Kristillisen rakkauden tunnusmerkit

[rita4]

Ole esikuvana!(1. Tim. 4:12) Kristillisen rakkauden tunnusmerkit
Jeesus antoi omalla esimerkillään meille todellisen palvelemisen mallin: ',...hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti...ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja... Sillä Minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt" (Joh. 13:1,5,15).
***************************************************************************
Veli.B.Henry

Kristillisen rakkautemme todellinen määrä tulee esiin tavassa, jolla olemme muiden ihmisten kanssa, ja tavasta, jolla puhumme muista. Apostoli Johannes kehotti vanhalla iällään: "Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa" (1. Joh. 3:18). Pietari puolestaan kirjoitti kristityille: "Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä `rakkaus peittää syntien paljouden'." (1. Piet. 4:18). Kuningas Salomo, Sananlaskujen kirjoittaja, sanoi: "Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki" (Snl. 10:12). Rakkaudelle on luonteenomaista se, että se varjelee syntiin langennutta ihmistä eikä koskaan paljasta tämän virheitä ja vääryyksiä niin, että siitä olisi tälle haittaa.

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (9:8-27) kerrotaan Nooan epäsovinnaisesta käytöksestä ja siitä, kuinka hänen poikansa suhtautuivat siihen. Yksi pojista teki Nooan käytöksestä suuren numeron, kun kaksi muuta osoitti tilanteessa rakkautta ja kunnioitusta isäänsä kohtaan. Nooa rakensi viinitarhan, joi tarhan tuottamaa viiniä, juopui ja häpäisi sekä Jumalan että itsensä. Hänen poikansa Haam tuotti hänelle vielä lisähäpeää. Haam näki isänsä teltassa alastomana, mutta meni kertomaan siitä veljilleen eikä peittänyt isänsä häpeää. Kun Seem ja Jaafet kuulivat asian, he menivät välittömästi peittämään isänsä hävyn. He ottivat vaipan ja menivät selin sisälle telttaan, niin että he saattoivat peittää isänsä hävyn näkemättä sitä. He halusivat selvästi varjella isänsä suuremmalta häpeältä. Yhtä lailla he olisivat voineet menetellä Haamin tavoin ja kertoa asiasta eteenpäin, mutta tämä olisi tietenkin aiheuttanut tahran Nooan maineeseen. Kun Nooa sitten selvisi juopumuksestaan ja sai selville, mitä hänen nuorin poikansa oli tehnyt, hän kirosi tämän. (viite 1)

Sekä Jumala että maailma odottavat, että kristityt osoittavat erityistä uskollisuutta toisilleen. Meidän tulisi itse asiassa olla valmiita antamaan henkemmekin toisten edestä (ks. 1. Joh. 3:16). Meidän tulee Raamatun mukaan tehdä hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille (ks. Gal. 6:10). Maailma koettelee meidän kristillisyyttämme tutkimalla, rakastammeko toisiamme.

Olkaamme realistisia. On toisinaan todella vaikea välttyä siltä, että joudumme huhupuheiden kohteeksi tai että mainettamme tahrataan, mutta luonteemme vilpittömyys on asia, jolla viime kädessä on merkitystä. Tämä näkyy Joosefin ja Danielin elämässä. Heistä tuli nuhteettomuutensa takia keskeisiä ja arvokkaita henkilöitä. Luonteen nuhteettomuudesta myös Jumala meidät tuntee. Ihmiset taas arvioivat meitä meidän maineemme perusteella. Ihmiset saattavat valehdella, turmella maineesi ja tehdä jaloilleen nousun sinulle melkein mahdottomaksi, mutta muista, että ainut asia, joka voi sinut todella sortaa, on oma luonteesi. Jumala ei kuuntele huhupuheita. Vain sinä voit ylentää tai alentaa asemaasi Jumalan silmissä sen mukaan, oletko kuuliainen vai tottelematon.

Jumala vihaa kavalaa suuta (ks. Sanl. 8:13). Hän antoikin Israelin kansalle käskyn: "ÄIä liiku panettelijana kansasi keskellä" (3. Moos. 19:16). Emme useinkaan ota Jumalan käskyä kyllin vakavasti ja valvo kieltämme. Jaakob sanoo: "Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha" (1:26). Me kaikki tiedämme, että sydän on petollinen ja pahanilkinen (ks. Jer. 17:9). Tällä tosiasialla on hyvin helppo puolustella käytöstään, mutta ajattele, minkä hinnan joudut siitä maksamaan.

