Rakastatko Jeesuksen tapaa tehdä työtä?

[rita4]

Carter Conlon

Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.(1.Piet. 2:17)

Luukkaan evankeliumissa on kertomus uskonnollisesta miehestä nimeltään Simon. Näemme kertomuksessa millaista Jumalan työ todella on vastakohtana millaiseksi uskonnollisuus oli sen vääristänyt (Luuk.7:36-50)

Kun Jeesus oli vieraana tämän fariseuksen kodissa, muuan huonomaineinen nainen tuli taloon. Hän alkoi pestä Jeesuksen jalkoja kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Jeesus tunsi sääliä yhteiskunnan mitättöminä ja arvottomina pitämiä ihmisiä kohtaan. Hän samaistui heikkouksiensa ja saastaisuuksiensa kanssa kamppailevien tunteisiin. Simon sen sijaan alkoi arvostella Jeesusta ja sanoi itsekseen, että "Jos Jeesus olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee,että hän on syntinen." (Luuk.7:39)

Tässä istui fariseus kuin tuomari, jonka mittapuun mukaan kaiken piti olla sopusoinnussa eikä mikään toisenlainen käsitys voinut olla oikein. Vain hänen näkemyksensä pyhyydestä tuli kysymykseen. Hänellä ei ollut myötätuntoa muukalaista kohtaan eikä hänen sydämessään ollut sijaa Jumalan armahtavalle toiminnalle.

Meillä olisi syytä laajentaa katsettamme näkemään ihmiset, jotka pyrkivät löytämään tietä Jumalan luokse. Se ei merkitse synnin hyväksymistä, vaan sen syntisen rakastamista, joka etsii Jumalaa.

Jeesus sanoi fariseukselle, "jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."(jae 47)Tämän olisi pitänyt osua hänen sydämeensä. Itse asiassa Jeesus sanoi hänelle, että hänelle ei oltu paljon annettu anteeksi, koska hän ei kovin paljon rakastanut lähimmäistään.

Sellainen usko, joka ei tuota sisältönsä mukaista toimintaa on kuollut (Jaak.2:20) Kuinka minulla on otsaa sanoa, että Jeesus Kristus elää minussa jollen rakasta sitä, miten Hän toimii?

Pidä mielessä miksi Jeesus tuli ihmiseksi. Hän sanoi:
- "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta".(Luuk. 4:18-19)

RK:[ Jeesus lainasi tässä Jesajan profetiaa Hänestä. Ks. tämä ja huomaa maininta, että Jeesus tuli "parantamaan ne, joiden mieli on murtunut" toim. ]

Jeesus on elävä esimerkki siitä minkä laatuista Jumalan palvelutehtävä on maan päällä. Jeesus sanoo: "Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." (Joh. 20:21)

Me emme toki ole maailman lunastajia, mutta meidät on kutsuttu tuomaan ihmisiä Lunastajan, Jeesuksen Kristuksen luokse. Meidät on kutsuttu olemaan Jumalan sydämen ja ristille johtavan rakkauden konkreettisia todistajia ja edustajia.

On olemassa suuri ero sen välillä, joka tietää jotain Jeesuksesta Kristuksesta ja joka tuntee Jeesuksen Kristuksen omakohtaisesti.

Ne, jotka tuntevat Hänet, myös rakastavat Hänen [tapaansa tehdä] työtään.

[rita4]

Niin meitä kaikkia Herran omia kutsutaan työhön elovainioille. Ja meitä myöskin opetetaan: ottamaan esimerkkiä Jeesuksesta ja Hänen tavastaan tehdä työtä. Kuin myöskin; Hänen tavastaan kohdata kaikenlaisia ihmisiä sekä osoittaa ihmiselle tie taivaan kotiin, Jumalan Sanan mukaisesti. Meillä on todella hyvä esimerkki Raamatussamme, jos vain tahdomme sitä tutkia ja myöskin kuin sen mukaan ojentautua uskonelämässämme. Kysymys onkin; Tahdommeko?

