ilosanoma.munfoorumi.com

Tulin uskoon syksyllä 2002. Se tapahtui niin, että keskellä yötä unessa kuulin miesäänen, joka puhui minulle, jotain kieltä, Raamatun kieltä tai jotain muuta.

Viime syksynä olen joutunut käsittelemään mielessäni vanhoja asioita ja se on ollut hyvinkin vaikeaa, mutta Pyhä Henki puhui minulle ja tiesin, että hän vielä parantaa sisäiset haavani. Jokin kuukausi sitten, kun menin nukkumaan, kuulin mielessäni sanat, "olet vapaa".

Olen kokenut, että ihminen ei parane sisäisistä ongelmistaan vain sillä, että tulee uskoon. Vahvistuminen voi kestää vaikka kymmenen vuotta, päivä kerrallaan. Pitää myös ymmärtää ja ikään kuin antaa itselleen tilaa eheytyä.

Jumala kokoaa palasia yhteen. Se tapahtuu pala palalta hiljalleen ja se vaatii sitä, että ihminen antautuu siihen edistymiseen. Se tapahtuu niin, että ihmisen pyytää joka päivä viisautta uskoon ja arkeen ja sen varassa ponnistelee.

Meillä on pieni poika, ja olin hänen kanssaan kuuntelemassa Lempäälän kuoroa seurakunnassani, jossa minut kastettiin yli kaksi vuotta sitten. Olen saanut näyn auttaa heikkoja ja rakkauden heitä kohtaan.

Haluan sanoa niille, joiden vaellus on heikkoa, että älkää rukoilko aina vaan, että täytä Jeesus minut Pyhällä Hengellä. Rakentakaa uskoa ja arkea vakaasti.

Rukoilkaa selkeästi ja huokauskin riittää. Jeesus kyllä laskee Pyhän Henkensä ihmiseen otollisella ajalla, ei edes tarvitse [aina] pyytää. Vain tasapainoinen elämä aukaisee ihmisen solmut ja ajatukset.

HEIKKI MATTSON

Tämä puhutteli minua!

HEIKKI MATTSON kirjoitti:Viime syksynä olen joutunut käsittelemään mielessäni vanhoja asioita ja se on ollut hyvinkin vaikeaa, mutta Pyhä Henki puhui minulle ja tiesin, että hän vielä parantaa sisäiset haavani. Jokin kuukausi sitten, kun menin nukkumaan, kuulin mielessäni sanat, "olet vapaa".

Olen kokenut, että ihminen ei parane sisäisistä ongelmistaan vain sillä, että tulee uskoon. Vahvistuminen voi kestää vaikka kymmenen vuotta, päivä kerrallaan. Pitää myös ymmärtää ja ikään kuin antaa itselleen tilaa eheytyä.

Jumala kokoaa palasia yhteen. Se tapahtuu pala palalta hiljalleen ja se vaatii sitä, että ihminen antautuu siihen edistymiseen. Se tapahtuu niin, että ihmisen pyytää joka päivä viisautta uskoon ja arkeen ja sen varassa ponnistelee.

Tässä on jo vanhempi kirjoitus, mutta uskoisin, että se on yhtä ajankohtainen edelleenkin.

Niin meillä itsekullakin on menneisyydestämme erinäisiä asioita yhä muistissamme, sillä eihän ne muistot sieltä mihinkään katoa, vaikka onneksi iän myötä haaleneekin, tulee vähemmän koskettaviksi, vähemmän satuttaviksi, vähemmän tärkeiksi, tms. Ok. Mutta kun ajattelen menneisyyttäni, niin onhan siellä paljonkin asioita, tilanteita, joiden takia kai mun yhä pitäisi olla murhemielin, tai vihainen, loukkaantunut, tai jopa laittanu välit, suhteet täysin katkolle. On siellä vaan niin rankkoja juttuja ja ihmissuhteitakin. Muta kiitos Herralle: olen Hänen avullaan päässyt niistä vapaaksi, ja jos, tai kun ne mieleeni nousevatkin, niin ne ei enää satuta, riko sisintäni.. Ei tartte enää palata niihin aikoihin, asioihin; Kiitos Herralle siitä!

