ilosanoma.munfoorumi.com

Kotini ei ollut uskova, vain tiettyihin kristillisiin tapoihin taipuvainen. Äidille oli tärkeää, että hän luki joka ilta minulle Levolle lasken, Luojani -iltarukouksen. Samoin muistan hänen aina sanoneen, että on tärkeää, että vauvat kastetaan. Edes jouluisin emme kuitenkaan käyneet kirkossa.

Kun ensimmäinen lapseni syntyi, luin hänelle tuota äitini minulle lukemaa iltarukousta muutaman vuoden ajan. Sitten tuntui kuin joku olisi sanonut, että lopeta tuo turha hokema. Niin myös tein, lopetin rukouksen.

Mitä vanhemmaksi tulin, sitä kauemmas ajauduin Jumalasta. Tietämättäni tein sielunvihollisen hyväksi työtä joka päivä. Vihollinen oli kuin työtoverini ja opettajani uusissa harrastuksissani.

PIMEYDEN PYÖRITETTÄVÄNÄ

Elämäni eteni kaikenlaisten pimeyden pyörittämien harrastusten ympärillä. Astrologia, reiki, kädestä sekä korteista ennustaminen sekä mietiskely olivat vallanneet elämäni. Kun katsoin ventovieraan ihmisen kättä, suustani tuli tietoa hänestä ja hänen elämästään. Ensin se oli hienoa, mutta se muuttui pelottavaksi ja vei aina vain syvemmälle pimeyteen.

Viimeisin vihollisen tuoma uusi harrastus olivat tarot-kortit, joita oikein opiskelin. Halusin tulla todella hyväksi ennustajaksi.

JUMALA PUHALSI PELIN POIKKI

Onneksi Jumalalla oli suunnitelma varalleni. Kiitän siitä häntä ja iloitsen tänä päivänä! Tammikuun neljäntenä päivänä vuonna 2005 kello 4.10 yöllä Jumala puhalsi pelin poikki ja pelasti minut. Olin mennyt nukkumaan selvin päin, ilman mitään lääkkeitä, tarot-kortteja kylläkin tutkien. Kun aamulla heräsin, sielunvihollinen oli sängyn vieressä todellisena, kaameana, suomullisena ja niin pahan näköisenä, että vaikka osaisin piirtää, en pystyisi hahmottamaan häntä paperille niin kauhean näköisenä. Huutoni voimasta lensin istualleni.

Mieheni, joka nukkui kahden ja puolen vuoden ikäisen tyttäreni vieressä, nousi istumaan ja sanoi: "Näit painajaista." Vastasin: "Näin paholaisen." Mieheni teki viereensä tilaa ja nukahti saman tien. Minä tiesin, että nyt minua ei voi auttaa kukaan ihminen.

Huusin hiljaa mielessäni Jumalaa avuksi, minä, joka olin kieltänyt hänet ja aina ollut vihamielinen ja pilkallinen uskovia kohtaan.

NÄKYMÄTÖN LINJA

En tiennyt, että Jumala lupaa Raamatussa: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun tulee kunnioittaa minua." Huusin kuitenkin Jumalaa avuksi, ja hän vastasi. Tunsin pelon poistuvan, ja ylös Isän luo aukesi näkymätön linja. Tuo linja on pysynyt avoinna tähän päivään asti, ja minä kiitän siitä Jumalaa.

Makasin sängyssä ja rukoilin. Jumala tuntui olevan lähellä. Ajattelin, että jos aamulla olen hengissä, etsin ystävältäni saamani Raamatun, käyn ostamassa kaulaani ristin, ja soitan eräälle uskovalle, joka aiemmin oli luvannut rukoilla, että uskoni vahvistuisi.

Kun rukoilin, vihollinen sanoi minulle: "Turhaan sinä rukoilet, sillä olethan itse sanonut, ettei Jumalaa ole olemassa." Silloin Jumala näytti tyttärelleni paholaisen. Tytär nousi istumaan sängyssä, kuvaili paholaista ja kyseli, ovatko ovet lukossa. Rauhoittelin häntä, ja hän valvoi lähes aamuun asti hiljaa kuin odottaen jotakin. Minulle se oli Jumalan vastaus, että hän on olemassa, ja että minun ja tyttäreni näkemä oli totta. Koskaan myöhemmin ei tyttäreni puhunut paholaisen näkemisestä. Jumala pyyhki sen pois hänen muististaan.

