Jeesus tahtoo opetuslapsiensa oppivan rakastamaan jokaista ihmistä.
Kun Jeesus puhui lainoppineelle lähimmäisen rakastamisesta, tämä kysyi: " Kuka sitten on minun lähimmäiseni?" (Luuk. 10:29) Kuka on meidän lähimmäisemme? Sekö, joka on mielestämme mukava ja myötämielinen? Jeesus sanoi kerran: "Voi teitä, jotka rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat." Fariseukset ja publikaanit tekivät näin.
[lähimmäinen – Wikisanakirja
(uskonnollinen) läheinen ihminen, oman kansan jäsen, ystävä
"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta. (Matt. 5:43-44) ]Otin tuon wikisanakirjan mukaan olevan lainauksen tuohon ensin. Mikä on sitten minun, tai sinun lähimmäisesi? Eikö nousekin ensimmäisenä aina mieleemme, että: se on se ihminen, jota on helppoa rakastaa, josta haluaa huolehtia, jonka kanssa on helppoa olla ja jutella, jne.. Siis mukava ja minut tai sinut huomioiva ihminen, jonka kanssa synkkaa yhteen..Ok!
Mutta mitä sitten Jumalan Sana siihen tuumaakaan?
Luukas 10:36,37Laitanpa yhden linkin tuosta aiheesta tähän;
Kuka on lähimmäinen?Voi, kuinka vaikeaa usein meille onkaan pyrkiä rakastamaan tai ainakin yrittää rakastaa sitä, jonka kanssa ei aina menekään niin hyvin, tai, joka on kanssamme vähän kaikesta eri mieltäkin, moittii, mollaa, syyttää, tuomaroikin meitä, tai puhuu meistä pahaa. Tai joka on silmissämme sitä alinta kastia ja kuin
"kiitellään" itseämme ja omaisiammekin, ettei meidän, heidän elämämänsä ole tuollaista eikä meidän suvussamme ole tuollaista häpeäpilkkua, tms.. Kuulostaisiko jopa tutulta ajatukselta..? Mieti!
Room. 14:
10 Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
11 Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa".
12 Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
13 Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.Tuo Raamatunpaikka nousi sydämelleni. Siinä olikin se ajatus jota juuri kuin koitin hakea. Kiitos PH!
Tänä aikana, kun on kaikenlaista pelkoa ja tuskaa, murhettakin sekä sairautta ym maailmassa, niin täällä rakkaassa kotimaassamme, kuin läpi koko maailmankin, niin meiltä Herran omina kysytään;
Tahdommeko olla lähimmäisenä ihan kenelle vain, joka tarvitsee meidän apuamme, tms? Vai käännämmekö me selkämme ja sydämemmekin siltä; joka apua pyytää? Tai joka tarvitsee kiireesti auttajaa, nostajaa, kun elämä on vienyt kaikki mehut, tai väkivalta, taii..; henkilöön katsomatta? Olemmeko
muka niin paljon parempia, tai jopa pyhempiä kuin tuo toinen ihminen, joka on
ehkä kaiken menettänyt, tai rääsyinen, haisee vanhalle viinalle, tai on jotain muuta meistä inhottavaa ja välteltävää, jota kavahdamme ja inhoamme?
Emme ole, vaikka niin usein saatammekin niin ajatella itsestämme. Meillä on vain nyt paremmin asiat ja pärjäämme elämässämme paremmin, mutta kuitenkaan meistä kellään, ei kenelläkään pitäisi olla varaa arvostella toista, joka ei ole jaksanut, pystynyt elämään ns kunniallisesti kaikkien silmissä hyväksyttävästi elämäänsä syystä tai toisesta. Syitä kun voi olla hyvinkin monenlaisia, ja meitä ei ole asetettu tuomareiksi ei! Vaan armahtamaan toista ihmistä, sekä auttamaan ja rakastamaan häntä Jeesuksen antamalla rakkaudella..Jonka Hän tahtoi antaa sydämiimme uudestisyntymisen armon lahjan kautta.
Älkäämme unohtako sitä, kaikki on lahjaa ja armoa, eikä meillä ole varaa ylpeillä, tai halveksuakaan ketään.. Vaan meidän tulee olla, kuin Jeesus oli tai olisi meidän paikallamme, kas siinäpä minulle ja sinullekin onkin paljon opittavaa, muuttumista asenteestamme toista ihmistä kohtaan..Vai mitäpä sanot; onko?
Arvostammeko jokaista luotua ihmistä; ihmisenä: katsomatta ammattiin, arvoon, ihon väriin, rotuun, sukupuoleen, tai ihan mihin vain, jolla luokittelemme hänet ja heidät tiettyyn kastiin, jota emme pysty tai edes haluakaan yrittää rakastaa;
lähimäisenämme? Olemmeko me itse
muka sitten niin paljon parempia ja arvokaampia, tai enemmän Jumalan rakastamiakin kuin se toinen jonka vaikka jätämme haavoitettuna sinne kuolemaan tai kärsimään ojan penkkaan, kadulle, kotiinsa, tms..? Olemmeko kylmiä ja rakkaudettomia, ilkeitäkin toista kohtaan..? Emmehän ole?!!
Oletko törmännyt sellaiseen ihmiseen jota kavahdat ja kierrät kaukaa, ettet itse vain saastu, tai vahingossakaan koe
sääliä,
omantunnon pistoa ja sen myötä halua välittää, auttaa, nostaa, kantaa rukouksessa Jeesuksen jalkojen ja ristin juurelle: verensä puhdistettavaksi sekä haavojensakin parannettavaksi. Olemmeko me rakkaat siskot ja veljet Kristuksessa Jeesuksessamme; kylmiä ja välinpitämättömiä, sellaisia kohtaan, joilla ei olekaan kaikki ns hyvin?
Onko meillä todellista sydäntä, sääliä auttaa tai välitää heikompi osaisestakin. Eikä aina vain niistä, joiden kanssa on
mahdollisesti hyvä ja turvallista, levollista olla ja elää yhteiseloa..Tai jotka uskovat ja tottelevat sinua, kunnioittavat ja rakastavat sinua? Oletko koskaan oikein kunnolla pysähtynyt ajattelemaan näitä, sitä?
Minä olen ja koen huonoutta kun olen ollut aivan liian usein, liian lihallinen ja ylpeäkin, kun en ole tahtonut auttaa, välittää, nähdä heissäkin Jumalan luomusta, joka on vain syystä tai toisesta turmeltunut, mutta jonka Isä, Jumala varmastikin tahtoisi parantaa ja eheyttää, siis toisin sanoen;
antaa jokaiselle alaspainetullekin: uuden mahdolisuuden sekä elämän Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa! Amen!
Luuk. 6:
27 Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat,
28 siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.
29 Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan.
30 Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa.
31 Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.
32 Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.
33 Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.
34 Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.
35 Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
36 Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.
37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
38 Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin."
39 Hän sanoi heille myös vertauksen: "Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat lankea kuoppaan?
40 Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi; täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa.
41 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
42 Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi silmässä.Jotenkin tämä kappale pysäyttää miettiin elämää..
Soul Proof - Tahtoisin auttaaJa tahdon laittaa vielä kuunneltavaksesi tämänkin laulun;
Konnakuoro - Oikealla tiellä - 01 - Mene kaduille ja kujille