Rakkaus on...

[rita4]

”Ku vähä kuapasoo, ni savi tulloo essii.” Näin sanoi vanha uskova ystäväni ihmisen liipatusta ulkokuoresta.

Kukaan ei liene jäänyt osattomaksi ympäröivän yhteisön itsekkyydestä ja pahansuonnista. Kun meitä loukataan, me alamme etsiä vikoja ja puutteita pahanpuhujasta, vaikka hän olisi uskonsisar tai - veli.

Kokenut sielunhoitaja ja pappi kertoi, että hän usein kehottaa vihkipuheessaan panemaan ensimmäisen korinttolaiskirjeen kolmannentoista luvun rakkaus-sanan sijaan minä-sanan. Minä olen pitkämielinen, minä olen lempeä; minä en kadehti, en kerskaile, en pöyhkeile, en käyttäydy sopimattomasti, en etsi omaani, en katkeroidu, en muistele kärsimääni pahaa, en iloitse vääryydestä, vaan iloitsen yhdessä totuuden kanssa.

Jos katselemme tuota listaa rehellisesti, on meidän hävettävä omaa käytöstämme. Jos me joskus hetkisen onnistumme jossakin kohtaa, niin jo seuraavassa hetkessä lankeamme.

Rakkaus on kuitenkin tarkoitettu toteutettavaksi käytännön arkielämässä. Kun me mietimme omaa elämäämme ja vaellustamme ja käytöstämme lähipiirissä, on meidän todettava, ettemme täytä mittaa. Me emme mitenkään pysty toteuttamaan Jumalan tahtoa. On pakko todeta vanhan lähetyssaarnaajan tavoin: ”Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista" Room. 7:18,19,24

Näiden synkkien mietteiden keskellä on parasta panna Jeesus-nimi rakkaus-sanan sijaan. Hän on pitkämielinen ja lempeä. Hän on täydellinen. Hän luopui Taivaan kirkkaudesta ja loistosta ja tuli tänne maailmaan sovittaakseen meidän syntimme. Jesaja sanoo: ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” Jes. 53:5.

Tämän tähden me saamme vakuuttua yhä uudelleen Jeesuksen sanoista halvaantuneelle miehelle: ”Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Matt. 9:2. Tämän Sanan kautta meille aukeaa Taivas. Tältä paikalta Mestari lähettää meidät kavalaan ja kylmään maailmaan, niin kuin lampaat susien keskelle, viemään maailman ihmeellisintä sanomaa kärsiville, loukatuille ja taakoitetuille ihmisille.

Rukoilemme vanhan virren sanoin: ”Rakkaus, kun kuvaksesi meidät kerran tänne loit, Rakkaus, myös autuutesi meille langenneille soit. Rakkaus, nyt itseni annan sinun haltuusi.

Rakkaus, käyt elämääni, kutsut tielle tahtosi. Rakkaus, siis nostan pääni, suostun alle ikeesi. Rakkaus, nyt itseni annan sinun haltuusi.

Rakkaus on suuttumaton, vahva puolustajani. Rakkaus on muuttumaton turvani ja rauhani. Rakkaus, nyt itseni annan sinun haltuusi.”

Rakkain terveisin
Meeri Auramo

{kursivointi kopioijan]