Tuossa veli sanoo todella viisaasti, ettei ihminen heti mainkaan parane, selviä niistä menneisyyden ongelmistaan, haavoistaan, mutta ne kyllä paranee, mutta se vie aikaa senkin jälkeen kun on saanut tulla uskoon ja saanut synnit anteeksi Jeesuksen verihaavoissa. Se on hidas prosessi, joka etenee koko ajan parempaa kohden, mutta siinä on hyvä olla itsekin aktiivinen elämänsä aallokoissa. Niin, mutta todellakin, on tärkeää antaa itselleen aikaa parantua, vahvistua, sekä: asioita käsitellessä kestää ne hetket, kun visukinttukin tulee mukaaan sohlaamaan, koittaen estää parantumisen niistä kaikista haavoistamme. Sille on viisasta näyttää silloin ovea, käskeä häippäseen kiusaamasta.

Me kaikki olemme monellakin tapaa erilaisia ihmisinä ja siksi koemmekin sekä toimimme monesti hyvinkin eri tavoin..Se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi sinullle, ei toimi niin kuin se ehkä saattaa toimia minulla. Me myöskin kaikki olemme uskossamme erilaisia, toinen on piirun tarkka kaikessa, melkein voisi jo arvella kenties olevan jopa lakihenkinen, ehdoton ja toimii elämässään silloin kaikessa sen mukaisesti. Ja toinen on sit ei lepsu, mutta ei niin tiukkapipoinenkaan, ja voisiko kenties olla, että; Kun on lepo ja rauha sydämessä suhteessa Herraamme Jeesukseen Kristukseen, niin silloin kaikki, tai ainakin melkein kaikki asiat vain avautuvat, ja on helpompi käsitellä asioita, kun voi ja saa jättää ne Herran hoitoon ja pyytää Henkensä apua asioiden käsittelemiseenkin, ym.. Liian tiukasti kaikkeen suhtautuva ei oikein kuin malttais, uskaltaiskaan jättää niitä Herramme käsiin hoidettaviksi. Vaan koittaa niitä vain yksin selvitellä.. Näin koen. Voin toki olla väärässäkin.

Nyt en ihan tarkkaan tiedä, miksi, mut tämä psalmi tuli eteeni ja laitan sen tähän;

Ps. 146:
1 Halleluja! Ylistä, minun sieluni, Herraa.
2 Minä ylistän Herraa kaiken ikäni, veisaan kiitosta Jumalalleni, niin kauan kuin elän.

3 Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa.
4 Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.

5 Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa,
6 häneen, joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken, mitä niissä on, joka pysyy uskollisena iankaikkisesti,
7 joka hankkii oikeuden sorretuille, joka antaa leivän nälkäisille. Herra vapauttaa vangitut,

8 Herra avaa sokeain silmät, Herra nostaa alaspainetut, Herra rakastaa vanhurskaita.
9 Herra varjelee muukalaiset, holhoo orvot ja lesket, mutta jumalattomain tien hän tekee mutkaiseksi.
10 Herra on kuningas iankaikkisesti, sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

Meille itsekullekin tulee elämässämme erinäisiä vaikeuksia, ihmissuhde ongelmia, sairauttakin, ja ehkä joku on jo lapsena joutunut kärsimään, on tullut hylätyksi, koulussa kiusatuksi, työpaikalla on hankalaa ja hankalia ihmisiä, olet ehkä pomon silmätikku, ehkä kateudenkin takia, tms..Kotona on alkoholi ongelmaa ollut, riitaisuutta, väkivaltaa, aviopuoliso pettää, ja mitähän vielä, mutta on tässä elämässä, niin paljon ongelmia, vaikeita tilanteita ja asioita, rumia sanoja, jotka haavoittaa, jne..Ja ne kun kaikki jää mieleen, eikä pysty antamaan anteeksi, unohtamaan, sopimaan.. tms.

Niin sitä kaikkea mitä sitten onkin, niin sitä ei korjata, eikä paranneta sormia näpsäyttämällä, eikä vain päättämällä sopia, unohtaa, antaa anteeksi. Voi kun se olisikin noin helppoa, niin eipä ois ongelmia, ei itsetuhoisuutta, ei jatkuvaa kyynelvirtaa, tai loukattua ja särjettyä, rikki revittyä sydäntäkään silloin. Muta rakkaat; Meillä on Jeesus Kristus, Poika Jumalan, joka vain voi parantaa verta vuotavan sydämen sekä eheyttää elämäsi, niin että alatkin päästä elämään, sitä sun omaa elämääsi, joka on Isän Jumalammekin tahto sinun kohdallesi: vapaana sekä pelastettuna, Jeesukseen kaikessa turvaten!

Ps. 147:3 Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.