Juorut kaatavat hallituksia, vievät avioliittoja karille, romuttavat uralla etenemistoiveita, vievät ihmisiltä maineen, tuottavat sydänsuruja ja unettomia öitä, herättävät epäilyksiä, tuovat monenlaista surua ja aiheuttavat viattomille ihmisille tavatonta tuskaa. Jumala vihaa sitä, että hänen omansa vahingoittavat toinen toistaan. Silti hän näkee jatkuvasti, kuinka monet tuhoavat toisten elämää kielensä avulla.

"Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä", sanotaan Sananlaskuissa (11:9). Onpa juoru tarkoin suunniteltu tai tahattomuuden tuote, on sen kielteinen vaikutus aivan sama. Juoruilu kohdistaa ihmisiin syytöksiä ja kasaa heidän päälleen vääriä paineita. Ihmiset puhuvat mielellään siitä, mitä ovat kuulleet toisten tekevän. Mutta mitä Jumala sanookaan juoruilevista ihmisistä: "Kelvoton mies kaivaa pahan esiin ja se on hänen huulillaan kuin polttava tuli" (Sanl. 16:27, engl. käännös). Juoruilu merkitsee lähimmäisen parjaamista. Se vie ihmiseltä tahrattoman maineen. Mutta muista: se, joka käyttää panettelun miekkaa, menehtyy siihen itse. Jumala sanoo: "Joka salaa panettelee lähimmäistänsä, sen minä hukutan" (Ps. 101:5).

Juoruilu perustuu monesti ajattelemattomuuteen. Sellaiset ihmiset, jotka yleensä sanovat julki kaiken mikä mieleen juolahtaa, levittävät myös juoruja. He eivät pysähdy miettimään, mitä sanovat tai mitä heidän sanansa vaikuttavat.

"Jos käärme puree silloin, kun sitä ei ole lumottu, ei lumoajalla ole hyötyä taidostaan" (Saarn. 10:11). Lyhyesti sanottuna juoruiluna voidaan pitää kaikkea sitä, mikä paljastaa ja haavoittaa ihmisiä. "Panettelijan puheet ovat kuin haavoja ja painuvat sisusten kammioihin" (Sanl. 18:8, Scofieldin engl. käännös).

Ihmiset levittävät juoruja monestakin syystä. Kaikki syyt ovat kuitenkin vääriä. Alhaisen itsetunnon omaavat ihmiset ovat taipuvaisia juoruilemaan. He eivät kunnioita itseään ja siksi he puhuvat pahaa toisista painaakseen heitä alas. Näin heidän oma minänsä pääsee ikään kuin muiden yläpuolelle. Pahan puhuminen toisista antaa tällaiselle ihmiselle hetkellisen omanarvontunteen, mutta pian hän on kuitenkin entistä alempana. Sitten hän haluaa taas puhua pahaa voidakseen uudelleen kokea ylemmyyttä. Lopputuloksena on kuitenkin aina alaspäin meneminen.

Myös turhautuminen tuottaa pahan puhumista. Sinulla ei voi olla kaikkea, mitä haluat. Kenties olet tyytymätön elämäntilanteeseesi. Janoat tyydytystä. Mitä siis teet? Jotkut yrittävät karkottaa turhautumisensa siten, että he syövät, syövät ja yhä vain syövät. Toiset puhuvat ja puhuvat ja karkottavat naapurinsa. Pahan puhumisen jälkeen he tuntevat olonsa paremmaksi, mutta vain hetken aikaa. Pian he havahtuvat taas todellisuuteen ja ovat turhautumisen ja pahan puhumisen kierteessä.

Myös joutilaisuus tuottaa pahan puhumista. Ihmiset, jotka eivät tiedä, mitä tekisivät käsillään, tuntuvat olevan hyvin aktiivisia kielensä käyttämisessä. Paavali sanoo: "He oppivat kylää kierrellessään vielä laiskoiksikin, eikä ainoastaan laiskoiksi, vaan myös juoruisiksi ja monitouhuisiksi ja sopimattomia puhumaan" (1. Tim. 5:13).