UUSI AAMU

Tuli aamu ja olin hengissä. Löysin Raamatun, hankin ristin kaulaani ja soitin uskovalle tutulleni. Kun avasin Raamatun, ymmärsin lukemani. Kaikki näytti muuttuneen yhdessä yössä.

Luonto näytti saaneen uudet vaatteet. Ihmisiä, joita tapasin, oli helpompi rakastaa. Sain uskovia ystäviä. Jumala johdatti minut seurakuntaan ja kasteelle. Jumala alkoi heti tuon yön jälkeen puhua minulle Uuden testamentin kasteesta. Kaksi viikkoa ennen kastettani täytyin Pyhällä Hengellä moottoripyörän kyydissä, kun mittarissa oli vauhtia tasan sata!

Olin tupakoinut vuosia, jopa kymmeniä. Jumala vapautti minut tupakan kahleista, samoin alkoholia ei ole tarvinnut käyttää kuuteen vuoteen. Se vapaus, jonka Herra on antanut, on todellista vapautta, jota mikään tai kukaan toinen ei voi antaa. Sanoohan Jumalan Sanakin: "Vapauteen Kristus vapautti meidät"

Pirjo Randen
Laitila

Onneksi Jumalalla oli suunnitelma varalleni. Kiitän siitä häntä ja iloitsen tänä päivänä! Tammikuun neljäntenä päivänä vuonna 2005 kello 4.10 yöllä Jumala puhalsi pelin poikki ja pelasti minut. Olin mennyt nukkumaan selvin päin, ilman mitään lääkkeitä, tarot-kortteja kylläkin tutkien. Kun aamulla heräsin, sielunvihollinen oli sängyn vieressä todellisena, kaameana, suomullisena ja niin pahan näköisenä, että vaikka osaisin piirtää, en pystyisi hahmottamaan häntä paperille niin kauhean näköisenä. Huutoni voimasta lensin istualleni.

Mieheni, joka nukkui kahden ja puolen vuoden ikäisen tyttäreni vieressä, nousi istumaan ja sanoi: "Näit painajaista." Vastasin: "Näin paholaisen." Mieheni teki viereensä tilaa ja nukahti saman tien. Minä tiesin, että nyt minua ei voi auttaa kukaan ihminen.

Huusin hiljaa mielessäni Jumalaa avuksi, minä, joka olin kieltänyt hänet ja aina ollut vihamielinen ja pilkallinen uskovia kohtaan.

NÄKYMÄTÖN LINJA

En tiennyt, että Jumala lupaa Raamatussa: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun tulee kunnioittaa minua." Huusin kuitenkin Jumalaa avuksi, ja hän vastasi. Tunsin pelon poistuvan, ja ylös Isän luo aukesi näkymätön linja. Tuo linja on pysynyt avoinna tähän päivään asti, ja minä kiitän siitä Jumalaa.

Makasin sängyssä ja rukoilin. Jumala tuntui olevan lähellä. Ajattelin, että jos aamulla olen hengissä, etsin ystävältäni saamani Raamatun, käyn ostamassa kaulaani ristin, ja soitan eräälle uskovalle, joka aiemmin oli luvannut rukoilla, että uskoni vahvistuisi.

Kun rukoilin, vihollinen sanoi minulle: "Turhaan sinä rukoilet, sillä olethan itse sanonut, ettei Jumalaa ole olemassa." Silloin Jumala näytti tyttärelleni paholaisen. Tytär nousi istumaan sängyssä, kuvaili paholaista ja kyseli, ovatko ovet lukossa. Rauhoittelin häntä, ja hän valvoi lähes aamuun asti hiljaa kuin odottaen jotakin. Minulle se oli Jumalan vastaus, että hän on olemassa, ja että minun ja tyttäreni näkemä oli totta. Koskaan myöhemmin ei tyttäreni puhunut paholaisen näkemisestä. Jumala pyyhki sen pois hänen muististaan.

Otin tämän kahdestakin syystä, mutta ehkä sittenkin tärkein oli se, että; me ymmärtäisimme, että: Sielunvihollinen on totta ja liian moni, aivan liian moni elää ja on sen kytkyessä ja tekee, elää sen tahdon mukaan. Ehkä jopa luullen silti olevansa taivaan kotiin menossa oleva, "kristitty", koska on vauvana kastettu sekä kuuluu kirkkoon, käykin jopa joskus siellä tavan mukaan ja koittaa elää hyvää elämääkin.

