Ihmeellinen hän on – Jeesuksemme!

[rita4]

Elämäkertakirja voidaan kirjoittaa vasta sitten, kun ihminen on elänyt riittävän kauan ja meriittiä on kertynyt. Kun Jeesus, Jumalan Poika, syntyi tallin seimeen köyhänä ja pienenä, hänen elämäkertansa oli jo kirjoitettu satoja vuosia aikaisemmin. Olihan hän ollut jo iankaikkisuudesta, kuten Sananl. 8 sanoo: ”Herra omisti minut tiensä alussa, muinaisuudessa… Iankaikkisuudesta minä olen ollut… Ennen kuin oli merten syvyyksiä… Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen…silloin minä olin hänen rinnallaan uskottuna, olin hänen ilonsa päivästä päivään ja iloitsin hänen edessään kaikin ajoin. Minä leikin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.” (Sananl. 8:22–30.)

Profeetta Jesaja kuvaa Jeesuksen syntymän ja hänen ominaisuutensa näin: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Jes. 9:5.

Maailmassa on paljon korkeatasoisia kuoroja, mutta jokainen niistä himmenee sen suuren enkelikuoron rinnalla, joka lauloi Jeesuksen synnyttyä: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto”. Luuk. 2:14.

Syntymähetkestä alkoi Jeesuksen maanpäällisen elämäkerran toteutuminen aivan sen mukaan, mitä profeetat olivat ennustaneet. Pian syntymän jälkeen kylmä maailma löi vasten kasvoja. Pakolaisuudesta se alkoi. Pieni perhe pakeni yötä myöten kuoleman edeltä Egyptiin.

Taivas valvoi aikatauluja, milloin maanpakolaiset voivat palata takaisin Nasaretiin, jossa ”Jeesus varttui viisaudessa, iässä ja armossa, Jumalan ja ihmisten edessä”, Luuk. 2:52.

Profeetta Jesaja kuvaa Jeesusta näin: ”Hän kasvoi Herran edessä kuin vesa, kuin juurivesa kuivasta maasta. Ei ollut hänellä komeutta eikä kauneutta. Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut hahmoa, johon olisimme mieltyneet.” Jes. 53:2.

Jesaja-profeetta jatkaa kuvaustaan Jeesuksesta ja hänen elämäntehtävästään näin: ”Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jes. 53:3–5.

Evankeliumit kertovat meille, kuinka profeetan ennustukset toteutuivat Jeesuksen toiminnassa. Kerran Johannes lähetti Jeesukselle kysymyksen: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus välitti hänelle vastauksen: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia.” Luuk. 7:19, 22.

Ihaninta meille tässä rauhattomassa maailmanajassa eläville on tietoisuus, että ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti”, Hepr. 13:8. Itse Rauhanruhtinas sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” Joh. 14:27.

Hiljennytään, ei vain jouluna, vaan jokaisena vuoden päivänä tutkimaan Jumalan sanaa! Sieltä löytyy Jeesuksen, Pelastajamme, vailla vertaa oleva elämäkerta!

Raakel Viljanmaa
Lähde: Raamattu Kansalle lehti Nro 4, 2015