Monet juorut lähtevät liikkeelle kuiskauksista, mutta paisuvat pian suureksi myrskyksi ja särkevät sydämiä: "Kavala mies rakentaa riitaa ja kuiskuttelija (Scofieldin engl. käännös) erottaa ystävykset" (Snl. 16:28). Ehkä ihmettelet, kun Sananlaskuissa (10:19) sanotaan: "Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava". Tai kun Saarnaaja toteaa (10:14): "Tyhmä puhuu paljon".

Juoruihin ei välttämättä sisälly valheita. Monet ajattelevat: "Se, mitä aion sanoa, on totta - minähän voin kertoa sen, kenelle haluan". Tällainen ajattelutapa on kuitenkin väärä. Totuuden kertominen vääristä motiiveista voi olla tuhoisampaa kuin valehteleminen. Meidät kristityt on kutsuttu puhumaan totuutta rakkaudessa.

Psalmi 15 kysyy: "Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? Se joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta" (jakeet 1,2). On siis kyse vaelluksesta ja puheesta. Vaella nuhteettomasti ja puhu sydämessäsi totuutta. Edelleen jae 3: "Joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi".

Panettelu ja pahan puhuminen naamioidaan usein "sielunhoidolliseksi keskusteluksi". Sielunhoidollisessa keskustelussa ei ole mitään pahaa, kun todella puhut sielunhoitajalle. Sielunhoitaja on henkilö, joka on kypsä Herrassa ja joka rohkaisee sinua jumalisuuteen ja puhtauteen, etsii vastausta ongelmiisi, ei kerro hänelle uskomaasi kenellekään ja etsii kaikessa ensin Herran - ei sinun - tahtoa. "Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija", kirjoitti Paavali galatalaisille (Gal. 1:10). Kenen tahansa, joka tarvitsee sielunhoitajan apua, tulisi saada sitä. Mutta usein, kun ihmiset puhuvat keskenään, he eivät tosissaan etsi ratkaisua mihinkään ongelmaan. He vain toivovat, että joku muu olisi samaa mieltä heidän kanssaan. He haluavat saada vahvistusta käsityksilleen ja hämmästyvät, jos joku asettuu vastakkaiselle kannalle.

On ikävä kyllä todettava, että kaikkialla, missä olen ollut Siperiasta Meksikon syrjäisimpiin kolkkiin, olen kohdannut jännitteitä kristittyjen välillä. Näyttää siltä, että monetkaan eivät ole huolissaan siitä, kuinka paljon he aiheuttavat hajaannusta, kunhan vain saavat mahdollisimman monia omalle puolelleen. Ihmiset ovat niin itsekkäitä, että he eivät välitä siitä, mitä he aiheuttavat muille, kun puhuvat näiden heikkouksista ja epäonnistumisista. Kuinka tällainen käyttäytyminen auttaa "säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä" (ks. Ef. 4:3)?

Jokaisen kristityn velvollisuutena on pyrkiä ylläpitämään Kristuksen ruumiin ykseyttä. Ne, jotka haluavat hajottaa tätä ruumista, unohtavat, mitä Jeesus rukoili ennen kuolemaansa (Joh.17). Jos meiltä puuttuu rakkautta toisin ajattelevaa kristittyä kohtaan, on se paljon suurempi tahra kristillisessä todistuksessamme kuin mikään niistä vääryyksistä, joita pyrimme tuomaan hänen elämästään esille ja muka korjaamaan. "Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus" (Joh. 13:35). Hengellistä todellisuutta ei kuvasta mikään, mitä yritämme veljestämme paljastaa, vaan kaikki se, millä pystymme häntä uudistamaan (ks. Gal. 6:1). Tästä on kysymys, kun puhumme hengellisestä kypsyydestä.

