RAKKAUSKIRJE

[rita4]

Olemme Kristuksen rakkauskirjeitä, joita luetaan kotona, seurakunnassa ja ulkopuolellakin. Lähiomainen lukee meitä useammin, mutta muutkin mielellään lukevat meitä.

Näkyvillä paikoilla olevia luetaan ehkä eniten. Meillä jokaisella on tälläkin hetkellä kymmeniä lukijoita. Kotona meitä lukevat puoliso ja lapset, seurakunnassa uskovat sisaret ja veljet. Ulkopuolella meitä lukevat meille tuntemattomat ja uskosta osattomat. Kun heihin tutustuu, he huomaavat meitä lukiessaan seuraavaa: ei tuoksu tupakalle, ei tuoksu alkoholille, ei kiroile, käyttäytyy ystävällisesti, ei panettele poissaolevia ja niin edelleen - on varmaankin uskovainen.

Jos ja kun Hengen hedelmät tulevat näkyviin, olemme Kristuksen rakkauskirjeitä, joita kelpaa lukea kenen tahansa.

Meidät tunnetaan rakkaudesta

Paavalin ensimmäinen kirje Korinttolaisille: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen."

Paavalin mielestä kaikki mitä teemme ilman rakkautta, on turhaa. Ilman rakkautta toisiamme ja Jumalaa kohtaan hyvät tekomme haihtuvat ilmaan. Rakkaus on sellainen voima, joka parantaa rikkinäisetkin ihmissuhteet. Jumala on Sanassaan luvannut antaa meille rakkautta, kun sitä häneltä pyydämme, itsessämme rakkautta ei ole!

Miten mahtava seurakuntamme olisikaan, jos se olisi täynnä ihmisiä, jotka olisivat täynnä Jumalan rakkautta? Ihmissuhteemme toimisivat hyvin, jos kasvaisimme Hengen hedelmää! Raamattu kehottaa meitä kunnioittamaan toinen toistamme. Meidät tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta. Rakastatko sinä uskonsisartasi ja - veljeäsi? Siunaaatko häntä ja annatko anteeksi?

Siunaa ja anna anteeksi!

Itse olen kokenut, kuinka tärkeä on Raamatun kehotus siunata niitä, jotka meitä vainoavat ja loukkaavat. Kun rukoilen heidän puolestaan, voin paremmin antaa anteeksi ja unohtaa loukkaukset. Saan Jumalalta voimaa antaa anteeksi ja rakastaa niitäkin lähimmäiisäni, joihin oma rakkauteni ei riitä!

Jumalan rakkaus muuttaa maailman. Jokainen meistä on Jumalan luoma, Jumalan kuvaksi luotu, arvokas ja Jumalalle rakas ihminen. Onko meillä varaa arvostella, halveksia tai pilkata jotakin Jumalan luomaa?

"Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne." ( Matt. 6: 14-15)

Jumalan armo vaikuttaa

Omakohtainen kokemus syntien anteeksiannosta vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Se, joka on itse saanut Jumalalta anteeksi, on luonnollisesti itse velvollinen antamaan anteeksi muille ihmisille rajattomasti. " Ja jos seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi."(Luuk. 17:4) "Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämmisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut." (Ef. 4:32)

Jumalalle kiitos, hänen armostaan olemme hänelle kelvollisia ja oikean mittaisia. Jumala rakkaudessaan hyväksyy meidät sellaisenaan, sillä "ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämeen." (1 Sam. 16:7)

[rita4]

Isän Rakkauskirje

Laitankin tähän alkuun tuon, joka on niin kaunis ja rakkaudelinen, rohkaiseva meille jokaiselle..

Olemme Kristuksen rakkauskirjeitä, joita luetaan kotona, seurakunnassa ja ulkopuolellakin. Lähiomainen lukee meitä useammin, mutta muutkin mielellään lukevat meitä.

Näkyvillä paikoilla olevia luetaan ehkä eniten. Meillä jokaisella on tälläkin hetkellä kymmeniä lukijoita. Kotona meitä lukevat puoliso ja lapset, seurakunnassa uskovat sisaret ja veljet. Ulkopuolella meitä lukevat meille tuntemattomat ja uskosta osattomat. Kun heihin tutustuu, he huomaavat meitä lukiessaan seuraavaa: ei tuoksu tupakalle, ei tuoksu alkoholille, ei kiroile, käyttäytyy ystävällisesti, ei panettele poissaolevia ja niin edelleen - on varmaankin uskovainen.

Jos ja kun Hengen hedelmät tulevat näkyviin, olemme Kristuksen rakkauskirjeitä, joita kelpaa lukea kenen tahansa.