Monet uskovat sanovat, ettei he voi, eivätkä he edes osaa tehdä työtä, niin kuin Jeesus teki. Mutta rakkaat ystävät; onhan meille annettu Pyhä Henki oppaaksemme, joka neuvoo ja ohjaa, sekä puhuu meille ja aivan varmasti johdattaa meitä tekemään työtä elovainioilla, niin kuin se on Herrammekin tahto. Ja se, mitä lähempänä elämme Jeesusta, sekä tottelemme Jumalan Sanaa, Raamattua, niin haluan uskoa että; sitä selvemmin me alamme kuin ymmärtämään ja näkemään sen kaiken, mihin meitä kutsutaan sekä kehoitetaan... Siis, tuomaan ihmisten sydämiin; sitä ihanaa Kristus tuoksua, sekä tahtoen olla: Kristus kirjeinä, jne.. Niin.. sehän on selvää, ettemme itsessämme siihen kykenekään, mutta Herran avulla ja Hänen voimassaan; nöyrtyen Hänen tahtoonsa, niin silloin me siinä onnistumme ja pystymme..osaamme ja jaksamme, jos vain: tahdomme seurata yksin Herraa Jeesustamme?! Tahdommehan?!

Niin..tämä aika suoltaa mitä ihmeellisempiä tapoja ja keinoja tehdä työtä elovainioilla, evankelioida, ja sen, miten seurakunnassa viihdytään sekä viihdytetään porukkaa.. Mutta onko se kaikki sittenkään Herrammekin tahto; opettaa tai toimia, puhua niin kuin opetetaan, tai puhutaan, toimitaan? Vai onko se sittenkin vain sitä lihallista ihan omaa ajatteluamme, että näin tai noin saamme väkeä seurakuntaan? Tai ne jo seurakunnassa olevat viihtyvät kokouksissa, kun on monenlaista julistajaa sekä julistustapaa, ja tietenkin sitä lihaa hivelevääkin..

Niin kun pikkasen poiketaan siitä, mikä on Herramme tahto ja niin helposti ajatellaan; etteihän se nyt haittaa, vaikka se ei nyt mene sen mukaan, miten ymmärrämme sen Herrammekin tahdoksi, vaan voimmehan tehdä työtä tavalla tai toisella, kunhan vain teemme jotain..Onko se näin? Ei ole, ei todellaakaan ole. Vaan meidän aina tulee kysyä Herramme tahtoa, johdatusta, sekä Hänen taivaallista viisauttaankin, jotta voisimme elää, sekä palvella Häntä, kuin myöskin seurakuntaa, tai seurakuntaan tuleviakin Jumalan Sanan totuuden mukaisesti, niin vasta silloin Herra voi ja varmasti tahtookin siunata, sekä vahvistaa.. Kun tahdomme vain kuin Alistua Jumalamme auktoriteetin alaisuuteen, niin silloin pakostakin lihan tahdon on kuoltava, jotta voi elää, sekä toimia Hänen, Jumalamme tahdon mukaisesti!

Luukkaan evankeliumissa on kertomus uskonnollisesta miehestä nimeltään Simon. Näemme kertomuksessa millaista Jumalan työ todella on vastakohtana millaiseksi uskonnollisuus oli sen vääristänyt (Luuk.7:36-50)

Kun Jeesus oli vieraana tämän fariseuksen kodissa, muuan huonomaineinen nainen tuli taloon. Hän alkoi pestä Jeesuksen jalkoja kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Jeesus tunsi sääliä yhteiskunnan mitättöminä ja arvottomina pitämiä ihmisiä kohtaan. Hän samaistui heikkouksiensa ja saastaisuuksiensa kanssa kamppailevien tunteisiin. Simon sen sijaan alkoi arvostella Jeesusta ja sanoi itsekseen, että "Jos Jeesus olisi profeetta, tietäisi hän, mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee, että hän on syntinen." (Luuk. 7:39)

Tässä istui fariseus kuin tuomari, jonka mittapuun mukaan kaiken piti olla sopusoinnussa eikä mikään toisenlainen käsitys voinut olla oikein. Vain hänen näkemyksensä pyhyydestä tuli kysymykseen. Hänellä ei ollut myötätuntoa muukalaista kohtaan eikä hänen sydämessään ollut sijaa Jumalan armahtavalle toiminnalle.

