Esteitä Jeesuksen rakastamiselle

[rita4]

Tero Hokkanen

”Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani".

Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani".

Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.” (Joh. 21:15-17)

Uskon, että Jumala tulee kysymään meiltä itse kultakin, rakastammeko me Jeesusta.

Pietari oli ollut jo kolme vuotta Jeesuksen seurassa ja osoittanut rakkauttaan monella tavoin. Hän oli jättänyt oman elämänsä, liittynyt Jeesuksen opetuslapsiin ja lähtenyt seuraamaan häntä.

”Rakastatko sinä minua?” on kuitenkin sellainen kysymys, jonka Jumala monestakin syystä joutuu aina välillä esittämään meille.

Ensinnäkin voi olla, että sydämemme ajautuu joskus etäämmälle Jumalasta ja hän joutuu kysymään, rakastammeko häntä vielä. Toisaalta Jumala ei välttämättä vaatinut meiltä täydellistä rakkautta vielä silloin, kun tulimme uskoon ja annoimme elämämme hänelle. Hän tekee meissä jatkuvasti työtä ja haluaa syventää rakkauttamme häneen. Siksi kohtaamme yhä uudelleen kysymyksen, kuinka paljon me todella rakastamme Jeesusta.

Usko on rakkaussuhde

Uskossa oleminen on pohjimmiltaan rakkaussuhde Jumalan kanssa. Jumala on sovittanut meidät ja olemme vastaanottaneet armon, jonka vuoksi haluamme vapaasta tahdostamme olla Jumalan omia ja rakastaa häntä.

Joskus kuitenkin koemme rakkaus-sanan liian vaativaksi. Pidämme kyllä Jeesuksesta ja tavallaan myös rakastamme häntä, mutta emme ehkä aina ymmärrä, miten syvällistä rakkautta Jumala oikeasti odottaa. Rakkaus ei ole pelkkää tunnetta.

"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.” (5 Moos. 6:5, Matt. 22:37, Luuk. 10:27)

Se tarkoittaa, että meidän tulisi rakastaa häntä kaikella sillä, mitä olemme ja mitä meillä on, koko olemuksellamme. Vaikka emme koskaan olekaan siinä täydellisiä, voimme ainakin tehdä parhaamme.

Ketä varten kaunistaudumme?

Otan esiin muutamia asioita, jotka voivat tulla esteeksi sille, että todella rakastamme Jeesusta.

Raamattu sanoo, että morsian kaunistaa itsensä ylkää varten. Morsian on seurakunta ja Jeesus on ylkä. Kaunistaako seurakunta itsensä yljälle vai vaan itsensä takia?

Haluamme tietysti elää uskossamme oikein ja hyvin ja olla moitteettomia. Haluamme, että meistä näkyisi, miten palavia olemme. Mutta pyrimmekö siihen seurakunnan, itsemme tai jonkun muun kuin Jeesuksen takia? Tähän kysymykseen joudumme jokainen vastaamaan.

Minäkin haluaisin olla synnitön ja kiillottelen mielelläni itseäni. Ei meidän toki tarvitse paljastaa kaikkia heikkouksiamme, mutta hengeltämme meidän tulisi olla sellaisia, että teemme kaiken Jeesukselle ja hänen vuokseen. Ja jos on tarpeen, astumme myös toisten eteen juuri niin vajavaisina ihmisinä kuin olemme. Meidäthän on armahdettu.

Jumala sallii joskus, että joudumme tilanteisiin, joissa meistä tulee syntisiä julkisesti. Hän myös haluaa, että olemme syntisiä hänen edessään – syntiä ei tarvitse piilotella. Tietoisuus siitä, että olet hengeltäsi syntinen ja annat Jumalan rakastaa ja antaa anteeksi, synnyttää rakkauden häntä kohtaan.

Tämä tietynlainen riisuutuminen Jumalan edessä on valtavan tärkeä asia.

Oman syntisyyden tunnustaminen

Paavali sanoo, että hän oli ”lakiin nähden nuhteeton, mutta silti syntisistä suurin”. Tavoite on, että Jumala saa luoda meissä synnintunnon, jotta ymmärrämme olevamme syntisiä ihmisiä.

