by David Wilkerson | October 18, 2010
Onko joku ystävistäsi tai rakkaistasi joskus yhtäkkiä yllättäen kysynyt sinulta: "Oletko vihainen minulle? Olenko tehnyt jotain väärää?"
Saatat olla hiljaa, syvissä mietteissäsi, joten vastaat: "Ei, en ole vihainen. Et ole tehnyt mitään, mikä loukkaisi minua. Olen vain hiljaa juuri nyt."
He vain jatkavat: "Oliko se jotain mitä sanoin?"
Lopulta sinun pitää halata häntä osoittaaksesi sanomasi todeksi: "Kuuntele nyt, minä rakastan sinua. En ole vihainen, mutta jos jatkat tätä, niin saat minut kohta suuttumaan!"
Rakkaani, näin me kohtelemme taivaallista Isäämme! Päivän päättyessä me menemme salaiseen kammioomme ja sanomme: "Katsotaan nyt, miten murehdutin Jeesusta tänään? Mitä tein väärin ja mitä unohdin tehdä? Minulla on kaikki sotkussa, en ymmärrä, kuinka hän voisi rakastaa minua. Herra, anna anteeksi vielä tämän kerran. Jonain päivänä olen vielä niin kuuliainen, että sinun on helppo rakastaa minua." Jumala odottaa kaiken aikaa sitä hetkeä, jolloin hän voisi syleillä sinua! Hän haluaa näyttää sinulle, kuinka paljon hän rakastaa sinua. Hän haluaa, että olet aloillasi ja lepäät hänen rakkaudessaan!
Tuhlaajapojan tullessa kotiin, hänet toivotettiin tervetulleeksi isänsä taloon. Hän sai uuden viitan, söi isänsä pöydässä ja sai täyden anteeksiannon. Ainut asia, jonka tämä poika tiesi, oli se turva, joka hänellä oli isänsä rakkaudessa! Hän tiesi, että hänen isänsä olisi valmis kestämään häntä, työskentelemään hänen kanssaan ja rakastamaan häntä. Tällainen on taivaallinen isämme meitä kohtaan.
Ei haittaa, kuinka kauas ajaudumme Isästämme. Meille on paluuportti aina avoinna. Meidän tulee uskoa, mitä Jumalan sana sanoo: "Sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa" (Ef.1:6).
Hän odottaa syli avoinna valmiina syleilemään kaikkia, jotka ottavat vastaan kutsun ja paluun hänen rakkauteensa.
