Rakkaus peittää
Lähetetty: 29.09.2024 09:08Sanoma vuosikymmenten takaa
Eräänä päivänä monta vuotta sitten oli muuan henkilö loukannut minua. Jouduin ennen kokemattomaan painiin sen asian johdosta.
Olin tehnyt sen säännöksi, etten koskaan puhnut kenellekään siitä, jos joku teki minulle vääryyttä. Mutta tällä kertaa sanoin kuitenkin itselleni, kun illalla kävin levolle ja siinä maatessani tuumin asiaa: "Sinun on yhtäkaikki kerrottava se miehellesi, Tomille!"
Mutta Jumalan Henki kuiskasi:"Rakkaus peittää!" Nyt ymmärsin, ettei minun tullut edes miehellenikään puhua siitä, mitä oli tapahtunut.
Eikä Isällekään
Silloin avasi huuleni puhuakseni aiasta Herralle; mutta vielä päättävämmin kuulin Hengen sanovan:"Rakkaus peittää."
Olin aivan valmis purskahtamaan itkuun.
"Isäni, enkö saa edes sinullekaan puhua siitä."
"Rakkaus peittää!" Kuului hyvin lempeästi. Kului viikkoja,melkeinpä kuukausi, ennen kuin taas tulin ajatelleeksi, että minua oli loukattu. Ja sitten unohdin koko asian.
Kaivoin haudan
Kerran makasin unettomana keskiyön aikaan ajatellen julkeata vääryyttä, jota oli tullut osakseni ja joka vaivasi minua. Se rakkaus, joka peittää kaikki, oli melkein paennut sydämestäni.
Silloin huusin suuressa sielunhädässä Jumalan puoleen anoen voimaa totella hänen käskyjään, niin että voisin rakkaudesta peittää tämänkin vääryden.
Heti alkoikin Henki vaikuttaa minussa. Kaivoin ajatuksissani haudan ja jatkoin tätä, kunnes se oli tullut hyvin syväksi.
Sitten laskin tähän hautaan nopeasti sen seikan, joka oli loukannut minua, ja kiiresti lapioin taas maata päälle. Kummulle panin nurmea ja istutin siihen valkoisia ruusuja ja sitten lähdin kiireesti tieheni.
Haava parani
Silloin ei kestänyt kauan ennen kuin makea uni valtasi minut. Haava, joka oli ollut melkein kuolettava, parani jättämättä mitään arpea. Enkä tänä päivänäkään tiedä, mikä se sillä kertaa tuotti minulle tuskaa.
Tiedän vaan, että seuraavana aamuna nousi sydämestäni tämä rukous:"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät!"
Vaikka tahtoisinkin, en nyt voi sanoa, mikä minut sai näin rukoilemaan; sillä kärsitty vääryys oli kokonaan kätketty Kristuksen rakkauteen ja siinä unohdettu.
Kirjoitus on julkaistu Ristin Voitto-lehdessä numero 1 vuonna 1914
Eräänä päivänä monta vuotta sitten oli muuan henkilö loukannut minua. Jouduin ennen kokemattomaan painiin sen asian johdosta.
Olin tehnyt sen säännöksi, etten koskaan puhnut kenellekään siitä, jos joku teki minulle vääryyttä. Mutta tällä kertaa sanoin kuitenkin itselleni, kun illalla kävin levolle ja siinä maatessani tuumin asiaa: "Sinun on yhtäkaikki kerrottava se miehellesi, Tomille!"
Mutta Jumalan Henki kuiskasi:"Rakkaus peittää!" Nyt ymmärsin, ettei minun tullut edes miehellenikään puhua siitä, mitä oli tapahtunut.
Eikä Isällekään
Silloin avasi huuleni puhuakseni aiasta Herralle; mutta vielä päättävämmin kuulin Hengen sanovan:"Rakkaus peittää."
Olin aivan valmis purskahtamaan itkuun.
"Isäni, enkö saa edes sinullekaan puhua siitä."
"Rakkaus peittää!" Kuului hyvin lempeästi. Kului viikkoja,melkeinpä kuukausi, ennen kuin taas tulin ajatelleeksi, että minua oli loukattu. Ja sitten unohdin koko asian.
Kaivoin haudan
Kerran makasin unettomana keskiyön aikaan ajatellen julkeata vääryyttä, jota oli tullut osakseni ja joka vaivasi minua. Se rakkaus, joka peittää kaikki, oli melkein paennut sydämestäni.
Silloin huusin suuressa sielunhädässä Jumalan puoleen anoen voimaa totella hänen käskyjään, niin että voisin rakkaudesta peittää tämänkin vääryden.
Heti alkoikin Henki vaikuttaa minussa. Kaivoin ajatuksissani haudan ja jatkoin tätä, kunnes se oli tullut hyvin syväksi.
Sitten laskin tähän hautaan nopeasti sen seikan, joka oli loukannut minua, ja kiiresti lapioin taas maata päälle. Kummulle panin nurmea ja istutin siihen valkoisia ruusuja ja sitten lähdin kiireesti tieheni.
Haava parani
Silloin ei kestänyt kauan ennen kuin makea uni valtasi minut. Haava, joka oli ollut melkein kuolettava, parani jättämättä mitään arpea. Enkä tänä päivänäkään tiedä, mikä se sillä kertaa tuotti minulle tuskaa.
Tiedän vaan, että seuraavana aamuna nousi sydämestäni tämä rukous:"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät!"
Vaikka tahtoisinkin, en nyt voi sanoa, mikä minut sai näin rukoilemaan; sillä kärsitty vääryys oli kokonaan kätketty Kristuksen rakkauteen ja siinä unohdettu.
Kirjoitus on julkaistu Ristin Voitto-lehdessä numero 1 vuonna 1914