Meidän ei pitäisi asettaa tavoitteeksemme muiden tarkkailemista, vaikka meissä heräisikin epäilyksiä heidän elämäänsä kohtaan. Muistakaamme mitä Jeesus sanoi: "Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi" (Luuk. 12:2). Älä ole huolissasi. Ennemmin tai myöhemmin kaikki tulee valkeuteen ja joutuu oikeudenmukaiselle tuomiolle (ks. 1. Piet 4:17). Joku saattaa pahastua Raamatun periaatteiden rikkomisesta niin syvästi, että pitää velvollisuutenaan nuhdella ja arvostella synnin tekijöitä. Syntien paljastaminen hengellisen auttamisen sijaan on kuitenkin niin epäkristillistä, että Paavali kehottaa meitä karttamaan niitä ihmisiä, jotka siihen syyllistyvät (ks. Room. 16:17).

Monet ajattelevat, että juorupuheiden kuunteleminen ei ole niin pahaa kuin niiden levittäminen. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Jumala sanoo: "paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä" (Sanl. 17:4). 1. Samuelin kirjassa (24:10) Daavid kysyy Saulilta: "Miksi sinä kuuntelet ihmisten puheita, jotka sanovat: `Daavid hankkii sinulle onnettomuutta'?"

Miksi niin monet kuuntelevat ihmisten puheita? Miksi niin monet ovat valmiita uskomaan toisista aina pahinta? Kenties siksi, että heiltä puuttuu rakkautta, josta Paavali sanoo, että "kaikki se toivoo" (1. Kor. 13:7). "Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessään petos mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo (Sanl. 12:20).

Meidän pitäisi lopettaa kaiken panettelun ja juoruilun kuunteleminen. Juoruiluun tarvitaan aina kaksi - se, joka puhuu ja se, joka kuuntelee. Pelkkä kuunteleminenkin tekee sinusta osallisen juoruiluun. Jos joku tulee puhumaan sinulle pahaa toisista, äIä kuuntele. Voit hienotunteisesti sanoa, että asia ei kuulu sinulle etkä siksi halua keskustella siitä. Kun muutaman kerran teet näin, menee panettelulta pohja pois. Ainakaan sinun luoksesi ei helposti tulla uudelleen ja kenties ihmiset saavat jotain muuta ajateltavaa sen sijaan, että juoruavat muista. "Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise" (Sanl. 25:9). Raamatun mukaan meidän pitäisi välttää panettelijoiden seuraa: "Salaisuuden ilmaisee, joka panettelijana käy; älä siis antaudu avosuisen pariin" (Sanl. 20:19).

Filippiläiskirjeen (4:8) mukaan oikean keskustelutavan ensimmäinen kriteeri on toden puhuminen. Sinun ei tule myöskään uskoa kaikkea, mitä luet tai kuulet. "Yksinkertainen uskoo joka sanan" (Sanl. 14:15). Sinun ei pidä kuunnella tai puhua mitään sellaista, minkä totuudellisuutta ei pystytä osoittamaan. "Jos kuka vastaa ennen kuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu häpeäksi" (Sanl. 18:13).

Entä sitten, jos asia on tosi? Pitäisikö silloin osallistua keskusteluun hyvillä mielin? Ei, jos on kyse jostakin muusta kuin hyvässä tarkoituksessa puhumisesta. Puhumisen ei pidä millään tavalla tahrata keskustelun kohteena olevan ihmisen nimeä tai mainetta. Pienenkin epäkunnioituksen sävyn keskustelussa tulee saada kellot soimaan sisimmässäsi ja varoittaa sinua pahan puhumisesta. "Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset" (Sanl. 17:9).

Herramme Jeesus sanoi: "Jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä" (Matt. 12:36). Jokainen sana, jonka puhumme, on tietoinen valinta. Me joko tuotamme Jumalalle kunniaa tai murehdutamme häntä rikkomalla hänen tahtoaan. "Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat" (Ef. 4:29).

Panettelu ja pahan puhuminen ovat saatanan työvälineitä. Hän tietää, että kun hän saa meidät sotimaan toisiamme vastaan ja aiheuttamaan kitkaa keskellemme, emme enää pysty yhtenä rintamana vastustamaan häntä ja hänen ansojaan. Meidän pitää pysähtyä ajattelemaan aina ennen kuin puhumme, ja meidän tulee syvällä sydämessämme asettaa päämääräksi, ettemme enää koskaan osallistu pahan puhumiseen. Pystymme tähän Jumalan armon avulla ja tekemällä määrätietoisesti oikeita valintoja.