Mutta jolla ei ole Jeesusta sydämesssään asumassa; uudestisyntymisensä kautta, niin sellainen valitettavasti on yhä tuhontiellä, menossa kohti sitä paikkaa, johon saatana ja sen enkelit sekä sen seuraajat heitetään, kun Jeesus astuu tuomarin istuimelle ja kirjat avataan. Avataan Elämänkirja jossa on Häneen uskovat ja pelastuneet. Sit avataan toinenkin kirja jossa on ne kaikki, joille ei ollut elämänsä aikana kelvannut, kiinnostanut vastaanottaa elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi: Jumalan Poikaa, Jeesusta Kristusta ja sen kautta saada syntinsäkin anteeksi Hänen ihanassa ja kalliissa maahan vuotaneessa, ristinsä sovintoveressä. On vain 2 tietä ja 2 paikkaa, johon kukin joutuu tai pääsee kuoltuaan. Minun tuskin tarvinnee sanoa mitä ne paikat ovat, sillä eiköhän jokainen sen jo tiedäkin, luulisin ainakin niin ... JOHANNEKSEN ILMESTYS 20: 10- luku

Kaikki tuo missä tuokin sisko oli ollut kiinni, niin ne on olleet pimeyttä. Ja kuitenkin Herra Jeesus tahtoo pelastaa jokaisen harhaan menneen omakseen. On karmasevaa, että ihminen menee, ajautuu niin kamalan syvälle pimeyden syövereihin, että noin joutuu heräämään todellisuuteen ja tajuamaan, että: On olemassa hyvä, kuin myöskin paha henkivalta. Monet, kun eivät halua uskoa pimeyden olevan ns todellisuutta, vaikka itse ehkä elävätkin sen talutusnuorassa tajuamaltta sitä.

Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka tahtoo vapauttaa siitä orjuudesta jokaisen, joka vain herää tajuamaan todellisuudenkin ja tahtoo muuttua, muuttaa elämänsä tapoja, tyyliä, panna pois pimeyden harjoittamisen teot, jne.. Mutta kannattaa kuitenkin huomioida se tosiseikka, että: Kukaanhan siihen EI kykene yksin, itsekseen, EI! Vaan siihen Aina tarvitaan Jumalan kosketus, apu, voima, herättäminen näkemään totuus omasta elämästäänkin jopa ja missä on oikeesti menossa ja kenen omanakin, jne...

Siksi meidän uskovinakin pitää alkaa yhä palavammin ja päättäväisemminkin, rohkeammin olla niitä, jotka ainakin Rukoilevat niiden puolesta, joiden tietävät, tai jotka Herra Jeesus on laskenut sydämillemme rukoiltaviksi, että: Hekin pelastuisivat ja vapautuisivat pimeyden erilaisista kahleista ja saisivat kokea, oppia tuntemaan henk koht Rakastavan Jumalansa, sekä päättäen ja tahtoen vapaaehtoisesti (ei pakottaen, pelotellen) antamaan sydämensä jatkossa Jeesuksen käsiiin, tulla sinne Golgatalle ja tunnustaa, että:

"On syntinen ja tarvitsee verensä (Jeesuksen veren) puhdistusta, sekä apua, voimaa nähdä elämänsä, niin kuin Isä Jumalakin sen näkee, sekä kääntyä jo viimeinkin Herran Jeesuksen puoleen apua ja voimaakin muuttumiseen pyytäen!"

Kun olin taas tapani mukana yöllä rukouksessa, kun koirani piti hereillä, ja muutenkin toki, niin sain sydämelleni erään ihmisen, joka aivan selvästikin välttelee minua ja sitä sitten siinä pohdin, rukoillen. Niin silloin minua kuin kehotettiin tarkistamaan eräs asia, ja sen tarkistettuani tajusin, etten ollut sittenkään toiminut väärin, vaikka hän niin tiukkana väittikin, minun menneen liian pitkälle.. Ja silloin se aukesi minulle: "Minun tehtäväkseni onkin annettu Rukoilla tuon ihmisen pelastumisen ja heräämisen vääränlaisesta elämästäänkin puolesta!" Ja silloin kuin tuli helpotus ja ilokin, koska tajusin, että; "Minun tehtäväkseni olikin annettu rukoilla muutosta hänenkin elämäänsä!"

Ja niin se on, näin uskon tarkoitettu juuri sinullekin rakas kanssamatkaajani!