Väitän, että kukaan meistä ei voi koskaan kokea olevansa niin syntinen, kuin minkälaisina Jumala näkee meidät ilman Jeesusta. Jos Jeesus ei ole sovittanut meidän syntejämme, olemme lokaa. Tärkeintä on se, ettemme itse yritä kiillottaa itseämme, vaan että avaudumme Jumalalle ja annamme hänen näyttää, keitä me olemme. Ja ettemme yritäkään enää kaunistaa itseämme kenenkään muun kuin Jeesuksen tähden.

Kun aikanaan tulin uskoon, jouduin kriisiin, kun huomasin, kuinka paha olen, vaikka minun uskovana olisi pitänyt olla hyvä ihminen. En ymmärtänyt Jumalan armoa. Se johti minut lain alle. Yritin olla hyvä, ja Jumalan piti kerta toisensa jälkeen näyttää, että en onnistu siinä. Yrittämällä emme parane tipan vertaa. Tämä on eri asia kuin parannus.

Mitä tarkoittaa, että morsian tai vaimo kaunistaa itsensä Jeesukselle? Oikeastaan se on sitä, että hän tekee parannuksen Jeesuksen tähden. Hän tunnustaa syntisyytensä ja vastaanottaa sovituksen ja lahjavanhurskauden, jonka jälkeen hän voi elää Jumalan lapsena.

Tämä on eräänlainen perusta jumalasuhteellemme ja luo pohjan sille, että voimme rakastaa ja vastaanottaa Jumalan rakkauden.

Jumala haluaa olla elämämme Herra

”Minä olen rakkaani oma.” (Kork.V. 7:10).

Yksi osa rakkauttamme Jeesukseen on se, että antaudumme Jeesukselle muutenkin kuin vain tekemällä parannusta synneistä. Uskon, että jos kirjaimellisesti annamme koko elämämme Jumalalle, hän myös haluaa vallata meidät kokonaan ja vaikuttaa koko elämäämme, ei vain suoranaiseen syntiin. Hän haluaa olla meidän Herramme.

Valmistuin Teknillisestä korkeakoulusta lama-aikaan, jolloin oli vaikea saada työtä. Olin jonkun aikaa epämääräisessä työsuhteessa ja koin tilanteen tosi vaikeaksi. Ihmettelin ja rukoilin asiaa, mutta Jumala ei jostain syystä avannut minulle koulutustani vastaavaa paikkaa. Sitten sain uuden työpaikan, mutta taas Jumala puhui, että ”ei tämä ole sinun paikkasi”. Joidenkin kuukausien kuluttua hän kehotti minua lähtemään sieltä. Ratkaisu ei kuulostanut kovin järkevältä, mutta lähdin.

Kun vihdoinkin sain pysyvän työpaikkani, minut pyydettiin siihen. Jumala avasi ajallaan juuri sen paikan, johon hän halusi minut johtaa.

Meidän tulee antaa Jumalan vaikuttaa elämässämme niin kuin hän haluaa. Usein me omilla toimillamme vain häiritsemme Jumalan suunnitelmia. Meidän tehtävämme on suostua Jumalan tiehen.

Minä en ole naimisissa, en ole koskaan ollut enkä tiedä, tulenko koskaan menemäänkään, mutta epäilen, että tämän asian tähden puolestani on eniten rukoiltu. Varsinkin Intiassa asia on otettu vakavasti. Intialaiseen kulttuuriin ei ollenkaan sovi, että yli 30-vuotias ei ole naimisissa. Intialaiset ystävämme rakastavat meitä ja ovat hyvin käytännöllisiä. 1990-luvulla minulle tuotiin kahdeksan naisen kuvat ja kysyttiin, kenet valitsen. Eivät he huonoja naisia tarjonneet, en minä sen tähden jättänyt heitä valitsematta. Mutta en uskonut, että Jumala oli johdattanut heidät minulle.

Muutama vuosi sitten pohdin ja rukoilin tätä Jumalan edessä ja koin, että Pyhä Henki sanoi melkein närkästyneenä: ”Enkö minä voisi antaa sinulle vaimoa milloin haluan?”

Jumala ei halua, että ryntäilen suin päin elämässäni ja teen valintoja vain siksi, että joku normi niin vaatii. Hän toimii ja tekee niin kuin itse parhaaksi näkee. Siihen suostuminen on osa meidän kuuliaisuuttamme. On aarre elää hänen tahdossaan. Jos suostumme siihen, tiedämme, että kaikki on hyvin.

