”Olenko minä Sinulle rakas?”
Lähetetty: 02.08.2024 17:28Olavi Peltola
Mitä Pietari vastasikaan, kun Jeesus kysyi: ”Olenko minä sinulle rakas”? Hän sanoi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” (Joh. 21:17.)
Saanko minäkin, näin jaetulla sydämellä oleva ihminen, vaikka puoliääneen sanoa: Kyllä sinä, Herra Jeesus Kristus, olet minulle rakas? Tämä pinnallinen ja sekava sydämeni ei pysty sen parempaan ja ehyempään rakkaudentunnustukseen sinua kohtaan. Enkä voi olla varma itsestäni ja siitä, ettenkö Pietarin tavoin todelliseen kiusaukseen joutuessani jopa sadatellen kieltäsi sinua (Matt 26:74).
Uskallan kyllä olla varma sinun rakkaudestasi minua kohtaan. Sinä olet luvannut sanassasi. ”Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut” (Jer. 31:3 KR 38). Se sana pysy lujana!
Minun rakkaudestani sinua kohtaan ei pitäisi oikeastaan puhuakaan, sillä niin heikkoa se on ollut. Kuinka voin väittää rakastavani sinua, kun en pysty todella rakastamaan vaikeita lähimmäisiäni? Minähän koen hetkittäin niin monia kohtaan suoranaista vihaa. Eihän toista ihmistä vihaava voi rakastaa sinua? Sellainen rakkaus on valherakkautta. Johanneshan sanoo: ”Joka vihaa veljeään on pimeydessä”, ”joka vihaa veljeänsä, on murhaaja”, ”sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt” (1. Joh. 2:11; 3:15; 4: 20).
Pidän kuitenkin kiinni siitä, että sinun rakkautesi tällaista syntistä kohtaan on kestävä ja varma! Uskallan kääntyä puoleesi ja katsoa sinuun teurastettuna Karitsana. Vaikka tuotankin sinulle toistuvasti pettymyksiä rakkaudettomuudellani ja pinnallisuudellani, luotan siihen, että sinä et kuitenkaan halveksien käännä kasvojasi pois minusta.
Lauri Stenbäckin laulun sanat ovat tänäänkin totta: ”Katson vaikka vaipuinkin Jeesuksen silmiin helliin.” Uskallan katsoa sinun suuntaasi. Katson sinuun, vaikka sydämessäni on edelleen rakkaudettomuutta enkä ole pystynyt sitä muuttamaan toisenlaiseksi.
Katson sinuun ja jään odottaman sitä hetkeä, jolloin sinä toteutat kirjaimellisesti kohdallani tuon ihmeellisen lupauksen. ”Katso, uudeksi minä teen kaikki” (Ilm. 21:5 KR 38). Kerran olet tekevä kaiken, aivan kaiken uudeksi myös minun elämässäni. Nyt sinä vedät kaiken ylle anteeksiantosi ja poistat pahan seuraukset uhrikuolemasi tähden.
Vaikka koko elämäni olisi mennyt hukkaan, niin minulle on kuitenkin valmistettu vanhurskaus, anteeksiantamus ja uudestisyntyminen ylhäältä. Se uudistaa kaiken. Se uudistaa jokaisen elämäni hetken siunaukseksi. ”Katso uudeksi minä luon kaikki” – kaikki – myös minun epäonnistuneen uskovan elämässä. Siksi jälleen käännyn puoleesi ja toistan Pietarin sanat: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.”
Mitä Pietari vastasikaan, kun Jeesus kysyi: ”Olenko minä sinulle rakas”? Hän sanoi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” (Joh. 21:17.)
Saanko minäkin, näin jaetulla sydämellä oleva ihminen, vaikka puoliääneen sanoa: Kyllä sinä, Herra Jeesus Kristus, olet minulle rakas? Tämä pinnallinen ja sekava sydämeni ei pysty sen parempaan ja ehyempään rakkaudentunnustukseen sinua kohtaan. Enkä voi olla varma itsestäni ja siitä, ettenkö Pietarin tavoin todelliseen kiusaukseen joutuessani jopa sadatellen kieltäsi sinua (Matt 26:74).
Uskallan kyllä olla varma sinun rakkaudestasi minua kohtaan. Sinä olet luvannut sanassasi. ”Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut” (Jer. 31:3 KR 38). Se sana pysy lujana!
Minun rakkaudestani sinua kohtaan ei pitäisi oikeastaan puhuakaan, sillä niin heikkoa se on ollut. Kuinka voin väittää rakastavani sinua, kun en pysty todella rakastamaan vaikeita lähimmäisiäni? Minähän koen hetkittäin niin monia kohtaan suoranaista vihaa. Eihän toista ihmistä vihaava voi rakastaa sinua? Sellainen rakkaus on valherakkautta. Johanneshan sanoo: ”Joka vihaa veljeään on pimeydessä”, ”joka vihaa veljeänsä, on murhaaja”, ”sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt” (1. Joh. 2:11; 3:15; 4: 20).
Pidän kuitenkin kiinni siitä, että sinun rakkautesi tällaista syntistä kohtaan on kestävä ja varma! Uskallan kääntyä puoleesi ja katsoa sinuun teurastettuna Karitsana. Vaikka tuotankin sinulle toistuvasti pettymyksiä rakkaudettomuudellani ja pinnallisuudellani, luotan siihen, että sinä et kuitenkaan halveksien käännä kasvojasi pois minusta.
Lauri Stenbäckin laulun sanat ovat tänäänkin totta: ”Katson vaikka vaipuinkin Jeesuksen silmiin helliin.” Uskallan katsoa sinun suuntaasi. Katson sinuun, vaikka sydämessäni on edelleen rakkaudettomuutta enkä ole pystynyt sitä muuttamaan toisenlaiseksi.
Katson sinuun ja jään odottaman sitä hetkeä, jolloin sinä toteutat kirjaimellisesti kohdallani tuon ihmeellisen lupauksen. ”Katso, uudeksi minä teen kaikki” (Ilm. 21:5 KR 38). Kerran olet tekevä kaiken, aivan kaiken uudeksi myös minun elämässäni. Nyt sinä vedät kaiken ylle anteeksiantosi ja poistat pahan seuraukset uhrikuolemasi tähden.
Vaikka koko elämäni olisi mennyt hukkaan, niin minulle on kuitenkin valmistettu vanhurskaus, anteeksiantamus ja uudestisyntyminen ylhäältä. Se uudistaa kaiken. Se uudistaa jokaisen elämäni hetken siunaukseksi. ”Katso uudeksi minä luon kaikki” – kaikki – myös minun epäonnistuneen uskovan elämässä. Siksi jälleen käännyn puoleesi ja toistan Pietarin sanat: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.”