ilosanoma.munfoorumi.com

by David Wilkerson | October 21, 2010

Jumala työskentelee vuoksesi puhdistaakseen sinut, koska hän rakastaa sinua. Niitä, jotka katuvat ja palaavat synneistään takaisin hänen luokseen, hän nuhtelee rakastaen. Saatat tuntea Jumalan nuolten piston sielussasi menneiden ja nykyisten syntiesi vuoksi. Jos sinulla on katuvainen sydän ja todella haluat kääntyä vääriltä teiltäsi, voit pyytää hänen rakastavaa nuhteluaan. Sinua oikaistaan, mutta hänen suurella armollaan ja laupeudellaan. Et tunne hänen vihaansa, kuten jumalattomat, vaan pikemminkin hänen rakastavan kätensä kurittavan vitsan.

Kenties kärsimyksesi juontavat vääristä valinnoista. Kuinka monet naiset elävät kärsimyksessä, koska he naivat miehen, jota Jumala oli vastikään varoittanut naimasta? Kuinka monet lapset rikkovat vanhempiensa sydämen, saattavat heitä mahdottoman eteen? Tämä kaikki johtuu niin usein vanhempien omien syntivuosien, laiminlyöntien ja kompromissien vuoksi.

Kun tiedät saavuttaneesi oman henkilökohtaisen pohjanoteerauksesi, on aika etsiä Herraa rikkinäisenä, katuvana ja uskossa. On aika ottaa vastaan Pyhän Hengen voiman uusi rohto. On aika antaa uudistuksen, virvoituksen ja hengellisen voiman virrata itseesi.

Kun huudat Herraa avuksesi, hän antaa voimansa tulla sinuun: "Sinä päivänä, jona minä huusin, sinä vastasit minulle; sinä rohkaisit minua; minun sieluni sai uuden voiman... Vaikka minä vaellan ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minut. Sinä ojennat kätesi minun vihamiesteni vihaa vastaan, ja sinun oikea kätesi auttaa minua. Herra vie minun asiani päätökseen. Herra sinun armosi pysyy iankaikkisesti" (Ps.138:3,7-Cool.

Kristittyjen on kaikkein vaikeinta hyväksyä vanhurskasten kärsimystä. Kristuksen aikaan juutalaiset näkivät varakkuuden ja hyvän terveyden merkkinä jumalisuudesta. He uskoivat varakkuuden ja hyvän terveyden olevan osoitus Jumalan tyytyväisyydestä sinuun. Tämän vuoksi Jeesuksen opetuslasten oli vaikea ymmärtää, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: "Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan" (Matt.19:24). Opetuslapset kysyivätkin: "Kuka sitten voi pelastua?"

Samoin tänä päivänä saarnataan väärää oppia, jonka mukaan et joudu kärsimään, jos olet sovinnossa Jumalan kanssa. Kutsu vain Jumalaa, niin hän tulee juosten luoksesi ja selvittää kaikki asiat hetimmiten. Tämä ei ole evankeliumia! Hebrealaiskirjeen 11. luvussa listatut uskon sankarit vaelsivat kaikki läheisessä suhteessa Jumalaan. He joutuivat kohtaamaan kivittämistä, pilkkaa, kidutusta ja väkivaltaisen kuoleman. Paavalikin, joka vaelsi Jumalan kanssa, joutui haaksirikkoon, kivitetyksi, ruoskituksi, jätettiin kuolemaan, ryöstön uhriksi, lukittiin vankeuteen ja teloitettiin. Hän menetti kaiken. Miksi? Se oli koettelemusta ja puhdistusta, uskon osoittamista Jumalan kunniaksi.

Jumala haluaa kasvattaa sydämissämme jotain koettelemusten ja kiusausten kautta. Hän haluaa meidän kykenevän sanomaan: "Herra Jeesus, sinä olet Suojelijani ja uskon, että hallitset elämäni tapahtumia. Mitä minulle tapahtuu, on vain sen vuoksi, että sinä sallit sen. Minä uskon, että sinulla on tarkoituksesi tehdessäsi niin. Auta minua ymmärtämään se läksy, jonka tahdot minun oppivan. Jos kuljen vanhurskaudessa ja minulla on sinun ilosi sydämessäni, niin silloin elämäni ja kuolemani on kunniaksi sinulle. Uskon, että sinulla on valmiina kirkkautta, jotain iankaikkista tarkoitusta minua varten, jota rajallinen ymmärrykseni ei voi tajuta. Oli, miten oli, sanon: "Jeesus, elän sitten tai kuolen, minä olen sinun!"

Jumala on puolellamme - Chariots

Kristittyjen on kaikkein vaikeinta hyväksyä vanhurskasten kärsimystä. Kristuksen aikaan juutalaiset näkivät varakkuuden ja hyvän terveyden merkkinä jumalisuudesta. He uskoivat varakkuuden ja hyvän terveyden olevan osoitus Jumalan tyytyväisyydestä sinuun. Tämän vuoksi Jeesuksen opetuslasten oli vaikea ymmärtää, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: "Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan" (Matt.19:24). Opetuslapset kysyivätkin: "Kuka sitten voi pelastua?"