Maalliset korvikkeet

Kolmas ja luonteeltaan hyvin erilainen este ovat maailman korvikkeet rakkaudelle. Ne estävät rakkaussuhdetta Jeesuksen kanssa ja kumoavat Jumalan säädökset, jolloin niistä tulee syntiä. Niitä on joskus hirveän vaikea nähdä omassa elämässään ja uskon, että uskovaisinakin olemme monesti tämän maailman sumuttamia.

Avoliitto

Otan esiin muutaman esimerkin. Ensimmäisenä on avoliitto ja esiaviollinen seksi, jotka ovat vastoin Jumalan säädöstä.

Jos omasta seurustelustani olisi kysytty ennen kuin olin uskossa, en olisi nähnyt esiaviollisessa seksissä mitään pahaa. Sama koskee avoliittoa. Vaikka en ymmärtäisi sitä ja vaikka koko ympäröivä maailma alkaisi harrastaa vain avoliittoa, se on Raamatun mukaan synti. Mutta vaikka maailma muuttuu, meidän seurakuntana ja yksilöinä pitää sitoutua Jumalan sanaan.

Tasa-arvon vaatimus

Toinen sekä mielenkiintoinen että vaikea asia liittyy tasa-arvoon, oli sitten kysymys sukupuolten tai rotujen välisestä tasa-arvosta.

Tasa-arvo on nykyään vahva vaatimus; kaikki haluttaisiin tasa-arvoistaa. Olin kerran Intian työmme puitteissa Ulkoministeriön järjestämässä tilaisuudessa, jossa koko päivä puhuttiin oikeudesta tasa-arvoon. Yhtäkkiä tajusin, että rakkaudesta ei puhuttu mitään. Ei sanaakaan siitä, että meidän pitäisi rakastaa kaikkia ja kaikenlaisia ihmisiä.

Tasa-arvosta tulee usein rakkauden korvike, mutta rakkaus on paljon enemmän kuin tasa-arvo. Raamatussa ’tasa-arvo’ -sanaa ei ole kertaakaan. Siellä sanotaan kyllä, että ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:28) Me olemme siis tasa-arvoisia Kristuksessa. Mutta missään muussa suhteessa Raamattu ei puhu tasa-arvosta, vaan kehottaa meitä rakastamaan.

Jumalan luoma maailma ei ole edes lähtökohtaisesti tasa-arvoinen. Synnymme erilaisiin perheisiin ja erilaisiin valtioihin. Sanomme usein, että on siunaus asua Suomessa, ja se on totta. Mutta tänne syntyminen ei ole tasa-arvoista, kun vertaamme esim. Intiaan, jossa miljoonat ihmiset syntyvät valtavaan köyhyyteen. Silti Jumala rakastaa kaikkia – niin suomalaisia kuin intialaisiakin. Nämä erilaiset lähtökohdat eivät ole Jumalalle ylivoimainen ongelma.

Jumalan valtakunta ei ole demokratia vaan kuningaskunta, jossa on hierarkia. Siellä ei ole tärkeää, oletko suuri vai pieni, vaan se, että olet uskollinen siinä asemassa, johon Jumala on sinut asettanut.

Tavoitteemme ei saa olla pyrkimys tasa-arvoon, vaan kyky rakastaa toisia sellaisina, kuin he ovat. Jos yritän imeä itseeni maailman tasa-arvoviestin, se häiritsee ymmärrystäni siitä, mitä on todellinen rakkaus.

Oikeudenmukaisuuden vaatimus

Maailma vaatii myös voimakkaasti oikeudenmukaisuutta ja oikeudenmukaista kohtelua. Uskossa oleminen ei kuitenkaan ole sitä, että vaadimme omia oikeuksiamme, vaan sitä, että rakastamme.

Me uskovat koemme joskus, että meitä kiusataan lehtien palstoilla tai muussa julkisuudessa, ja vaadimme, että se lopetetaan.

Raamattu kuitenkin sanoo, että jokainen, joka haluaa elää jumalisesti, joutuu vainottavaksi. Kun näin on, minun on turha esittää muunlaisia vaatimuksia. Emme siis voi vaatia, että oma käsityksemme oikeudesta toteutuu tässä ja nyt.