Juoruilu voidaan määritellä seuraavasti: se on minkä tahansa asian puhumista jostakin ihmisestä silloin, kun puhuminen ei tähtää tuon ihmisen ongelman ratkaisuun. Panettelu on puolestaaan totuuden kertomista haavoittamistarkoituksessa. "Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, `että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan nojalla'." (Matt. 18:15,16.)

Jos joku rikkoo meitä vastaan tai jos näemme jonkun tekevän syntiä, meidän tulee mennä juuri tuon ihmisen eikä kenenkään muun luokse. Toisen tuomitseminen on syntiä (ks. Matt. 7:1). Toisen hengellisen tilan näkeminen taas on lahja (ks. 1. Kor. 12:10). Näiden kahden ero on siinä, millainen on meidän halumme ja kykymme auttaa toista ihmistä. "Nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa. Anna viisaalle neuvoja, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää" (Sanl. 9:8,9 Scofieldin engl. käännös).

Toisen luokse meneminen ja hänen nuhtelemisensa on ollut aina ja tulee aina olemaan suurin testi, mitä Jumala on vilpittömälle rakkaudelle asettanut. On helppo tuomita joku ihminen mielessään ja unohtaa koko asia. On myös helppoa pyytää vilpittömästi jotakuta toista huolehtimaan henkilöstä, jonka tiedämme tehneen syntiä. On jopa helppoa mennä sanomaan ihmiselle rohkeasti, että hän on tehnyt väärin. Mutta Gal. 6:1 :n hengessä meneminen on jo paljon vaikeampaa ja vaatii meiltä itseltämme paljon hengellistä kypsyyttä.

Ensiksikin meidän tulee tutkia, olemmeko itse langenneet tai epäonnistuneet samalla alueella. "Sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja" (Room. 2:1 3). Meidän tulee kysyä itseltämme, johtuuko sisaremme tai veljemme heikkous siitä, että emme ole rukoilleet hänen puolestaan. "Pois se minusta, että tekisin sen synnin Herraa vastaan, että lakkaisin rukoilemasta teidän puolestanne" (1. Sam. 12:23). On syytä tutkia myös sitä, olemmeko me olleet oikeana esikuvana toisille.

Kun toisen rikkomuksesta kerrotaan seurakunnalle, ei tavoitteena saa olla hänen virheittensä paljastaminen, vaan se, että yhä useampien ihmisten apu olisi käytettävissä hänen ohjaamisekseen oikealle tielle. Mitä useammat ihmiset tietävät rikkomuksesta, sitä nöyryyttävämpää se on rikkomuksen tekijälle. Tätä kautta Jumala voi uudistaa häntä. Jumala antaa armon nöyrille (Jaak. 4:6). Armo merkitsee halua ja voimaa toimia Jumalan tahdon mukaan ja juuri tätä rikkomuksen tekijä tarvitsee voittaakseen ongelmansa.

Meidän tulisi olla kiitollisia aina, kun toiset kristityt asettavat meidät vastatusten syntimme kanssa ja antavat meille tilaisuuden muuttua. "Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen" (Gal. 6:1). Kun suljemme mukamas rakkaudessa silmämme siltä, että veljemme on vaarassa, on kyse hänen pettämisestään. Kun vaikenemme siinä pelossa, että menetämme hänen ystävyytensä, vaikka hän on selvästi menossa harhaan, koemme syyllisyyttä kompromissin tekemisestä ja ystävyytemme saattaa horjua joka tapauksessa.

Jumala on hyvin kiinnostunut kaikesta, mitä sanomme ja miten sanomme. Sananlaskut 6:16-19 luettelee asioita, joita Jumalan on vaikea sietää. Kolme näistä asioista liittyy kielenkäyttöön: valheellinen kieli, väärä todistus ja riidan rakentaminen. Psalminkirjoittaja sanoo: "Minä pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi" (Ps. 39:2). Kielenkäyttöni vaikuttaa elämääni. Se vaikuttaa kotona lapsiin ja vanhempiin ja aviopuolisoiden suhteeseen. Se vaikuttaa elämäämme opiskelutovereiden keskellä ja työpaikoilla. Kielenkäyttö osoittaa todellisen kristillisyytemme ja pyhyytemme. Se koskettaa kaikkia, kaikkea ja kaikkialla.