Tänään juuri ajattelin tätä farisealaisuutta ja kuinka se tempaa aivan liian monia mukaansa. Ollaan niin olevinaan hyviä ja pyhiä, ja röyhennellään rintaa: Öhöm, Minä, kun on mahdollisesti jokin virkakin seurakunnassa ja ollaan usein niin kovia, rakkaudettomia, välinpitämättömiäkin ja kovinkin helposti jo julistetaan tuomio toisesta ns "musta tuntuu siltä..näin Jeesuskin toimisi tyyliin" tms. Ja ajatellaan Jeesuksenkin yhtyvän samaan ajatteluun, kuin mitä itselläänkin on. Siis; tuomaroimaan, syytetään, syyllistetään, inhotaan, vältellään sellaista, joka ei elä, tai toimi niin kuin tämä fariseus, joka ajattelee vain itsellään olevan se oikea tapa, oikeus toimia uskovana, niin kuin hän parhaaksi näkee, eikä kuitenkaan ole ymmärtänyt sitä, miten Raamattu asian ilmaisee.. Vaan ajatellaan helposti; "Se oli silloin, mutta nyt eletäänkin aivan toisin, eikä tuo esimerkki enää kuin sovi tähän aikaamme sopivana, vaan nyt toimitaan niin kuin toimitaan, koska sääli on sairautta!". ..

Uskallan väittää, että nykyään on aivan liian paljon näitä simoneja; sydämeltään kovia, itseään vain täynnä olevia fariseuksia, joilla on tarkka mielipide siitä; miten tulee toimia, tai puhua, miten elää, tai miten ei saa puhua, toimia, elää uskovana. Tai jos vain joku uskova puhuu, tai toimii sillai miten ei tämän "simonin" mielestä ole sopivaa, niin johan alkaa läksytys ja piikittely, ym sopimaton ja ikävä halveksunta. Miettihän simonkin Jeesuksestakin, että; "Ompas se pehmo, ei tuollainen voi edes olla Jumalan profeetta, kun noin väärin toimii, lempeästi suhtautuu tuota syntistä naista kohtaan."

Missä on rakkaus sekä armollisuus, toisesta välittäminen Jeesuksen tavalla? Ollaan kuin "pikku jeesuksia" ilman että oltais sellaisella sydämen asenteella, kuin millä Jeesus teki työtä, puhui, sekä kohtasi kaikenlaisia ihmisiä ja armahti heitä, sekä kehoitti parannukseen, hylkäämään syntielämä ja etsimään Herran Jumalan tahtoa. Paljon on meillä itsekullakin opittavaa ja sanoisinko nöyrtymisen ja suostumisen tarvetta, jotta meissä ulkopuolisetkin voisivat aistia, nähdä, kuulla, kokea Jumalan rakkauden voiman!

Sellainen usko, joka ei tuota sisältönsä mukaista toimintaa on kuollut (Jaak.2:20) Kuinka minulla on otsaa sanoa, että Jeesus Kristus elää minussa jollen rakasta sitä, miten Hän toimii?

Pidä mielessä miksi Jeesus tuli ihmiseksi. Hän sanoi:
- "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta".(Luuk. 4:18-19)

RK:[ Jeesus lainasi tässä Jesajan profetiaa Hänestä. Ks. tämä ja huomaa maininta, että Jeesus tuli "parantamaan ne, joiden mieli on murtunut" toim. ]

Jeesus on elävä esimerkki siitä minkä laatuista Jumalan palvelutehtävä on maan päällä. Jeesus sanoo: "Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." (Joh. 20:21)

Me emme toki ole maailman lunastajia, mutta meidät on kutsuttu tuomaan ihmisiä Lunastajan, Jeesuksen Kristuksen luokse. Meidät on kutsuttu olemaan Jumalan sydämen ja ristille johtavan rakkauden konkreettisia todistajia ja edustajia.

On olemassa suuri ero sen välillä, joka tietää jotain Jeesuksesta Kristuksesta ja joka tuntee Jeesuksen Kristuksen omakohtaisesti.

Ne, jotka tuntevat Hänet, myös rakastavat Hänen [tapaansa tehdä] työtään.

Eija Kourimo - Uskollinen rakkaus