Samoin tänä päivänä saarnataan väärää oppia, jonka mukaan et joudu kärsimään, jos olet sovinnossa Jumalan kanssa. Kutsu vain Jumalaa, niin hän tulee juosten luoksesi ja selvittää kaikki asiat hetimmiten. Tämä ei ole evankeliumia! Hebrealaiskirjeen 11. luvussa listatut uskon sankarit vaelsivat kaikki läheisessä suhteessa Jumalaan. He joutuivat kohtaamaan kivittämistä, pilkkaa, kidutusta ja väkivaltaisen kuoleman. Paavalikin, joka vaelsi Jumalan kanssa, joutui haaksirikkoon, kivitetyksi, ruoskituksi, jätettiin kuolemaan, ryöstön uhriksi, lukittiin vankeuteen ja teloitettiin. Hän menetti kaiken. Miksi? Se oli koettelemusta ja puhdistusta, uskon osoittamista Jumalan kunniaksi.

Jumala haluaa kasvattaa sydämissämme jotain koettelemusten ja kiusausten kautta. Hän haluaa meidän kykenevän sanomaan: "Herra Jeesus, sinä olet Suojelijani ja uskon, että hallitset elämäni tapahtumia. Mitä minulle tapahtuu, on vain sen vuoksi, että sinä sallit sen. Minä uskon, että sinulla on tarkoituksesi tehdessäsi niin. Auta minua ymmärtämään se läksy, jonka tahdot minun oppivan. Jos kuljen vanhurskaudessa ja minulla on sinun ilosi sydämessäni, niin silloin elämäni ja kuolemani on kunniaksi sinulle. Uskon, että sinulla on valmiina kirkkautta, jotain iankaikkista tarkoitusta minua varten, jota rajallinen ymmärrykseni ei voi tajuta. Oli, miten oli, sanon: "Jeesus, elän sitten tai kuolen, minä olen sinun!"

Amen! Näinhän se on nykyäänkin, että monet kuvittelevat terveyden tai rikkauden elämässään, tai muiden elämässä, olevan selvä merkki siitä, miten Jumala on heihin tyytyväinen ja ihastunut ja siksi siunaa heitä. (Menestysteologinen opetus joka on väärä sekä; täyttä valhetta!)

Rikkaus ei ole synti, eikä terveyskään, päinvastoin: ne on molemmat ihan ok. Mutta jos ne mielletään vain yksinomaan Jumalan avuksi ja siunaukseksi jonkun elämässä, niin silloin on menty pahasti pieleen.

Onhan se itsekunkin useimmiten vaikeaa ymmärtää, tai edes hyväksyä: sairautta, tai köyhyyttäkään, koska meistä jokainen varmasti haluaisi olla terve, sekä toimeentuleva. Mutta joskus Jumala kuin sallii meille sairautta, sekä rahan kanssa taisteluitakin ja meidän pitää oppia hyväksymään ne molemmatkin Jumalan sallimina koettelemuksina, joihin kyllä saamme; voiman kestää ja avunkin: rukousten kautta sekä mielellään pyhitykseen kaipaavan sydämemmekin kautta.

Minä puhun parannuksenteosta, vaikka siitä ei tykätäkään, mutta se on Raamattuun laitettu asia, johon jo Jeesuskin kehotti ja siitä puhui, niin miksi se nyt oiskin otettu kuin pois ja ettei se enää muka olisikaan Isän Jumalammekaan tahto, niin omiaan kohtaan, kuin ketään muitakaan kohtaan? En usko siihen, että: Isä tykkää, kun parannuksen saarnat ja kehotukset on hylätty, laitettu tilalle kaikkea muuta, joka ei voi kenenkään sydäntä puhdistaa, tai pelastaa. Se, mikä on kirjoitettuna Raamattuun, niin se asia, tahto, suositus, tms tulee pysymään muuttumattomana loppuun asti. Vain me ihmispoloset tahdomme sen muuttaa, poistaa, muokata itsellemme paremmin sopivammaksi, niin ettei enää tarvitsisi katua, hävetä, pelätä edes Jumalan rangaistustakaan; tottelemattomille, jne... Se on sitä lihan tahdon mukaan elämistä ja opettamista, jolla ei ole siunausta.

Siksi kehotan menemäänkin takaisin sinne verisen ristin juurelle, olemaan rehellinen ja avoin, paljastettuna Jumalan edessä ollen ja tahtoen muuttua, kuolla itselleen, sekä tälle maailmalle ja sen tarjouksille, jotka houkuttavat ja koukuttavatkin sekä: pyytämään Jeesukseltamme verensä puhdistavaa voimaa, sekä voimaa kestää kaikki se, mitä sitten elämäämme tuleekin.. Hän On kanssamme tuntui siltä sitten tai ei.. Se on uskon asia, ja perustuu siihen, että: uskomme Hänen olevan kanssamme; Sanansa lupauksen mukaan. Kuten tämä Sanansa esim;

2. Kor. 4:
10 Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
11 Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.

