Armahdus syntisille

[rita4]

James N. Jidov

Danielin kirjan yhdeksännessä luvussa on rukous, joka sisältää paljon kallisarvoista opetusta. Meidän kannattaa tutkia sitä huolella, sillä Daniel rukoili tosissaan. On Jumalan hyvyyttä, että hän on antanut meille parantavan Sanansa. Löydämme siitä Hänen tahtonsa niitä kohtaan, jotka Häntä rukoilevat. Sanasta löydämme totuuden ja Jumalan tahdon elämäämme varten.

Ilman Jumalaa olisimme olleet tuhoon tuomitut

Daniel rukoilee: "Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niin kuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat." (Dan 9:15.) Daniel tunnustaa kansansa syntejä jo rukouksen alkuosassa, mutta tässä jakeessa hän muistuttaa Herraa siitä, että Herra oli itse vapauttanut israelilaiset kerran Egyptin orjuudesta. Daniel muistuttaa Jumalaa siitä, että Hän oli armahtanut kansaansa ennenkin. Siihen vedoten hän anoi, että Jumala ei tuomitsisi kansaansa nytkään oikeuden mukaan vaan armahtaisi heitä. Ilman Jumalan armoa kansa olisi tuhoon tuomittu. Rukouksensa aikana Daniel ei kertaakaan edes vihjannut siihen suuntaan, että Jumala oli väärässä, kun Hän rankaisi kansaansa. Hän vain anoi Jumalalta armahdusta.

Mitä oikeus vaati...

Jos Jumala kohtelisi meitä oikeudenmukaisesti ilman Kristusta, vaatisi oikeus meidän kaikkien kuolemantuomiota. Jos ihminen tekee syntiä, täydellistä, pyhää ja vanhurskasta Jumalaa vastaan, hän ansaitsee rangaistuksensa. "Synnin palkka on kuolema." (Room 6:23.)

Ainoa täydellinen, joka ei ansainnut kuolemaa, kärsi kuoleman epäoikeudenmukaisesti meidän tähtemme. Hän "'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissaan ristinpuuhun - -" (1. Piet. 2:24).

Oletko ajatellut?

Oletko koskaan ajatellut, että Jumalan täytyi olla epäoikeudenmukainen itseään kohtaan, jotta Hän voisi pelastaa ihmisen? "Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö - -." (1. Piet. 3:18.) Hän pelasti meidät "ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan - -" (Tiit. 3:5).

Koska Jumala rakastaa meitä, Hän armahtaa meidät ja hyväksyy meidät yhteyteensä Jeesuksen sovintokuoleman tähden. Katuva syntinen ei ole itsessään vanhurskas, Jumalalle kelpaava, mutta hänestä tulee Jumalan silmissä vanhurskas sen äärettömän kalliin hinnan tähden, jonka Hän itse meistä maksoi. Kun Kaikkivaltias Jumala katsoo meitä, Hän näkee meidät täydellisinä Kristuksessa. Mikä valtava totuus.

[rita4]

Niin rakkaat ystävät; Jumala haluaa aina armahtaa, ei rankaista tai tuomita. Liian monilla on aivan väärä mielikuva Jumalasta ja se on usein; Kova ja rakkaudeton, aivan kaikesta rankaiseva ..Toki Isä rankaiseekin ja jopa tuomitseekin lopulta, jos ihminen ei vain kuin edes halua muuttua, ei nöyrtyä, tai suostua Hänen tahtoonsa, sekä Hänen rakkauteensa turvautumaan.

Sillä pakollahan Jumala ei ketään pelasta, jos jollekin ei kelpaa Poikansa ristintyö: elämänsä muutamiseksi ja pelastamiseksi. Mutta mikä on taivaan Isän tahto jokaista ihmistä kohtaan, niin sehän on juuri saada jokainen ihminen kuin tajuamaan, että: Hän Rakastaa jokaista ihmistä sellaisena kuin kukin on. Mutta Hän myöskin odottaa jokaisen ihmisen haluavan alkaa etsimään sitä, Häntä elämäänsä, jonka Hän antoi kerran tänne maailmaan sekä myöskin kuolemaan: ristiinnaulittavaksi: ihmisten syntien takia; Rakkaan oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Ja niin kuin Raamattu ilmoittaa, niin Vain yksin Jeesuksessa on elämä ja vain yksin Jeesuksen kautta pelastutaan taivaan kotiin. Sillä ilman Jeesusta ei ole myöskään ikuista elämää, eikä taivastakaan. Niin se vain on..sanoi muut mitä tahansa.