Jumala kyllä toteuttaa oikeuden ja paha saa palkkansa – jollei aiemmin, niin viimeisellä tuomiolla.

Raamattu sanoo, että jokaisesta sanasta meidät vaaditaan tilille. Oikea asenne tässäkin on oppia rakastamaan ja jättää vaatimukset.

Sillä jos lankeat näihin vaatimuksiin tai vääriin odotuksiin, se estää sinua rakastamasta. Jätä siis vaatimukset ja rakasta. Sitä on evankeliumi.

Missä sydämesi on?

Raamattu sanoo selkeästi, että ”Missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6:21) Mielemme ja ajatustemme tulisi siis olla ylhäällä eikä maallisissa.

Jos esimerkiksi Jumalan sanaa kuullessasi odotat vain opetuksen päättymistä, jotta pääsisit tekemään jotain ’kivaa’, sydämesi on siellä kivassa eikä Jumalassa. Sama koskee rukousta. Vaikka suusi rukoilisi, mutta ajatuksesi ovat muissa asioissa, se on indikaatio siitä, ettet ehkä rakasta Jeesusta niin paljon kuin voisit.

Jos olet oikeasti rakastunut johonkin ihmiseen, ajatuksesi pyörivät koko ajan hänessä. Jumalan suhteen on samoin. Jos todella rakastat Jeesusta, haluat viettää aikaa hänen kanssaan, tutkit mielelläsi sanaa, rukoilet lähes lakkaamatta ja tulet ilolla seurakunnan kokouksiin. Haluat pitää suhdettasi häneen yllä.

Joskus tietysti tulee vaiheita, jolloin joudumme kiusauksiin ja jolloin meidän täytyy tehdä valintoja. Joudumme tahdollamme ilmaisemaan sen, että rakastamme Jeesusta ja haluamme toimia hänen sanansa mukaan.

Jos kuitenkin Jumalan sanan äärellä oleminen, rukoileminen ja seurakunnan kokouksiin osallistuminen tuntuu kauan puisevalta, kannattaa miettiä, olemmeko enää kiinnostuneita Jeesuksen seurasta.

Vietä aikaa kanssani…

Surullinen esimerkki omasta elämästäni: Koin, että Herra sanoi, että vietä nyt aikaa vain minun kanssani. Tuntui kuitenkin, että oli paljon muita asioita, jotka minun piti ensin hoitaa. Yritinkin tehdä kaikenlaista, mutta mikään ei onnistunut. Silloin sanoin Jumalalle: ”Okei, minä suostun, kun tässä ei ole mitään muutakaan.” Kun sanoin sen, Jumala vetäytyi pois.

Sanani olivat röyhkeät. Käytännössä tarkoitin, että Jumala oli viimeinen. Jumala ei tule joka päivä sanomaan, että hän haluaa viettää aikaa sinun kanssasi. Mutta joskus hän haluaa. Jos siinä kohtaa sanot, että hän on viimeinen, suhteenne on huonolla tolalla.

Onneksi Jumala rakastaa meitä paljon enemmän kuin me häntä. Ja hän voi opettaa meitä omien kömmähdystemme kautta.

Luovu esteistä

Tärkeintä on, että riisuudumme kaikesta omahyväisyydestämme ja suostumme tulemaan syntisiksi. Silloin saamme armon. Sillä jollemme osaa ottaa vastaan Jumalan armoa, se häiritsee rakkaussuhdettamme häneen.

Rakkaussuhdettamme häiritsee myös se, jos emme suostu antautumaan niin, että Jumala saa vaikuttaa kaikilla elämämme alueilla.

Jos annamme maallisten arvojen korvata Jumalan säädökset, siitä voi tulla este rakkaussuhteelle, samoin siitä, että mielemme on vain maallisissa eikä lähesty Jumalaa.

Jumala auttakoon, että näissä kaikissa voisimme löytää armon rakastaa häntä ja elää hänelle antautunutta kokonaisvaltaista elämää.

[rita4]

”Rakastatko sinä minua?” on kuitenkin sellainen kysymys, jonka Jumala monestakin syystä joutuu aina välillä esittämään meille.

