Pääsiäissaarna

[rita4]

C.H. Macllravy

Kunpa me rakastaisimme Häntä enemmän

Olemme kumman yksinkertaisia ymmärtämään Kristuksen rakkautta. Kun pienet lapset katselevat korvaamattoman timantin kauniita värejä ja häikäisevää valoa, he eivät aavista sen arvoa. Meilläkään ei ole käsitystä siitä, mitä ihmiskunnan lunastaminen maksoi meidän Herrallemme.

Me emmme käsitä Hänen kärsimystään. Emme saa koskaan tietää millainen tuska mursi Hänen sydämensä, kun Hän roikkui ristillä kaikkien niiden hylkäämänä, jotka väittivät rakastavansa Häntä.

Naulat lävistivät Hänen kätensä, jotta Hän voisi antaa meidän käsiimme lahjoja. Piikit lävistivät Hänen otsansa, jotta me voisimme kantaa kruunua. Hän riippui ristillä ja kuoli, jotta me voisimme elää Hänen kanssaan ikuisesti. Hän tuli syniksi, jotta me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Kunpa me rakastaisimme Häntä enemmän! Kunpa rakkautemme olisi puhtaampaa ja epäitsekkäämpää. Hän vaikuttaa pyytävän meiltä niin vähän verrattuna siihen, mitä Hän on antanut meille.

Jos meidän rakkautemme kääntyy Hänen puoleensa edes vähän, Hänen sydämensä vastaa meille ja Hänen rakkautensa lämpö pyyhkäisee ylitsemme. Entä jos käännämme kasvojamme Hänen puoleensa edes vähän ja etenemme määrätietoisesti kaikkeen siihen, mitä Hän on maksanut puolestamme?

Silloin Hän kiirehtii kohtaamaan meidät. Hänen sydämensä lumoutuu yhdestäkin meidän luomastamme katseesta, kun suuntaamme sydämemme ja elämämme, tarkoituksemme, päämäärämme ja halumme Kristukseen.

Eikö ole erikoista, että Hän rakastaa meitä, vaikka me olemme niin epärakastettavia ja pidämme toistemme rakastamista usein vaikeana? Eikö ole erikoista, että Hän luottaa meihin, vaikka me olemme osoittautuneet epäluotettaviksi niin monta kertaa?

Miten Hän kaipaakaan sitä, että ihmisen rakkaus kohdistuisi Häneen ja vain Häneen. Ja miten mitätöntä ja epävakaata meidän ihmisten rakkautemme Herraa kohtaan parhaimmillaankin on.

Lähde; Airut lehti nro 4/20219