12 Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
13 Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
14 tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.

15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.


Olen saanut olla uskossa Jeesukseen Kristukseen 29½v ja voin sanoa, että; helppoa se ei ole aina ollut, mutta Jumala on Aina ollut uskollinen ja lähelläni; auttaen, vahvistaen, varjellen, jopa parantaenkin ja vaikuttaen Henkensä kautta sydämessäni niin, että: Tahdon vaeltaa mieluimmin sairaana ja köyhänäkin kohti taivaan kotia, kuin terveenä ja rikkaana, mutta kulkien oman tahdon tietä kohti pimeyttä..

Mitä sinä tahdot rakas kanssamatkaajani? Suostutko jopa kärsimään ja olemaan pilkattuna, hylättynä, kestämään vaikeuksia, sairauttakin, kun kuitenkin tiedät, että: Jeesus Kristus on sinussa, sinun lähelläsi ja auttaa sinua, kunhan vain tahdot kääntyä puoleensa, huutaa Häntä avuksesi, sekä suostua kuolemaan sille itsekkäälle ja mukavuuksiakin kaipaavalle, ja kunniaa, mainetta, ym kaipaavalle sydämellesi ja lihasi tahdolle, joka vie sinua aina vain ja jokaista siihen lankeavaa vain poispäin ristiltä, tottelemasta Herraa, sekä Hänen Sanaansa.

Mieti rauhassa ja katso vain yksin Jeesukseen, älä ihmisiin, ei edes niihin parhaimpiinkaan, sillä kukaan ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan toistaan yhtään parempi, tai pyhempikään, ehei! Äläkä mielly tähän maailmaan, jossa olemme vain kauttakulku matkalla kohti kirkkautta tai maailman tarjontaan, tavaraan, rikkauteen, tms.. Tämä savimajamme kerran kyllä maatuu, mutta sielumme elää ikuisesti, mutta missä..sen voimme kuitenkin itsekin päättää omilla ratkaisuillamme ja sillä siis; onko Jeesus meille se kaikkein rakkain, vaiko se vasta toiseksi rakkain, vaiko se vihon viimeinen jota oikeesti rakastamme; meneekö kaikki muu ja muu Herramme edelle sydämissämme? ?

Kilvoitelkaamme siis päästäksemme perille Rakastavan ja laupeutta harjoittavan Jumalan luokse, joka Ei tahdo että yksikään hukkuu,siis; joutuu eroon Hänen rakkaudestaan ja armonsa tuntemisestakaan! Pelastavasta rakkaudestaan, jossa joudumme ajoittain valitettavasti; olemaan jopa Hänen pyhän, mutta rakastavan nuhtelunsakin alla, jotta emme eläisi enää itsellemme, tälle ajalle täällä, kuin se ei koskaan edes loppuisi tai saisikaan loppua ja jolloin Jeesuskaan ei silloin saisi tulla vielä, liian pian noutamaan meitä kotiin, jne.. Vaan eläkäämme yksin vain Hänelle, joka Voi Sanallaan muuttaa aivan kaiken uudeksi, tms..

Herra puhui sydämelleni tässä vasta hiljan siitä, miten vähän minä käsitän edelleenkään Hänen suuruuttaan ja mahdollisuuksiaan vaikuttaa muutosta vaikeisiin ihmissuhteisiin, tai mihin vain elämäni vastoinkäymisiin. En ole pyytänyt, kuin että saisin edes jotenkin nämä vääristyneet ja kipeät sormeni jälleen toimimaan ja nekin; Jos se on Hänen tahtonsa, jos ei niin tyydyn siihen mitä nyt on, kunhan Hän vain on kanssani ja auttaa kestämään ja elämään näiden kanssa. Muista vaivoistani en ole enää edes viitsinyt vaivata Herraani, koska olen kokenut miten Hän on minua ihmeellisesti aina auttanut jaksamaan ja kestämään kaiken ja saan itkeä edessään, kuin pieni lapsi turvaten Isään, joka ymmärtää ja kuulee, auttaakin, jne: ristinsä juurella ollen ja rukoillen usein juuri öisin, kaikkea sitä hänelle kertoen; mikä haavoittaa ja hankaloittaa elämäääni..Hän Rakastaa, niin minua, kuin juuri sinuakin Rakas ystäväni. Ei hän ole tyly, eikä kylmäkiskoinen vanhus, joska ei enää mukamas välitä meistä, ei! Tai joka antaa meille kaiken pyytämämme, vaikka emme sitä oikeesti edes tarvitsikaan, jne.. Hän jaksaa rakastaa ja antaa anteeksi meille, mahtava juttu! Niinpä: pystyisimmepä mekin niin antamaan toisillemme anteeksi ja vain rakastamaan, tsemppaamaan toisiamme..

Nöyrä ja nöyrtyvä, ei nöyristelevä, vaan todella nöyrä sydän saa armon ja avun. Minä olen heidän keskellään kun heillä on ahdistus..Sanoo Herra Jeesus!

Fil. 2:
12 Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;
13 sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
14 Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä,
15 että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa,
16 tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.

Joh. 16:33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."