Joillakin sitten taas on aivan liian ällö mielikuva Jumalasta, joka on aivankuin: joulupukki pitkine partoineen ja joka aina vain antaa lahjoja, ei koskaan suutu mistään, eikä moiti ketään mistään, eikä edes vaadi pelastumista synneistään, eikä kiellä synnissä ja maailmassa elämistä tai niiden rakastamista, ym.. Sellainen Jumalakuva, ei vaadi pelastumaan, vaan se antaa ymmärtää, että pelastus onkin jo siinä vauvakasteessa sekä kuin myöskin; hyvässä elämässä, kirkkoon kuulumisessa ja siellä jopa käymisessäkin, kunhan vain muistaa joskus jopa sanoa hädässä: Jumala, tai jopa Jeesus, ym..

Mutta jos pelastus olisi vain kasteessa, tai johonkin kuulumisessa, tai niissä hyvissä teoissa, niin silloinhan Jeesus olisi aivan turhaan kärsinyt ja kuollut; koko ihmiskunnan syntien puolesta. Tai aivan turhaan opettanut ihmisille, sitä: Mikä on Jumalan tahto; jokaista ihmistä kohtaan sekä toisiakin ihmisiä kohtaan (lähimmäisen rakkaus). Siis: Turhaanko Jumala antoi syntyä rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan ja lopulta kärsimään ristinpuulla syyttömänä meidän ihmisten puolesta, sekä vuodattamaan pyhän ja kalliin uhriverensä ihmiskunnan syntien takia, jos kerta Jeesusta ei sen enempää mihinkään, tai kukaan edes tarvitse, kuin vain joissain lauluissa/ sakramenteissä ja Jeesus lapsena seimessä? Ei kai nyt sentään noin...??????

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antoi meille rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, Jeesus Nasaretilaisen, lihaksi syntyneen Jumalan Pojan, joka opetti kansaa, teki ihmeitäkin, antoi sydämiin rauhansa, kun ihmiset vastaanottivat Hänet Pelastajanaan ja sen, minkä Hän antaa Häneen uskovalle; Taivaspaikan sekä taivaskaipuun. Voiman kestää vaikeuksiakin sekä sairauksia, vastoinkäymisiä, tai jopa köyhyyttäkin, jossa Häneen turvaava ihminen oppii; miten Hän pitää huolen heikoista, orvoista, puutteen alaisista ym..Amen!

Eikä keneltäkään puutu kuitenkaan yhtään mitään, vaikka ei olisikaan joku ns. kroisos, tai..joku muu rikas. Vaan hän saa kokea miten Isä huolehtii niin taivaan linnuista, kuin ihmisistäkin ja yksikään meidän hiuskarvakaan ei tipu päästämme Jumalan sitä sallimatta tai tietämättä, niin ihmeellinen Isä meillä on!

Mitä oikeus vaati...

Jos Jumala kohtelisi meitä oikeudenmukaisesti ilman Kristusta, vaatisi oikeus meidän kaikkien kuolemantuomiota. Jos ihminen tekee syntiä, täydellistä, pyhää ja vanhurskasta Jumalaa vastaan, hän ansaitsee rangaistuksensa. "Synnin palkka on kuolema." (Room. 6:23.)

Ainoa täydellinen, joka ei ansainnut kuolemaa, kärsi kuoleman epäoikeudenmukaisesti meidän tähtemme. Hän "'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissaan ristinpuuhun - -" (1. Piet. 2:24).

Oletko ajatellut?

Oletko koskaan ajatellut, että Jumalan täytyi olla epäoikeudenmukainen itseään kohtaan, jotta Hän voisi pelastaa ihmisen? "Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö - -." (1. Piet. 3:18.) Hän pelasti meidät "ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan - -" (Tiit. 3:5).

Koska Jumala rakastaa meitä, Hän armahtaa meidät ja hyväksyy meidät yhteyteensä Jeesuksen sovintokuoleman tähden. Katuva syntinen ei ole itsessään vanhurskas, Jumalalle kelpaava, mutta hänestä tulee Jumalan silmissä vanhurskas sen äärettömän kalliin hinnan tähden, jonka Hän itse meistä maksoi. Kun Kaikkivaltias Jumala katsoo meitä, Hän näkee meidät täydellisinä Kristuksessa. Mikä valtava totuus.

Hei kaikki rakkaat; Jumala rakastaa meitä kaikkia omiaan, niin sinua, kuin minuakin! Meistä ei koskaan voi edes tulla täydellisiä, eikä onneksi tarvitsekaan tulla, sillä Kristuksen Jeesuksen sovitustyö riittää, kunhan me sen vain uskomme omalle kohdallemme, sekä tahdomme pysyä Jumalan Sanan totuudessa yrittämättä edes sitä vesittää, tai muokata paremmin itsellemme sopivammaksi. Sillä Sana paljastaa meissä olevan vääryyden ja synnin Pyhän Hengen avulla. Kuin myöskin tuo ilon ja rauhan sydämiimme, kunhan vain tahdomme elää lähellä; Herraamme, sekä Hänen ristiään ja verensä puhdistavassa parannuksenteossa päivittäin! Ole siunattu rakas uskon ystäväni!

Ps. 103:
8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.

11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.

13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.

15 Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
16 Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

17 Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
18 niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

Armosta kannettu