Ensinnäkin voi olla, että sydämemme ajautuu joskus etäämmälle Jumalasta ja hän joutuu kysymään, rakastammeko häntä vielä. Toisaalta Jumala ei välttämättä vaatinut meiltä täydellistä rakkautta vielä silloin, kun tulimme uskoon ja annoimme elämämme hänelle. Hän tekee meissä jatkuvasti työtä ja haluaa syventää rakkauttamme häneen. Siksi kohtaamme yhä uudelleen kysymyksen, kuinka paljon me todella rakastamme Jeesusta.

Onko Jumala joutunut kysymään sinulta, että: Rakastatko sinä Jeesusta---(oma nimesi)?! Minulta hän on sitä ainakin joutunut aina jonkin ajan kuluttua kyselemään, etten sanoisi tivaamaan? Niin helposti kaikki muu tulee tärkeämmäksi, rakkaammaksikin ja Jeesus jää kuin kakkoseksi. Se, että uskaltaa tämän itselleenkin myöntää, on minusta jo kasvamista, edistymistä..

Olen miettinyt paljon tätä aikaa nyt viime aikoina ja uskovan elämää, tapoja, mieltymyksiä, ym.. Ja jos olemme rehellisiä itsellemme, toisillehan meidän ei tarvitsekaan tiliä tehdä, kuin vain Jumalallemme, niin minun ainakin täytyy surulla myöntää se tosiseikka itsestäni, että: Rukous, Raamatunluku, sekä uskossani lihan kuolettaminen ovat joskus kovinkin vaikeita asioita ja tuntuu että ois helpompaa elää kun ei oiskaan uskossa. Sielunvihollinen kuiskii, hyökkää, jne.. Ja liha huutaa ja parkuu, kun se haluaisi elää, mutta se on vain joka päivä ristiinnaulittava ristille kuolemaan.

Ja kun Herra kysyy: Rakastatko sinä minua enemmän kuin itseäsi ja omaa tahtoasi, elämääsi ja muita, niin...

Haluamme tietysti elää uskossamme oikein ja hyvin ja olla moitteettomia. Haluamme, että meistä näkyisi, miten palavia olemme. Mutta pyrimmekö siihen seurakunnan, itsemme tai jonkun muun kuin Jeesuksen takia? Tähän kysymykseen joudumme jokainen vastaamaan.

Minäkin haluaisin olla synnitön ja kiillottelen mielelläni itseäni. Ei meidän toki tarvitse paljastaa kaikkia heikkouksiamme, mutta hengeltämme meidän tulisi olla sellaisia, että teemme kaiken Jeesukselle ja hänen vuokseen. Ja jos on tarpeen, astumme myös toisten eteen juuri niin vajavaisina ihmisinä kuin olemme. Meidäthän on armahdettu.

Huono itsetunto! Nyt kysyt, miten se liittyy Jeesuksen rakastamiseen? Mutta kyllä se kuule vain liittyy, sillä jos meillä on huono/heikko itsetunto, niin se pakostakin näkyy tarpeena; päteä, olla hyvä, osata asiat paremminkuin tuo toinen, olla jotakin ihmisten silmissä, ja sanoa totuuksia, ym.. Onko tuttua, kun tarkistat ja tutkistelet sydäntäsi? Uskallan väittää, että se on tuttua meille jokaiselle Jeesuksen seuraajalle. Haluamme olla parempia kuin muut ja mahdollisesti enemmän Herran käytössäkin kuin muut, viisaampia kuin joku toinen josta koemme hänen kuin yrittävän päteä, tms..Haluamme olla hyviä ja uskollisia uskovia!

Hyvä niin, mutta niin helposti se menee kuin tarpeeksi esittää: omaa osaamistaan ja tietoaan, uskossa kasvamistaan ja olla toisten silmissä jotain..Tai jopa päästä näpäyttään jotakin, josta ei tykkää, tai jolle haluaa antaa takasin ja osoittaa ettei tanssi sen toisen pillin mukaan, tms.. Mutta jos se palavuutemme ja osaasimme vastailla toisille, niin se onkin oman huonon itsetuntomme, tai toiselle halun osoittaa olevansa vahva ja osaava, hyväksytty eri seurassa, tms niin silloinhan me emme eläkään Jeesuksellemme, vaan; itsellemme, lihamme tahdolle, jopa saatamme mennä niin kauaksikin Herrastamme, että uskon asiat jäävät toiseksi ja kaikki muu; maailmallisuus on se mistä puhutaan ja jossa eletään, ryvetään..niin siitä tuleekin se ykkösasia. Silloin on hyvä herätä, polvistua ristin juureen, tehdä parannusta... Me olemme vain saviastioita ja heikkoja sellaisia jokainen, en sano siis tätä, tai mitään korkealta, vaan itseeni mennen..Nöyränä, ja alhaalta.