Jaakob sanoo, että kieli on väkevä, samoin kuin laivan peräsin tai suitset hevosen suussa, koska se ohjaa elämäämme (ks. Jaak. 3:3-5). Kieli on hyvin voimallinen juuri sen takia, että sanamme voivat aiheuttaa vakavaa tuhoa. Jaakob jatkaa kuvaustaan puhumalla tulesta ja myrkystä, joilla kummallakin voi olla tuhoisa vaikutus. Tämän takia Jumala on kiinnostunut siitä, miten puhumme.

Jaakob ei sano, että kieltä ei pysty hallitsemaan ja kesyttämään. Mutta hän sanoo, että se on ihmiselle mahdotonta (3:8). Mutta Jumala voi tehdä sen, mikä on meille mahdotonta. Eräs Raamatun jae pitää sisällään asian ytimen ja se jae sisältää Jeesuksen sanat: "Sydämen kyllyydestä suu puhuu" (Matt. 12:34).

Sanamme puhuvat siitä, mitä meillä on sydämessämme. Jos joku pitää urheilusta, hän puhuu urheilusta. Ne, jotka joutuvat minun kanssani tekemisiin, huomaavat ennemmin tai myöhemmin, että pidän klassisesta kirjallisuudesta ja musiikista. Mikään muu ei kerro meistä niin paljon kuin se, mitä puhumme. Puheemme osoittaa, missä meidän sydämemme on ja mikä meidän sydäntämme hallitsee. Se, mikä täyttää sydämemme, tulee ulos huuliltamme. Jos Kristuksen rakkaus täyttää elämämme, emme pysty pitämään sitä sisällämme. Se tulee ulos ja hallitsee puhettamme. Kielen kesyttäminen on mahdoton tehtävä, johon tarvitsemme Jumalan armoa.

Käytä kieltäsi niin, että se on elämäksi - ei kuolemaksi (ks. Snl. 18:21). Jaakob sanoo: "Älkää panetelko toisianne, veljet" (4:1). Löytäisimmepä tänä päivänä yhä enemmän ja enemmän niitä kristittyjä, joiden sydän on kyllästetty rakkaudella ja hartaudella ja joiden sydän on niin palava, että myös heidän puheensa palaa rakkaudesta ja Jumalan palvomisesta ja tekee selvän pesäeron syntiin.

Luettavaksi, mietiskeltäväksi ja ulkoa opeteltavaksi:
Ps.12:3 5; 34:13,14; 37:30; 39:2; 120:2,3
Snl. 20:15
Saarn. 5:6
1. Kor. 13
2. Kor. 12:20
Jaak. 3:2
----------------------------------------------------------------------

1. Kanaanista Nooa sanoi: "Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjain orja (1. Moos. 9:25). Sitten Nooa vielä toteaa, että Kanaan olkoon Seemin ja Jaafetin orja. On outoa, että Nooa ei kironnut Haamia henkilökohtaisesti, vaikka Haam oli ilmiselvästi osoittanut epäkunnioitusta isäänsä kohtaan. Epäilemättä onkin kyse siitä, että Jumala kaikkivaltiudessaan johdatti Nooaa esittämään profetian, joka koski hänen poikiaan vedenpaisumuksen jälkeisessä maailmassa. Haamin käyttäytyminen lankesi hänen lastensa kiroukseksi. Jumala oli jo siunannut Haamia samalla, kun hän siunasi Nooaa tehdessään liiton tämän kanssa (jakeet 8-9). Tästä syystä olisi ollut outoa, että Nooa olisi kironnut Haamin.

Toisaalta kirous ei koskenut kaikkia Haamin poikia, vaan ainoastaan Kanaania ja tämän jälkeläisiä. Nimrod, Haamin jälkeläinen, perusti idän suuret valtakunnat, mutta raamattu ei kerro, että hänestä olisi tullut seemiläisten orja niin kuin Kanaanista tuli. Jumala johti viisaudessaan Nooaa kiroamaan Kanaanin vastapainoksi Seemin saamalle siunaukselle. Seemiä koskevat siunaukset toteutuivat myöhemmin Israelin kansan elämässä.

