaa elämääsi, sydämeesi! Hän odottaa sinua! Älä pelkää tulla, sillä vain siten sielusi saa rauhan ja levon, sekä ilonkin sydämeesi! Hän, Jeesus Rakastaa Juuri Sinua! Eikä käännä sinulle selkäänsä, jos sinä et käännä hänelle selkääsi tai: koveta sydäntäsi. Sinä valitset! Älä siis tee enään Jumalasta, pientä jumalaa, vaan näe ja ymmärrä, että: Hän on suuri Jumala, Kaikkivaltias, joka voi ja tahtoo auttaa, pelastaa, uudistaa, muuttaa, antaa anteeksi, sekä vain Rakastaa luotuaan!

Miika 7:18-20
Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen. Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta, Aabrahamille armoa, niinkuin olet vannonut meidän isillemme muinaisista päivistä asti.

Ja lopuksi vielä tämä lainaus.

Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta! Ei mikään! "Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme"(Room. 8:35, 37 -39).

Jeesuksen veri ojentuu meidän syntiemme syvyyteen: tarjoten vapautta, anteeksiantamusta, armoa ja sovitusta Isän Jumalan kanssa. Kuinka syvälle oletkin vajonnut, rakkaus ja anteeksiantamus menevät syvemmälle.

[rita4]

Luopiot saavat herätyksen, monet heistä tulevat takaisin. He ovat väsyneet lankeamaan huumeisiin, alkoholiin, himoihin: väsyneet maailmaan. Minulle kerrotaan: "Vaivuin moraalittomuuteen, syvälle karkeisiin synteihin." He luulevat, että Jumalalla on jonkinlainen rakkauden ja armon raja. Ikään kuin hän sanoisi jossakin kohdassa: " Olet vastustanut minua liian usein. Olet hyljännyt kaikki tarjoukseni - kaikki varoitukseni. Nyt astuit rajan yli. Sinun sydämesi on kylmä. Saatana on linnoittautunut sinuun." Monet luopiot ovat liian häpeissään ja luulevat ajautuneensa synnissään ohi armon ajan. He eivät voi kuvitella, että Jumala voisi rakastavana ja armahtavana kumartua heidän syntielämänsä syvyyteen.

Olen usein ajatellut heitä, jotka kerran olivat ihanasti uskossa Jeesukseen Kristukseen, mutta sitten luopuivat Hänestä, uskostaankin syystä tai toisesta.. Ja jäivät siihen tilaan, josta eivät enää kuin osanneet, tai eivät vain enää uskaltaneet lähteä uskossa luottaen Jumalan rakkauteen,sekä anteeksiantoon eteenpäin, parannusta tehden, syntinsä ja eksymisensä tai ihastumisensa maailmaan ja sen tarjontaan,.. niin he eivät aluksi enää kuin edes halunneetkaan palata takaisin ristin juurelle, ja sit myöhemmin eivät enää uskoneet edes Jumalan silti rakastavan heitä, luopumisestaan huolimatta.

Tiedän monia, jotka palasivat ns. sinne kuralätäköille rypemään, oltuaan ensin ihanasti uskossa, taivastiellä. Oma tyttäreni on yksi heistä. Kyllähän se tuntui äidistä pahalta, kun tytär palasi entisenlaiseeen elämän tyyliin ja en koskaan saanut tietää, miksi niin. Ja ne muut, jotka tunnen, niin kun ovat olleet vuosia uskossa ja sitten luopuvat, joko toisen uskomattoman ihmisen kanssa alkaesaan seurustella, tms.. Niin onhan se uskoville vanhemmille kova paikka. Ja tilanne ei muutu, vaikka he kuinka rukoilisivatkin; palaamista Jeesuksen helmoihin...

1. Joh. 2:
15 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.
16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.
17 Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

Ps. 103:
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

Olen kuullut monien sanovan, etteivät luopiot voi enää palata uskon tielle, eikä heidän uskoaan,matkaliittoaan voi enää uudistaa, koska he ovat luopuneet Herrasta ja Häntä häväisseet ym.. Näinkö Rakastava Isämme taivaassakin ajattelee ja toimii? Ei, ei todellakaan, vaan Hän aivan varmasti tahtoisi nähdä, sekä kokeakin, kun Hänen kerran rakkaat lapsensa tulevat katumukseen ja huomaavat, etteihän se maailma voinutkaan minulle mitään hyvää ja oikeaa antaa, vaan se vain tuotti lopulta, pelkkää surua ja murhetta, epätoivoakin ja kun sydämen rauha katosi sille tielle, joka oli vielä uskontiellä vaeltaessa.

Elämä on kulutettu ns. loppuun maailman turhuuden teillä ja sydän tahtoisi palata verisen ristin juurelle, Jeesuksen jalkojen juureen..Mutta kun..

Niin juurikin, ei uskalleta, eikä jakseta enää uskoa Jumalan rakkauden kestävyyteen, luotettavuuteen, armon suruuteenkaan, kun itse on pilannut aivan kaiken ja tajunnut,etteihän se ruoho ollutkaan sen vihreempää siellä aidan toisella puolella, päinvastoin. Siellä sai vain haavoja rintaansa ja mieleensä, ja se onni, onnellisuus oli vain harhaa, joka ei kestänyt arkea, totuutta.. Vaan mureni ja petti ihmisen.

Luuk. 7:13 Ja hänet nähdessään Herra armahti häntä ja sanoi hänelle: "Älä itke".

Juuri näin Herrammekin kohtaa sinut ja ne, jotka ovat luopuneet kerran Hänestä, lähteäkseen elämään muka parempaa elämää maailman lihapatojen ja houkutusten keskelle. Ei Hän syytä, moiti sinua mistään, koska Hän on ollut kyllä täysin tietoinen millaista elämää olet viettänyt, vaan Hän katsoo sinua Rakasten, Ei syyttäen, ja Hän armahtaa sinut rakas ystäväni kaikesta siitä, mistä oma sydämesi, tai muut ihmiset ovat sinua syyttäneet.

Muista tuhlaaja pojan kertomus.

Luuk. 15:
17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.

22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.

Minusta tämä on hyvä vertaus siitä, kun maailman ja synnin teiltä palaava kohtaa armahtavan, sekä rakastavan Isän, joka ei syytä, eikä moiti, vaan antaa kaiken anteeksi katuvalle ja jälleen saa luopiolapsi palata Isän Jumalan sylihoitoon rakkauden sekä anteeksiannon ihanaan läsnäoloon.

Miika 7:19 Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.