Matt. 26:41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."

[Pihlaja]

Huono itsetunto! Nyt kysyt, miten se liittyy Jeesuksen rakastamiseen? Mutta kyllä se kuule vain liittyy, sillä jos meillä on huono/heikko itsetunto, niin se pakostakin näkyy tarpeena; päteä, olla hyvä, osata asiat paremminkuin tuo toinen, olla jotakin ihmisten silmissä, ja sanoa totuuksia, ym.. Onko tuttua, kun tarkistat ja tutkistelet sydäntäsi? Uskallan väittää, että se on tuttua meille jokaiselle Jeesuksen seuraajalle. Haluamme olla parempia kuin muut ja mahdollisesti enemmän Herran käytössäkin kuin muut, viisaampia kuin joku toinen josta koemme hänen kuin yrittävän päteä, tms..Haluamme olla hyviä ja uskollisia uskovia!

Jos oman pätevyyden korostamisen sijaan ihmiset vain sallisivat itsensä olevan pieniä, tietämättömi ja heikkoja aina, kun siltä tuntuu... Ei tulisi tarvetta lyödä toista sanoilla tai todistella toisille mitään. Ei meidän tarvitse olla suuria, mahtavia, kaiken tietäviä ja osaavia. Vain Jumala on sellainen. Ja on hienoa, että Hän voi suurudessaan ja mahtavuudessaan pitää meistä huolta ja rakastaa, vaikka kuinka kurjina ollaan. Se kyllä rauhoittaa ja siinä voi alkaa aavistella Jumalan rakkautta meitä kohtaan, mikä luultavasti herättelee ihmisessä myös rakkautta Häntä kohtaan. Suuri on meidän Herramme!

[rita4]

Jos oman pätevyyden korostamisen sijaan ihmiset vain sallisivat itsensä olevan pieniä, tietämättömi ja heikkoja aina, kun siltä tuntuu... Ei tulisi tarvetta lyödä toista sanoilla tai todistella toisille mitään. Ei meidän tarvitse olla suuria, mahtavia, kaiken tietäviä ja osaavia. Vain Jumala on sellainen. Ja on hienoa, että Hän voi suurudessaan ja mahtavuudessaan pitää meistä huolta ja rakastaa, vaikka kuinka kurjina ollaan. Se kyllä rauhoittaa ja siinä voi alkaa aavistella Jumalan rakkautta meitä kohtaan, mikä luultavasti herättelee ihmisessä myös rakkautta Häntä kohtaan. Suuri on meidän Herramme!

Hienosti sanottu sisko. Jumala haluaa, että tyydymme osaamme ja tyydymme olemaan niitä pieniä. Jeesushan käytti vertausta juuri lapsista, pienimmistä.. Uskaltaa olla pieni ja paljon Herraa tarvitseva, kas sinäpä sellainen paikka, johon kannattaa suostua, pyrkiäkin. Olemmehan Jumalan lapsia, ei aikuisia.. kaiken jo osaavia.. Saamme olla pieniä, ja toivottavasti lapsia sydämeltämmekin, joka huutaa ABBA; ISÄ!

[Pihlaja]

Se kohta, jossa Jeesus puhuu opetuslapsille lapsen kaltaisuudesta, onkin yksi minun lempi kohtia evankeliumeissa.

[rita4]

Missä sydämesi on?

Raamattu sanoo selkeästi, että ”Missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6:21) Mielemme ja ajatustemme tulisi siis olla ylhäällä eikä maallisissa.

Jos esimerkiksi Jumalan sanaa kuullessasi odotat vain opetuksen päättymistä, jotta pääsisit tekemään jotain ’kivaa’, sydämesi on siellä kivassa eikä Jumalassa. Sama koskee rukousta. Vaikka suusi rukoilisi, mutta ajatuksesi ovat muissa asioissa, se on indikaatio siitä, ettet ehkä rakasta Jeesusta niin paljon kuin voisit.