Jotkut raamatuntutkijat ovat sitä mieltä, että Kanaania piti rangaista isänsä syntien takia (ks. 1. Moos 20:5), mutta 2. Moos. 20 torjuu tällaisen käsityksen. Tapausta kannattaa pikemminkin tulkita niin, että Kanaan ja hänen jälkeläisensä joutuivat kirouksen alaisiksi sen takia, että heistä tuli isäänsä Haamia pahempia (ks. 3. Moos. 18:2, 3, 6-30), kaikkein alhaisimpia orjia. Nooan kirous toteutui muun muassa siinä, että Joosua alisti gibeonilaiset israelilaisten palvelijoiksi (Joos. 9:27; ks. myös Joos.16:10; Tuom.1:28-30,33,35; 1. Kun. 9:20,21). Nooan profetialla ei voida kuitenkaan perustella neekeriorjuutta, koska kyse oli nimenomaan kanaanilaisista.

[rita4]

Kristillisen rakkautemme todellinen määrä tulee esiin tavassa, jolla olemme muiden ihmisten kanssa, ja tavasta, jolla puhumme muista. Apostoli Johannes kehotti vanhalla iällään: "Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa" (1. Joh. 3:18). Pietari puolestaan kirjoitti kristityille: "Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä `rakkaus peittää syntien paljouden'." (1. Piet. 4:18). Kuningas Salomo, Sananlaskujen kirjoittaja, sanoi: "Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki" (Sanl. 10:12). Rakkaudelle on luonteenomaista se, että se varjelee syntiin langennutta ihmistä eikä koskaan paljasta tämän virheitä ja vääryyksiä niin, että siitä olisi tälle haittaa.

Lueskelin tuota jo aikalailla vanhempaa kirjoitusta rakkaudesta ja se kirvoitti mieleeni monenkinlaisia ajatuksia, sekä ihan omakohtaisiakin tapahtumia siitä, mikä niin usein on valitettavasti vain, jopa uskovienkin tarkoitus toista uskovaa/ihmistä ajatellen; saada juoruta. Monesti olen itsekin, kuin joutunut kysymään jonkun tapahtuman, sanojen, moitteen, tms. jälkeen, kun on arvosteltu, syytetty väärin perustein ja jopa ihan tuomittu uskosta osattomaksikin, niin olen kysellyt rukouksessa Herraltani, että; "Miten joku uskova voi olla noin ilkeä ja rakkaudetonkin, kuin kateudesta, tms laittaa sanoja suuhuni, joita en ole, enkä edes voisikaan puhua kenestäkään? Tai sitten juoruaa asioistani toisillekin, joille en ole tahtonut asiaani kertoa, paljastaa"

Mietin tuota esirukouspalvelua monissa eri seurakunnissa, kuinka se on vain halu saada kuulla sen toisen ongelmia, vaivoja, murheita, tms. Mutta esirukouspalvelijan oma uskontila, sydämen tila ei olekkaan oikeassa suhteessa toiseen, aralla tunnolla oleva Jumalamme edessä, suostuen vain yksin Isän tahtoon; auttaa ja ymmärtää, rohkaista toista, joka haluaa purkaa sydäntään, kertoa miltä tuntuu ja pyytää rukousapua toiselta asiaansa..Mutta tämä rukoilija, ei osaakkaan mennä sen toisen ns paikalle ja koittaa ymmärtää, vaan hän kyllä rukoilee, mutta kas vain kohta saatkin kuulla joltakin, jotakin kautta, että;"Ai, sulla on sellasia ongelmia, tms?" Ei näin, ei näin.

Rakkaudelle on luonteenomaista se, että se varjelee syntiin langennutta ihmistä eikä koskaan paljasta tämän virheitä ja vääryyksiä niin, että siitä olisi tälle haittaa.

Psalmi 15:
1 Daavidin psalmi. Herra, kuka asettuu telttamajaasi, kuka asuu pyhällä vuorellasi?
2 Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessään totuutta.
3 Se, joka ei panettele kielellään, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi.
4 Se, joka halveksii hylättyä, mutta kunnioittaa niitä, jotka pelkäävät Herraa. Se, joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen.
5 Se, joka ei anna rahaansa korolle eikä ota lahjuksia viatonta vastaan. Joka näin tekee, se ei ikinä horju.