Oikein pysähdyin lukemaan tuon vielä toiseenkin kertaan, siinä oli niin hyvät sanat. Olemme todellakin kuin kirjeitä joka ikisessä paikassa missä elämme ja liikumme jne..Amen!

Mitä minusta, sinusta ihmiset ja omaisemme voivat lukea, elikkäs; näkyykö ja kuuluuko, maistuuko minusta, sinusta Herran Jumalan rakkaus. Näkevätkö, tai aistivatko he meistä että olemme eri maailman kansalaisia? Vain muukalaisia täällä, jotka odotamme uutta taivasta ja uutta maata, jonka rakentaja on itse Isä Jumala ja jonne mekin pääsemme asumaan, kun jaksamme vain taivaltaa Herraamme Jeeukseen Kridstukseen turvautuen, uskoen ja luottaen loppuun asti.

Meidät tunnetaan rakkaudesta

Paavalin ensimmäinen kirje Korinttolaisille: "Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen."

Paavalin mielestä kaikki mitä teemme ilman rakkautta, on turhaa. Ilman rakkautta toisiamme ja Jumalaa kohtaan hyvät tekomme haihtuvat ilmaan. Rakkaus on sellainen voima, joka parantaa rikkinäisetkin ihmissuhteet. Jumala on Sanassaan luvannut antaa meille rakkautta, kun sitä häneltä pyydämme, itsessämme rakkautta ei ole!

Tuohon voin sanoa vain Amen! Juuri noinhan se onkin..

Mutta miksi emme rakasta toisiamme ja miksi kadehdimme toisiamme, tai katsomme toisiamme kuin nenänvartta pitkin, tai jopa luullen itse olevamme paljon parempia, pyhempiä, tms? Miksi on niin paljon sellaista, jossa valikoidaan kenen kanssa ollaan, jutellaan, tms.? Seurakunnissakin saattaa olla sellaista, että vain tiettyjen kanssa jutellaan, tai vain tiettyjä tervehditään.. Missä on rakkaus siskoa tai veljeämme kohtaan, jota tahtoisimme vain siunata ja hyväksyä sen toisen erilaisuuden, erilaisen personnallisuuden, tms? On niin helppoa arvostella, tai jopa tuomita, mutta olisiko siitä arvostelijasta kantamaan sitä Jumalan sydämeen laskemaa taakkaa toisista, srk tilasta, tai ..?

Kukaan ei ole toistaan parempi, tai edes pyhempi Jumalan edessä, ei! Vaan me kaikki olemme sittenkin samalla viivalla Isämme edessä ollen. Ja jokaista tarvitaan olemaan se rakkauskirje maailmassa, omaistemme kanssa eläessämme kuin myöskin naapuriemme, työtovereidemme, oppilaskaverien ja jopa seurakunnassa, Olemmeko sitä kuitenkaan..? Sitä olisi meidän itsekunkin hyvä pohtia; avoimin sekä rehellisinkin mielin Jumalamme edessä rukouksessa ollen, paljastettuina.. ja tehdä parannusta, jos siihen koemem kehotusta, tarvetta, jotta osaisimme olla Herramme käytössä niinä rakkauskirjeinä, joiksi meidät on tehty, luotukin.

Haluan laittaa vielä lopuksi tämän minulle tärkeän seuraavan lainauksen ajatuksen ja kirjoituksen, jonka voin allekirjoittaa. En ole näymmä laittanutkaan kirjoittajan nimeä, mutta Herran oma hän aivan varmasti on, hiukka harmitti kun huomasin unohtaneeni laittaa tämän hyvän kirjoittan nimeä tänne.. Mutta se nyt on näin ja siunaan kirjoittajaa sekä teitä kaikkia lukijoitakin Jeesuksen ihanassa nimessä sekä ristinverensä voittovoimassa, olkaa siunattuja kaikki!!

Siunaa ja anna anteeksi!

Itse olen kokenut, kuinka tärkeä on Raamatun kehotus siunata niitä, jotka meitä vainoavat ja loukkaavat. Kun rukoilen heidän puolestaan, voin paremmin antaa anteeksi ja unohtaa loukkaukset. Saan Jumalalta voimaa antaa anteeksi ja rakastaa niitäkin lähimmäiisäni, joihin oma rakkauteni ei riitä!

Jumalan rakkaus muuttaa maailman. Jokainen meistä on Jumalan luoma, Jumalan kuvaksi luotu, arvokas ja Jumalalle rakas ihminen. Onko meillä varaa arvostella, halveksia tai pilkata jotakin Jumalan luomaa?

"Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne." ( Matt. 6: 14-15)

Tämän laulun tahdon vielä laittaa lopuksi; Juha Tapio - Rakastettu