Jos olet oikeasti rakastunut johonkin ihmiseen, ajatuksesi pyörivät koko ajan hänessä. Jumalan suhteen on samoin. Jos todella rakastat Jeesusta, haluat viettää aikaa hänen kanssaan, tutkit mielelläsi sanaa, rukoilet lähes lakkaamatta ja tulet ilolla seurakunnan kokouksiin. Haluat pitää suhdettasi häneen yllä.

Joskus tietysti tulee vaiheita, jolloin joudumme kiusauksiin ja jolloin meidän täytyy tehdä valintoja. Joudumme tahdollamme ilmaisemaan sen, että rakastamme Jeesusta ja haluamme toimia hänen sanansa mukaan.

Jos kuitenkin Jumalan sanan äärellä oleminen, rukoileminen ja seurakunnan kokouksiin osallistuminen tuntuu kauan puisevalta, kannattaa miettiä, olemmeko enää kiinnostuneita Jeesuksen seurasta.

Tuostapa nousi joitain ajatuksia, tai oikeastaan aika paljonkin, mutta koitan tuoda niitä, mitä koen/ajattelen näin kirjoittamalla esille, vaikka se onkin aika haastavaa.

Kysyn itseltäni, että: "Missä on minun sydämeni? Mihin, tai kehen se minun raadollinen pieni sydämeni sittenkin on rakastunut ja mitä se odottaa tai kaipaa? Onko Jeesus nro 1? Vai onko elämääni ja uskonelämääni tullut ns pikku jeesuksia, joilla ei ole Jumalan Pojan kanssa mitään tekemistä, tai onko minulla minkäänlaista todellista halua edes muuttua, kuolla itselleni tai tämän maailman tarjonnalle, tms?

Rohkenetko sinä rakas ystäväni kysyä itseltäsi samoin ja olla kerrankin rehellinen, sekä avoin Herrasi edessä ollen, ristinsä juurella viipyen, sekä parannusta tehden?? Vai selitteletkö, puolustaudut, perustelet sitä, miksi se tai se asia, tapa, tavara, ihminen, eläin, ehkä telkkaohjelmatkin, tai netissä pyöriminen, kännykkäsi jatkuva räplääminen, somessa viihtyminen, tms, onkin nykyään jo sinulle tärkeintä ja mielestäsi ihan sopivaakin uskovana ollen. Ja kun on tullut niitä vääriäkin asioita joista Pyhä Henkikin on sinua jopa jo ihan muistuttanut/puhutellut/varoittanut, ja nuhdellutkin, niin niitä juttuja, joista onkin huomaattasi ja yllättäen tullutkin sinulle rakkaampia; kuin mitä Jeesus Kristus on ja mitä Hänen pitäisi sinulle omanaan olla, niin ne voivatkin, siis sanon:voivatkin olla niitä, joiden tähden rakkautesi Herraan Jeesukseen, sekä lähimmäisiisi, jopa Jumalan Sanaankin on alkanut rakoilla, kuivua, kuihtua, kuolla ja maailma onkin kuin saanut suuremman vallan ja otteen sydämestäsi, kuin mitä se saisi ottaa, tai olla? Mites se Raamattu sanoikaan;

Joh. 12:
24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.

Herää pohtiin näitäkin juttuja.

Kovuus, rakkaudettomuus, ylpeys, valikoiva rakastaminen on tullut uskovienkin joukkoon ja sellainen, joka tahtoo pysyä Sanan totuudessa, niin sellainen ei välttämättä enää ole monille maailmaan ym rakastuneille kiva kaveri, sisko tai veli. Oletko sinä huomioinut tuon asian? Se on aivan selviö, että: joka ei halua elää lähellä Kristusta Jeesusta, ei tahdokaan enää kuin rakastaa Häntä, sekä pysyä Sanansa totuudessakaan enää, niin sellaisesta tulee välttelevä, kylmä, kova, arvosteleva, jopa tuomion pasuunana oleva, joka kylvää ympärilleen vain epäsopua ja vihaa, ym ikävää, joka ei ole Herramme tahto omiaan ajatellen. Vaan mitä sanoikaan Raamattu:

Joh. 17:
13 Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.
14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,
21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.

22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä-
23 minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.

24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.
25 Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.
26 Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."

Laitan nämä 2 veljemme laulua vielä lopuksi, kuunteleppa ne; Ilman sua

Yhtä rakkauden sanaa